Syysloma

Kissa tuo kotiin silloin tällöin saaliitaan. Jotenkin surullista,
vaikka näinhän kissa toimii...

Lapsen ansiosta saan pidettyä ns. normaalia päivä- ja elämänrytmiä vaikka en nyt käykään töissä. Herätys aamulla varttia vaille seitsemän ja ruoka pöytään iltapäivällä neljän-viiden tietämissä. Siivous viikonloppuna ja mitä nyt onkaan olluut tapana tiettyinä aikoina tehdä. iikonloppuna nukutaan myöhempään - tänään nousin kahdeksalta. Illalla on sauna ja lottoarvonta.

Eletään perus-suomalaista elämää. Tylsääkö? No varmasti, mutta jos jotain kävisi, jos vaikka vammautuisin tai sairastuisin - kaipaisin juuri tätä ihan tavallista elämää!

Nyt on syysloman aika ja siispä olen virittäytynyt siihen itsekin, ihan täysillä!

Kävin aamukävelyllä pyykkikoneen käydessä. Hiukan ruokaa ja pieni kävely raikkaassa ilmassa - tänään ei sada: upeaa, tosiaan! Ilma on raikas ja olo kevyt. Pyykitkin kuivuvat ulkona ja saavat raikkaan tuoksun.

Lasketaan säästöt

Siivousta, ruuanlaittoa, pyykinpesua ja kuivattelua ja kohta vuorossa on pyykin silitys. Lapsi on tätä kirjoittaessani jääkiekkotreeneissä - kun hän tulee kotiin, pakkaamme laukut omaa pientä yhteisät lomareissuamme varten. Rahat on laskettu ja sen verran meillä on säästössä että emmeköhän jotakin kivaa saa tehtyä!

Ketä näistä naamoista voisi ajatella päättämään asioista?

Vaaleihin on vielä aikaa - katselin kävelyreissulla vaalimainoksia mutta tällä kertaa jätän äänestämisen vaalipäivään. Hautukoon se äänestettävä kandidaatti vielä mielessä loman yli ja hiukan senkin jälkeen!



Kaupassa pitää käydä - tänään syödään kanaa ja paahtokiisseliä

Siivoaminen - niin se ei ihmiseltä ikinä lopu! joskus olen haaveillut, että saiasin niin paljon palkkaa, että voisin palkata siivoajan tulemaan siivoamaan. Mutta nytpä emme ole tosiaankaan sellaisessa elämäntilanteessa joten tämä emäntä sitten vaan siivoaa.... Koko menneen viikon olen siivoinnut kesällä töistä tuomaani tavaraa... Minulla on ollut muutama kuukausi kotona nurkissa työpaikalle reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyttä tavaraa kirjoista ja vihkoista valokuviin ja kaikkeens ellaiseen "hauskaan" mitä on työpisteeesen tullut kerättyä.

Siivotaan vielä nämä. Tänään.

Minulla ei enää aikapäiviin ollut omaa huonetta töissä; näinä avokonttorin aikoina sellaisia ei ole juuri kellään, paitsi kunnallisissa työpaikoissa ja esimerkiksi TE-toimistoissa joissa tuntuu olevan ovet, liikennevalot ja pitkä harmaat käytävät. Ahdistavaa - mutta onhan avokonttorissakin puutteensa, Se, että siellä ei voi olla rauhassa edes silloin kun pitää kirjoittaa ja ajatella rauhassa, käydä puhelinkeskusteluja tai ylipäätään keskittyä työhönsä. Avokonttoreissa on myös yleensä aivan täyttä - homman ajatus on usein, että monet eivät ole työpaikallaan vaan joko työmatkalla tai kotitoimistossa joten istuinpaikka on varattu noin 70 prosentille työntekijöistä. Täytyy siis tulla paikalle ajoissa jos haluaa istuinpaikan!

Kun olen käynyt viime aiokina kunnan ja valtion virastoissa, täytyy sanoa, että siellä kulkiessa tulee tunne kuin olisi astunut ankeaan menneeseen maailmaan, neuvostoaikaan jonne ei vielä perestroikka ole ehtinyt! Pitkiä harmaita käytäviä ja lukittuja ovia... Uh huh.

Brunila lopettaa hommat, Suomi hävisi YK:ssa

Sateisena iltana, junalle menossa

Viimeaikoina Fortumissa työskennellyt johtaja Anne Brunila jättää työnsä konsernin viestinnästä, yhteiskuntasuhteista ja kestävästä kehityksestä ja konsernin strategiasta vastaavana johtajana. Hän haluaa toteuttaa haaveitaan.

Osta kaulaliina isälle!

Noin suuren vastuun omaava johtaja onkin varmasti tiukilla töidensä kanssa. Toki hänellä on tietenkin suuri tiimi joka tekee työt - ja toki hänellä on taloudellisia resurseja alkaa toteuttaa haaveitaan, olivat ne minkälaisia hyvänsä. Lehdissä veikataan, että Brunila haluaa alkaa kirjoittaa. Näin sanoo hän: "Nyt tuli sellainen hetki, että omien toiveiden ja yhtiön kannalta tuli sopiva vaihe tehdä tämä muutos. Niistä suunnitelmista en rupea enempää vielä tässä vaiheessa kertomaan, koska olen täällä ensi kevääseen töissä ja alan sen jälkeen kehitellä näitä ajatuksia, hän jatkaa."

Toisaalta spekuloidaan myös sillä, että hän haluaa astua Raimo Sailakselta jäävään pestiin, suuriin saappaisiin kun Sailas jää eläkkeelle helmikuussa valtiosihteerin tehtävästä.

Sokos by night - eräänä sateisena lokakuun iltana

Anne Brunila on työskennellyt ylijohtajan VM:n kansantalousosastolla 2000-luvulla. Fortumiin töihin hän meni 2009. Kauppatieteiden tohtori on ollut monessa näkyvässä pestissä viime vuosina, vaihtanut suuria vastuullisia tehtäviä yllättävän nopeaan tahtiin viime vuosina. Onko syynä oma vaikea luonne vai halu tehdä uusia asioita koko ajan? Hmm... Vähän pelottavan oloinen ihminen vaikuttaa olevan - ihan vain tämän johtajan esiintymisiä seuranneena taviksena voi näin sanoa!

Jonkun lehden kannessa näin mainoksen jutusta, jossa Anne Brunila viittaa oman lapsensa kehitysvammaan, kuinka se on opettanut elämästä paljon. On hänellä siis asioita joihin voi keskittyyä vapaansa aikana, se on selvää. Miksi hän tuli tuolla asialla julkisuuteen juuri nyt, oman eronsa kanssa samaan aikaa`n? Eroaako itse omasta halustaan vai "pyydettynä"? Kaikkea tulee miettineeksi...




Oma kuntosali - tällä pärjää!

Suomi hävisi monen selvänä pitämän äänestyksen: Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikalle. Syystä tai toisesta Suomi piti ainakin itse itseään selvänä voittajana. Nyt itketään, pohditaan miksi näin kävi. Vaaditaan selityksiä!

Niin tyypillistä; aivan kuin Euroviisujen laulukisoissa joka ikinen kevät: Suomi hehkuttaa itse omaa hyvyyttään - sitten ihmetellään päiväkausia, kuinka tässä näin kävi... Itse työttömänä työnhakijana voin sanoa, että näinhän tässä aina käy.... Sitä hakee hommaan jonka todellakin uskoo saavansa - on juteltu tulevan esimiehen kanssa, homma tuntuu itsestään selvästi omalta - olenhan siihen niin täydellisen sopiva.... Sitten käy kuten YK:ssa Suomelle - joku muu vie potin.

Näin se menee elämässä; mikään ei ole varmaa vaikka se siltä kuinka etukäteen näyttäisi!

Kirkon tunnelmaa

Vielä yksi uutinen tältä päivältä: Anneli Auerin murhatutkimus tulee pysymään median lööpeissä vielä seuraavat kaksi vuotta, saimme tänään kuulla. Juttu tutkitaan uudestaan, alusta loppuun. Voi ei - kyllä tämä olisi jo saanut riittää! Asia avataan uudestaan ja tutkitaan vielä kerran.... Kaikkien lehtijuttujen perusteella on saanut kuvan, että siinä vasta kaamea nainen - lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, satanismia, ryyppäämistä, miehiä ja seksivideoiden pyöritystä, riitelyä ja rähinöintiä. Huumeita, päihteitä. Ihan sairaan oloista toimintaa, jos lehtiin uskoo. Ja kotona samaan aikaan kolme lasta.

Aika kivat istuimet...

Kolme lasta kotona ja lasten nukkuessa kamala riita jonka aikana mies, lasten isä murhataan verisesti. Omituisia puhelinkeskusteluja...  Kukaan ei siis tiedä oikeasti mitään ja maan oikeuslaitos on ihan kädetön selvittämään asian. Joku radiossa puhui noidasta, vanhalla Ulvilan noitapaikalla.... Huh huh.

Tällainen kiinnostaa ihmisiä aivan käsittämättömän paljon - juttuja on kirjoitettua paljon, televisio-ohjelmia tehty ja nyt on kirja tekeillä.

Life is life.....

Vaalien alla

Kunnallisvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä oli tänään. En tiedä kuinka moni kävi uurnilla mutta monihan siellä suomalaisista on tottunut käymään jo ennakkoon, monet jo heti ensimmäisenä päivänä. Oma vaarini ennakkoäänesti siltä varalta että kuolisi ehkä ennen vaalipäivää... Halusi kuitenkin vaikuttaa jäljelle jäävien maailmaan äänestämällä... :)

Tyttö nyki koiraa tosi ikävästi
nauhasta. Koira-parka

Oma ongelmani on, että en tiedä ketä äänestää! En tunne kuin yhden kotikuntani ehdokkaan. Senpä takia menin tänään kuuntelemaan paikalliseen kouluun järjestettyä vaalipaneelia. Kahvia ja pullaakin oli luvassa!

Istuskelin vajaat pari tuntia kuuntelemassa jokseenkin sekavaa paneelia; ehdokkaita joka puolueesta oli istumassa salin etuosassa. Heiltä kyseltiin asioita, yleisö kommentoi ja esitti kysymyksiä. Suuri osa panelisteista ei pysynyt aiheessa vaan puhui ihan muusta kuin mistä kysyttiin - ja väliin tulleet yleisökysymykset (joita esittivät pääsääntöisesti muut vaaleissa ehdokkaana olevat henkilöt) sotkivat kuvion entisestään.

Selväksi tuli, että vasemmmiston ehdokkaat haluavat sekä korottaa veroja että ottaa lisää lainaa maksaakseen esimerkiksi uusia kouluihin ja ilmaisiin lukiokirjoihin meneviä kuluja kun taas esimerkiksi kristilliset haluaisivat, että suurituloiset maksaisivat palveluista enemmän kuin keskituloiset ja pienituloiset ja työttömät pääsisivät maksujen suhteen vähemmällä. Kuinka rahat kerättäisiin ja mihin palveluihin ne kohdistuisivat, ei selvinnyt. Ei selvinnyt moni muukaan asia - varsinkin ensimmäistä kertaa ehdolla olevat henkilöt halusivat puhua vain kauniita asioita mitä tekisivät jos olisivat päättämässä asioista. Kuulosti aivan hölmöltä - puuta heinää laskettelivat, suoraan sanoen. Realismi ei paljon puheissa kuulunut - ja hekö sitten kohta ovat päättämässä kunnan asioista. Voi kauhistus!

Jo aikaisemmin kunnallispolitiikassa mukana olleet kuulostivat asiantuntevilta - mutta höpöttivät täydellsiä itsestäänselvyyksiä ikäänkuin puhuisivat suuria hienoja asioita jotka juuri ovat itse keksineet...

Koivunrungot valmistautuvat talveen

Nyt en totisestikaan tiedä ketä äänestää!

Tänään kävin "naapurissa" kaupunginorkesterin kenraaliharjoituksissa. Olipa kiva - en ollut aikaisemmin tiennyt, että sinne voi mennä kuuntelemaan elävää musiikkia. Ja ihka maksutta vielä! Tosi kiva - ei jää viimeiseksi kerraksi! Musiikki on hieno asia - tuntuu tulevan tärkeämmäksi vuosi vuodelta.

Eilen illalla ehdin näkemään oppilaskonsertin hienoja nuoria solisteja musiikkiopistolle! Siellä kannattaa käydä, saa nähdä ja kuulla tuoretta ja nuorta muusikkoutta ja nähdä ylpeitä vanhempia ja tuntea muusikoiden jännitystä ennen esityksiä!

Muutoin olen pyöräillyt sateessa - nyt siis sataa ihan koko ajan... Onhan syksy ja lokakuu ja illat pimenevät. Polttelen iltaisin ja aamulla kynttilää.

Työnhakusaralla olen päättänyt parantaa sosiaalisen median ymmärtämystäni ja puuhailen nyt Facebookin, LinkedIn:n ja Twitterin kanssa... Muutoin aika vaisua elämä tällä hetkellä.

Autolla ja veneellä

Autolla taas surruuteltiin, yli 600 kilometriä paahdettiin läpi syksyisen maiseman ja jo pilkkopimeiden metsätaipaleitten.



Katsuran lehdet tuoksuvat vahvasti

Sää suosi viikonlopun viettäjää - enää ihanammaksi ei syksyinen keli mitenkään voi muuttua! Kirkkaaansininen taivas, vielä sinisempi järven selkä ja veteen heijastuvat puut... Piha-katsura tuoksui aivan uskomattoman vahvasti - kuin toffeekattila!

Omenoita on vieläkin puutarhassa paljon - nyt niitä on jälleen keittiön tiskipöydällä kaksi muovipussillista odottamassa, että saisin niistä jotakin aikaisksi. Kaurapaistosta jos nyt ainakin. Ja miksei omenariisiä - se on hyvää!

Olimme pitkän pätkän järvellä, lapsi ja veli ja minä. Äiti teki sillä aikaa meille lintusia, lihakääryleitä. Hyvää - kiva kun saa valmista ruokaa jonka joku muu on tehnyt! Se maistuu jotenkin ihanan luksusmaisen hyvältä! Itse leivoin äidin pakasteen taas täyteen pullia; saa popsiskella kahvin kanssa. Seuraavalla kerralla leivon jotakin muuta- kakkua tai jotakin muuta hyvää. Leipominen on kivaa ja on kivaa, kun sen syöminen maittaa muillekin.

Pullaa, pullaa - enemmän pullaa!

Tunnelmaa, lohtua

Viikonloppuna tulee puuhailtua kaikenlaista, käytyä torilla ja katselemassa kauppojen tarjontaa, ihailtua maisemia kodin lähellä. Tein pari pitkää kävelylenkkiä sinisen järven rannoilla ja yritin keskittyä tähän hetkeen, siihen joka kulloinkin on meneillään. Entisten asioiden haikailu tai tulevien sureminen ja stressaaminen on vaikea jättää mielestä - vaikka kuinka parhaansa tekisi, pelkää tulevaa ja murehtii pään melkein hajalle kun ei tiedä kuinka elämästä selviää.... Yritän saada asiat omalta osaltani järjestymään parhain päin. Jollei se silti onnistu, voi uudet päätökset tehdä sitten joskus, aikanaan.

Se surettaa kuitenkin, että vaikka en haluaisi omia murheitani kellekään muulle kantaa - huomaan, kuinka suuri suru minun tilanteeni on suvulle ja perheelle. Olen aiheuttanut omilla päätöksilläni ja omalla elämälläni paljon surua ja murhetta vanhemille sukulaisille ja se tuntuu pahalta. Oma työttömyys, yksinhuoltajuus ja se, että en ole onnistunut elämässä tämän kummaisemmin on kurjaa heille. Tosi kurjaa. Yksineläjänä minusta ei ole isoa iloa oikein kellekään.

Mitä sitäkään suremaan, toisaalta. Jokaisen on ihan pakko omaa elämäänsä elää, toisten elämät on kuitenkin... toisten elettävä.

Plääh.

Viikonlopuksi maalle ja vesille

A on nii hyvä miel koi oo paha miel... Sanoi entine mies. Ja tottaha hää haasto, näinhän on. Ilo  pintaa vaik syän märkänis, sanoi puolestaan entinen nainen - yhtälailla osui naulan kantaan!

Koululaisten pyörät sievästi parkissa!

Olen pikipuolin lähdössä kisun ja nuorimmaisen kanssa ajamaan taas mummilaan. Kolmen ja puolen tunnin ajo edessäpäin, valtateitä illan pimetessä. Veli soitti ja sanoi pakkasia olevan odotettavissa - minun pitäisi ottaa talvirenkaat mukaan niin veli vaihtaisi ne alle. Ei kiitos, niin en tee. Autoon ei mahdu sitten renkaiden lisäksi mitään muuta - ne ovat likaiset ja hankalat nostaa varaton nurkasta kyytiin. Ri siis onnistu.

Pelkään myös pahoin, että talvirenkaat menevät vaihtoon - niillä on ajettu jo niin monta talvea, että taisivat olla siinä ja siinä jo viime vuonna että ovatko enää turvalliset.

Paneudun tuohon ongelmakenttään kun tullaan takaisin kotiin.              

Vene pitää pian nostaa ylös, sitä ennen haluaisin käydä vesillä vielä kerran ennen talven tuloa. Nauttia raikkaasta syysmaisemasta, syksyn raikkaasta ilmasta ja syvänsinisestä järven selästä.

Nyt on asiat muuten kivasti. Sain taas lähetettyä yhden työpaikkahakemuksen ja tein työnhakukurssin tehtävät. Tein myös kotihommia ihan tarpeellisen määrän - ja kävelin ihanan raikkaassa säässä reilun tunnin sauvakävelylenkin.

Hyvää viikonloppua siis täältä. Nautitaan elämästä!

Orava ja tikka - tirava ja okka

Ikkunan läpi kuvattu orava siinä syö rusinaa

Pihalla on yllättävän paljon toimintaa kun ihmiset ovat poissa kotoa. Orava, varikset, harakat ja iso lauma pikkulintuja pitää pihapiiriä omana olohuoneenaan. Suuri rusakko hyppeli pihalla aamulla varhain, illalla pihan ohi vilisti kettu. Viime vuonna meillä oli metsähiiriä suuri perhe asustelemassa seinänvieruslaatikoissa ja kukkaruukuissa. Kissa hoiteli ne parempiin suihin - nyt sitä lajia ei enää ole näkynyt. Siiliä ei ole näkynyt aikoihin - jokohan se on mennyt talvilevolle jonnekin lehtikasan uumeniin?

Kun on päivät töissä, ei tuota elämää tiedä olevankaan - ei tule tietenkään moisen asian ajattelu edes mieleen.

Nyt kun istuskelen kotona tietokoneen ääressä, näen eläinten puuhat ja voin seurata toimintaa. Suurimmat eläimet tekevät mitä lystäävät - pienimmät tulevat kun suuret ovat poissa. Varislinnut tuntuvat olevan itsevarmimpia ja oravallakin on etuajo-oikeus pikkulintuihin nähden.

Kävelylenkillä huomion kiinnittää  tikka joka takoo puuhun kiinnitetyn linnunpöntön suuaukkoa... Mitähän se siitä saa irti?

Luonto elelee omaan tahtiinsa, hengittää sään ja vuodenaikojen mukaan. Osaisipa itsekin - tehdä sitä mitä luonnon mukaan pitäisi. Nyt en tiedä mitä voi ja pitää tehdä - teen kuten luulen oikein olevan - hulluna haen töitä ja juoksen avointen työpaikkojen perässä kuin mikäkin idiootti. Mihin pitäisi fokusoida, mihin laittaa kaikki paukut? Kun sen tietäisi, olisi elämä helpompaa....

Tänään satoi vettä, wet day today, hela dagen

Siinä se tintti on - kiireisenä ei jää paikoilleen

Aamull satoi vettä kohisten ikkunan takana. Heräsin kuuden aikaan kohinaan, päästin kissan sisään ja tulin sänkyyn vielä tunniksi. Lapsi tuli viereen, hänkin oli herännyt sateen suhinaan.

Päivällä vettä tuli kohisten taivaalta. Katsoin sadetta ikkunasta samalla kun yritin saada itseni motivoiduksi hakemaan työpaikkaa jota en usko saavani. Sade tuli aika ajoin  kovempana, välillä melkein tauoten. Ikkunan takana puuhailee orava ahkerasti piilotellen omia aarteitaan maahan. Se vie siemeniä ja muita herkkuja piiloon lehtien alle, hakee kohta pois ja vie toiseen paikkaan. Häntä heiluu höyhenen kevyesti kun se hypähtelee pihalla.

Talitinttilauma etsii ruokaa jo pihalta - ja häpeäkseni tunnustan, että olen vienyt niille kourallisen hiutaleita ja muuta hyvää joka päivä. On ihana katsella niiden puuhailua - laumassa on ehkä 6-8 lintua ja talitinttien lisäksi mukana on toistakin sorttia; olisiko sinitiainen - niin luulen.

Välillä varis käy katsomassa pihapiiriä - se näyttää valtavan suurelta ja vähän pelottavalta kun on katsonut pienempiä eläimiä lähietäisyydeltä. Valtava nokkakin sillä on!

Siivosin komeron

En mennyt lenkille tänään enkä eilenkään. Tänään siivosin yhden keittiön kaapin ja silitin pyykkiä. Kaapissa oli yli kymmenen vuotta vanhaa currya - ja muitakin vanhoja mausteita. Siivottu on nyt, pois heitetty vanhat mausteet. Pesin koneellisen vaatteita.

Eilen leivoin kakun josta piti tulla "mud cake" eli sisältä löysä kakku joka maistuu ihanan paksusti suklaalta - mutta se oli liian kauan uunissa ja tuli ihan kypsäksi. Hyvää se on silti. Ainakin kermavaahdon ja kahvin kanssa.

Kaikki lapset olivat eilen kotona - söivät kuin leijonalaunma. Ahnaasti ja paljon, häipyivät sen jälkeen pöydästä kovasti lörpötellen ja meuhkaten. Kiva kun viihtyvät kotona ja ovat toisilleen hyvää seuraa. toivottavasti läpi elämän! On hienoa, jos voi olla sisarusten kesken ystävänä, läheisenä, tukena ja turvana aikuisena ja vielä vanhananakin.

Olen kyllästynyt olemaan kotona - kaipaan juttukaveria ja aktiivisempaa otetta elämään! Eilen avasin itselleni uuden Twitter-tilin ja yritän saada siihen "älykkäitä" kommentteja - ajatuksena on alkaa ylläpitää sitä yhtenä työnsaantia avustavana sosiaalisen median välineenä. Sinne sitten pitää miettiä sanomisiaan - antaa hyvä ja aktiivinen mielikuva itsestä hyvänä työntekijänä... Laitan linkin twitteristäni esiin kun olen saanut sinne keskusteluja - siinä on jo seuraajia ja olen saanut joitain vastauksiakin, ihan spontaanisti.

Muffinssien päällinen on tehty kermasta ja Omar-karkeista!
Makeeta, ihan totisesti!

Puuhailen kaikenlaista koko ajan - nukun melkein vähemmän kuin töissä käydessäni... Saanko mitään aikaiseksi? Enpä tiedä - lupaamani neulekin lapselle on vielä ihan alkutekijöissä vaikka se on aloitettu aikaa sitten. En ole saanut neulottua juuri mitään, muutenkaan.

Oma kahvihetki tänään

Osallistun tästä viikosta eteenpäin yhdelle TE-keskuksen järjestämälle työnhakukurssille. Se on verkkokurssi jossa oppi annetaan verkkosivun kautta. Alku on hyyyyyvin rauhallinen... näin kahden päivän aikana olemme vasta esittelemässä itseämme! Sain kuitenkin tuon Twitter-ajatuksen ohjaajalta joten jo pelkästään sen takia kannattaa olla mukana. Voihan olla, että sieltä saa vielä paljon muutakin hyätyä tulevina viikkoina!

Illalla olin taas yhdellä kursseistani. Kun tulin kotiin, oli lapsi leiponut kaverinsa kanssa muffinsseja! Olivat kaverin kanssa selanneet Pirkka-lehteä ja löytäneet hyvän ohjeen josta olivat tehneet pellillisen muffinsseja. Tosi hienoa!

Sain yhden työhakemuksen lähtemään tänään. Ja yhden avoimen hakemuksen. Eilenkin laitoin yhden menemään. Unohdan ne sikäli - mitä niitä sitten enää muistelemaan; jos tärppää, luen sivuja ja tietoja firmasta sitten taas.