Syysloma

Kissa tuo kotiin silloin tällöin saaliitaan. Jotenkin surullista,
vaikka näinhän kissa toimii...

Lapsen ansiosta saan pidettyä ns. normaalia päivä- ja elämänrytmiä vaikka en nyt käykään töissä. Herätys aamulla varttia vaille seitsemän ja ruoka pöytään iltapäivällä neljän-viiden tietämissä. Siivous viikonloppuna ja mitä nyt onkaan olluut tapana tiettyinä aikoina tehdä. iikonloppuna nukutaan myöhempään - tänään nousin kahdeksalta. Illalla on sauna ja lottoarvonta.

Eletään perus-suomalaista elämää. Tylsääkö? No varmasti, mutta jos jotain kävisi, jos vaikka vammautuisin tai sairastuisin - kaipaisin juuri tätä ihan tavallista elämää!

Nyt on syysloman aika ja siispä olen virittäytynyt siihen itsekin, ihan täysillä!

Kävin aamukävelyllä pyykkikoneen käydessä. Hiukan ruokaa ja pieni kävely raikkaassa ilmassa - tänään ei sada: upeaa, tosiaan! Ilma on raikas ja olo kevyt. Pyykitkin kuivuvat ulkona ja saavat raikkaan tuoksun.

Lasketaan säästöt

Siivousta, ruuanlaittoa, pyykinpesua ja kuivattelua ja kohta vuorossa on pyykin silitys. Lapsi on tätä kirjoittaessani jääkiekkotreeneissä - kun hän tulee kotiin, pakkaamme laukut omaa pientä yhteisät lomareissuamme varten. Rahat on laskettu ja sen verran meillä on säästössä että emmeköhän jotakin kivaa saa tehtyä!

Ketä näistä naamoista voisi ajatella päättämään asioista?

Vaaleihin on vielä aikaa - katselin kävelyreissulla vaalimainoksia mutta tällä kertaa jätän äänestämisen vaalipäivään. Hautukoon se äänestettävä kandidaatti vielä mielessä loman yli ja hiukan senkin jälkeen!



Kaupassa pitää käydä - tänään syödään kanaa ja paahtokiisseliä

Siivoaminen - niin se ei ihmiseltä ikinä lopu! joskus olen haaveillut, että saiasin niin paljon palkkaa, että voisin palkata siivoajan tulemaan siivoamaan. Mutta nytpä emme ole tosiaankaan sellaisessa elämäntilanteessa joten tämä emäntä sitten vaan siivoaa.... Koko menneen viikon olen siivoinnut kesällä töistä tuomaani tavaraa... Minulla on ollut muutama kuukausi kotona nurkissa työpaikalle reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyttä tavaraa kirjoista ja vihkoista valokuviin ja kaikkeens ellaiseen "hauskaan" mitä on työpisteeesen tullut kerättyä.

Siivotaan vielä nämä. Tänään.

Minulla ei enää aikapäiviin ollut omaa huonetta töissä; näinä avokonttorin aikoina sellaisia ei ole juuri kellään, paitsi kunnallisissa työpaikoissa ja esimerkiksi TE-toimistoissa joissa tuntuu olevan ovet, liikennevalot ja pitkä harmaat käytävät. Ahdistavaa - mutta onhan avokonttorissakin puutteensa, Se, että siellä ei voi olla rauhassa edes silloin kun pitää kirjoittaa ja ajatella rauhassa, käydä puhelinkeskusteluja tai ylipäätään keskittyä työhönsä. Avokonttoreissa on myös yleensä aivan täyttä - homman ajatus on usein, että monet eivät ole työpaikallaan vaan joko työmatkalla tai kotitoimistossa joten istuinpaikka on varattu noin 70 prosentille työntekijöistä. Täytyy siis tulla paikalle ajoissa jos haluaa istuinpaikan!

Kun olen käynyt viime aiokina kunnan ja valtion virastoissa, täytyy sanoa, että siellä kulkiessa tulee tunne kuin olisi astunut ankeaan menneeseen maailmaan, neuvostoaikaan jonne ei vielä perestroikka ole ehtinyt! Pitkiä harmaita käytäviä ja lukittuja ovia... Uh huh.