Ikkunan läpi kuvattu orava siinä syö rusinaa |
Kun on päivät töissä, ei tuota elämää tiedä olevankaan - ei tule tietenkään moisen asian ajattelu edes mieleen.
Nyt kun istuskelen kotona tietokoneen ääressä, näen eläinten puuhat ja voin seurata toimintaa. Suurimmat eläimet tekevät mitä lystäävät - pienimmät tulevat kun suuret ovat poissa. Varislinnut tuntuvat olevan itsevarmimpia ja oravallakin on etuajo-oikeus pikkulintuihin nähden.
Kävelylenkillä huomion kiinnittää tikka joka takoo puuhun kiinnitetyn linnunpöntön suuaukkoa... Mitähän se siitä saa irti?
Luonto elelee omaan tahtiinsa, hengittää sään ja vuodenaikojen mukaan. Osaisipa itsekin - tehdä sitä mitä luonnon mukaan pitäisi. Nyt en tiedä mitä voi ja pitää tehdä - teen kuten luulen oikein olevan - hulluna haen töitä ja juoksen avointen työpaikkojen perässä kuin mikäkin idiootti. Mihin pitäisi fokusoida, mihin laittaa kaikki paukut? Kun sen tietäisi, olisi elämä helpompaa....
Luonnon seuraaminen on tosiaan yksi kotona olemisen hyvistä puolista. Mutta kyllä pitkän työttömyyden aikana oli minullakin jaksoja, jolloin ei vähempää olisi voinut kiinnostaa.
VastaaPoistaNyt olen taas pääsyt ilokseni sille asteelle, että jaksan (ajoittain) iloita luonnon tapahtumista pihapiirissä ja sen ympäristössäkin.
Tsemppiä fokusointiin, huilaa välillä;)