Rauhallinen joulu - seesteinen mieli

Vanhat koristeet kuusen oksilla, kuin kymmeninä menneinä jouluina

 

Onpa ollut mukavan rento joulu! Joulupäivät ovat menneet leppoisan oleilun, syömisen ja ulkoulun merkeissä - yhdessä perheen ja suvun kanssa. Tosi mukavaa! Kinkkua, sillejä, rosollia ja laatikoita on popsittu, suklaata, taatelikakkua ja nekkuja herkuteltu. Joulurauha julistettiin ja rauhaisaa on onneksi ollut, vaikka meitä oli isohko porukka koolla ja joukossa vaikeaa murrosikää elävä teini!

Ulkona on ollut pakkasta ja lumi on valaissut maailmaa - järvikin on jo jäässä vaikka ei sinne vielä uskalla kävelemään mennä. Joku on kyllä jo hiihtänyt jäällä mutta en tiedä, selvisikö ladun tekjä takaisin kotiin saakka! Latu kulki ensin rantaviivaa mutta lähti sitten kohti järven selkää - tai no, avojäätä. Pelottavan ohut on vielä kuitenkin jää, varsinkiun kun ensimmäisen ohuen jääkerroksen päälle satoi lumikerros ennen kunnon pakkasia.
Kissat ovat, tietenkin, syöneet kuusen kimaltavia koristeita ja oksennelleet niitä matoille. Mieluiten öisin mutta päivälläkin on saatu katti kiinni itse teosta kakomassa hopeista tai kultaiasta koristelankaa kurkustaan.... Perheen traditio tämäkin!



Tunnnelmalline musiikkihetki

On nautinnollista, kun osaa ottaa päivät rauhaisasti vaikka ennen joulua ahdisti hiutusen - itselläni ahdistus liittyi lahjoihin: niitä kun ei ole ollut varaa ostella joten tein itse sukulaisille ja perheelle paketin sisuksia: leivoin kakkuja, pipareita ompelin kauppakasseja ja pussukoita gobleliinista ja tyynyliinoja puuvillasta sekä neuloin villasukkia. Lapsille ostin kullekin lisäksi jotain mitä he toivoivat, pientä sekin.  Lahjat olivat vaatimattomia, mutta näin tänä vuonna. Hienosti meni silti - ja jouluhan jatkuu vielä loppiaiseen.
Itse sain ihanasti toiveitteni lahjoja: mattopiiskan ja auton sisä-ja ulkopesun! Suloista, ihanaa! Pesu tapahtuu, kun sää sallii ja pakkanen hiukan hellittää! Mattopiiskaa käytän heti ensi viikolla kun hutkin mattoja pakkaslumessa pihalla.

Tapanin kahvikattaus muotoutumassa.

Pelattiin korttipeliä pitkälle aamuyöhön, juteltiin ja kuunneltiin musiikkia.

Olemme kotona jälleen, vieläkin on hyvä olo. Kotona olenkin nyt vielä päiviä; ajattelin tehdä pitkiä kävelyitä koiran kanssa, siivota huushollia ja viedä kierrätykseen ylimääräsitä tavaraa tulevien päivien aikana. Tänään haen vielä yhtä avointa työpaikkaa jotka entinen työkaveri suositteli; paikkailmoituksessa ei ollut viimeistä hakupäivää joten kannattanee hakea paikkaa ennen huomista, ettei ilmoitus poistu sivulta ennenkuin ehdin reagoimaan!

Yritän pitää yllä positiivissta fiilistä ja iloita kaikesta olemassaolevasta. Paljonhan on hyvin elämässä! Olen kuitenkin  terve ja ruokaa on ollut pöydässä ihan tarpeeksi, vaatteita ja kodin läpöä on myös. On kynttilöitäkin poltetttavaksi ja sitä myötä tunnelmaa, josta voi nauttia.



Joulukoira ei ehtinyt parturiin!

Uskon, että elämä taas kantaa tulevankin vuoden! Tämä pian loppuva vuosi on ollut aika myrskyisä - niin maailmalla kuin omassa elämässäkin. Paljon on tapahtunut ja itkua ja naurua on ollut paljon. Koira on tullut elämään - mies on mäiskinyt tunteita oman järjen ymmärryksen yli: miten voi noin tehdä, olen kysynyt itseltäni niin sata ja tuhat kertaa. Nyt toivon hänen jääneen menneisyyteen ihan kokonaan; vieköön menneisyyteen jäävä 2014 hänet mennessään, kokonaan, omasta elämästäni. Tulkoon työpaikka, sen myötä rahaa velkoihin ja elämiseen sekä tulkoon hyvä ja onnekkaampi elämä elettäväksi!

Jouluaaton puolella mennään

Uuniin menossa

Joulupipareita on leivottu.Lapset ovat tehneet piparimökin osat - ne tosin on vielä koottava. Joulun päivinä sille löytynee kivasti aikaa.



Ukot ja akat, sydämet ja lapset
rivissä ja pinoissa

Naapureilla on kuuset jo koristeltuina olohuoneissaan. Sen näkee kun katsoo omasta ikkunasta ulos. Meillä ei ole kuusta - menemme mummin luo huomenna joulua vastaanottamaan; siellä on kuusi. Omasta metsästä toissapäivänä jaettu. Veli ja sisko sen valitsivat - jostain laaksosta se on otettu, vai oliko lie aitan takaa. Enpä muista - katsotaanko, tunnenko puun kun sen huomenna näen!

Oman metsän puu ei varsinaisesti maksa mitään - mutta kun se otetaan vähän niinkuin harvennusmielessä, niin yleensä se on aika rimpula. Mutta kukapa on sanonut, että joulukuusen pitää olla upea ja tuuheaoksainen puu joka kaadetaan vain ja ainoastaan muutaman päivän olohuoneessa seisottamista varten!!!??? On se yhdenlaista tuhlausta tuokin - vaikka kuinka luonnon puu jotenkin ekologiselta tuntuukin.

Lasten leivontavuoro



Kuvat lopuista rahoista. Muistoksi!

Joulu on muutoinkin tuhlauksen ja roskaamisen kulta-aikaa: se määrä kaikkea mitä hankitaan ja heti heitetään kohta roskiin oon kamala. Jos nyt vaikka ajatellaan, että lahjapapereita, naruja ja nyörejä ja kaikenlaisia pakettikortteja ostetaan varmasti satoja tuhansia - ja heti lahjan saajan sen avattua kaikki heitetään roskiin. Ruokaa menee roskiin kamalasti, samoin kaiekkea ruuan tekoon liittyvää - kuten muovisia kinkkupusseja ja alumiinikääreitä... No, ei siitä enempää. Näin se maailma on tällä hetkellä rakennettu. Luulen vahvasti, että tämä tuhlausasia ainakin nykyisellä tyylillä, tulee loppumaan lähivuosikymmeninä. Jos nyt maapallo kestää sitäkään odottaa...

Meillä on aika lailla vähäroskaista elämä tällä hetkellä. On se myös ihan tiedostettu asia kun sekä itse, että varsinkin lapset, ovat omaksuneet ekoloogisen ja aika vihreän elämän tavan. Hyvä niin.

Hyvää joulua kaikille!

Lunta sataa, ihanaa!

Lumisade ja pikku-pakkanen tekevät ihmeistä maailmalle joka on ollut synkän musta jo ikuisuuden! Tuntuu, kuin valot olisi sytytetty ulos - lumi valaisee ja kirpakka pakkanen piristää ilmaa ja olemusta. Tänään näin jopa auringon kajon taivaan rannassa. Siinä vasta ihana, keltaiseen vivahtava jouluvalo!

Ihanaa!

Tänään kävin kuikuilemasa maailman menoa kauppakeskuksissa ja kaupoissa. Ihan hauskaa, kun ei anna stressin tulla! Katselin tavaroita ja ihailin joulun kimaltelevia koristeita.

Joku kertoi juuri tänään, että Suomen pääkaupunki on ainut Euroopan pääkaupunki jota ei koristella jouluun muutoin kuin aivan keskustassa ja tavarataloissa. Puistot eivät saa jouluvaloja tai talot koristeita. Sama muuallakin Suomessa, kerrottiin. Ehkä täällä on vähemmän jouluvaloja tosiaan - paha sanoa,kun ei ole tullut hirveästi vertailtua! Ruotsissa ja muissa naapurimaissa valoja kyllä taitaa  olla enemmän. Onko se sitten huono asia - no, ei välttämättä. Kauppakeskus loisti kyllä kultaa, hopeaa ja valojen välkettä aivan eurooppalaiseen malliin!

Joulu tulla jolkottaa. Tein mummon vanhalla reseptillä piparitaikinaa. Mureita pipareita niistä tulee kun taikinassa on perunajauhjoja neljännes jauhoista. Maustepippuria, neilikkaa sekä inkivääriä myös ja tietenkin kardemummaa ja kanelia.

Leivon aamulla, kun taikina on levännyt viilesässä ensin yön, niinkuin leipojansakin. Yötä nyt!

 

 

 

Neljäs adventti. Vuoden lyhyin päivä

 

Huomenna alkaa päivä pidetä. Valoa tulee lisää - sitä on odotettu paljon! Syksy on tuntunut käsittämättömän mustalta - valo on ikäänkuin imeytynyt pimeään maisemaan, mustaan asfalttiin ja sateen vetisyyteen pimeässä. Kynttilöitä on poltettu paljon, liekkeihin tuijotettu!

Jouluaatto on ihan kohta, kaksi kokonaista päivää sitä ennen elettävänä enää. Joulu on hyvä aika vuodessa - mutta nyt kun rahaa ei ole, on vaikea suhtautua joulun aikaan muuten kuin kaikkeen muuhunkin elämässä:  mennäään päivä kerrallaan ja kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu... Lahjoja ei ole vielä juuri ollenkaan hankittuna, ei ole paketteja kaapin perukoilla tai nurkissa pussukoissa.

Viikonloppuna on leivottu. Kaksi lasta kotona - ovat leivoskelleet piparkakkumökin paloja joita huomenna yhdistelevät. On syöty edullisesti ja käyty ulkona kävelyllä.

Jotenkin elämä on kutistunut tosi pieneksi - enkä ole osannut löytää palikkaa, jonka avulla aukeasi jokin uusi ikkuna, ovi, tai mikä rako hyvänäs jonka avulla pääsisi jotenkin hiuvttautumaan tai sukeltamaan johonkin uuteen. Ehkä sen aika koittaa  ensi vuonna - näin toivon!



Leivotaan rakkautta...

Pienistä asioista on tullut suuria ja suurista pieniä kun elämä käpertyy ja supistuu päivttäisen selviytymisen ympärille. Enää ei eletä luolassa eikä tarvitse pelätä petoja ekä jäätymistä yöllä nukkuessaan. Mutta kun eletään yhteiskunnassa, jossa pienintäkään asiaa ei voi tehdä ilman rahaa - ja jos rahaa ei vain yksinkertaisesti ole eikä sitä tule mistään, on olo pelottavaa. Saadaanko häätö? Ottaako pankki asunnon haltuun? menetänkö luottokelpoisuuteni? Mitä syömme tänään, huomenna tai ensi viiikolla? Mistä rahaa lapsen talvitakkiin? Miten ruokin koiran ja kissat ja muut eläimet?




Koe-kakkkuset. Margariinin maku tökkii

Ei raaski laittaa rahaa vessapaperiin - no, vessassa voi yrittää käydä vaikka kirjastossa tai sillä yhdellä isolla bensa-asemalla jossa on paljon ihmisä eikä kukaan huomaa, jos luikahtaa naistenhuoneeseen. Samalla voi pyöräyttää pari metriä vessapaperia kämmenen ympärille ja taskuun niin ei tarvitse heti tulla uudestaan... Lehdet voi tietenkin lukea kirjastossa  - mutta kun on ollut tässä tilanteessa pitkään, ei kohta enää välitä lehdistä ja uutisista. Tuntuu hassulta ajatella, että vielä pari vuotta sitten aamun lehdet olivat tosi tärkeitä aamun käyntiin lähtemisen kannalta. Piti tietää, mitä asioista kirjoitetaan, mitä maailmalla tapahtuu. Aamupala ja sanomalehti: aamun  rauhaisa hetki, ennen töihin menoa.



Sunnuntai-ruokaa: eilisiä ryynimakkaroita, makarooneja ja paistettuja
pottuja. Ihan hyvää vaikka ei ehkä kovin herkullista tai terveellistä

Nyt aamu alkaa kupposella teetä ja radiota kuunnellen. Ikkunasta voi katsella sään vaihtelua - ja miettiä, mitäkähän sille viime vuonna pihalla asustaneelle fasaanille on käynyt. Mikään syötävä ei enää aamulla maistu ja hyvä niin: kannattaa säästää puuroannoksen syöminen myöhempään, niin oikeaa ruokaa ei tarvitse tehdä kuin vasta illalla. Ja toisaalta isolla kaurapuuroannoksellakin pärjää ihan kivasti joskus koko päivän!

Pullat uuniin

Mutta tänään on leivottu pullaa ja rakkenneltu piparitaikinasta talon seiniä, ikkunoita ja kattorakenteita. Eilen leivoin kaksi kakkua sukulaisille: taatelikakun ja englatilaisen hedelmäkakun. Leivoin ne leivontamargariinilla ja sekös harmittaa - tein pienet koekakut ja täytyy sanoa, että margariinin maku puskee läpi. Ennen tein kakut aina voilla mutta nyt  ostin S-ketjun halpaa leivontarasvaa -30 prosentin alennuksella. Arvaahan sen tietenkin, että maku on toinen. Mutta kun kolesterolia pitäisi laskea, selittelin itselleni ravintorasvatiskin äärellä. Tietenkin oikea syy oli melkein kahden euron säästö paketin hinnassa....

Päivän pidentyminen alkaa toivottavasti näkyä myös ikkunalaudan kasveissa ja kukkaruukuissa. Nyt kukkivat kaktukset, orkideat jaksavat pukata uutta vartta: ehkä niihin tulee kukkia keväämmällä! Sipulikukat ovat alkaneet kukkia - kauniin punaisina ja valkoisina ne kukkivat ikkunalla ja peilin edessä eteisessä!

Muistan mummin iltarukousta lapsuuden vuoteen äärellä: kiitettiin menneestä päivästä, ruuasta ja kodista ja läheisistä ihmisistä. Tähän halusin aina itse lisätä kiitokset nukeista ja eläimistä. Samoista voi kiittää vieläkin. No nukeista ei nyt kyllä enää... Siitä voi kiittää, että on lämmin koti ja ruokaa on ollut joka päivä. Oven saa lukkoon ja kotona on juokseva vesi ja lämpöpatteri joka on kylmällä säällä lämmin. Pienet asiat merkitsevät paljon. Nekin voi menettää - sitten ei enää pärjää - ainakaa kovin hyvin.

Pyhäinpäivä. Marraskuussa jo mennään

Pienin ja kevyin perheenjäsen

Pyhäinpäivän viikonloppu. Yksi lapsi muutti kotoa - toisen kerran. Hänellä on nyt vahvemmat siivet pärjätä omillaan, näin uskon. Työpaikka oli vaihtunut työttömyyteen ja nyt ollaan uuden alun alkutaipaleella: opiskelupaikka tuntuu hyvältä ja tentteihin on ollut hyvä lukea, niistä on selvitty hienosti ja opiskelukaverit ovat mukavia. Nyt vain toivotaan, että hän jaksaa puurtaa ja saa rahat riittämään. Että kaikki menee hyvin.

Siinä se lähtee, muuttokuorma sänkyineen

Toinen isommista lapsista seurustelee jo kolmatta vuotta ja asuu kaverinsa kanssa yhdessä - kohta ovat jo samassa oppilaitoksessa oppilaina. Vaikuttaa menevän hyvin hänellä, heillä molemmilla.

Elämä syksyisessä maailmassa heilahtelee, ailahtelee ja mietteet ja ajatukset poukkoileva sinne tänne. Asun nyt nuorimmaiseni kanssa - ja eläimiähän täällä asuu meillä kaverina viisi nelitassua, karvakuonoa. Mukavia kaikki, tietenkin - mutta joskus tuntuu, että helpompiakin tapoja elää on. Mutta kukapa sitä helppoa elämää haluaisi, loppujen lopuksi....

Eilen illalla, pyhäinpäivin lauantai-iltana, kävin tuttavan kanssa viemässä kynttilät hänen nuorena kuolleen tyttärensä haudalle. Hautausmaa oli kaunis kaikkine satoine, ehkä tuhansine kynttilöineen. Pimeässä hehkuivat kynttilöiden elävät liekit, mustat hahmot vaelsivat hautakivien välissä, kulkivat käytävillä... Taivaalla loistivat tähdet ja puolikasta suurempi kuu.

Äiti ja veli veivät kynttilät omien sukulaistemme haudoille eilen - itse en sinne nyt päässyt pitkän matkan takia. Lähiviikkoina käyn, ja jouluna sitten ainakin.

Isovanhempien vanha taulu vie
aurinkoisiin lapsuuskesiin

Seuraava viikko alkaa taas omalta kohdalta hiukan kohtalokkaasti - olen tosiaan saanut potkut työstä jota minulla ei varsinaisesti ollut - mutta työnantajan lista vaati tiettyä nuppilukua joten mikäpä siinä: ensin annettiin työ joka sitten otettiin pois ennenkuin se edes oikeasti alkoi. Saan olla vielä hetken siellä, kuitenkin. On muutama iso työ tehtävänä vielä. Lähden viikolla työhaastatteluun iah toiselle puolelle Suomea ja katson, josko kohtalo minut sinne heittää - ja auttaa jollain lailla tuon teinin, eläinten ja talo-ja autovelan kanssa.

Elämässä on pelattava niillä korteilla jotka on käteensä saanut. Kunpa osaisin! Jos olisi ässä hihassa - osaisinko sillä pelata? Joskus vaikuttaa, että vaikka saisin mitkä kortit, häviän silti.

Metsässä ja metsän laidalla

Aamulla oli sumuista, päivällä ihan tavallista ja nyt illalla on taivalla tähdet ja kuu näkyvissä. Kiva.

Pari viikkoa sitten olin leirillä. Siellä sain tuon oikealla olevan pienen nuotion syttymään yhdellä tikulla, itse kirveellä tehdyistä puista. Naks, naks tuli kuivista  koivuhaloista hyvää polttopuuta. Puut toki olivat olemassa, ei tarvinnut mennä itse metsästä etsimään. Teltassa nukuttiin ja voin vakuuttaa, että kylmä oli - ihan aidosti kylmä joka meni ytimiin ja joka ikiseen koloon vaikka oli pipot, pitkät kalsarit  ja ties mitkä varusteet makuupussin sisällä! Onneksi ei satanut ja onneksi saatiin trangia ja nuotio toimimaan!

On kiva tehdä jotain extreemiä välillä.  Olisi se aikamoista, jos joutuis jatkuvasti luonon armoilla elämään - hetken siinä voisi pärjätä mutta viikko jo olisi vaikeaa - tuntui kolme vuorokautta jo aika haastavalta ja kotiin tultua saunassa oli mahtavan upea olo!

Joskus tulee mieleen, että jos tulisi sellainen kriisi maahan, että sähköt menisivät laajalti ja pitkäksi aikaa - miten silloin selviäisi, kun nykyelämässä kaikki toimii sähköllä, noin pääsääntöisesti. Vessaakaan ei voi vetää, vettä ei saa raanasta jollei sähköt toimi. Hellat, jääkääpit  ja kodin, kauppojen  ja työpaikan lämmitys, lukitus ja toiminta ylipäätään on sähköstä kiinni... Mikä ei ole?

Kaikenlaista tulee mieleen, kun maailmantilanne on mikä on - ja oma tilanne siinä mallissa, että asunnon menettäminen tulee mieleen päivittäin. Jos olisi kesämökki, sinne voisi mennä asumaan hetkeksi - ehkä. Mutta eipä ole mökkiä tai muuta paikkaa josta saisi katon pään päälle jos koti menisi alta...

Syklaami ikkunalla: piristystä ja kauneutta

Eilen ulkoilutin koiraa pienessä sateessa. Katsoin kuinka suuri harmaa rusakko loikki näkökentän rajamailla, metsän reunassa. Puiston ja pihojen asukki siellä hyppeli. Siellä se viettää koko elämänsä, nyt harmaassa ja märässä ulkoilmassa.

Syksyisen tummaa lokakuun illassa

Elämää vanhassa puutalossa? On siellä,.

Tänään oli rankka päivä työpaikassa jossa teen viimeisiä aikoja tukityötäni. YT-neuvottelut ovat lopuillaan - viimeinen neuvottelu oli tänään mutta johtokunta haluaa vielä huomenna pohtia ratkaisua tykönään. Monet saavat lähteä - se on jo tiedossa. Yhdessä tiimissä kaksi, toisessa 12, kolmannessa puolitoista; näin on leikkausluvut lueteltu. Olen itsekin leikkausuhahan alla mikä on huvittavaa - jos tässä nyt mitään huvittavaa olla voi. Enhän ole työsuhteessa mutta sitähän ei paria johtajaa lukuunottamatta moni tiedä. Olen lukuna henkilöistä, joita vähennykset koskevat; toki minut vähennetään nuppiluvusta mutta ei siitä mitään kustannus-säästöä tule!

Huomenna esimiehet kutsuvat irtisanottavat neuvotteluhuoneeseen jonnekin oman työryhmän istuinpaikasta mahdollisimman kauas. Olisi noloa, jos itkuinen irtisanottu joutuisi tulemaan tunnekuohussa niiden kollegoiden pariin jotka saavat jäädä.... Monet nyt irtisanottavista ovat olleet  talossa kymmeniä vuosia, toiset muutaman. Itse olen siellä vierailija ja ulkopuolinen, uuteen alaan tutstuva ihminen. Silti tämä sattuu minuunkin. Katson toisten epävarmuutta ja tuskaa ja mietin, miten tämä on tämmöiseksi mennyt joka puolella.

Katsura viikko sitten

Tänään he vielä ovat kotona kuten aina ennenkin, menevät huomenna työpaikalleen.Sitten ei enää mikään ole kuin ennen.

Joskus elämä tuntuu olevan tragikoomista; jos jaksaisi nauraa, naurattaisi! Nyt voi vain hymähtää.

Suomi on oma maa ja mansikka sen olla siis pitäisi. Onhan se, toki. Olen asunut muissakin maissa ja siellä varsinkin tuntenut itseni kovasti suomalaiseksi. Silti nyt katselen, josko vielä keski-iässä ja teini-ikäisen lapsen kanssa pääsisin töihin Suomen ulkopuolelle. Täytyyhän ihmisen elää - ja yrittää selvitä.

Nyt vain täytyy toivoa, että huominen menee pian ohi ja jonkinlainen elämä ottaisi sijan kaikkien meidän elämässä..... No, tuo kuulosti tosi hymistelevältä.

Paska päivä tulee huominen olemaan - ja monet itkevät. Toiset huokaisevat helpotuksesta. Kukaan ei varmasti jää täysin koskemattomaksi; jokainen saa jonkinlaista sydämen tykytystä, levottomuutta ja ahdistusta... Toisille tulee lopulta helpotus, toisille ei.

-------------
Käsittämätön uutinen iski itselleni tänään vasta tajuntaan: äiti oli eilen iltapäivällä tahallaan ajanut auton jossa oli hänen kaikki kolme lastaan kuolemaan, kolaroinut täysillä bussin kanssa jossa oli hänen miehensä ja pienenpien lasten isä. Tuntuu kamalalta. Ymmärtää ei osaa, mutta pahalta tuntuu.