Neuleita sinkkutaloudessa

Heijaa – keskiviikossa jo porskutetaan ja syyskuu vetelee viimeisiään. Kaunista on ollut, ainakin auton ikkunasta katsoessa. Töissä menee aika ihan muuhun kuin maisemien katsomiseen – joskus voi nautiskella menemällä ulkokautta ruokatunnille ja samalla haistella syksyn pirteitä tuulia.

Muuten - ruokala on meillä töissä ansioitunut tekemään erinomaisen outoja salaatteja salaattialtaaseen - eilen oli esillä iso kiulu purkkiananaksen paloja liemessään -mukaan oli sekoitettu ohuita punasipulin siivuja. Yhhyh! Usein saatavilla on säilykepurkista salaattikulhoon kaadettuja mandariinilohkoja. Hmm! Puoliraa’at, jääkylmät tomaattilohkot (varmaan paloiteltu valmiikse edellis-iltana kylmiöön) ovat jokapäiväistä ravintoa. Ei maistu yhtään miltään - mutta hampaat jäätyvät! Usein saamme myös raastettua säilykepunajuurta, suikaloitua kaalia ja porkkanaraastetta. Ihan ok vaikka ei niitä joka päivä viitsi syödä oikein.

Tulee mieleen haluaakohan keittiöhenkilökunta kokeilla uutta ihan vain siksi, että ei kyllästy aina samojen tylsien ruokien väsäämiseen...? Usein ne vanhat kunnon ruuat tuntuvat kuitenkin parhailta. Kaalikääryleet eilen olivat hybiä - puolukkahillon kera ja jälkkäriksi suklaamoussea. Nam. 5:60€ - ei paha!

Taloussanomien verkkolehdessä tänän oli juttu sinkkutalouksista: 20 000 euroa – sinkku maksaa tuplasti. Lukaisin jutun ja mietin miten noita juttuja tehdäänkään – sillä oletuksella ilmeisesti, että jokainen aina maksaa ns. oman osuutensa Jutuissa lasketaan siis yhteern huushollin menot ja jaetaan summa talouden nuppiluvulla. Silloin tietenkin esimerkiksi neljän hengen perheessä elävä maksaa sanomalehdestä neljäsosan siitä mitä yksinelävä sinkku maksaa. Oikeassa elämässä asiat eivät ihan noin yksinkertaisti kuitenkaan mene - usein tulonlähteitä on vain yksi ja sillä elää useampi henkilö - onko elämä silloin halvempaa yksineläjälle vai isoa kööriä elättävälle palkansaajalle? veikkaanpa, että ihan päinvastoin kuin jutussa eli sinkku voi elellä reteämmin samalla summalla kun rahan kinuajia ei pyöri kiusana koko ajan!  

Itse maksan omat ja lasteni kulut elämisestä, niin asumisesta, ruuasta, vaatteista, liikenteestä ja tietenkin kaikesta muustakin. Jutun kirjoittaja ehkä elelee sinkkuna ulman elätettäviä ja ajattelee, että olisi kiva jos kumppani jakaisi menot omilla tuloillaan... Jotkut saavat sitten myös tukiaisia eri instanseilta - ne kartuttavat kassaa mutta eivät ehkä liity tähän tarinaan suoranaisesti.

Niin, onko yksinhuoltaja myös sinkku tässä yhteydessä. Tuskin… Silloin kun talouteemme kuului mies en ollut sinkku – mutta maksoin silti kaikki kulut; ainahan ne joku maksaa ja meillä maksaja oli naispuolinen. Mies oli sitä mieltä, että yksi lisäihminen asunnossa ei paljoa lisäkuluja tee – saman lehden lukee kaksi siinä kuin yksikin, sama asunnon lämpö ja vesi riittävät yhdelle lisäihmiselle ym. Joten siinä sitten maksettiin kuitenkin yhden naisen palkalla koko köörin elämä – vähän sama asia eri kantilta kuin jutun kirjoittajalla.

Mutta eipä se palkka kuitenkaan monistunut mihinkään vaikka porukka täällä kotona lisääntyikin! Tilasto, tilasto, valhe… kaikkeen kannattaa siis suhtautua kyseenalaistaen eikä kaikkea tarvitse uskoa mitä lehdistä lukee!

Nyt kun ei tarvitse miestä maksaa vaikka asunto onkin samaten kuin lehdet, vesi, lämpö ja muu rekvisiitta – on kuitenkin vapaampi hengittää! Johtuneeko suuremmasta ilmatilasta vai lie mistä… Hälläpä väliä, nyt eletään tässä ilmatilassa.

Ikkunaremppa on valmis: ihanaa. Sen sijaan vessasta on löytynyt kosteutta ja se remontti siis venyy nyt ainakin viikolla. Kurjempi juttu tuo. Koko kämppä on niin sotkuinen, pölyinen ja roinaa täynnä, että hermo todella kiristyy – nyt kun kaiken päälle laskeutuu joka päivä millin kaksi uutta hiekka- ja muuta pölyä kun kaakeleita hakataan pois, seinälevyjä sahataan sisällä sopivan kokoisiksi yms. Kyllä meille vielä tulee varmasti hienoa tänne – kunhan on joka senttimetri asunnosta pyyhitty rempan jälkeen!

Työpaikalla ajelehti lehti jossa oli haastateltu Paula Lehtomäkeä – joka toteaa pääsivulla elämää suuremman totuuden: ”Nainen tai johtaja – voit olla täysillä molempia yhtä aikaa” Juttu ei kerro kuinka olla molempia eri aikaan… Joskus ihmettelee mitä juttujen kirjoittajat ajattelevat kirjoittaessaan. Tämäkin juttu oli aivan täynnä sellaisia itsestäänselvyyksiä joita ei itse tule edes aktiivisesti ikinä ajatelleeksi. Näin esimerkiksi: ”Kannattaa luottaa siihen, että osaa tehdä itse omalle perheelle – ja omalle työlle – sopivia ratkaisuja”. ”Työssä käyvien naisten yleinen ja yhteinen päänvaiva on järjestää työn yhteensopivuus perheen tarpeiden kanssa”.

Hoh hoijaa - kylläpä sitä taas viisastui moisia totuuksia lukiessaan!

Että näin. Omia naisenjuttujani ovat käsityöt. Ne ihanat!!! Sukka odottaa valmistumistaan yhä ja alati; on ollut kiirettä ja sukka on saanut odottaa. Havahduin tänään huomaamaan, että kohta on viikonloppu ja siskon lahjat on saatava kasaan. Hmm. Hänelle on ajatuksena antaa 2 bambulankaista tiskirättiä dekkarin lisäksi – hauska ajatus: tiskirätti! Niitä niin kovin kehutaan hyviksi, antibakteerisiksi ja miellyttäviksi. Ja onhan käsin virkattu rätti toista kuin kaupasta ostettu, eikö??? No, nyt en yllättäen löydä sitä pinkkiä pari viikkoa sitten aloittamaani virkattua työtä… Mihin se on kadonnut? No, tänään aloitin neuloa lehmuksenvihreää riepua, teen nyt ainakin sen ja ehkä toisenkin vielä neuloen. Neulominen on helpompaa; virkatessa tuppaavat reunat tuottamaan tuskaa – kuinka pitää reunat suorina…? Pitäisi laskea silmukat joka kerroksella, tietty.

Toinen super-naisellinen - vaan ei ollenkaan johtajuuteen liittyvä - mutta käypä tämä ehkä johtajallekin (!) - on kasvovoide: sain purkin L'Oréalin Revitalift-voidetta kokeiltavaksi. Sitä nyt olen muutaman päivän testannut eli käyttänyt - ihan ok voide; kiva kun ei siitä tarvinnut maksaa - nyt juuti olikin sattumoisin voidevajausta ja rahat loppu...!

Tällainen sekasotku-teksti tällä kertaa.