Posti - epäluotettava kumppani

Käsienpesupaikka, mallia hätätapaus

Harvoin menee viikkoa, että omasta postilaatikosta EI löytyisi jollekin muulle osoitettua postia. Kirjettä, mainoksia, lehtiä. Eilen minulle tuli hallituksen puheenjohtajalle osoitettu kirje. Viime viikolla sain suorapostituksen kahtena kappaleena, paksun tuotekatalogin joista toinen oli osoitettu minulle ja toinen jollekin muulle, ihan vieraalle ihmiselle.

Samalla lailla omaa postia menee tietenkin muiden laatikoihin. Tiedän joistian kadonneista kirjeistä kun niistä on kyselty minulta. Suurin osa kadonneesta postista jää kadonneeksi; niitä ei osaa kaivata. Joskus tulee lasku jossa on muistutusmaksu - alkuperäinen ei ole koskaan tullut perille.

Olen asiasta aina silloin tällöin sanonut jollekin henkilölle postissa käydessä - sieltä on sitten kärkkäästi kerrottu, että kaikille sattuu virheitä.

Nyt on postille attunut virhe joka ottaa aivan erityisen paljon päähän. Posti on hukannut paketin jossa oli kännykkä, upouusi Nokia Asha 303, punainen kännykkä joka minun  oli tarkoitus ottaa käyttöön huomenna kun työkännykkä jää pois käytöstäni. Joku (postin) pitkäkyntinen ehti edelle - joku sai hienon puhelimen itselleen.

Suututtaa niin pirusti.
Pikku juttu, sanoo joku. "Eihän se ole kuin yksi kännykkä. Osta uusi". Ei se ole pikku-juttu minulle. En voi ostaa, ei ole rahaa toiseen - tuonkin ostin osamaksulla.

Näin juttu meni:
Ostin viikko sitten itselleni upo-uuden puhelimen. Edullisen puhelimen jonka hinta nyt kuitenkin oli 99 euroa. (Kympin enemmän sain muuten siitä maksaa verrattuna Elisan nettisivulla olevaan hintaan - sekin hiukan kyrsi - mutta näinhän asiat usein menevät. Joka ei huomaa, saa maksaa.)

Ostin siis itselleni uuden hienon kännykän. Olin siitä niin iloinen ja ylpeä, että otin kännykän mukaan kun menin sukuloimaan viikoloppuna; halusin näyttää uuden puhelimeni muille! Sitä katselimmekin ja ihailimme; eihän se mikään iPhone ole, mutta uusi ja silti hieno.

Kotiin takaisin lähtiessäni lapsen kanssa tuli meille taas tavanomainen hässäkkä ja kohellus - ja kännykkä unohtui uudessa laatikossaan äidin eteisen lipaston päälle. Ei se mitään, sanoin äidille puhelimessa  - otan sen käyttöön vasta lauantaina 16.6. Äiti sanoi lähettävänsä puhelimen postitse minulle, niin en jää puhelinmottiin.

Äiti laittoi puhelimen postiin maanantaina puolenpäviän tietämissä. Pakkasi puhelimen omassa pikkulaatikossa paikallisessa postissa postivirkailijan ohjeiden mukaan sopivankokoiseen kuplapussiin, kirjoitti minun nimei kuoren päälle, samoin oman nimensä lähettäjänä. Sulki kuoren jonka postin naisihminen teippsi vielä toiseen kertaan, että se varmasti pysyy kiinni. Äiti maksoi postituksen ykköspostin mukaan ja postivirkailija lupasi kuoren olevan perillä jo seuraavana päivänä eli tiistaina.

Kun puhelinta ei vielä tänään torstaina ollut tullut minulle, menin postiin kyselemään sen perään. Täkäläinen virkailija kyseli tarkaan kuinka kuori oli lähetetty, minkälainen kirje oli kyseessä jne - jutteli minun kanssani ja vielä puhelimessa äidin kanssa. Etsi pakettia postien joukosta - ei löytynyt. "Se on kadonnut," totesi hän. "Mitäs nyt sitten tehdään?" kyselin.

Minua kehotettiin tekemään katoamisilmoitus. "Vaikka ensi viikolla, silloin ehtii hyvin", sanoi. Miten niin ehtii? Tarvitsen puhelimen huomenna!!! Ehtii mihin?

Kukat ulkohuussin oven pielessä

Mutta... Mitä katoamisilmoituksen tekeminen auttaa? "No, jos kuori löytyy, se toimitetaan minulle...." Siis sitä ei ilmeisesti muutoin toimiteta, vai? Hämärä homma. Outoja puheita!
Posti ei kuulemma vastaa hävikistä koska lähetystä ei oltu vakuutettu. Se, että virkailija neuvoi lähettämään puhelimen juuri niinkuin äiti tekin, ei auta mitään.

Toinen postivirkailija toisaalla sanoi, että hän ei itse lähettäisi postin kuljettamana mitään muuta kuin postikortteja ja ohuita asiakirjeitä. Miksi? "Sieltä häviää ja varastetaan päivittäin valtavat määrät postia".

Kiitos posti. Olen tosi pettynyt, super-ärsyyntynyt. Tavara häviää, virkailija vain toteaa, että näyttää se nyt hävinneen. Sorry.

Se ärsyttää eniten, että mitään vastuuta ei oteta. Syy on meissä jotka postin palvelua käytämme. Posti itse on syytön.

Syyllinen olen tietenkin minä itse kun unohdin puhelimen äidin luo. Jos en olisi unohtanut, olisi minulla yhä puhelin.... Itseään sitä toki aina saa syyttää, ensimmäiseksi. Ilman omia toimia moni asia ei menisi pieleen. Tosi kuin vesi.
-----
Toinen kummallisuus tältä päivältä:
Ajoin tänään iltakymmenen aikaan kotia kohti työpaikalta. Ajelin mietteissäni noin 80 kilometrin vauhtia tietä pitkin kun huomasin pienen sivutien kohdalla kaksi sinipukuista miestä ja sinivalkoisen pakettiauton. Kaksi haallaripukuista poliisia siinä seisoskeli joku laite kädessä, maijansa vieressä. . Käännyin katsomaan heitä - ja toinen poliisi katsoi minua silmiin ja HERISTI MINULLE SORMEA! Miksi? Ajoinko liian lujaa - vai oliko tuo poliisihuumoria? Loppumatkan ajoin kuuttakymppiä - ettei vaan tulisi sakkoja!

Laite oli ilmeisesti tutka - en tiedä, saiko minusta mitattua ylinopeutta. Olin tiellä yksin, muuta liikennettä ei ollut näkyvissä.

Polisiit eivät ole huumoristaan kuuluisaa joukkoa, tosiaankaan.... Lähettääköhän poliisi minulle nyt postia, sakkolapun muodossa? Jospa sekin katoaa postin mustaan aukkoon.