Vettä satelee

Suomen suosituin leivonnainenko? Ainakin lasten mieleen!

Sateen jälkeen ulkona tuoksuu hyvältä. Kostean kesäiseltä. Kaupungissakin asfaltti ja jalkakäytävät tuoksuvat mukavalta kun sade on ne pessyt ja huuhdellut.

Tänään on satanut. Vesi on järvessä jo tosi korkealla ja taivaalta tulee lisää vettä. Mutta ei se haittaa, ennen juhannusta saakin sataa - sanottiin ennen. Sataa laariin, sanottiin.

Olin kurssilla, tai oikeastaan seminaarissa. Hyviä luentoja monta, tuli uusia näkökulmia ja uutta tietoa monesta asiasta. Työaikaan ei näissä ehtinyt käydä ollenkaan. Harmi - luennoilta omalta alataan oppii paljon, näkee työkenttää laajemmin. Jotain hyätyä tästä työttömyydestä - varsinkin jos se jää lyhyeksi. Työvoimatoimiston mukaan työttömyyden ei saa antaa mennä yli kolmen kuukauden; se on raja ajalle jonka jälkeen työllistyminen heikentyy oleellisesti. Oma työttömyys alkaa maanantaina - syyskuuhun mennessä siis pitäisi olla uusi työpaikka.

Menin vielä illalla työpaikalle hakemaan tavaroitani pois. Olin siellä seitsemän ja yhdeksän välin, kirjoittelin ja printtailin dokumentteja samalla. Kolme kassillista sain kerättyä tavaraa kaapista. Vanhoja kansioita, vihkoja, kirjoja. Kyniä ja konttoritarvikkeita kasapäin. Kahvimukeja ja kalentereita. Sellaista tavaraa jonka voisi oikeastaan heittää pois - mutta otin ne kotiin ja ajattelin käydä niitä hiukan läpi kesän aikana, heittää sitten.

Kesään kuuluu kahvit luonnon helmassa termoksesta.
Hätätilassa vaikka auton penkiltä-

Työpaikalle ei huvita mennä enää norkoamaan päiväsaikaan. Viime viikolla jo huomasin, että minut on jo saatu pois mielistä ja kun minut nähdään käytävillä, ei oikein haluta tavata - siis ollaan kuin ei  huomattaisi...  Se tuntuu omituiselta; kuinka ei huomaa, jos seisoo vieressä kahvinkeittimen luona?

Niihänn se menee, aina. Näin käy myös jos lähiomainen kuolee - ihmiset ovat kuin mitään eivät näkisi. Olen joskus tätä asiaa miettinyt ja jutellutkin ihmisten kanssa ja minulle on sanottu, että on parempi olla kuin ei huomaisi sitä "onnetonta" (joka on irtisanottu tai menettänyt läheisen) koska on vaikea puhua luonnollisesti, ei tiedä mitä sanoa.... On kiusallista, puolin ja toisin.

Olen taas tuossa tilanteessa; näkymätön. Se ei tunnu kivalta - eikä tunnu tietenkään kivalta selitellä omaa tilannettaan heille jotka työpaikkaan saavat jäädä.

Huomenna menen kuitenkin tapaamaan hyvää ja pitkäaikasita työkaveria; mennään kahville ja jutellaan.

Hain tänään työpaikkaa - tai oikeastaan tiedustelin meilitse yhdestä työpaikasta josta sain työkkäristä vihjeen; palkkaava esimies pyysi lähettämään hakemuksen vuoden mittaiseen vuorotteluvapaan sijaisuuteen. Laitan hakemuksen huomenna. Ja laitan pari muutakin.

Alkaa väsyttää kaikki. Ylipäätään olen kammottavan väsynyt - tulee mieleen sukulainen joka oli viime vuonna kamalan väsynyt, nukkui yli 12 tuntisia yöunia, silti väsytti. Hänestä löytyikin sitten syöpä... Uskon ja toivon, että oma väsymykseni on stressiä tästä tilanteesta. se kyllä syö naista. Valtavasti.

Työttömäksi joutuminen ei ole asia joka mieltä piristäisi....