Talven ilot ja kirot

Tämä päivä on ollut kaamea liiknteessä. Kello käy vasta viittä ja minä jo täällä kirjoitan - ja liikennekaaos on vielä täysillä päällä. Pakkasta liki 20 astetta ja pieni hentoinen lumisade päällä aamuyötä saakka, yhä vielä sataa. Lumi on kevyttä eikä sitä tule paljon - mutta koska meillä on jo ennestään muutaman kymemen sentin lumipeite ja koska lumi on kevyttä, vaikeuttaa se liikennettä valtavasti. Lahdentiellä on kuulemma jopa yli sadan auton ketjukolari. Samanlaiseen rysäykseen meinasin ajaa pari vuotta sitten kun oli myös aivan kaamea ajosää. Selvisin silloin kun käännyin kesken ajon kotia kohti - viime tingassa koska puolen tunnin päästä autot olivat aivan rytyssä tiellä eikä mihinkään suuntaan päässyt.

Lähimaisemaa talvisäässä

Talvisää voi olla autoilijalle vaikea ja kirous jopa suorastaan, niinkuin tänään - toisaalta liikenteessä tietenkin voi itsekin yrittää liikkua riskejä minimoiden; ei se niin kamalan vaikeaa ole. Mutta jos on joutunut keskelle kaaosta, ei siinä enää juuri ole paljon tekemistä! Talvisää on myös ollut kaunista kauniimpi viime aikoina! Sanoin kuvaamattoman kaunis, jopa. Kuin keskellä ihanaa postikorttia saisi elellä!

Tämä on ollut kamala viikko töissä. Olen hengissä vaikka hetkittäin en olisi uskonut... Tiedän nyt, että työpäiväni ovat vähissä ja että irtisanomislappu on kohta kädessä - toivottavasti vasta kevään koittaessa - en vielä tiedä tarkkaan. En ole ainut joka sää lähteä firmasta - meitä on suuret laumat.

Olen nolannut itseni totaalisesti ja hävettää kirjoittaakin: itkin henkilöstöihmisen kanssa käydyssä keskustelussa... Hermot ovat pinnalla - ja minähän nyt olen tällainen hölmö ja naurettavan herkkä tapaus. Hävetti silloin ja hävettää nytkin vielä kun muistan... HR tuntui nauttivan tilanteesta ja toisit toistamasta päästyään samaa asiaa ja katsoi kuinka siinä leuka vapisten yritin pitää pokkaa... Tuntui uskovan, että en ymmärrä mitään - vai kiusasiko tahallaan? Ei itse osoittanut ollenkaan mitään empatiaa, kaatoi vaan lisää syyllisyyttä päälle... Toki se on tavallaan henkilöstöpäällikömn roolikin; mutta en kuitenkaan ole tehnyt mitään pahaa...


Puu, kuu ja auringon valo

Noloa, niin noloa! Miten se itkeminen oikein voikaan olla niin hävettävää - se osoittaa, että ei pysty hallitsemaan itseään ja on järkevyyden vastakohta. Täytyy olla ihan kuin "ei mitään" jatkossa työpaikalla. Mutta kohtahan minä sieltä häviän - ei tarvitse hävetä tuota asiaa sitten enää.

Yritän niolla haavojani viikonloppuna, yritän etsiä työpaikkoja joihin voisin hakea. yritän kursia elämän lankoja jotenkin kasaan - nut koko pakka alkaa olla pahasti levällään. Kunhan tässä nukun yön yli ja toisenkin ja katson mitä mahdollisuuksia vielä voisi keski-ikäiselle naiselle löytyä - niin ehkä vielä jotakin näkyy jossain horisontissa!

Olen jo viilannut CV:tä, tehnyt uuden hakemuspohjan englanniksi. Suomeksi vielä väsään ne. Sitten alajn lähetellä niitä sopiviksi katsomiini paikkoihin. Parempi olisi saada töitä vielä kun on työnantajan leivissä ja lähettää meilejä työnantajan meiliboksista. Työttömänä on kaikin puolin hakalampi toimia - henkisestikin.
-----------------------------------


Lihapullia vai pikkuisia jauhelihapihvejä? Poromöhkäleitä!


Pakasti meni siis rikki viikko sitten. Kaikki ruoka suli - korjaaja kävi vasta eilen. Maksoi 300 euroa. Piirikortti oli mennyt hajalle, kertoi mies. Ahah, vai niin sanoin minä ja maksoin velaksi. En itkenyt kyllä, se on sanottava. Ruokaa on mennyt roskiin jonkin verran, se itkettää vaikka ei kyyneleitä valuttaisikaan. Jätskit menivät roskiin, pari isoa pussia muffinsseja ja marjoja vaikka kuinka paljon. Lihaa jota on säästelty on nyt sitten syöty... Eiöen illalla, tai oikeastaan yöllä, töiden jälkeen yhdentoista korvilla, tein poronlihapullia. tai oikeastaan sellaisia lättäniä pikkupihvin ja lihapullan välimuotoja tein. 52 kappaletta. Syödään niitä tänään ja huomenna, kaikki lapset tulevat syömään. Muusia teen niiden kanssa, ja kermakastiketta.

Uutisia laman alle matkaavasta maasta

Kukka työttömille ja uhan alla oleville

Aamun sanomalehdessä oli vasemmalla aukiolla kaksi presidenttiehdokasta suuren ihmislauman keskellä. Jälleen yksi vaaliväittely oli siinä alkamassa. Oikealla aukeaman puolella oli yhtälailla suuret kuvat ja uutinen suuresta yrityksestä joka irtisanoo tuhansia ihmisiä. YT-neuvotteluja käydään tässä maassa tälläkin hetkellä tuhansista ja taas tuhansista työpaikoista - eli ihmisten kohtaloista. Presidenttikandidaattien ei tarvitse vastailla kurjiin kysymyksiin irtasanovien yritysten poispotkittavien ihmisten kohtalosta; se on sisäpolitiikkaa ja jokaisen oma asia se hoitaa... Työvoimatoimiston sanotaan auttavan, samaten työterveys hoitaa.

Presidentin tehtäviin kuuluvat suhteen ulkovaltoihin ja sen asian selvittämiseen on kampanjassakin panostettu. Vaikka toki herroilta kysytään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. En itse ole kuullut mitä mieltä he ovat suurten yritysten YT-neuvotteluista ja suuresta määrästä työttömiä joita nyt syntyy. Eipä heiltä asiaan voi lääkettä tullakaan, miten voisi. Kun itse kuuluu tähän suureen irtisanottavien suomalaisten ryhmään joka etsii kiihkeästi työtä, ei voi välttyä miettimästä yhtäläisyyksiä presidentin korkeaan ja arvostettuun virkaan pyrkivien ja meidän tavallisten ihmisten työnhauan välillä. Niinistöstä tulee presidentti, se on varmasti kaikille aika varma asi. Kumpi hyvänsä näistä kahdesta olisi toki ihan hyvä presidentti, se on niinikään tullut selväksi.

Haavisto jatkaa kansanedustajana hyväpalkkaista työtään jatkossa - maa palaa aika lailla normaaliin päiväjärjestykseen tämän asian osalta. Tätä aikaa alkaakin jo tässä odotella aika kovasti!

Auta meitä, autathan

Nyt pitäisi alkaa tehdä työtä maan hyväksi sen sijaan että puhutaan leppoisia ja annetaan katteettomia ja katteelisia lupauksia.

Maa ja Eurooppa ovat matkalla lamaan ja kaikki jotka sinne maahan repsahtavat, sen kyllä tavalla tai toisella tuntevat. Meitä on paljon! Tänään uutisoitiin siitä, kuinka kymmeniätuhansia nuoria on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Työttömien määrä kasvaa. Euroopan kriisi on pahempi kuin suomalaiset ymmärtävät - pääsääntöisesti. Tämä kriisi on myös vaikea ja siinä on niin paljon poliittisia intohimoja puolin ja toisin, että asiaa on vaikea järkevästi hoitaa. Niinpä asia hoituu kompromiisimaisesti eli se kestää, kärjistyy - ja kaatuu syliin jollain lailla.

Koska maanosaa ja maita ei voi hävittää maan päältä niinkuin firmoja konkurssiin ja pala palalta myymällä pois, ollaan ison ongelman juurella. Ja se maksaa. Paljon. Kaikille.

Rikkaat selviävät rikkautensa turvin.Rikkaat kreikkalaiset ja portugallaiset ovat keränneet rahansa ja meenneet niiden kanssa muualle.

Elämä koettelee. Aina se niin tekee - milloin missäkin muodossa.

Talvinen pakkasviikonloppu



Talvinen aurinko utuisella taivaalla

Pakkaset ovat kiristyneet - yli 10-15 asteen pakkaset ja lumikinokset tekevät sään kirpakan raikkaaksi ja niin kauniiksi! Maisemat ovat upeat; taivas sininen ja puut ja pellot, tien vieret, talot - koko maailma - kuorrutettu valkoiseen paksuun peittoon.

On upea kulkea ulkona - imeä kaunista maisemaa sisuksiinsa ja saada kauneudesta voimaa tulevan viikon haasteisiin. Ensi viikko on työpaikalla tosi rankka; katsotaan miten siitä selvitään. Hengissä, toivottavasti!

En ole vielä käynyt hiihtämässä. Mutta pian pitäisi mennä! Katsoin pellon pientareilla ja jäällä risteilevää latuverkostoa tänään - ja voi kun teki mieli sinne lykkimään! Sukset ovat vielä varastossa ja monotkin kaapin uumenissa mutta eiköhän ne aika helposti sieltä esiin tule kun lähtee kaivelemaan.

Lapsi kyseli meille pulkkaa. Vanhat pulkat olivat menneet ihan vinkuraan ja rikki joten heitin ne viime keväänä roskiin - ne oli saatu vuosia aikaisemmin autokaupasta ja melkein loppuun ne oli käytetty. Lupailin uusien hankkimista - lapsella on rattikelkka Stiga,  mutta pari kunnon pulkkaa olisi kiva saada vaikka laskiaiseksi. Käyn katselemassa, kunhan tästä ehdin!

Sisällä pelataan jääkiekkoa....

Lauantaina vietin pari tuntia lapsen jääkiekko-ottelussa. En ulkona vaan jäähallissa. Välillä kävin ulkona raikkaassa säässä - ulkona pelattiin jalkapalloa keinonurmella joka on sulatettu kovassa pakkasessa lumettomaksi. Ei voi kun ihmetellä: ulkona pelataan sulatetulla maalla 15 asteen pakkasessa jalkapalloa ja sisällä hallissa keinojäällä jääkiekkoa. Kai tässä jokin järki on; sitä ei vaan äkkiseltään meikäläinen ihan ymmärrä...

Ulkona pelataan jalkapalloa.

No - lapsi teki maalin ja sai siitä kovasti huomiota. Hieno juttu!

Ei tässä muuta tänään. En viitsi sanoa sanaakaan presidentinvaalikiertueesta, en myöskään pakastimesta joka meni rikki ja ruuasta jota olen tehnyt että jotain pelastuisi tai siitä kuinka olen vienyt pakasteita pihalle.... Ehei, en sano. Sanon vaan että oli ihan mukava viikonloppu ja että ensi viikko on pelottava kun silloin tapahtuu paljon. Kuukausi vaihtuu keskiviikkona ja kaikki voi pian olla toisin!

Janikan mansikkavispi - kuvaneuvokki 7

Mansikat pakasteesta käyttöön!

Pakastin suli, hajosi jo toisen kerran reilun vuoden aikana. Jääkaappikin lämpenee miten sattuu aina välillä. Electrolux ei ole suosikkimerkkien joukossa tässä huushollissa enää todellakaan - mutta uuttakaan ei nyt raaski ostaa. Korjaaja saapuu keskiviikkona - jos ehtii.

Kun pakastin hajoaa, voi talvipakkasella viedä osan tavarasta pihalle, ainakin pariksi päiväksi. Silti - moneksi kuukaudeksi varatut herkut on yritettävä syödä pois mahdollisimman pain - ja osan joutuu joka tapauksessa laittamaan pois, roskiin. Harmittaa niin että melkein itkettää! Pakkaseen tulee yleensä laitettua sellaista hyvää ja laadukasta syötävää jota haluaa säästää myöhemmäksi.

Mansikoita olemme syöneet jo pari päivää sitten tapahtuneen sulamisen jälkeen aika lailla. Mustikkasoppaa on keitetty ja mustikkakukkoa leivottu.

Nyt tehdään jälkiruokaa ja välipalaa joka on kaikkien mieleen: vispipuuroa mansikoista

Tässäpä meidän ihka oma reseptimme jota kannattaa tehdä, on se niin hyvää. Mutta kauan ei valmis puuro säily - toisaalta siksi että se on niin hyvää ja toisaalta siksi, että mansikat vispataan sekaan tuoreina, keittämättä ja mansikoiden elinikä on hyvin lyhyt!



Keitetään mannaryynit vedessä kypsäksi

 Janikan mansikkavispipuuro

1 litra vettä
2 dl mannasuurimoita
noin dl sokeria (maun mukaan)
noin 1 tl vaniljasokeria
noin 1 l tuoreita tai pakastemansikoita

Keitä vesi kiehuvaksi tarpeeksi suuressa kattilassa. Kaada mansikat kulhoon ja anna niiden jäähtyä siinä puuron keiton ajan. Kaada mannaryynit kiehuvaan veteen hyvin vatkaten - varo paakkuja!



Kaadetaan kuuma puuro kylmien mansikoiden päälle



Aloitetaan vispaus!

Kun puuro on kypsää ja paksua, kaada se mansikoiden päälle, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla ja ala vatkata! Sähkövatkaimella puuron vispaamiseen menee kymmenisen minuuttia. Jos vispaus täytyy tehdä käsivoimin, aikaa menee reilusti kauemmin - jos tällaisessa tapauksessa on mahdollisuus pyytää vispaajaksi kunnon lihaksilla varustettu henkilö - pyydä ihmeessä apua! Oma mummi pyysi vaarin tähän hommaan; vaari meni ulkoverannalle viileään ja vispasi puolukoista tehdyn puuron "valkeeksi" niin voimallisesti, että verannan ikkunat menivät huuruun - ja herkullinen tuoksu valtasi kylmän verannan! Kylmänähän tämä puuro yleensä syödään!

Jäähdytetään herkku vaikka kannen alla parvekkeella.

Kun olet saanut puuron vaaleaksi ja tiiviiksi puuroksi, tarkista vielä maku ja lisää sokeria tarpeen mukaan. Ripottele puuron pinnalle sokeria, laita kansi päälle ja laita puuro oodottamaan syöjiä viileään.


Välipala



Puurosta ei kannata tehdä ihan supermakeaa - on mukavaa, jos pinnalle voi ripotella sokeria lautasella: tulee mukava suutuntuma kun rapisevaa sokeria on puuron päällä!

Itse nautin puuron kaatamalla kylkeen hiukan kylmää maitoa. Puuro on toki herkullisen juhlavaa myös kerman tai vispikerman kera - tai sokerilla mausteun tuoremurskatun mansikkakastikkeen kanssa.

Nautitaan!

Suomi elää & hengitttää pressanvaaleja & kampanjaa



Ei lehteä ilman näitä miehiä



Uusi presidentti Suomelle valitaan viikon päästä. Reilun viikon. Thank God, sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen! Vaalit on tärkeä asia ja hyvä kun meillä saa äänesttä - mutta saman asian näin tasaisen tappava jauhaminen alkaa jo väsyttää. Nyt etsitään molemmista vikoja ja virheitä tiukalla silmällä ja vihakirjoitukset netissä ja keskustelupalstoilla ovat jo tosi ikäviä.

Chinchillakin haluaa syödä keittiössä.

Sosiaalinen media on monen mielestä upea juttu ja blogeissa, facebookissa, twittereissä eletään jo niin intensiivisesti, että muu elämä kärsii. No, itsekin tässä juuri blogia kirjoittelen - vaikka tämä nimeomainen blogi nyt enempi päuväkirja onkin; täällä ei keskustella - meitsi vaan kirjoittelee! Facebookissa minulla on sivu mutta en käy siellä; en ymmärrä miksi kertoisin profiiliani seuraaville työkavereille mitä juuri nyt teen.... Olen tylsä, selvä se!

Kohta alkaa jälkeen yksi vaalikeskustelu. Tässä voi sitä odotellessa miettiä minkälaiset solmiot herroilla tänään on kaulansa ympärillä. Haavisto pitää punaisesta vinoraitaisesta ja Niinistöllä on ollut sininen, usein pilkullinen. Kumpikaan ei pahemmin vaatteille koreile tai irroitetle, se täytyy sanoa. Niinistö muuten pitää myös neuleliiveistä. Sellaista ei paljon ole viime vuosina näkynytkään... Äiti neuloi sellaisia isälle, omalle isälleen ja veljille kun olin lapsi. Niistä tulee turvallinen ja hiukkasen vanhanaikainen olo...

Varis käy syömässä pikkulinnuille laitetut
ruuat jatkuvasti. Siinä se taas on!

Vaikka vaalit ja vaalikeskustelut ovatkin meillä päällä on elämässä sentään muutakin! On esimerkiksi upea talvinen sää! Niin kaunista on ulkona että ihmeissään valkoista maisemaa vaan tässä katselee! Lunta on huiman paljon - joulun yli mentiin mustassa säässä mutta nyt lunta on kunnolla. Lumentekijä saa huhkia ja tehdä hauskoja käytäviä lumeen! Jospa huomenissa kävisin vähän valokuvaamassa! Säätiedotus lupailee kireitä pakkasia. Koska meiltä meni pakasti ilmeisesti hajalle, saan pakasteet ulos turvaan joksin´kin aikaa - ainakin niin, että keittelen ja paistelen siellä olevia marjoja ja lihoja ruuaksi että ei ihan kaikki hukkaan mene.

Elektroluxin iso sulatus-vapaa pakastin on jo toista kertaa rikki; toissakesänä se sulatti koko sisältönsä eikä vakuutusyhtiä maksanut sentin senttiä. Joskus sitä ihmettelee miksi vakuutusmaksuja maksaa kun sieltä ei sitten mitään kuitenkaan makseta kun sellainen asia tapahtuu jota varten vakuutus on otettu. Iso pajkastin meni rikki ja kotivaakutuksen olisi maksavan asiakkaan ajatuksen mukaan saatava edes pieni korvaus korjauskuluista - nelisen sataa euroa - ja koko siitä määrästä pakasteita jotka menivät hukkaan. Heinäkuussa oli juuri pakastettu uutta kotimaista masikkaa ja omaa keräämää mustikkaa kumpaakin liki 15 litraa. Oli lahjaksi saatua hirvenlihaa ja kaksi pakettia poronkäristystä. Ai jai.

Nyt yritän saada mansikat, mustikat, puolukat ja pullat talteen - niin, syömällä... Yksi paketti poronkäristystä valmistetaan huomenna ja toinen reilun kilon paketti poron jauhelihaa sunnuntaina. Korjaaja tulee vasta keskiviikkona.

No niin - nyt seuraamaan keskustelua! Ensin lapselle iltapala - mansikoita! Ja itselle lasi punaviiniä. Käsityö käteen ja katsotaan miten kandidaatit pärjäävät työpaikkahaastattelussa!

Kerron pian solmioiden värit ja kuosit!
---
Vastaus: Harmaan sävyiset vinoraitaiset solmiot molemmilla. Niinistöllä perusväri vaaleanharmaa jossa mustia raitoja. Haavistolla punaisella pohjallaharmaita kapeampia ja niiden välissä valkoinen hiukan kapeampi raita. Musta puku ja valkoinen puku molemmilla. Istuvat vierekkäin pöydän ääressä vieretysten kädet ristissä pöydällä. Molemmilla vihkisormus sormessaan. Yleisilmeeltään hyvin samanoloisia ovat. Toinen on 53 ja toinen 63 vuotias.

Vaikuttavat hiukkasen hermostuneilta, molemmat henkilöt. Mutta ihmekö tuo on, vaikea paikka ja ikävää tulla näin syynätyksi. Mutta näinhän se menee, näissä kekkereissä!

Janikan silavapannukakku - kuvaneuvokki 6

Lapsi vietti syysloman mummilassa ja sai nauttia mummin huomiosta ja mummin herkullisesta ruuasta. Mummin ruoka maistuu lapselle erityisen hyvin; niin kai mummolassa usein on! Mummin miilunpolttajan spagetti, herne"keitto ja makaroonivelli ovat lyömättömiä herkkuja. Aamupuuro joka on osin kermaan keitetty ja jonka kanssa syödään kesäälä keitettyä metsämansikka- tai vaapukkahilloa - no, herkkujen herkkuja jonka kaltaista kotikeittiössä ei ilmeisesti voi saada.

Äiti, onko tämä oikein?

Nyt lapsi kehoitti äitiään pyytämään mummilta lihapannukakun ohjeen. "Se on niiiin hyvää!"

Koska itse tein useinkin silavapannaria eikä mummia saatu kiinni, tein herkun omalla tutulla tavalla.   Ja maistuihan sekin - puh, onneksi! Hyvää oli ja näin se syntyy:

Janikan lihaisa uunipannukakku:

Tarvikkeet valmiina. Aloitetaanko?

Noin 150 g pekonikuutioita ja saman verran  lihaisaa ylikypsää kylkeä

1 litra maitoa
4 kananmunaa
hiukan suolaa
pari hyppysellistä valko- ja viherpippuria tai pippurisekoitusta
5 dl vehnäjauhoja
1 dl sulatettua voita tai margariinia

Kaadetaan kypsät savulihat pannulle,
paistetaan pekonit ...

Ruskista pekonikuutiot ja levitä pannulle tai uunipellille. Kypsä savukylki laitetaan paloiteltuna sellaisenaan pannulle.

Sekoita pannukakkutaikinan ainekset sekaisin. Pannukakut ja letut ovat lasten herkkua - ja he auttavat mieluusti ruuan teossa. Sitten on kiva kertoa muulle perjheelle ja kavereille kuinka ruoka on tehty- Oma apulainen soitti mummille ja kertoi tehneensä lihapannukakkua "äiti auttoi".



kaadetaan taikina lihojen päälle ...

 

... ihan kokonaan.Tarkka homma!

 Paista pannari 200 asteessa kauniin väriseksi, noin puoli tuntia. Pannukakku pullistelee uunissa hauskan näköisesti - mutta laskeutuu kyllä pöytään nostettaessa. Uunin hodellessa hommaansa. kata pöytä kauniiksi niin herkku maistuu vielä paremmalta!

Kata pöytään pannukakun seuraksi jotain raikastavaa kuten hyvää salaattia, puolukkahilloa tai raakaraastetta. Etikkapunajuuretkin käyvät, totta kai. Vesi ja maito tai piimä ovat hyviä ruokajuomia.

"Tuli yhtä hyvää kun mummilla."

Ja sitten uuniin!

Tämä ruokaa kuuluu sarjaan helppoja ja täyttäviä kotiruokia. Nautitaan ja taputellaan massua!

Äiti - tää on NIIN hyvää!

Presidentin valinta ja miten se tehdään

Puristetaan mehut - greipeistä
niinkuin pressan kandeistakin

Nyt meillä on kaksi samanoloista presidenttikandidaattia kisaamassa lopputuloksesta. Keski-ikäinen harmaahiuksinen mies joka on tehnyt ikänsä politiikkaa ja vaikuttanut maan ulkopuolella erinäisissä konflikteissa. Meillä on myös yli kuusikymppinen harmaahiuksinen mies joka on vaikuttanut politiikassa ikänsä, keskittyen finassipolitiikaan. Jälkimmäinen on ollut presidenttikandidaattina enemmän ja vähemmän jo reilut kymmenen vuotta ikäänkuin "itsestäänselvänä" tulevana presidenttinä, edellinen on uusi ja jopa yllättävä kandidaatti puolueesta joka ei ollut näin pitkälle aikaisemmin päässyt.

Molemmilla on itseään reilusti nuorempi puoliso jotka molelmmat vaikuttavat hiukan eksyneiltä ja kokemattomilta roolissaan ja huomiosta jota heihin nyt kohdistetaan. Toinen on hiljainen suomalainen ja hyvin tavallisen oloinen nuorehko nainen, toinen on nuorehko latinomies joka vaikuttaa avoimelta ja hiukan lapsekkaalta. Kiltin ja hiukan eksyneen oloisia molemmat.

Tästä siis lähdetään. Kehässä kaksi eteläsuomalaista kaupunkilaismiestä puolisoineen. Sukunimikin kuulostaa samalta - niini ja haapa.... Kumpikaan ei ole kansanmies - sellaisiakin olisi ollut tarjolla vaaleissa mutta se ei nyt suomalaisia innostanut.

Voiko sivari olla armeijan ylipäällikkö? - No, olihan siinä roolissa vasta 12 vuotta nainen joka ei ole käynyt armeijaa päivääkään. Ei ollut edes sivari! Ja homma hoitui. Onneksi ei ollut suurempia kriisejä ratkottavana.

Voiko homo olla maan presidentti? - No, onhan siinä roolissa ollut kaapissa olleita vastaavia ja eihän makuuhuoneen preferenssit ole ennenkään vaikuttaneet homman hoitoon. Vai ovatko? Nyt kun seksuaalisuus ja sukupuolielämä on kaikessa mukana kiinnostavina osatekijöinä, on presidenttiäkin valittaessa asiaan osoitettu yllättävän suurta kiinnostusta. Ja onhan homous nykyään jo monen mielestä tavallista ja "normaalia".

Miten valtiovierailulla otetaan vastaan samaa sukupuolta oleva puoliso, maissa joissa homous ei ole sallittu? Tätä miettii moni. Olisiko se noloa? Pitääkö puoliso silloin jättää kotiin? Mitä sanoo diplomatina käsikirja tästä?

Tarja Halonen ei ollut naimisissa kun aloitteli presidentiksi haluamistaan. Ei hän ollut myöskään kirkon jäsen. Molemmat puutteet korjattiin ajoissa - tietyt kriteerit täytyy presidentin vähimmillään täyttää vaikka ne olisivatkin ns ulkokultausta.

Halonen hoiti presidentin hommaa 12 vuotta ja yleisen käsityksen mukaan asia tuli ihan hyvin hoidettua - vaikka ei aina ihan tavanomaisen ja tutun turvallisesti homma mennytkään presidentin homma ei ole koskaan yhden miehen show; siellä on avustajia ja taustajoukkoja auttamassa runsaasti.

Siisteissä pinkoissa kaapissa.
Mitä on hyllyjen takana?

Toisen pressakandidaatin avioliitto on myös mielenkiintoinen jos sitä näin kaukaa katsoo... Aikaisemmin hyvin viriili ja vilkkusilmäinen ja myös iloisessa iltaelämässä viihtynyt henkilö on rauhoittunut ja hankkinut itselleen nuoren vaimon - asian taustoja voi vain arvailla, jos siihen kiinnostusta tuntee. Onko kyseessä osa suurempaa suunnitelmaa vai ovatko he oikeasti ja salaisesti hyvinkin läheisiä ja rakastuneita? Rouva Niinistö on nuori ja hiljaisen oloinen naisihminen joka on alkanut kulkea miehensä rinnalla kampanjoimassa - nyt on otettu kaikki aseet käyttöön! Viestintäpäällikkönä toimiva puoliso on vihdoin mennyt mukaan kampanjaan!
Hiukan hämmentävää oli tänään lukea lehdestä, että vaimo ei ole vielä tänä aamuna vielä ollenkaan miettinyt todennäköistä rooliaan presidentin vaimona. Näin sanoi Jenii haukio Ylen aamu-TV:ssä: "En ole sitä etukäteen ollenkaan vielä miettinyt. Mietitään sitä sitten, jos se asia meidän kohdallamme tulee ajankohtaiseksi." Mitähän hän on tässä kampanjan kuluessa ajatellut, gallup-kuninkaan vaimo?
Pariskunta ei kovin pariskuntamaiselta tai - vielä vähemmän - läheisiltä, rakastuneilta - vaikuta. Kulkevat kampanjapaikoilla kuin ketkä tahansa kampanjassa mukana olevat puolueen jäsenet. Haaviston puoliso vaikuttaa rakastuneelta, he luovat toisiinsa koko ajan katseita ja seuraavat toisiaan; heistä huokuu kiinnostus ja kunnioitus toiseensa joka on aika liikuttavaa - uutta ja hiukan eksoottistakin. Niinistöt ovat toista maata - mutta ehkä se on vain länsisuomalaista jäyhyyttä.... Tiedä häntä.

Joka presidentillä on varmasti asioita verhon takana joita ei ole tarkoitus avata - ja hyvä niin. Presidentti hoitaa presidentin hommaa mutta kansaa kiinnostaa kaikki muu henkilöihin liittyvä - ja varsinkin kaikki uusi, jännä ja erilainen! Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat sellaista aluetta jota halutaan raottaa ja tirkistellä - kukin omalla tavallaan. Mutta pitääkö meidän tietää presidentin sänkykammariasiosta - ei kai nyt sentään, hei ihan oikeesti.

Mutta mutta. Ketä äänestää?