Kisu sairastaa - häntä hellikäämme

Ihan muissa maailmoissa on tämä kolli

Oma kollimme - kuusikiloinen, kymmenenvuotias äijämme - ei ole kunnossa. Se ei halua syödä eikä juoda. Se on väsynyt ja "tekemätön". Eilen illalla se käväisi ulkona, oli siellä kymmenisen minuuttia, ei ehkä sitäkään. Meni sitten nuokkumaan pesukoneen eteen - alkoi kakoa. Menin katsomaan; kissahan yleensä ulvoo ennenkuin se oksentaa ja niin teki kollikin. Ulvahti pari kertaa kovaa - ja sitten alkoi kakominen.
 
Vatsasta tuli mahanestettä ja heinänkorsia. Sekä verta. Nyt säikähdin. Mikä kollilla on? Se käveli uupuneen oloisesti sohvan viereen, oli kuin unessa. Sitten se hyppäsi sohvalle - yhä kuin hidastettuna. Oliko sillä kipeä maha? Jalkoihinko sattui? Se seisoi monta minuuttia pää alaspäin sohvalla, tyynyyn nojaten. Sitten se kävi lepäämään, silmät tosin jäivät auki. Kun silitin sitä, se kehräsi kovaa.

Siihen se jäi illalla kun menin sänkyyn. Täytyy myöntää, että pelkäsin että se kuolisi yön aikana.  

Potilas illalla sohvalla - kuin zombi se siinä seisoi,
jäykin jaloin. Ei ole terve, ei.

Lapset huolestuivat kovasti kollin tilasta, varsinkin nuorimmainen. Päätimme tilata eläinlääkärin ajan heti aamusta. Lupasin yrittää saada sellaisen ajan, että lapsikin pääsee mukaan.

Kunnan eläinlääkäriin on vaikea päästä - se on yksityistä hiukan halvempi joten kaikkihan sinne haluavat. Soitin kymmeniä kertoja puhelinaikana - kunnes lopulta tärppäsi, varsinaisen puhelinajan jälkeen kun olin jo ehtivyt jättää viestin vastaajaan.

Kerroin tilanteen ja meidät pyydettiin kollin kanssa paikalle samantien. Lapsi ei nyt siis päässyt mukaan, oli koulussa.

Onneksi kisulla ei tunnu olevan mitään kuolemanvakavaa tautia. Loiset ja sisäelinten kunto voivat kuitenkin sairastuttaa kissan.  Kyseessä on jo yli kymmenen vuotias kissa eli senioir joten kissaa pitää hoitaa hiukan enemmän tästä lähtien.

Nyt kollilta otettiin virtsanäyte (virtsapunktaatti) ja se sai nesteytystä nahanalaisesti -kisu ei ollut syönyt puoleentoista vuorokauteen  joten kokeen ottaminen oli  haastavaa. Se tehtiin nukutuksessa, kyljestä ajettiin karvat ja siitä sitten neulalla otettiin näyte. Poistuin toimenpidehuoneesta ennen pistoksia; olen herkkä pyörtymään. (Olisipa somaa, jos pyörtynyttä emäntää pitää alkaa hoitaa kesken eläimen toimenpiteen!) Kissalle määrättiin loislääkitys; ulkokissa pitää madottaa pari kertaa vuodessa mutta se on apteekin lääkkeillä TODELLA VAIKEAA koska kissa taistelee vastaan kaikin käytettävissä olevin keinoin....

Sillä on luultavasti sisäloisia, ulkokissa kun on. Metsästäjä. Vatsa voi olla turvonut ja kipeä sen takia. Saimme Profender -matolääkkeitä joita ei tarvitse laittaa suuhun vaan se imeytyy ihon läpi, niskanahkasta. Nestemäinen lääke laitetaan karvoihin kammattaviin "jakauksiin" sellaisiin paikoihin josta se ei voi nuolla sitä pois. Niskaan, toisin sanoan.

Eläinlääkäri totesi, että kissan virtsa on "väkevää" ja siinä on paljon rasvaa. Nyt pitäisi saada kolli juomaan - se ei yleensä koskekaan vesikuppiinsa, joskus se juo maitoa tai, mielellään, kermaa...

Kolli aloittaa myös laihdutuskuurin samantien. Hmm - sitä on yritetty mutta vaikeaa se on eläimellekin.

Olemme nyt kotona ja kissa on vielä aivan tokkurassa. Se istuu matolla ja katsoo minua, selvästi aivan muissa maailmoissa on. Kieli on hiukan ulkona, vähän säälittävältä se näyttää. Onneksi sen ei nyt tarvitse olla ulkona, siellä sitä kiusaisivat vähintäinkin varikset.

Eläinlääkärin mukaan kolli saadaan kyllä terveeksi mutta sen tilannetta pitää pitää silmällä. Vanha ulkokissa - perheen tärkeä jäsen. Hoidettava se on kuntoon, selvä se!

Kovin rakas se on meille kaikille.

138 euroa meni eläinlääkärissäkäyntiin. Huh... Kissoille ei saa Kela-korvausta.... Hoitaa ne pitää, kuitenkin, se on selvä.

Kirjamessujen jälkimainingeissa

Uudet kirjat oman vaaleanpunaisena kukkivan pelargoonini vieressä.
Somaa!

Helsingin Pasilassa on vielä tänään, sunnuntaina, kirjamessut täydessä vauhdissa. Itse olen rauhallisessa kotiympäristössä ja hypistelen yhä innoissani uusia kirjakavereitani. Niitä tuli hankittua neljä kassillista - tosin mukana paljon lehtiä, mainoksia, vihkoja ja mitä nyt muuta lukemista voi ollakaan.

Kaksi kovin vaaleanpunaista kirjaa ostin myös. Naisille suunnattuja, tietenkin - eihän kukaan vakavasti otettava mies ota vaalenapunaista käteensä. Vai - hmm... Tunnen kyllä miehiä ja muistan työpaikoiltani miehiä (jotka ovat olleet miestyöpaikkoja eli yli 80 prosenttia porukasta miehiä - en ole naisvaltaisissa paikoissa koskaan työtä tehytkään) jotka pukeutuivat mielellään esimerkiksi vaaleanpunaiseen kauluspaitaan tai kirkkaan pinkkiin solmioon. He olivat kyllä sitten muutoin hyvin maskuliinisia eli pinkki ei heidän  miehiisyyttään syönyt mjillään lailla - päinvastoin.

Toisaalta tiedän myös miehiä, jotka eivät "edes vahingossa" lue akkojen kirjoittamia kirjoja.

No - asiaan!

No - nyt siis minulla on kaksi hempeän näköistä kirjaa tässä vieressä. Ne ovat molemmat oppaita elämän eri tilanteisiin. Toinen on kirjoitettu jo vuonna 1936 ja siinä opastetaan amerikkalaista sinkkunaista elämän hallinnassa.



Yksin sängyssä tupakoinnin luksusta
vanhassa sinkkuoppaassa

Näin muun muassa kertoo kirja: "Kenties - vaikka tietenkään et - kuulut Yksinäisten Sydänten laajaan armeijaan, jota kukaan ei rakasta. Tähän joukkoon ei kenekään aloitekykyisen tarvitse kuulua muutamaa viikkoa pidempään, mutta monet jäävät siihen lopullisesti ja alakulon vallassa."

Ja vielä: "Tosiasia nimittäin on, että kiinnostava ihminen saa paljon ystäviä, ja jos ei ole kiinnostava, ei saa ystäviä - ellei sitten ole hyvin, hyvin rikas."

No. Kirja on joka tapauksessa kiinnostava ja oman aikansa kuva. Paljon siellä on nykyaikaankin sopivia lauselmia ja mielipiteitä. Ei aika ihan kaikkea muuta... loppujen lopuksihan suuret totuudet ovat kuitenkin ikuisia. Ne pienet sitten eivät aina ole - ehkä.

Kolmentäluvun kirjan uusiopainatus on väriltään kuin oman mummin alushousut aikoinaan- vaaleanpunainen, vanha roosa. Uusi opas on puolestaan ärhäkkään pinkki, kuin Bratz-nuken bilemekko!

Tämä kirja veti minua puoleensa

Vetovoiman salaisuuden ydin on ajatuksessa, että se mihin ihminen keskittää energiansa, lisääntyy ja toisinpäin. Kirja kertoo ja opastaa asiaa helppolukuisesti. Kuten kansiteksti sanoo: "Jos haluat vaurautta, nykyistä paremman työpaikan tai entistä tyydyttävämpiä ihmissuhteita, lue Vetovoiman salaisuus!"

Eihän näitä lupauksia voi olla kokeilematta! Minähän haluan nuo kaikki - työpaikan, ystäviä, miehen, rahaa, rakkautta - ja mitä vielä! Ei kun teoria käyttöön ja vetämään kaikkea tuota puoleensa!

Kirjan mukaan tämä ei ole mikään "New Age -hömpötys" vaan fysiikan laki jossa positiivinen vetää puoleensa posiitivista, ja päinvastoin. Kyseessä on siis vetovoiman laki jossa vedän puoleeni niitä asioita joihin keskitän huomiota, energiaa ja keskittymistä, joko myönteistä tai kielteistä.

Positiivisuus kehiin koko elämän alueella! Tähän satsaan ja kerron sitten täällä päiväkirjai sivuilla kuinka onnistun!

Kohta kuitenkin äänestyskoppiin äänestämään - positiivisesti!

Kirjamessut

Osa kirjamessujen saaliista odottamassa lukijaansa.

Olen käynyt kirjamessuilla! Aamusta iltapäivään siellä kävelin ja katselin, juttelin ja osallistuin kilpailuihin. Selasin kirjoja ja lehtiä, notkuin kirjapinojen äärellä ja toivoin, että voisin lukea enemmän!

Pidän kirjoista - rakastan lukemista!! Jörn Donner sanoi jossain kirjakerhon mainoksessa jokunen vuosi sitten, että "Lukeminen kannattaa aina". En tiedä miten se varsinaisesti kannattaa - vanha sivistys-ajatus vaikuttaa vieläkin vankasti lukemisen ihannointiin monien mielissä. Toisten mielestä taas lukeminen on ajanhukkaa.

Minun mielestäni lukeminen on kivaa - onko se minua auttanut elämässä on vaikea sanoa. Koululukeminen on yksi asia - ajanvietelukeminen toinen. Ajanvietelukemisena pidän omalta kohdaltani niin sanomalehtien, aikakauslehtien kuin ns asialehtien lukemista, samoin kuin vankkaa asiaa sisältävien kirjojen lukemistakin. Aikaahan niiden lukemisessa kuluu ja kulutetaan. Mitään konkreettista "hyötyä" niiden lukemisesta ei varsinaisesti ole.

Messuilla käpisteli paljon kirjailijoita - näin heitä siellä yksittäin ja laumoina Lasse Lehtisestä Riikka Alaharjaan. Ihan tavallisen oloisina siellä haastelivat ja kulkivat, siikasoppaa nauttivat. Miksipä he muuta kuin tavallisia olisivatkaan.

Komissaaari Olli Rehn siellä myös oli haastateltavana. Hänkin on kirjoittanut kirjan. Olen aina pitänyt kyseistä henkilöä harmaana ja tylsänä - siinä hän nyt istui, pari metriä minusta ja oli paljon harvahiuksisempi kuin arvasinkaan - tanakka ja harmaa keski-ikäinen mies jossa ei ole mitään hehkua - mutta silti hän on yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, sanotaan. Vähän se hetkittäin ihmetyttää... Puhui rauhallisen hiljaisella äänellä ja oli harmissaan Suomen tämänhetken tilanteesta. Haastattelija kyseli populisitipolitiikasta - sitähän saadaan toki äimistellä muuallakin kuin meillä Suomessa.

Ostin ja sain kasapäin luettevaa messuilta. Yhtä olen jo alkanut lukea - toisia aloittelen pikipuolin. Pari lahjakirjaa ostin, muut ihan omaan käyttöön.

KIRJAT OVAT KIVOJA - NIITÄ ON IHANA SELATA, HYPISTELLÄ, LUKEA JA NIISTÄ NAUTTIA!

Ensilumi ja kunnon pakkasyö

Talvi saapuu - oletko valmis?

Torstain ja perjantain välisenä satoi ensilumi maahan. Nyt on koko maa ohuen lumivaipan alla - on valoisampaa ja talvikausi alkaa kunnolla. Pakkasta  yli 5 astetta ja kylmä keli jatkuu ainakin viikonlopun yli, sanotaan. Viime yönä oli kymmenisen astetta pakkasta ja aamulla huomasin, että lintujen ruokapaikalla oli tavallista enemmän kuhinaa. Tavallisten vierailijoiden, talitinttien joukossa oli iso parvi varpusia! Variksia ja harakoita alkoi pyöriä paikalla heti kun laitoin pari kuivettunua kauraleivän viipaletta murennettuna laudalle ja maahan.

Edellispäivänä tänne blogiin kuvaamani lupiini on nyt kuollut kylmään. Torstaina hieno ja tanakka, perjantaina jäässä ja notkolla. Kauan se tuossa kestikin, parisen viikkoa.

Lumi yllätti tavan mukaan autoilijat ja pelti on rytissyt. Kaikki siis aivan normaalisti maassamme.

Jollei tämä kaveri ole suloinen ja söpö, niin mikä sitten on?

Heräsin eilen aamulla aikaisin laittamaan työpaikkahakemuksen paikkaan johon oli viimeinen hakupäivä perjantaina. Tein hakemuksen liian pikaisesti eli huolimattomasti - huomasin meilin lähettämisen jälkeen, että hakemukseen jäi kirjoitusvirhe ja kaksi kappaletta oli rumasti yhteen vedetty. Ärsyttävää! Miksen ollut huolellisempi??? No, minulla on mahdollisuus viikonlopun aikana kirjoittaa kolme muuta hakemusta toisiin paikkoihin......

Kävin juuri kävelyllä ja totesin: kylmä on! Perunoita ja porkkanoita en uskaltanut ostaa kaupasta - ne olisivat paleltuneet kotimatkan aikana.

Katselin ja kuuntelin tilhiparvea joka on saapunut tänne meidän kotikulmille, kolmisenkymmentä töyhtöpäätä: kuin pieniä joulukelloja on niiden heleä viserrys! Ihana ääni, kertakaikkiaan. Kauniita lintuja, ihanat pienet tupsukat päässä.

Ja sitten tuo orava. Onko se ihan terve kun ei ollenkaan minua pelännyt kun meni lintulaudalle syömään sinne linnuille tarkoitettua evästä? Se aterioi siinä ainakin parikymmentä minuuttia ja jäi sitten pitkäksi ajaksi siihen istuskelemaan. Antoi minun kuvata ja ihailla itseään - juttelin sille ja siinä se istui, räpytteli silmiään. Aika nuori eläin näyttää olevan - varmasti kokee nyt talven tulon ja lumen ensi kerran.

Suloinen kun mikä on. Muistuttaa meidän omaa hypeksijäämme - chinchillaa.

Eläimet - kivaa porukkaa ovat! Ainakin näin koettuna.

Syyslomien aikaan

Lupiini ulkovaasissa:
näin komea vielä

Lapsen syysloma on meneillään. Saimme mahdollisuuden viettää muutama päivä aivan kaksistaan ja tehdä muista välittämättä asioita keskenämme.

Lähdimme pienelle lomaselle, ihan kaksin.

Arvokas asia - mukavat päivät meillä olikin. Kaksi vanhinta lasta ovat käyneet läpi murrosiän myrskyt - itselleni ne vuodet olivat kuin sumussa olisi kulkenut; myrskyt olivat rajuja ja niitä oli paljon! Samalla kotona oli "lohtuna" yksi pieni ja ihana lapsi - aina iloinen  ja suloinen. Nyt isot lapset ovat jo lähes aikuisia - iältään sitä jo ovatkin mutta vielä oikkuisen kodissa, lapsuuskodissaan, kiinni. Varsinkin keskimmäinen jopka vielä kotona asuukin.

Nuorin on kohta murrosiän myrskyissä ja se muuttaa meidän välimme toisenlaiseksi. Kun lapsi kasvaa, niinkuin lapsen kasvaa pitää, muuttuu suhde erilaiseksi. Olisi hienoa jos voisi pitää kiinni joistain ihanista asioista, ikäänkuin jäädyttää joitain suloisia ihania asioita ja hetkiä jotenkin -  vaikka ne pulleat suloiset lapsen kädet kaulan ympärillä, ne ihanat yhteiset hetket satujen tai leikkien äärellä. Ne keskustelu- ja kyselyhetket joita äideillä ja lapsilla on.... Mutta eihän elämä niin mene. Mutta muistoihin toivon voivan säilyttää niitä suloisia ja ihania asioita - niin omiin kuin kaikkien lastenkin - ihania, mukavia muistoja hyvitä hetkistä jotka olemme saaneet jakaa.

Viimeiset päivät ovat olleet sellaisia.

Kun tulimme kotiin, muuttui maailma ja käytös sellaiseksi, kuin kotona tapana on käyttäytyä. Äiti on huushollin hoitaja, lapsi "pieni keisari" jota palvellaan.... Ja sitten kinastellaan, yritetään pitää asioita kunnossa, järjestyksessä....

Tänään oli ensimmäinen kunnon pakkasaamu - maa kuurassa, mittarissa 3 astetta pakkasta ja tiet liukkaat. Kävin kuuntelemassa Aalto yliopiston luennon aamupäivällä, tassuttelin jo kuuden jälkeen liukkaita teitä rautatieasemalle ja matkan jälkeen kuuraisia mutta kuivia katuja pitkin luentopaikalle.

Hyvä oli luento. Kannatti matkata sitä kuuntelemaan. Ihan omaksi iloksi ja opiksi.

Syysloma

Kissa tuo kotiin silloin tällöin saaliitaan. Jotenkin surullista,
vaikka näinhän kissa toimii...

Lapsen ansiosta saan pidettyä ns. normaalia päivä- ja elämänrytmiä vaikka en nyt käykään töissä. Herätys aamulla varttia vaille seitsemän ja ruoka pöytään iltapäivällä neljän-viiden tietämissä. Siivous viikonloppuna ja mitä nyt onkaan olluut tapana tiettyinä aikoina tehdä. iikonloppuna nukutaan myöhempään - tänään nousin kahdeksalta. Illalla on sauna ja lottoarvonta.

Eletään perus-suomalaista elämää. Tylsääkö? No varmasti, mutta jos jotain kävisi, jos vaikka vammautuisin tai sairastuisin - kaipaisin juuri tätä ihan tavallista elämää!

Nyt on syysloman aika ja siispä olen virittäytynyt siihen itsekin, ihan täysillä!

Kävin aamukävelyllä pyykkikoneen käydessä. Hiukan ruokaa ja pieni kävely raikkaassa ilmassa - tänään ei sada: upeaa, tosiaan! Ilma on raikas ja olo kevyt. Pyykitkin kuivuvat ulkona ja saavat raikkaan tuoksun.

Lasketaan säästöt

Siivousta, ruuanlaittoa, pyykinpesua ja kuivattelua ja kohta vuorossa on pyykin silitys. Lapsi on tätä kirjoittaessani jääkiekkotreeneissä - kun hän tulee kotiin, pakkaamme laukut omaa pientä yhteisät lomareissuamme varten. Rahat on laskettu ja sen verran meillä on säästössä että emmeköhän jotakin kivaa saa tehtyä!

Ketä näistä naamoista voisi ajatella päättämään asioista?

Vaaleihin on vielä aikaa - katselin kävelyreissulla vaalimainoksia mutta tällä kertaa jätän äänestämisen vaalipäivään. Hautukoon se äänestettävä kandidaatti vielä mielessä loman yli ja hiukan senkin jälkeen!



Kaupassa pitää käydä - tänään syödään kanaa ja paahtokiisseliä

Siivoaminen - niin se ei ihmiseltä ikinä lopu! joskus olen haaveillut, että saiasin niin paljon palkkaa, että voisin palkata siivoajan tulemaan siivoamaan. Mutta nytpä emme ole tosiaankaan sellaisessa elämäntilanteessa joten tämä emäntä sitten vaan siivoaa.... Koko menneen viikon olen siivoinnut kesällä töistä tuomaani tavaraa... Minulla on ollut muutama kuukausi kotona nurkissa työpaikalle reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyttä tavaraa kirjoista ja vihkoista valokuviin ja kaikkeens ellaiseen "hauskaan" mitä on työpisteeesen tullut kerättyä.

Siivotaan vielä nämä. Tänään.

Minulla ei enää aikapäiviin ollut omaa huonetta töissä; näinä avokonttorin aikoina sellaisia ei ole juuri kellään, paitsi kunnallisissa työpaikoissa ja esimerkiksi TE-toimistoissa joissa tuntuu olevan ovet, liikennevalot ja pitkä harmaat käytävät. Ahdistavaa - mutta onhan avokonttorissakin puutteensa, Se, että siellä ei voi olla rauhassa edes silloin kun pitää kirjoittaa ja ajatella rauhassa, käydä puhelinkeskusteluja tai ylipäätään keskittyä työhönsä. Avokonttoreissa on myös yleensä aivan täyttä - homman ajatus on usein, että monet eivät ole työpaikallaan vaan joko työmatkalla tai kotitoimistossa joten istuinpaikka on varattu noin 70 prosentille työntekijöistä. Täytyy siis tulla paikalle ajoissa jos haluaa istuinpaikan!

Kun olen käynyt viime aiokina kunnan ja valtion virastoissa, täytyy sanoa, että siellä kulkiessa tulee tunne kuin olisi astunut ankeaan menneeseen maailmaan, neuvostoaikaan jonne ei vielä perestroikka ole ehtinyt! Pitkiä harmaita käytäviä ja lukittuja ovia... Uh huh.

Brunila lopettaa hommat, Suomi hävisi YK:ssa

Sateisena iltana, junalle menossa

Viimeaikoina Fortumissa työskennellyt johtaja Anne Brunila jättää työnsä konsernin viestinnästä, yhteiskuntasuhteista ja kestävästä kehityksestä ja konsernin strategiasta vastaavana johtajana. Hän haluaa toteuttaa haaveitaan.

Osta kaulaliina isälle!

Noin suuren vastuun omaava johtaja onkin varmasti tiukilla töidensä kanssa. Toki hänellä on tietenkin suuri tiimi joka tekee työt - ja toki hänellä on taloudellisia resurseja alkaa toteuttaa haaveitaan, olivat ne minkälaisia hyvänsä. Lehdissä veikataan, että Brunila haluaa alkaa kirjoittaa. Näin sanoo hän: "Nyt tuli sellainen hetki, että omien toiveiden ja yhtiön kannalta tuli sopiva vaihe tehdä tämä muutos. Niistä suunnitelmista en rupea enempää vielä tässä vaiheessa kertomaan, koska olen täällä ensi kevääseen töissä ja alan sen jälkeen kehitellä näitä ajatuksia, hän jatkaa."

Toisaalta spekuloidaan myös sillä, että hän haluaa astua Raimo Sailakselta jäävään pestiin, suuriin saappaisiin kun Sailas jää eläkkeelle helmikuussa valtiosihteerin tehtävästä.

Sokos by night - eräänä sateisena lokakuun iltana

Anne Brunila on työskennellyt ylijohtajan VM:n kansantalousosastolla 2000-luvulla. Fortumiin töihin hän meni 2009. Kauppatieteiden tohtori on ollut monessa näkyvässä pestissä viime vuosina, vaihtanut suuria vastuullisia tehtäviä yllättävän nopeaan tahtiin viime vuosina. Onko syynä oma vaikea luonne vai halu tehdä uusia asioita koko ajan? Hmm... Vähän pelottavan oloinen ihminen vaikuttaa olevan - ihan vain tämän johtajan esiintymisiä seuranneena taviksena voi näin sanoa!

Jonkun lehden kannessa näin mainoksen jutusta, jossa Anne Brunila viittaa oman lapsensa kehitysvammaan, kuinka se on opettanut elämästä paljon. On hänellä siis asioita joihin voi keskittyyä vapaansa aikana, se on selvää. Miksi hän tuli tuolla asialla julkisuuteen juuri nyt, oman eronsa kanssa samaan aikaa`n? Eroaako itse omasta halustaan vai "pyydettynä"? Kaikkea tulee miettineeksi...




Oma kuntosali - tällä pärjää!

Suomi hävisi monen selvänä pitämän äänestyksen: Suomi ei päässyt YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikalle. Syystä tai toisesta Suomi piti ainakin itse itseään selvänä voittajana. Nyt itketään, pohditaan miksi näin kävi. Vaaditaan selityksiä!

Niin tyypillistä; aivan kuin Euroviisujen laulukisoissa joka ikinen kevät: Suomi hehkuttaa itse omaa hyvyyttään - sitten ihmetellään päiväkausia, kuinka tässä näin kävi... Itse työttömänä työnhakijana voin sanoa, että näinhän tässä aina käy.... Sitä hakee hommaan jonka todellakin uskoo saavansa - on juteltu tulevan esimiehen kanssa, homma tuntuu itsestään selvästi omalta - olenhan siihen niin täydellisen sopiva.... Sitten käy kuten YK:ssa Suomelle - joku muu vie potin.

Näin se menee elämässä; mikään ei ole varmaa vaikka se siltä kuinka etukäteen näyttäisi!

Kirkon tunnelmaa

Vielä yksi uutinen tältä päivältä: Anneli Auerin murhatutkimus tulee pysymään median lööpeissä vielä seuraavat kaksi vuotta, saimme tänään kuulla. Juttu tutkitaan uudestaan, alusta loppuun. Voi ei - kyllä tämä olisi jo saanut riittää! Asia avataan uudestaan ja tutkitaan vielä kerran.... Kaikkien lehtijuttujen perusteella on saanut kuvan, että siinä vasta kaamea nainen - lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, satanismia, ryyppäämistä, miehiä ja seksivideoiden pyöritystä, riitelyä ja rähinöintiä. Huumeita, päihteitä. Ihan sairaan oloista toimintaa, jos lehtiin uskoo. Ja kotona samaan aikaan kolme lasta.

Aika kivat istuimet...

Kolme lasta kotona ja lasten nukkuessa kamala riita jonka aikana mies, lasten isä murhataan verisesti. Omituisia puhelinkeskusteluja...  Kukaan ei siis tiedä oikeasti mitään ja maan oikeuslaitos on ihan kädetön selvittämään asian. Joku radiossa puhui noidasta, vanhalla Ulvilan noitapaikalla.... Huh huh.

Tällainen kiinnostaa ihmisiä aivan käsittämättömän paljon - juttuja on kirjoitettua paljon, televisio-ohjelmia tehty ja nyt on kirja tekeillä.

Life is life.....