tiistai 30. lokakuuta 2012

Kisu sairastaa - häntä hellikäämme

Ihan muissa maailmoissa on tämä kolli
Oma kollimme - kuusikiloinen, kymmenenvuotias äijämme - ei ole kunnossa. Se ei halua syödä eikä juoda. Se on väsynyt ja "tekemätön". Eilen illalla se käväisi ulkona, oli siellä kymmenisen minuuttia, ei ehkä sitäkään. Meni sitten nuokkumaan pesukoneen eteen - alkoi kakoa. Menin katsomaan; kissahan yleensä ulvoo ennenkuin se oksentaa ja niin teki kollikin. Ulvahti pari kertaa kovaa - ja sitten alkoi kakominen.
 
Vatsasta tuli mahanestettä ja heinänkorsia. Sekä verta. Nyt säikähdin. Mikä kollilla on? Se käveli uupuneen oloisesti sohvan viereen, oli kuin unessa. Sitten se hyppäsi sohvalle - yhä kuin hidastettuna. Oliko sillä kipeä maha? Jalkoihinko sattui? Se seisoi monta minuuttia pää alaspäin sohvalla, tyynyyn nojaten. Sitten se kävi lepäämään, silmät tosin jäivät auki. Kun silitin sitä, se kehräsi kovaa.

Siihen se jäi illalla kun menin sänkyyn. Täytyy myöntää, että pelkäsin että se kuolisi yön aikana.  

Potilas illalla sohvalla - kuin zombi se siinä seisoi,
jäykin jaloin. Ei ole terve, ei.
Lapset huolestuivat kovasti kollin tilasta, varsinkin nuorimmainen. Päätimme tilata eläinlääkärin ajan heti aamusta. Lupasin yrittää saada sellaisen ajan, että lapsikin pääsee mukaan.

Kunnan eläinlääkäriin on vaikea päästä - se on yksityistä hiukan halvempi joten kaikkihan sinne haluavat. Soitin kymmeniä kertoja puhelinaikana - kunnes lopulta tärppäsi, varsinaisen puhelinajan jälkeen kun olin jo ehtivyt jättää viestin vastaajaan.

Kerroin tilanteen ja meidät pyydettiin kollin kanssa paikalle samantien. Lapsi ei nyt siis päässyt mukaan, oli koulussa.
Onneksi kisulla ei tunnu olevan mitään kuolemanvakavaa tautia. Loiset ja sisäelinten kunto voivat kuitenkin sairastuttaa kissan.  Kyseessä on jo yli kymmenen vuotias kissa eli senioir joten kissaa pitää hoitaa hiukan enemmän tästä lähtien.

Nyt kollilta otettiin virtsanäyte (virtsapunktaatti) ja se sai nesteytystä nahanalaisesti -kisu ei ollut syönyt puoleentoista vuorokauteen  joten kokeen ottaminen oli  haastavaa. Se tehtiin nukutuksessa, kyljestä ajettiin karvat ja siitä sitten neulalla otettiin näyte. Poistuin toimenpidehuoneesta ennen pistoksia; olen herkkä pyörtymään. (Olisipa somaa, jos pyörtynyttä emäntää pitää alkaa hoitaa kesken eläimen toimenpiteen!) Kissalle määrättiin loislääkitys; ulkokissa pitää madottaa pari kertaa vuodessa mutta se on apteekin lääkkeillä TODELLA VAIKEAA koska kissa taistelee vastaan kaikin käytettävissä olevin keinoin....

Sillä on luultavasti sisäloisia, ulkokissa kun on. Metsästäjä. Vatsa voi olla turvonut ja kipeä sen takia. Saimme Profender -matolääkkeitä joita ei tarvitse laittaa suuhun vaan se imeytyy ihon läpi, niskanahkasta. Nestemäinen lääke laitetaan karvoihin kammattaviin "jakauksiin" sellaisiin paikoihin josta se ei voi nuolla sitä pois. Niskaan, toisin sanoan.

Eläinlääkäri totesi, että kissan virtsa on "väkevää" ja siinä on paljon rasvaa. Nyt pitäisi saada kolli juomaan - se ei yleensä koskekaan vesikuppiinsa, joskus se juo maitoa tai, mielellään, kermaa...

Kolli aloittaa myös laihdutuskuurin samantien. Hmm - sitä on yritetty mutta vaikeaa se on eläimellekin.

Olemme nyt kotona ja kissa on vielä aivan tokkurassa. Se istuu matolla ja katsoo minua, selvästi aivan muissa maailmoissa on. Kieli on hiukan ulkona, vähän säälittävältä se näyttää. Onneksi sen ei nyt tarvitse olla ulkona, siellä sitä kiusaisivat vähintäinkin varikset.

Eläinlääkärin mukaan kolli saadaan kyllä terveeksi mutta sen tilannetta pitää pitää silmällä. Vanha ulkokissa - perheen tärkeä jäsen. Hoidettava se on kuntoon, selvä se!

Kovin rakas se on meille kaikille.

138 euroa meni eläinlääkärissäkäyntiin. Huh... Kissoille ei saa Kela-korvausta.... Hoitaa ne pitää, kuitenkin, se on selvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti