Kevät ja räntäsade. Neuletta syntyy...

Vettä sataa, kohisten oikein. Räntä muuttui vesisateeksi ja nyt varmaan loppukin lumi sulaa pois. Jo maaliskuuun puolivälissä!

Vähän on olo mälsä tässä. Siskonmakkarakeiton valmistuksen aloittelen kohta.Elämä on harmaata. Tai beessiä, eikö se ole kaikista väreistä tylsin? Sellainen seitkytlukulainen väritön väri....

Neuloin pari vuosikymmentä vanhasta pörrölangasta pipon.
Vähän se pistelee, olisi pitänyt luoda muutama silmukka enemmän

Teini haluaa pitää pienet juhlat kavereilleen ja haluaa, että äiskä on pois nurkista. Mietin, minne menisin - elokuviin olisi kiva mennä mutta nyt on rahapussi ihan tyhjä. Ja poissa pitäisi olla mielellään yön yli. Huokaus!

Halusin kirjoitella jotain kivaa  tänne. Pakista jotain ajankohtaista ja hauskaa. Ajatuksesta huolimatta ei nyt teksti luista, ajatus junnaa paikoillaan. Ei toimi oma tietokone, pää...

Lapaset ja niille  aluslapaset jotka pysyvät jatkossa piilossa

Laitan pari kuvaa neuleista tuohon vielä. Vähän olen neuleskellut joka päivä. Toiveena oli jokin päivä sitten opetella vuorillisten lapasten teko. Ajattelin, että aloittaisin neulomisen lapasen vuoriosasta, kärjestä ja etenisin sieltä alaspäin neuloen ensin vuorin ja jatkaisin sitten resoriin ja menisin sitten päällilangalla normaaliin tapaan varresta ylös. Peukalot sitten lopussa. En kuitenkaan  löytänyt ohjetta mistään enkä viitsinyt alkaa kokeilla hommaa omasta päästä... Tein sitten, toki myös omasta päästä,  ohuesta lankakorin pohjalta löytyneestä sukkalangan lopusta - joka loppuikin kesken ja jouduin jatkamaan toisella - lapaset jotka saavat toimia aluslapasina. Voilá. Ei tietenkään yhtään sama asia, mutta tyydytti neulevietin.

Neuloosin kourissa kun jatkuvasti olen, enemmän tai vähemmän, mallailin lapasten jälkeen millä väriyhdistelmässä seuraavaksi jotain hauskaa tekisin. Ruosteen puna-ruskea yhdistettynä keltaisen kirjavaan, joskus Tallinnasta ostettuun lankaan tuntui sopivalta, vaikka ne eivät ihan samanpaksuisia olekaan. Yhdistelmä vaikutti kuitenkin aika pliisulta. Pussin pohjalta löytyi muutama metri mustaa lankaa - ja sitten alkoi taas sukkaa syntyä.

Sukat tuloillaan. jollekin joka väreistä tykkää.
Lämmin väri = lämmin sukkapari!

Olen minäkin, yksi mummelo joka neuloo loppumattomasti sukkia ja lapasia - enpä olisi uskonut tai varsinkaan toivonut tähän joutuvani!  Jotain pitäisi saada keksittyä ja pian - enhän näin voi jatkaa!

Yritän kirjoitella uudestaan parempana hetkenä!

Aamulenkiltä tekemään suunnitelmia

Aamu alkoi kuten aamuilla on tapana: vaikea nousta sängystä ylös! Kun sieltä saa ylös kömmittyä, vaatteet vedettyä niskaan ja löytää itsensä haukottelemasta ja venyttelemästä lenkkipolulta, tuntuu jo kohta paremmalta. Ehkä...

Aamu oli kaunis tänään. Kirkas taivas, pikkupakkanen. Yöllä jäätynyt eilen auringossa velliintynyt lumi ja jää rouskui jalkojen alla jalkakäytävillä. Metsässä lumi oli ihanan pehmeää.

Lehtikuuset vasten aamun kajoa. Päivä alkaa!

Tavoitteenani on yleensä saada noin puolen tunnin lenkki tehtyä niin, että ennätän kuuntelemaan kahdeksalta alkavan tunnin mittaisen radion Ykkösaamun keittiössä puuhaillessa ja aamukahvia juodessa. Ykkösaamu on oma "sanomalehteni" kun en lehteä pysty tilaamaan - ja hyvinhän sieltä tosiaan saa asiat ja uutiset tietoonsa. Luen tietenkin nettiuutisia pitkin päivää, mutta aamun kunnon uutisohjelma on hyvä alku päivään. Töissä käydessä kuuntelin usein Ykkösaamun autosta. Nyt sitten keittiössä, paikkoja kuntoon laittaessa ja eläimiä ruokkiessa...

Tavoitteet auttavat hahmottamaan - tai ei
Teen itselleni aina jonkin tavoitteen päivälle. Useinkaan en omaan tavoitteeseen pääse - mutta aamulla aina uskon, että päivä onnistuu ja saan aikaan sitä ja tätä. Eilen onnistuin kirjoittamaan kaksi hakemusta mielenkiintoisiin työpaikkoihin. Tänään on tarkoitus kirjoittaa kolme.

Ensin nuo siniset valmiiksi, sitten uutta  lankaa puikoille!

Langat, oi langat!
Kahden työpaikkahakemuksen jälkeen eilen menin tekemään itselleni jotain syömistä ja suunnittelin, että kirjoitan ne tekstit, jotka olin luvannut tehdä. Muutaman tunnin työ kyseessä. No niihin ei sitten into jostain syystä riittänytkään. Siinä keittiön pöydän ääressä istuessa ja Putinin kirjaa lukiessa tunsin, että jotain puuttuu... Mitä? No, hyvänen aika: Neule! En ole neulonut kuin muutaman rivin viikonlopun jälkeen.

Hain neuleen ja lankoja seuraavaan neuleeseen - vuorilapasiin - ja levittelin ne pöydälle. Ja a vot, tulipa taas hyvä olo. Langat saavat mielen rauhoittumaan - mikä lie siinä on? Lapsuuden turvallisuuden tunne pulpahtaa  jostain sisikunnista, ehkä. Mummin neuloessa ja itse lapsena siinä jakkaralla hänen keinutuolinsa vieressä istuessa ja mummin lankoja järjestellessä oli hyvä olo. Juttelimme kaikenlaista, mummi kertoi lapsuutensa muistoja ja sattumuksia - joita en kovin paljon enää valitettavasti muista.


No. Nyt olen taas haaveineni tässä kuin tuo kuvan tyttö. Nainen. Katse kaukaisuudessa, kirja sylissä.

Tuo kuva on vanha, en tiedä kenen piirtämä. Se on ollut isän äidillä, sitten tädillä josta sen sain. Piirustus on ruskeassa pahvisessa passepartoussa, ohuissa kehyksissä lasin alla. Katson usein kuvaa, tuossa kirjoituspöydän edessä. Taulu ja piirustus on varmaan 40 -luvulta. Näen siinä oman itseni, kaltaiseni naisen. Jotenkin. Vähän alakuloinen, istuu ja miettii. Katse on kaukaisuudessa, koko olemus ja ryhti jotenkin alamaissa. Mutta hän on kotona, mukavassa tuolissa. On lämmin ja on kirja... Kaikki hyvin, paitsi - jotain.

Nyt on lopetettava haaveilu! Kolme hakemusta kehiin ja sitten ne tekstit! Siivotakin pitää!

Hopi  hopi!

Naisten päivä - ai kui nii?

Turhautunutta naisenergiaa kun katsoo mahti-naisia telkkarissa
Naistenpäivä on taas  kohta tältä vuodelta ohi. Ohi ne aina menee, tuollaisetkin päivät. Televisiossa otettiin naistenpäivä esiin kaikissa uutis- ja ajankohtaisohjelmissa ja keskusteluissa. Siitä on tullut iso päivä. Venäjällä se on ollut iso jo Neuvostoliiton ajoista, taitaa olla vapaapäivä töistä myös, muistelisin ajalta, kun olin töissä ja tein paljon hommia venäläisten ja Venäjän kanssa. En tiedä, miten se Suomessa vaikuttaa muuhun kuin ehkä hiukan kukkien ja suklaan myyntiin - mutta saahan siitä hyvän aiheen uutisointiin ja keskusteluihin vaikkapa radion aamuohjelmiin!

Monet naiset saavat toki miehiltä - omilta tai työkavereilta, pomoilta ja muilta - ruusuja ja suklaata, ja muuta mukavaa. Kiva, varmasti. Onhan lahjoja aina kiva saada!

Ei ruusu mutta kukka kuitenkin. Laji yhä tuntematon - joku paju?

Illan A-studiossa, oli tietenkin myös keskustelua naisten asioista. Kuuuntelin ohjelmaa toisella korvalla kun puuhailin muuta samalla. Ohjelmassa oli kolme "valovoimaista naista" eli vihreä ex-poliitikko Rosa Meriläinen, Marttojen puheenjohtaja Marianne Heikkilä ja bisnesnainen, sijoittaja Inka Mero naistenpäivä-keskustelussa. Keski-ikäisiä paljon asioita ja ansiota saavuttaneita suomalaisia naisia!

Menestyneitä naisia siis kaikki kolme ja he antoivat oman erinomaisuutensa loistaa ohjelmassa. Jokainen kehui omia saavutuksiaan työ- ja perhe-elämän saralla. Kaikilla on lapsia jotka he ovat kasvattaneet lasten isien kanssa, tehneet PALJON töitä ja näkyvät julkisuudessa.  Marianne Heikkilä sai kerrotuksi, että hänet headhuntattiin vanhimman lapsen ollessa (muistaakseni) neljän kuukauden ikäinen ja hänhän meni sitten oitis töihin, laittoi miehen hoitamaan lasta. Ja hyvin meni - koska naisella on sama oikeus työhön ja kaikkeen kuin miehelläkin. Ja heillähän on tietenkin hyvät miehet, jotka tukevat naisiaan, ottavat osaa perhe-elämän vastuisiin ja pälä pälä. Hienoa, upeaa!

Kaikki kolme ovat tämän ajan hienoja, menestyneitä naisia jotka onnistuvat urallaan, perheen perustamisessa ja lasten kasvattamisessa ja kaiken yhteensovittamisessa mainiosti, ovat roolimalleja meille vähäisemmille naisille jotka emme osaa hoitaa asioita niin hyvin. Töitä heillä on hurjan paljon, luottamustehtäviä ja hommaa monessa paikassa. Heillä on rahaa ja valtaa, ulkonäköä ja he pääsevät kertomaan usein  mielipiteitään eri asioita lehtiin, keskustelutilaisuuksiin ja televisioon. He tietävät kuinka pitää toimia ja mitkä ovat heidän oikeutensa - ja heillä on isot tukiverkot ja mummit ja kummit aina tukemassa.

Marianne Heikkilä totesi uransa aikana tähän mennessä palkanneensa satoja  - oliko se  nyt naisia vai ihmisiä, en muista. Mietin, että en tiedä missä hän on noin paljon päässyt palkkaamaan, Marttoihinko? Palkkaisiko minut? No tuskin!

Naistenpäivän päivällispöytä

Itselle tuli kyllä aika matala olo kun kuulin näitä huippu-naisia. Kun on itse elämässään niin siellä toisessa laidassa, janan toisessa päässä näihin valovoimaisiin naisiin verrattuna, on vaikea nähdä heidän hienouttaan ja erinomaisuuttaan.

He - niinkuin kaikki muutkin keskustelijat, aina ja kaikkialla - kertovat, että eteenpäin elämässä pääsee kun on hyvät verkostot, ystävät ja perhe jotka tukevat ja työntävät eteenpäin. "Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tässä" he sanovat. Se on hienoa, ja näin olisi jokaisella maailman ihmisellä oltava - ihmisiä ja rakkaita jotka uskovat ja tukevat, joiden kanssa on hyvä elää ja rakentaa omaa elämää eteenpäin, kohdata haasteita ja elää täyttä elämää.

Kukaan ei sano, mitä sellaisen ihmisen pitäisi tehdä, joka on yksin, kun ei ole niitä verkostoja ja ihmisiä jotka tukevat ja uskovat, kannustavat! Ehkä siksi en ole päätynyt mihinkään, kun kukaan ei ole  tuuppinut tai uskonut, että osaan ja pystyn. Itse uskoo välillä, sitten taas ei. Se ei ihan riitä - kai.

Hitto, kismitti ja ärsytti. Istuin saunan kuumuudessa ja mietin, miksi. Eikö muka ole hienoa, että elämässään onnistuneet naiset  kertovat, miksi ovat onnistuneet ja hyviä johtajia ja kaikin puolin päässeet elämässä eteenpäin? Olen kateellinen, sitä se on. En ole osannut pelata kunnolla omalla korttipakallani tai niillä korteilla, jotka elämä on minulle jakanut...

Nyhtökauraa teriyaki-kastikkeella, ohessa jasmin-riisiä. Nam

Oma pikku-elämä sitten?
Omassa elämässä ei ole näkynyt suklaata, ruusuja tai muita lahjoja, miehistä puhumattakaan. Mutta kaikki omat lapset, nuo ihanaiset nuoret  olivat  kotona ja teimme yhdessä ruokaa! Eilisen syntymäpäivän kunniaksi kokoonnuimme yhdessä syömään kaikkien tykkäämää ruokaa: nyhtökauraa teriyaki-kastikkeessa. Sepä on tosi hyvää - ei edes vaikea tehdä! Nyhtökauran toivat isot lapset mukanaan, kumpikin yhden paketin. Muut raaka-aineet tulivat minulta - ruokaa tuli paljon, hintaa koko aterialle reippaasti alle 20 euroa. Kyllä siitä sen 6 annosta hyvinkin saa, huomiselle jäi kaksi annosta herkutella vielä.

Itse nyhtökaura on toki kallista - maksaa melkein 5 euroa paketti, jos sitä edes kaupoista löytää. Kuin ihmeen kaupalla sitä nyt löytyi - toinen paketti kylläkin yhden lapsen omasta jääkaapista! Kiva oli tehdä ruokaa yhdessä. Ajattelin kokeilla samaa jossain vaiheessa kanasta, nyhtökauran sijaan! Puoleen hintaan päästään sillä ;-)

Keittiöpäivä tietokoneen ja kirjan parissa

Lamppu loistaa
keittiössä

Tämä päivä kului pitkälti keittiön pöydän äärellä. Tein aamusta alkaen pitkälle iltapäivään yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tietokoneen äärellä ja siinä hurahtikin melkein koko päivä. Nyt on se projekti hoidettu, tältä erää loppuun! Ei kun lisää hommia tänne nyt vaan sitten!

Hassu juttu
Työkaveri kahden eri työpaikan ajoilta laittoi viestiä ja kertoi, että minun valokuvani on yhden ison maan pääkaupungissa, yrityksen neuvotteluhuoneen seinällä. Laittoi kuvankin jossa näin oman muutaman vuoden takaisen naamani hymyilevän neuvottelupöydän takana. Aika hämmentävää - mutta hauskaa! Siinä ne ihmiset istuu neuvottelussa ja katselee meikäläisen naamaa seinällä - kuka tietää edes, kuka siinä on? Joku suomalainen nainen,varmaan joku sanoo... Tai ainakin eurooppalainen.

Syntymäpäivä
Tänään on nuorimman lapsen syntymäpäivä. Laitoin hänelle hyvän aamupalan kauniisti kattaen; tapa, joka on ollut meillä koko lasteni kasvuajan - se alkoi jo oman äitini kotona; hänkin sai aina syntymäpäivänä kukan, kortin ja jotain kaunista pöytään, lahjankin. Niin sitten minäkin - samoi  omat sisarukset - lapsena.

Hiirimamma on iso pannumyssy jonka
mahan alla odottaa synttärisankarin lempiruoka:
Satay-kanaa iso kulhollinen.

Omat lapset arvostavat tätä ja se on niin itsestään selvä asia syntymäpäivänä, että sitä ei saa millään katkaista! Ei ole syytäkään - kiva tapa se on minustakin. Nuori sai pienet lahjat pöytään, kynttilä paloi ja herätin meidät pöytään jo puoli seitsemältä. Teetä, croissantteja ja herkkuja aamupalaksi ja sitten kouluun! Reilu kuukausi sitten oli vanhimman lapsen syntymäpäivä - hän asuu tauon jälkeen taas kotona ja etsii uutta asuntoa, asuu nyt meidän kanssamme.

Jo ovat oksien silmut kehittyneet näin paljon.
Mikähän puu on kyseessä?

Lahjoja ei vain nyt ole oikein millään varaa ostaa. Hyvää ruokaa ja jotain leivonnaisia - se ei tietenkään ole tämän päivän nuorelle aikuiselle oikein kiva lahja, mutta toki jotain aina yritän saada hankittua.

Tänään aloitin taas uuden kirjan. Selailen aina kirjastossa uutiskirjojen hyllyjä ja nyt tarttui käteen todellinen tiiliskivi, järkäle. Putinista kertova, Bazar -kustantamon suomeksi kustantama kirja "Uusi tsaari- Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä" vaikuttaa noin 50 sivua luettuani mielenkiintoiselta. Hyvin käännetty, teksti soljuu. Vähän skeptisenä sitä vielä luen, mutta onhan siihen tehty paljon tutkimusta. Mietin, onko amerikkalaisen tekijän tekemänä jokin tarkoitus; miksi kirja on tehty? Onhan Putin tietenkin hahmona mielenkiintoinen ja maan johtajana valtavan tärkeä ja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään niin Venäjällä kuin monessa muussa maassa.

Kirja alkaa Putinin lapsuudesta ja hänen vanhempiensa elämän kuvauksesta, köyhistä oloista joissa Putinit asuivat ja elivät sodan jälkeen. Alussa kerrotaan motiiveista, miksi nuori Vladimir halusi lähteä opiskelemaan lakia, miksi meni KGB:hen töihin jne. Kuinkahan totta tuollaiset ajatukset ja analyysit voivat olla kun puhutaan ihmisestä, josta luodaan mielikuvaa tietynlaisena johtajana? Väitteet ja faktat todistetaan viitteillä - kirjan lopussa on pitkä liite-osio josta voi halutessaan tarkistaa asiat.

Katsotaan, saanko järkäleen luettua. Nyt se kyllä ihan imee puoleensa!

Työttömyyspohdintaa talvisäässä

Tervehdys taas, uuden viikon alkajaisiksi!

Liikuntapolku metsässä aamu-tuimaan

Kevät antaa jo kovasti merkkejä itsestään. Hankikeli kantaa - ainakin joitakuita meistä. Koiraa ainakin, ja itseänikin, jos varovasti kävelen lumikuorella niinkuin hiukan tein tuossa aamusella kun kävin aamulenkillä kirpakassa pikku-pakkasessa. Kaunista on. Talitintit ovat kovasti jo äänessä, varpuset myös.

Korppi on viikon lintu. Tuo upea musta ja kovasti kaikenlaista jutteleva  höpöttäjä, musta älykäs lintu. Nyt en ole hetkeen korpia nähnyt, näissä omissa arkimaisemissa se ei viihdy. Pitää olla parempaa ja isompaa metsää.

Seniorien leikkipuisto lasten vastaavan vieressä. Sinne leikkimään?

Aamusella haisteltiin metsän tuoksuja tosiaan koiran kanssa. Käveltiin reitti jossa on kesäisen pururadan varrella lasten leikkipuisto ja melkein samanlainen senioreille. Kiikut vaan puuttuu... Mietin, missä iässä ihminen on seniori, joka voi hyvällä omalla tunnolla lähteä kiertämään tuota rataa jossa on kirjavalla maalattuja kaiteita ja heiluvia lautoja joita pitkin voi askeltaa? En mennyt kokeilemaan, mutta oli siinä moni jäljistä päätellen käynyt. Seniori vai joku muu - ei voi tietää, kun ei ole koskaan siinä  ketään nähnyt! Ei ollut lasten osiossakaan ketään. Lasten leikkipuistossa on aita ympärillä, seniorit eivät sellaista näköjään tarvitse - eivät ehkä ole tuossa puistojumpan aikaan kovin karkailuherkkiä, niinkuin kai lapset ovat.

Työnhausta taas pieni pätkä jupinaa
Hain hetki sitten yhtä työpaikkaa, laitoin menemään hakemuksen työhön, johon olisin sopiva kokemukseni kautta. Yritin soittaa työnantajan antamaan kellonaikaan sinne, mutta 23 yritystä eivät  saaneet kontaktia aikaiseksi.  Linja oli varattu. Niinkuin yleensä on; meitä työnhakijoita on neuvottu aina soittamaan yritykseen ja kyselemään järkeviä, tekemään hyvä vaikutus työnantajaan. Laitoin sitten hakemuksen ilman soittoa eteenpäin. uskon, että hakemuksia tulee yli sata, kuten usein.

Mietin, että jospa jättäisin tämän avoimiin työpaikkoihin vastailun jo suosiolla. Olen hakenut satoja töitä - kaikkiin olisin ollut osaava työntekijä. Muunlaisiin en haekaan. Hainpa muuten KELAllekin töihin, siellä kun on kuulemma ihan valtava ruuhka nyt kun toimeentulotukia haetaan ja päätökset viivästyvät. Vaikuttaa siltä, että kelpaa sinnekään - mutta eihän minulla ole sosiaalialan tutkintoja. Aina pitäisi olla tutkinto juuri ao alalta - luulisi, että KELAn työt voisi oppia korkeakoululututkinnon suorittanut ja täysijärkinen suomalainen, jolla on muutoin pitkä ura asiantuntija-taustalla. Mutta HAH.

50+ vanhukset joutaa kuolla
Tämänpäiväinen Ilta Sanomat kertoi taas ikärasismista. Totta se onkin, kuka nyt meitä ikäloppuja raihnaita vanhuksia mihinkään työpaikoille haluaa köntystelemään. Eihän me mitään osata, ei jakseta ja ymmärryskin tökkii pahasti. Ylipäätään olisi varmasti hyvä, jos meille työttömille/vanhoille/köyhille/kurjuuden leimaamille ihmisille voisi antaa eutanasian. Heitää jonnekin navetan taa, mistä kukaan ei ikinä meitä löydä. Olisipa Suomi sitten hyvä maa jos kaikki Kelan ja muiden virastojen kiusankappaleet voisi saada silmistä pois.... Kovaa  tekstiä, mutta siltä tuntuu; tällä maalla menisi upeasti, jos ei olisi kaikkia sosiaalitapauksia jotka nyt maksavat paljon. Eihän me luuserit edes tehdä mitään, maataan sohvalla vaan ja vaaditaan kaikkea . eikö niin? Sipilä`Orpo? Kaikki muut poliitikot joista moni varmaan ihmettelee, miten tällaisia voi nyky-suomessa enää olla olemassa.

Juttelin aamupäivällä yhden kesätöitä haikalievan opiskelijan kanssa joka aivan tuohtuneena kertoi kuulleensa silminnäkijäkuvauksena, kuinka eräs sähköyhtiö laittoi melkein koko pinkan kesätöihin hakeneiden hakupapereita edes niihin vilkaisematta suoraan roskiin. Eivät edes käyneet niitä läpi. Sieltä oli poimittu muutama töihin ensin pinkan päältä ja muut joutivat roskiin. "Ajattele, kuinka monet on väsännyt  hakupapereita  ihan tosissaan ja tehnyt ne tosi kunnolla!" Kertoi opiskelija. Kuulostaa todella pahalta.

Työnantajalla on tietenkin tähän täysi oikeus, ei sille mitään voi. Näin se menee, tänä päivänä. Työnantajien markkinat ovat meneillään, työnhakijoita on niin valtavan paljon joka hommaan, että hakijavirroista on pelkkää rasitetta henkilöstöosastoille. Hakemukset on helpoin vain heittää roskiin, kylmän rauhallisesti. Hakijoille ei ilmoiteta yleensä mitään ja ylipäätään heitä kohdellaan kuin karjaa; heitähän riittää. Ei ole mitään tarvetta olla ystävällinen koska sittenhän hakemuksia tulisi vielä enemmän - sitä ei minkään firman HR voi kestää.

Kyynisesti lähti käyntiin tämä viikko. Haluan TÖITÄ ja olen turhautunut, kun en saa - ja laskut pitäisi maksaa, syödäkin. Eikä kukaan anna eutanasiaa. Olisin jo valmis. Seniori-puistokaan ei niin kamalasti innosta, ei tosiaan...

Sunnuntain huveja ja iloja

Reilussa viikossa
kasvavat porkkanat näin paljon!

Sunnuntait on kivoja päiviä, yleensä. Vaikka on työtön, yritän pitää sunnuntait vähän erityisinä päivinä. Jos olisi rahaa, syötäisiin vähän paremmin aina viikonloppuisin. Niinkuin ennen tehtiin, koko perhe kokoontui hyvän ruuan ja jälkiruuan äärelle aina viikonloppuna, varsinkin sunnuntaisin.

Nyt on toisin. Oma elämäntilanne on erilainen kuin joskus - ja raht on vähissä. perhekin on toisenlainen kun on yksi aikuinen, työtön vielä.

Olen alkanut arkisin tehdä niin, että teen  tuolle vielä alaikäiselle nuorelle lämpimän ruuan joka päivä. Itse syön leipää tai puuroa - tai kananmunia. Kananmunat alkavat kyllä hiljalleen tökkiä mutta ne ovat halpoja ja niissä on ravintoaineita. Teen joskus parikin kertaa viikossa munakkaan johon laitan paistettuja perunoita. Teen maalaismunakkaan. Nyt en enää pysty sitä ruokaa syömään - kananmunan maku on alkanut etoa, tosissaan.

Tänään syömme jotain broilerista. En vielä tiedä mitä. ostin alennuslaputettuja ruokia eilen pariksi päiväksi. Eilen tein ison uunipellillisen liekkisiipiä - niitä sai valtavan ison laatikon parilla eurolla. Niiden kanssa tein uunissa ranskalaisia perunoita. Kissat saivat syödä luut - tuli edulliseksi! No, ruoka ei totisesti ollut terveellistä, mutta aina ei voi kaikkea saada!

Huomenna teen itselleni uunijuureksia, niitä voin syödä pari päivää. Nuorison edustaja ei niitä syö, ollenkaan, ikinä. Huokaus. Juurekset ovat edullisia, kotimaisia ja terveellisiä - näin olen ymmärtänyt. Niinkuin kaurapuurokin, jota syön joka päivä...

Juureksista  leikkaan "yläpään" irti, laitan lautaselle ja kastelen - siitä tulee kivoja pöytäkoristeita keittiöön joita on kiva seurata - kasvu on valoisina päivinä aina nopsaa. Oma mummi omassa tuvassaan tämän kivan kasvatus-jutun aikoinaan lapsenlapselle opetti.

Jollei siis ole varaa ja mahdollisuutta ostaa kukkia kotiin, voi ottaa kevättalvella oksia vaasiin tekemään silmuja tai sitten laittaa porkkanan tai muun juureksen osia itämään. Kesällähän voi kerätä luonnosta kukkia, tietenkin. Hmm, pitäisiköhän kokeilla myös perunaa lautaselle ? Miksei?

Sunnuntain hupeihin kuuluu - jollei olla äidin luona tekemässä ruokaa ja aikaaa viettämässä perheen kesken - lukeminen ja käsityöt. Meille ei tule sanomalehtiä joten on aikaa lukea kirjoja! Kirjasto on mahtava paikka - sieltä löytää aina jotain hyvää luettavaa! Olen joulun jälkeen lukenut valtavan kasan kirjoja jo - jotkut kirjat vievät mennessään niin, että on pakko ahmia koko kirja melkein samalta istumalta! Aivan sattumalta osui kirjastossa käteen tuollainen minulle uusi tuttavuus kuin Andrew Gross. Super-jännää - häneltä on suomennettu kaksi kirjaa: Syvissä vesissä ja tämä nyt meneillään oleva Sininen vyöhyke. Tosi hyvää ja mukaansatempaavan jännää viihdykettä! Nämä eivät ole mitään uuden uutukaisia kirjoja,  mutta kiva kun ne löysin! Ajattelin etsiskellä Grossin muitakin kirjoja, vaikka ruotsiksi koska suomeksi käännökset viipyvät. Sama juttu on Jeffrey Archerin Crifton -kronikan kanssa. Kirjasarjan viimeinen eli seitsemäs osa ilmestyi englanniksi jo viime vuoden puolella mutta suomeksi on ilmestynyt vasta ensimmäinen, Sitruuna -kustantamon julkaisemana. Sen löysin kirjaston hyllystä, myös sattumalta. Ensimmäinen sarjan seitsemästä kirjasta imaisi heti mukaansa niinkuin Archer yleensäkin tekee. Vain aika näyttää on ihan suositeltava kirja, sen mukana pääsee hiukkasen sisään historiaankin. Ensimmäisessä osassa oltiin alussa ensimmäisen maailmansodan ajassa, kirja loppuu toisen maailmansodan aikaan. Toinen osa ilmestyy kuulemma suomeksi nyt maaliskuussa.

Miksi kissojen aina pitää juoda vaaseista
ja muista ihmisten kupeista?

Yritän kuitenkin etsiä Crifton -sarjan kirjoja käsiini ruotsiksi kun ensimmäinen osa oli niin koukuttavan hyvä! Sujuvaa kerrontaa, hyvä ja mukaansatempaava tarina.

Täytyy vielä mainita John Grisham jonka kirjat olen lukenut varmaan kaikki. Alkuviikosta sain luettua Laiton lakimies -nimisen kirjan, uutuuden,  joka oli aika lailla erilainen kuin Grishamin aikaisemmat kirjat. Vähän erilainen kaava - vaikka toki ihan grishamilainen oli tämäkin. Tietenkin olen myös lukenut kaikki Remekset - pakkohan se on! Onneksi uutuuksia saa kirjastosta ainakin pikalainana helposti kirjastosta!

Lukeminen on kivaa!

Tämän sunnuntain ilonaiheet siinä; sinistä kylliksi!

Äidiltä sain pari kauan lankalaatikossa ollutta Novita Wool -kerää. Sinistä noin puolitoista kerää ja

Räikeä väriyhdistelmä,
pimeässä pidettäväksi kai!

saman verran kirkkaan punaista. Lankaa on niin vähän, että niistä ei oikein paljoa saa neulottua - pipon, lapaset, rannekkeet, jollei näitä muiden neuleiden joukkoon kuvioiksi tee. Sukkia ei voi näistä neuloa, koska kyseessä on pehmeä merinovillalanka. Aloin siis tehdä perinne-kuviolla lapasia, kaivoin pari muuta väriä mausteeksi omasta lanka-laatikostani. Harmaata aika karkeaa oli ihan vain muutama metri - riitti mausteeksi resoriin. Sinisellä taitettua punaista löytyi sen verran että ihan täsmälleen riitti kuvioon - laitoin langan kahteen yhtä suureen kerään ja toinen kerä loppui ensimmäisen lapasen peukun päähän!

Harmi vaan, että lapasista tuli vähän isot. Liekö kukaan niitä ikinä käyttää? Silitän ne, kun saan valmiiksi, tulee vähän nätimmät. Lämpimät ne ainakin ovat - jos laittaa toiset lapaset alle, ovat vielä lämpimämmät. Väri ei ehkä ole tätä päivää - liian räikeät? No, ok jos tykkää!!!

Maailmalla tapahtuu, kotona ei niinkään

Talviset päivät ovat  ihania - kirkkaan kuulas taivas ja luminen maisema.

Uutisia kun kuuntelee, ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon asioista uutisointi on muuttunut. Suuret maat satsaavat entistä enemmän puolustusmenoihin - herää kysymys, miksi. Ovatko ne oikeasti ja tosissaan suunnittelemassa sotaa? Maiden johtajilla on entistä enemmän ja laajemmin selkeästi diktatoorisia piirteitä - jopa maissa, joissa sellaista ei olisi osannut näin selkeästi kuvitella. Johtajien puheet alkavat olla muutenkin aika huolestuttavia - totisesti tulee mieleen, miten tuollaisten puheiden ja löysien huulien heittäjä voi johtaa suurta maata - mitä se vielä voi saadakaan aikaan?

Äidin lilja. Kaunis

Sitten on vielä nämä puolalaisen EU-parlamentaarikon tapaiset tyypit, jotka saavat hillittömästi julkisuutta, kun kertovat, että naisten pitäisi saada pienempää palkkaa koska naiset ovat tyhmempiä kuin miehet. Huokaus. Varsinainen älykkö - ja miksi hänen typeryyksiään palkitaan kertomalla niistä? Ja miksi, oikeastaan, itsekin siitä kirjoitan? Toisaalta - olen itsekin tämän elämäni varrella törmännyt tällaisiin mielipiteisiin, jopa ihan omassa lähiperheessä. Ei liene ihan harvinaista, että miehet - ja myös monet naiset - ovat sitä mieltä, että miehen rooliin kuuluu päättää ja määrätä, johtaa.

No. Jokainen yrittää nostaa omaa tärkeyttään keinoilla, jotka hyviltä tuntuvat. Joku käyttää fyysistä voimaa omien ajatustensa ja mielipiteittensä alleviivaamiseen - yksityishenkilöinä, ryhminä, valtioina.

Uhh. Uutisisia ei aina jaksa seurata. Usein ei myöskään keskusteluja ja mielipide-ohjelmia. Nyt on alkamassa kunnallisvaalikampanja ja kohta ei välty kukaan samojen asioiden jatkuvalta toistelulta, kököiltä mielipiteiltä jotka harvoin johtavat mihinkään konkreettiseen. Niillä vain vakuutellaan ihmiset uskomaan ja äänestämään - ehkä vähiten huonointa vaihtoehtoa.

Kyyninen täti tässä paasaa!

Menisinkö kävelylle, hengittämään raikasta ilmaa?

Monella ihmisellä ei elämä ole mallillaan. Sairaudet, rahattomuus, työttömyys, yksinäisyys... Miten asioita voisi saada parannettua;  itse mietin näitä enemmän ja vähemmän koko ajan. Yrittää pitää silti, toivoa, että asiat järjestyvät. Joskus ne järjestyvät - joskus eivät.