Tänään satoi lunta

Vaahterat pavekkeen ikkunalasin takaa noin pari viikkoa sitten. 
Nyt ovat paljaina nämä oksat ja lehdet maassa, jo ruskeina. 

Ensilumi satoi tänään. Parin päivän päästä se on jo poissa, mutta aamulla joskus yhdeksän jälkeen sitä alkoi sataa - kauniina, hentoina valkoisina pienen pieninä hiutaleina. En heti ymmärtänyt, että se on lunta! Ajattelin,  siinä kadulla ajatuksiini  uponnenna ja päivän hommia mielessäni suunnitellessani, että puista lentelee jotain höytyvää - kunnes tajusin, että eihän lokakuu lopussa mitään höytyä puista  lennä - eikä kai milloinkaan noin pientä ja kevyttä, melkein näkymätöntä, olemattoman pientä sitä paitsi! Se oli lunta! Sitä tuli sitten monta tuntia mutta pienesti ja nätisti. katu ja puut, ruohikot tulivat valkoisiksi ja lumi tallaantui kadun pikku-pakkasessa liukkaaksi kerrokseksi. Ensilumi siis taas yllätti kadulla ja teillä kulkijat! Moni kaatui ja liukasteli. Hih - niin aina, joka vuosi.

Tykkään lumesta ja siitä,  että kun lumi tulee, kirkastuu ilma ja tulee valoisampaa - syksy on muutoin niin super-pimeä. Viikonloppuna vaihtui aika talviajaksi vielä.

Sammakko rannassa pari viikkoa
sitten. Toivottavasti on nyt
kaivautunut maahan, talvipesään jo.

Lumen myötä tuli kaaos liikenteeseen ja penkat täyttyivät auoista. Joku oli onnistunut ajamaan auton kokonaan kaistojen välissä olevien kaiteiden päälle. Se vaatii jo taitoa!

Päivä meni toimistohommissa. Ei mitään erityistä. Tavallisen oloinen toimistopäivä; ketään en juurkaan tavannut, kirjoittelin ja tein sen mitä oli tarkoitus - suunnitelluista asioista jäi tietenkin monta tekemättä. Mutta vähän ennen viittä kuitenkin läksin lipettiin työpaikalta, etsimään jotain pientä lahjaa päivän syntymäpäiväsankarille jonka piti tulla leivoskahfeille kotiin - keskimmäiseni. Mutta koska oli liukasta, ei lähtenyt tulemaan autolla ja junalla ja bussilla ei halunnut tulla. Huomenna sitten.

Neulominen koukuttaa.
Joskus voi olla jonkun viikon neulomatta
mutta sitten on taas ihan pakko aloittaa...

Minäpä sitten neuloin. Ranneketta tänään. Ostin viisi lankakerää Adlibriksen tiskiltä kirjamessuilla viikonloppuna, kympillä. Ihan pakko oli ostaa. Siis niinkuin... En tiedä, miten olen hurahtanut neulomiseen ja lankoihin tällä tavalla - joskus virkkaamiseen, koukkuamiseen tai ompeluunkin - siis näin älyttömästi. En kuitenkaan niitä sukkia yms tarvitse tuollaista määrää - eivät myöskäään lapset, sukulaiset tai kukaan muukaan. Pitäiskö alkaa myymään jossain myyjäisissä...?

Sitten voi kysyä tietenkin, että miksi Adlibris myy lankaa - sehän on verkkokirjakauppa. Mutta hyvin näytti käyvän kaupaksi langat siellä.

Olen helposti kylmissäni ja suuri villasukkein ja kaikenlaisen lämpimän kuluttaja. Joululahjaksi ajattelin myös tässä neuloskella juttuja. Haluaisin lytää jonkin kivan villatakin tai puseron ohjeen jonka voisin tehdä. En ole läytänyt; neulelehdet ovat täynnä pipoa, sukkaa ja lapsta sekä lastenvaatteita.

Heipä hei!

Ilta saa. Ajattelin vilkaista, vieläkö pääsen kirjautumaan sisään tänne sivustolle. Näköjään!

On mennyt pitkä aika kun täällä kävin. Tosi pitkä aika - tuntuu iäisyydeltä, melkein.

Kaikenlaista on tapahtunut ja toisaalta ei kuitenkaan. Päiviä tulee ja sitten ne ovatkin jo ohi. Kesä oli kuuma ja nyt on syksykin ollut lämmin ja kovin kaunis. Viime päivinä on ollut liukasta ja syksyistä niinkuin lokakuussa pitääkin.

Oma elämä on pysynyt ladullaan - lapset,koti ja oma elämä ja terveys aika laillasillä kurssilla millä on menty aikaisemminkin. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut - mutta kuten äiti sanoo, silloin kun ei tapahdu oikein mitään ihmeellistä, on kaikki hyvin. No, vähän tylsältä kuulostaa, mutta on varmasti aika lailla totta. Hmm.

Olisihan se kiva, jos tapahtuisi jotain säväyttävän positiivista!

Mutta  hei - elämä on. Jos täällä joku käy:mukavaa syksyä! Upeaa talvea ja hyvää ja antoisaa elämää!

Kisu kävi ihan pokkana nuolemassa kulhon. Ai jai.

Maassa on hallituskriisi.Turhaan aikaansaatu mediatemppu?

Ruukkukukat pääsivät
ulos suihkuun

Vettä sataa kohisten, ilma on viileä. Koira ulkoilutetaan tänään vauhdilla - ja silti sisään tullessa saa pyyhkiä ja pestä tassut ja kohta myös osan lattiaa.

Viikonloppuna tuli uutisista pelätty uutinen: Halla-aho on valittu Timo Soinin seuraajaksi Perussuomalaisten johtoon. Huh huijaa. No - näin halusivat siinä puolueessa päättää - vaikka täytyy  myöntää, että tulee mieleen, että jotakin vilunkia on voinut taustalla olla. Vai halusivatko puolueen aktiivit ihan oikeasti näin, oliko tämä demokraattinen valinta vai junttaus? Monet puoluetta äänestävät, joita tunnen, eivät tätä ratkaisua halunneet ja ovat nyt tosi ihmeissään ja pettyneitä. Kaikki ministerit joutuivat ensin syrjään puolueen johdosta ja sitten - kohta - ulos hallituksesta. Se, miten nämä asiat sitten selitetään julkisuuteen ja ja kuinka kukakin osapuoli ne eteenpäin viestii, tulee olemaan toisaalta mielenkiintoista, toisaalta jo etukäteen pelottavaa. Elämme totuuden jälkeistä aikaa - ja kuten isompien maiden isot poliitikot ovat opettaneet: mitä vain voi sanoa julkisuuteen - tai vaikka jättää selittämättä tekojaan, tehdä vain niinkuin huvittaa.

Raparperikiisseliä

Jotain yllätyksiä arvasi kyllä tällainen tavallinen uutisoinnin seuraajakin olevan tulossa. Miksi ne valitsivat yhden asian puolesta puhujan, maahanmuuttoa pelkästään ainoana asiana vastustavan, ujon oloisen miehen - sitä ei voi ymmärtää! Jos joviaali ja vitsaileva kansanmies Timo Soini loi puolueen ja sai sen kukoistamaan, miten Soinin täydellinen vastakohta, kaupunkilaismies puvussaan ja ujona muista erillään seisova mies on nyt voinut saada puolueen hoidettavakseen? Tässä on varmasti takana jotakin, mitä ei voi ymmärtää - vähän niinkuin Brexitissä, Trumpin valinnassa ja muussa  äänestyskäyttäytymisessä.

Lakkasuolla kukkii lakka, suopursu ja suovilla.
Itikat olivat myös kovasti hereillä eilen illalla.

Raparperi-
mehua.

Outoa. Ja nyt sitten meillä on hallituskriisi ja Timo Soini siirtyy ulkoministerin paikalta syrjään, samoin muut hänen hengenheimolaisensa. Hallitukseen nousevat jälleen pikku-puolueet ja ärhäkkää oppositiopolitiikkaa on luvassa olan takaa. Hoh hoijaa... siitä varmasti ainakin iltapäivälehdet tykkäävät - saavat tehdä raflaavia juttuja oikein kunnolla taas. Rankkaa, ei millään innosta alkaa sitä loanheittoa seurata.

Mutta täällä pienessä elämässä voi aina keskittyä oman elämänsä elämiseen; se, miten täällä työttömyysputkessa pärjää ja kuinka saa omat hommat ja tekemiset hoidettua joutumatta kadulle, on kyllä askaretta. Omat päivät ovat sujuneet ilmaistöitä ja vapaaehtoishommia tehden jo kuukauisa - toki palkkatyötä haeskellen, mutta sitä ei ole irronnut.

Raparperimehua, raparperikiisseliä ja raparperikakkua. Sellaista olen tehnyt. Hyvää, alkukesän herkkua. Nokkosia lettuihin, muhennokseen ja keittoihin. Nam.

Hallituskuvioita, maailman menoa ja muuta yhteiskunnallista asiaa on hyvä seurata, että suurinpiirtein tietää, mitä on meneillään. Mutta elämä on kuitenkin näissä omissa kuvioissa. Vai? Onko syytä huolestua, hötkyillä jotenkin jonkun asian suhteen? Ja jos,niin miten? Monet asiat ovat niin sataprosenttisesti muissa käsissä, että mitäpä tässä muuta tekemään kuin ottaa elämä hetki kerrallaan. Kaadanpa tässä itselleni lasin hyvää raparperimehua ja sanon SKÅL teille, jotka tätä showta pyöritätte!

Tehdään ruokaa, keitetään mehua, käydään metsässä kävelyllä ja ihaillaan ihanaa, kaunista kevättä. Luonto kukkii, tuokuu ja on täynnä uutta elämää; lintukonsertit kaikuvat vielä, satakielikin laulaa, käki kukkuu!

Lohikeittoa

Pääsiäispyhät ovat ohi. Tervetuloa kiire!

Pääsiäinen meni kauniissa mutta aika kylmässä säässä. Kylmyys on sään osalta toki useimmiten pukeutumiskysymys - pipo päässä, hanskat kädessä ja kaulaliina kaulassa ei tule kylmä kun poskipäihin, kun   reippaasti metsässä askeltaa! Järvi on vielä ihan jäässä - tosin en jäälle enää halunnut mennä - virtapaikat ainakin ovat jo auki.  

Pääsiäissunnuntain alkuruoka katettu pöytään.

Näimme laulujoutsenia monessakin paikassa - enimmäkseen pelloille sulaneista kevään tulvavesissä, joissakin järvien sulapaikoissa myös. Olivat varmasti matkalla pohjoiseen. Kuva olisi pitänyt ottaa siitä noin parinkymmenen joutsenen upeasta laumasta, joka lepäili ihan tuossa tien vierellä, metsän reunalla, Venäjän rajan tuntumassa eilen iltapäivällä, kun ajelimme ja ihailimme keväistä luontoa. Upea näky, tosiaan!

Mämmiä jälkiruuaksi, tietenkin.

Hyvin tuli pyhinä syötyä, tuttuja herkkuja. Yhdessäoloa ja puuhailua, sitähän se on - ja kiva, kun vuodessa on muutama aika, jolloin tavata sukua vähän tavallista pitemmän pyhän merkeissä. Pashasta tuli hyvän makuista, mutta tuo muoto on jo ihan vänkyrä - muotti on ikäänkuin entistä käyrempi! Puu elää - haluaisin sen jotenkin laittaa painon alle, että se jälleen paranee - mutta kuulemma se vain halkeaa, jos sitä alkaa painon alle laittamaan. Onkohan näin; jos kastelisi palat ensin...?

Pashaa kahvipöydässä

Aika on ihan sairas kiire, stressi päällä. Mitään ei oikein ehdi tekemään
Kaikilla on nykyään kiire - myös heillä, joilla ei kiirettä kuvittelisi olevan. Tulevat ja sanovat jo heti kättelyssä kun heihin törmää, että on kiire sinne ja tänne, ei ehdi tekemään oikein mitään kun on vaan niin kaamea kiire koko ajan. yritän itse olla sanomatta kiireestä enää ikinä mitään - vaikka joskus olisikin kiire!

On kiire kauppaan, kuntosalille, silmälääkäriin, kokoukseen, palaveriin, lapsia hakemaan - on kiire saada projektit hoidettua ja tehtyä, että voi kehitellä uusia joihin sitten on kamala kiire, ja sieltä pois! Liikenteessä on kiiren ja kun pääsee perille, on stressiä niin, että otsasuonet pullistuvat - pitää saada taas miljoonaa asia a tehtyä eikä aikaa ole YHTÄÄN! Kotona ei ehdi tekemään ruokaa, siivoamaan eikä edess kunnolla nukkumaan - on stressiä ja haipakkaa, ei voi mitään. Ja aina väsyttää - nukkua ei tietenkään ehdi.

Yöpalvelus kotoisassa kirkossa. 

Pääsiäisenä meistä suurimmalla osalla ei ollut kiire! Vietimme aikaa yhdessä ja oli kivaa!

Nyt taas  voi sitten olla kiireinen ja puuhkuttaa paikasta toiseen, palaverista kokoukseen ja kaupan kautta harrastukseen ja silleen...

Matteus-passio pitkäperjantaita odotellessa.

Puuhailin keittiössä ja otosalla muutenkin iltapäivän ja illan. Kuuntelin koko kolmetuntisen Matteus-passion radiosta. Se kuuluu pääsiäisen odotukseen - kiirastorstaihin tai pitkäperjantaihin. Oikein hyvältä tuntui kuunnella. Samalla puuhailin kotijuttuja , välillä istahdin alas kuuntelemaan kuoroa ja lauluja tarkemmin, nautin. Upea! Bachin mestarityö, yksi niistä.

Tämä pullakori on teinille luvattu.
Eihän se nyt ihan kaikkea syö mutta  lähes...

Leivoskelin pullataikinaan kaikenlaista. teinikin sai pitkään kinuamiaan pikku-pullia ja niitä upposikin puolisen tusinaa häneen, laiheliiniin, heti kun ovesta tuli ja kädet oli pesty!

Boston uunissa....

.... Boston pöydällä.

Bostoniin raastoin sekaan omenaa - en paljon, mutta sen verran, että vähän maistuu ja kostuttaa. Se lähtee, kera rahkapiirakan, aamulla mummilaan jossa ne vasta korkataan.

Rahkapiirakka. 

Rahka sopii hyvin pääsiäiseen. Vähän saman makuiseksi teen tuon piirakan sisuksen usein kuin pashankin - joka toki on about sata tai kaksisataa kertaa parempaa, ihan parasta herkkua mitä on!

Kuulemma jo vauvana söin niin paljon pashaa, että naama alkoi kukkia - siis tuli finnejä ja minut vietiin näytille tutulle lääkäriin. Alle vuoden ikäisenä!!! Olen usein miettinyt, miten minulle syötettiin vauvana pashaa, totisesti ihmeellistä - kai vanhemmat halusivat kokeilla mitä vauva tykkää herkusta! Siitä kai on jäänyt ikuinen himo tuohon ihanaa pääsiäisherkkuun! Se on rasvaista ja makeaa, niin hyvää että ajatuskin saa veden kielelle.

Oma pashamuottini on ihan käpristynyt, äidillä on onneksi parempi. Teen siinä meille ison annoksen jota sitten sunnuntaina syödään - tupla-annoksen todennäköisesti teen!!! Vanhan ohjeen mukaan jossa ei säästellä voissa, kermassa eikä muussakaan! Ohje on Valamon luostarista. Tein viime vuonna Lintulan luostarin ohjeen mukaan - melkein sama se on, tosi hyvä oli sekin, mutta äiti toivoo munkki Eudokian reseptillä tehtyä pashaa "niiku ain on tehty" joten sitähän myö sit tehhää! Tulisipa siitä nätti ja suora tänä vuonna! Mmmmm.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille toivottelen! Jokainen viettää sen omalla tavallaan - toivottavasti iloisena ja nauttien päivistä!

Kohta kukkivat nämä innokkaat tulppaanit ja liljat! 

Kiirastorstai. Tässä istun...

Hei sinulle, joka tulit vierailemaan täällä sivullani! Pikkuisen on nyt harmaata, sekä säässä, että muutenkin. Pilvet roikkuvat matalalla märän näköisenä - räntää satelee. otetaan hörppy kahvi- tai teemukista, kyllä se sitten taas kirkastuu hiljalleen, olo ja elo!

Huomenna on jo pitkäperjantai, kalan syöntipäivä ennen pääsiäisen hyviä juhlaruokia! Mennään mummilaan, kuulemma syödään pakastekalakeittoa, sanoi äiti. Itse en kyllä niistä vaaleista harmaaraidallisista kalapaloista tykkää - ne eivät maistu miltään! Lohikeitto tai joku muu tuore kala olisi hyvää, mutta mikä minä olen äidille sitä sanomaan? Tai itse asiassa sanoin kyllä, ja hän sen tietää entuudestaankin, että en tykkää pakastekalasta, niistä palikoista joita  kaupoista ostettiin joskus 80 -luvulla. Mutta äiti totesi, että se on hyvää. Ja pitkäperjantaina aina syödään kalaa. Niinkuin söi se kalastaja, jonka juhlaa pääsiäisenä vietetään. Liha varataan pääsiäispäiville, niinkuin pasha, mämmi ja kaikki muut herkut.

Piristys päivä, pikku-auringot

Meikäläinen on vähän siinä mielentilassa, että ei huvita kirjoitella - ei irtoa nyt mitään järkevää. Laitan tänne muutaman kuvan ja yrittelen illemmalla kirjoitella jotakin - uudella innolla.

Ajattelin leipoa tänään pullaa ja tehdä kanarisottoa - sitä ennen lueksin tuossa ja silleen... Kaupasta pitää hakea kananmunia siihen pullaan, että saadaan ne kiiltäviksi. Taikinaan ei munaa tarvita ollenkaan, se  vaan kovettaa ja kuivattaa pullan. Teen varmaan bostonkakun - se on helppo kuljettaa mukana mummilaan ja säilyy pari päivää paremmin kuin muu pulla. Rahkapiirakan voisi myös tehdä, sekin säilyy pari päivää hyvin. Pasha ja muut herkut tehdään lauantaina. lankalauantaina.

Tällaista rauhaisaa puuhastelua täällä, kuin olisin mummo ihan, köppelehdin kotona ja puuhailen keittiössä ja teen ruokaa kun koululainen tulee kotiin! Pöh.

Kasvimaailma puskee mullasta
Leskenlehtiä on jo teitten varsilla näkynyt, näin myös ison koppakuoriaisen pari päivää sitten. Muurahaisetkin ovat jo marssineet rivissä tuolla pihalla ja omenapuun rungolla. Kevään tuloahan on kiva seurata!

Nämä ovat nättejä, eikö?

Ostin loppusyksyllä joitain kukkasipuleja joita nyt odotan ylös nouseviksi. Yksi on jo kukassa - tuo kuvan pikku-krookus. Erilainen kun ne perinteiset joita  myös on puutarhassa - vanhat ovat isompia ja tummempia, mutta vielä tuloillaan. Laitoin näitä pikku-sipuleita muistaakseni puolisen tusinaa maahan syksyllä ja nuo ovat nyt kukassa. Tässä ei ole onneksi ollut myyriä joten sipulit ovat toivottavasti talvehtineet hyvin. Tänään ne ovat nupulla koska on pilvistä. Aurinko saa ne aukeamaan.

Arkea täällä meillä. Näin viikko sitten, nyt on toinen liina jo pöydällä ja sukat laatikossa.

Ruotsin värit sukissa

Neuleita, niitähän syntyy!
Puikot on suihkineet joka ilta, joskus päivälläkin kun olen neuloskellut lankoja pois pussukoista ja laatikoista. Niinkuin nuo Ruotsin väreissä olevat sukat tuossa - piti kokeilla jotain kivaa - tulikin sukat, jotka muistuttavat lähinnä jonkin jalkapallokerhon kirjavaa kaulaliinaa tai vastaavaa!  Katsotaan, huoliiko niitä kukaan jalkaansa - vai pitäisiköhän tässä varata jonain päivänä pöytäpaikka jonnekin torille ja mennä sinne myymään sukkia, lapasia ja muuta käsityötä? Kävisköhän nuo kaupaksi - pitää olla tietenkin isot määrät tavaraa, jos oikeasti meinaa tuotoksiaan myydä!

Kirjavasta silkki-angorasta oli ihan pakko saada neuloa

Silkin ja angoran sekoite, kidsilk, on Kaffe Fassettin, tuon värejä ja lankoja rakastavan brittimiehen suunnittelema väriyhdistelmä hienosta, ohuesta langasta. Impulssi -ostos, kaupan ainokainen. Mitä yhdestä kerästä voi neuloa? Kaulaliinan! Aika kirjava tulee - katsotaan, mikä on lopputulema kun koko kerä on neulottu. Lämmintä on ohut ja hienoa lanka, ohutta ja untuvaista jota ei voi painavilla metallipuikoilla neuloa, pitää olla puiset  tai muoviset puikot. Viitosilla neulon, muovisilla sukkapuikoilla joiden päiihin olet laittanut muoviesteet, että silmukat ei karkaa!

Mutta tämä ei ole nätti. Öööh... Pääsiäisruoho. Miten tää ei kasva, hei? 

Pääsiäsruoho onkin ollut oikein tapaus. Laitoin vanhalle isolle lautaselle multaa, siihen pieniä rairuohon siemeniä jo reilu viikko sitten. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Laitoin sitten ohranjyviä samaan multaan, vähän lisää multaa päälle.
Sitten - kun kunnallisvaalikampanjassa eräs ehdokas - keskustalainen muistaakseni - antoi pussillisen rairuohoa, laitoin niitäkin siemeniä samaan multaan, Tämä tapahtui viime lauantaina. Nämä keskustalaiset rairuohon siemenet olivat erilaisia kun ne mini-pienet jotka olin kylvänyt aikaisemmin. Kasvu on huonoa - ja itse olen varmasti maailman kärsimättömin ruohon viljelijä! Vai onko tuo pihamullaksi tarkoitettu multa tähän huonoa?

Katsotaan, tuleeko tuosta vihreä nurmikko hiljalleen vai ei!

Tulihan tätä höpinää taas pitkä pätkä. Tiivistäminen ois hyvä juttu... ;-)

Piilotyöpaikat ja kevään saapuminen mielessä

Ihana kevät on täällä!
Pari päivää sitten sateli lunta, narskui taas lumi askelten alla. Tänään paistaa aurinko ja lumet ovat melkein sulaneet, järvistä kohta jäät lähtevät. Päivät ovat valoisia ja ihanan pitkiä. Talitintit, mustarastaat ja varislinnut kuhertelevat pihapiirissä ja kyyhkysten huhuili kuuluu pitkin päivää. Lokit huutelivat aamuvarhaisella metsän reunassa - aika kaukana vesistöistä olivat.

Aamuinen metsä, nurkan takana ihan. Kuuletko tikan?

Pari päivää sitten näytti tältä

Aamulla oli maa pakkasyön jälkeen jäinen ja kuurassa, varjopaikoissa on vielä luntakin, jopa kasoittain. Metsässä ei monessa paikassa enää lunta näkynyt - linnut lauloivat jo tosi paljon. Tänä keväänä aion nauttia kevään tulosta niin paljon kuin osaan ja voin: kävelen metsässä ja peltojen laidoilla, rannoilla. Katson ja nuuhkin kuinka kasvu alkaa!

Hyönteisiä en ole vielä nähnyt, en leskenlehtiä tai sinivuokkoja. Joku oli metsässä laittanut koivuun putken josta on tarkoitus valuttaa muoviputkea pitkin mahlaa suureen ämpäriin. Aamulla oli vielä pakkasta eikä mahlaa ollut valunut ämpäriin ollenkaan. Eikö vielä ole liian varhaista moiseen? Kuuluuko mahlan ottaminen jokamiehen oikeuksiin, mietin myös. Epäilen!

Mutta tänään näin - ensin kuulin - kuinka kahteen osaan jakautunut hanhilauma lensi kovalla porinalla omaa määränpäätään kohti, sinisellä aamutaivaalla. Hieno näky! En tunne lintuja mutta hanheksi tuon vaaleamahaisen porukan tunnistin, koon ja mekkalan perusteella! Kaikkein upein näky on joutsenten tulo - se näky saa aina vedet silmiin - en oikein tiedä miksi se niin liikuttaa!

Selvää faktaa:
Miksi hakea avoimia työpaikkoja kun työpaikat ovat muualla

Missä ovat työpaikat? 80 % on piilossa, ei avoimessa haussa
Alan kohta etsiä piilotyöpaikkoja - oikein urakalla. Olen nyt hakenut niin paljon avoimia työpaikkoja, ilman minkäänlaista tulosta, että se väsyttää, kypsyttää. Mistään ei tule mitään vastakaikua, ei millään. Olen soittanut avointen paikkojen yhteyshenkilöille, saanut jutella pitkiäkin puheluita palkkaavien esimiesten kanssa ja laittanut hakemuksia kun he ovat todenneet minulla olevan tosi hyvä tausta ja osaaminen - sitten ei kuulu mitään. Ei yhtään mitään - joistakin tulee kuukausien päästä viestiä, että minua ei valittu, kiitos hakemisesta.

Maaliskuussa hain kymmeniä työpaikkoja, panostin hakemusten tekemiseen, kontaktointiin ja viilasin hakupaperin ja CV:n kuntoon. Ei silti mitään! Olo on jotenkin ihan lattea ja kuin huijattu! Tiedän, että hakemuksia tulee jopa satoja joihinkin työpaikkoihin, mutta silti sitä ihmettelee: Minkälaisia ovat ne ihme-ihmiset jotka ne paikat sitten saavat, oikeasti? Nuoria ja kauniita? Tuttavia ja sukulaisia?

Liittojen tilaisuus antoi oppia työnhakuun
No, ei auta taaskaan itku markkinoilla. Kävin eilen kuuntelemassa Akava-talossa luentoa piilotyöpaikoista ja nyt alkaa niiden oppien soveltaminen käytäntöön. Riikka Pajunen Montevistasta opasti ja oli innostava - meitä oli tosi iso joukko kuulemassa oppeja. Kuinkahan moni meistä osaa soveltaa oppeja suoraan käytäntöön ja saa paikan? Itse aion aloittaa nyt piilotyöpaikkojen ja oman unelmatyön metsästämisen, samoin kuin kaksi samaan aikaan työttömäksi jäänyttä tuttavaa joihin törmäsin tilaisuudessa - samassa keinuvassa ja kohta vuotavassa veneessä ollaan! Luvattiin pitää yhteyttä ja katsoa, josko saamme asioita eteenpäin, kukin tahollamme.

Hienoa, kun Akavan liitot yhdessä soivat mahdollisuuden tähän oppiin. Kiitos, Akava ja jäsenliitot!