Uusi presidentti on astunut virkaansa

Vakava tilanne meneillään. Mitä miettivät presidentit?

Valta on vaihtunut, luin jonkun lehden nettisivulta. Meillä on uusi presidentti Suomessa, tästä päivästä hänen nimensä on Sauli Väinämö Niinistö. Tarja Halonen siirtyy asumaan omaan kotiinsa ja elämään toisenlaista elämää. Onko suomalaisten kannalta tapahtunut jotakin mullistavaa? - Tuskin! Uusi valtiosääntö on nyt voimissaan ja maan presidentti on toinen mutta elämä toki jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Noin suurinpiirtein ainakin.

Presidentin vaihdos on hieno seremoniallinen tilaisuus. Punaisia mattoja, presidentin virka-auto Mercedez valtakunnan vaakunalla, eduskunta ja hallitus, presidenteistä puhumattakaan juhlatamineissaan. Presidentti Niinistöllä oli jopa hieno silinterihattu päässään - sellaista ei olekaan pitkiin aikoihin nähty. Luulenpa, että Ahtisaari ei sellaista käyttänyt; ei se hänelle ehkä olisi sopinutkaan - olisi voinut tulla koominen vaikutus. Niinistölle silinteri sopii oikein hyvin.

Katsoin tilaisuutta eduskunnassa ja sen ulkopuolella hetkisen ja ihmettelin kuinka paperinmakuisesti ja kuivasti asia viedäänkään läpi. Aivan kuin Niinistö olisi ollut kyllästyneen oloinen tilaisuudessa ja haluavan sieltä pian pois! Hän kuunteli osin Halosen ja Heinäluoman puheita, mutta oli kuin omissa ajatuksissaan. Mutta niin olivat he kaikki sillä aikaa kun joku muu luki paperista omaa puhettaan. Niin väistyvä presidentii, puhemies kuin uusi, virkaan astuva presidenttikin lukivat puheensa paperista katsomatta paljon muualle kuin nimenomaan näihin alhaalla käsissä oleviin papereihin. Vähän omituista - eikö heidänkin kannattaisi hiukan piristää tilaisuutta luontevammalla ja edes hiukkasen pirteämmällä otteella. AIvan valtavan vakavia olivat kaikki, oli hiukan hautajaismainen tunnelma. Vaikka oli kyseessä uuden presidentin "kruunajainen".

Kai me suomalaiset olemme oikeasti näin jöröä kansaa että juhlakin on kuin hautajainen!

Mietin, kuka oli puheet kirjoittanut ja miksei niitä oltu opeteltu ulkoa paremmin... Mutta ehkä se on näin tarkoitettu; lukihan Kekkonenkin aina puheet paperista ja Kekkonen on esikuva pitkälti vieläkin Suomessa - varsinkin politiikan kentillä.

Lehdet ovat vaihdosta pullollaan seuraavat viikot - keskittyen kukin omaan osa-alueeseensa tilaisuuden osalta. Puheiden sisällöstä naispuolisten henkilöiden pukeutumiseen kulkee kommentointi tulevina päivinä!

Joskus olisi kovasti mielenkiintoista tietää mitä presidentin avustajat tekevät, ihan konkreettisesti - ja millä lailla nyt vaikka viestintäavustajat toimivat kulisseissa.

Olisiko kovin mielenkiintoista olla siellä töissä? Ovatko kaikki työpaikat poliittisia tuollakin tasolla - vai hakijan osaamiseen, kompetenssiin liittyviä?

Voisikohan meikäläinen hakea johonkin työtehtävään tuonne presidentin kansliaan? Työasiat ovat mielessä kun se uusi työ pitäisi löytyä!

Roskisdyykkaus

Ruokaa - makaronilaatikkoa ihan omasta uunista.
Roskiksesta löytyi samaa ruokaa Saarioisten valmistama

Olen nähnyt artikkeleita ja kuunnellut ajankohtaiskeskusteluja siitä määrästä hyvää ruokaa jota ravintolat ja kaupat heittävät päivittäin roskiin. Se on aivan järkyttävä määrä - joissain ravintoiloissa jopa puolet kakesta ruuasta heitetään roskiin. Kotitaloudet ja laitoskeittiöt eivät paljoa huonommaksi jää; kaatopaikat täyttyvät ruuasta jota kukaan ei syö - samalla kun nälkäisiä ihmisiä on paljon.

Tämä on asia jolle oikeasti, aivan todellakin, pitäisi tehdä jotakin! Kauppojen täytyy täyttää hyllyt joka päivä runsaan ja täyden näköisiksi niin, että siellä käyvät ihmiset - asiakkaat - voivat valita haluamansa ja nähdä runsaasti tavaraa josta valita tuotteet jotka maksavat kassoilla. Se, että hyllyjen täytyy olla aina täysiä johtaa tietenkin siihen, että tuoretavaraa menee paljon vanhaksi - joka päivä täytyy siis kärrätä paljon tavaraa pois kaupasta. Tavallinen ihminen ajattelisi helposti, että tavara joka on kaupan mielestä vanhaa, on kuitenkin vielä aivan käyttökelpoista ja sen voisi siksi vaikka antaa ihmisille jotka eivät voi ostaa sitä rahalla - mutta eihän asia niin mene. Jos ruokaa alkaa jakaa ilmaiseksi, kuka sitä enää sitetn kohta rahalla ostaisi.

Kaupat pitävät poisheitettävää ruokaa omana omaisuutenaan jolle saa tehdä mitä haluaa - eli heittää pois. Kysymys on kuitenkin paljon suurempi, mielestäni. Eettiset ja ylipäätään oikeudenmukaisuus-asiat pitäisi saada paremmin osaksi päätöksentekoa - ei vain rahan ja sen kautta hankitun aseman jatkuvan vallan päätettäväksi. Kuka voi sanoa, että tietyt ihmiset ovat valtuutettuja tekemään mitä järjettömämpiä asioita koska ovat rahalla ostaneet oikeuden siihen? No, nykymaailma tietenkin näin sanoo ja tämän takaa - mutta onko se oikein???

Kun iso osa ruuasta heitetään pois, maksavat ihmiset siitäkin, niissä tuotteissa joita ostavat. On myös kamalaa ajatella, että esimerkiksi tuotantoeläimiä "tuotetaan" ja jalostetaan, syötetään ja niille kasvatetaan rehua ja niitä kuljetetetaan teuraaksi satojen kilometrien matkoja - ja niistä valtava osa päätyy sitetn jätteeksi roskalavoille. Mikä mieletön tuhlaus, mikä valtava kärsimyksen määrä eläinten osalta. Ekologinen katstrofihan tämä on myös, jos katsotaan asiaa vaikka koko Euroopan kannalta - tai globaalisti. Tähän voi keskustelun vilkastuttamiseksi kytkeä vielä edestakaisin kuljetettavat ruuat, esimerkiksi sei-kalan joka pyydetään Norjan vesiltä, lennätetään Aasiaan siivottavaksi, perattavaksi ja  pakattavaksi ja sitten ne lennätetetään taas takaisin Eurooppaan jossa ne taas sulattaan, pakataan paikallisiin tarpeisdiin sopiviksi - ja myydään kaupoissa ja tästäkin heitetään sitten lopulta iso osa roskalavalle. Lukitulle sellaiselle, varmasti...

Mieletön tilanne jota vielä pahentaa viimeinen myyntipäivä- systeemi jossa tuoteet meenvät käyttökelvottomiksi jollakin tietyllä kellonlyömällä, tiettynä päivänä. Jos esimerkiksi keksipaketissa on päivämäärä 25.2.2012 ei sitä enää voi sen jälkeen syödä. Tuote meni keskiyöllä huonoksi ja syömäkelvottomaksi! Tämä on tietenkin aivan idioottimaisen hölmö oletus - mutta ihmiset uskovat siihen ja kauppiaat noudattavat päivämäärä-sääntöä orjallisesti. Jos eivät noudata - joku kyllä huomaa sen ja asiasta tehdään valtava kohu-uutinen.

Näin on pari kertaa tapahtunutkin; iltapäivälehhdet hehkuttavat "petturikauppiasta" joka myy vanhaa ruokaa josta joku voi sairastua vakavasti....

Kaiken tämän kun tietää, ja tietää kuinka kallista ruuan hankkiminen on jopa ns normaalipalkkaiselle ihmiselle - puhumattakaan kaikista heistä joilla rahatilanne on huono kuten opiskelijat, monet eläkeläiset tai vaikkapa hyvin monet yksinhuoltajat. Monet heistä - varsinkin opiskelijoista - ovat alkaneet hakea ruokaa kauppojen takapihojen roskiksista. Mutta mikäpä onkaan näppärän kauppiaan vastaveto? No - hänpä lukitsee roskikset ja laittaa rauta-aidat roskalavojen ympärille, kameravalvonnan ja piikit aitojen päälle. Uskomatonta - että ihmiseteivät voi hakea roskalavoilta tavaraa joka on menossa pois heitettäväksi. MIKSI?
Omat lapseni ovat käyneet hakemassa ruokaa roskiksesta. Kävivät dyykkaamassa - löysivät viikonloppuna kaupan roskalavan joka ei ollut lukittu; siellä oli samana päivänä leivottua leipää, viinereitä ja vaikka mitä ruokaa - siisteissä ja puhtaissa pusseissa. Ne oli nakattu roskiin kun kauppa oli mennyt lauantaina kiinni ja nuoretolivat paikalla oikeaan aikaan. Kantoivat monen päivän ruuat muovipusseissa kotiin - näyttivät kännykkäkameralla otettuja kuvia ja kyllä ne saivat äidinkin ymmälleen. Aivan siistiä ja hyvää ruokaa suoraan hyllystä roskiin. Viileissä ja jogurteissa oli viimeinen myyntipäivä vasta tulevalla viikolla.

Lavalta löytyi myös aivan ehjä ja hyvän näköinen tuoli opiskelijan kämppään!

Äiti sairastaa

Olimme äidin kanssa eilen ostoksilla. Menimme autolla koska hän on heikkona ja kovin väsynyt sairastettuaan yli kolme viikkoa. Tänä aamuna hän oli huonovointinen ja kun tulimme metsätiekokouksesta - jka kesti yli 4 tuntia!! - hän oli entistä huonompana. Kuumetta 38 asteen hujakoilla ja yskä kuulostaa siltä kuin se tukisi keuhkojen syvimmistä sopukoista. Ei hyvä yli 80-vuotiaalle keuhkoahtaumapotilaalle jolla on astma, sepelvaltimotauti ja sydänvika.

Sisko on nyt äidin kanssa jo neljättä tuntia jonottamassa lääkärille päivystyksessä. Huolestuttaa.

Tässä kun odottelen mitä tapahtuu, kirjoittelen tänne hiukan tämän päivän juttuja. Veli heräsi jo ennen seitsemää ja meni valmistetlemaan metsätiekokouksta. Nämä ovat yleensä riitaisia kkouksia ja niissä käytetään kamalaa kieltä ja ollaan ylipäätään epäkohteliaita ja inhottavia; haukutaan uita ja huudellaan kommentteja pyytämättä puheenvuoroa jne. Nyt kokous meni suht ok; kesti tosiaan yli neljä tuntia ja jokainen asia piti käydä läpi juurta jaksain - muutama ihminen kyseenalaisti kaikki mitä hoitokunta esitti ja oli valmistanut.... Kateus ja kyttäysmentaliteetti ovat voimissaan, täytyy sanoa.

Olin luvannut hankkia ja tehdä ruuat poppoolle koska äiti on vuodepotilas. Tori ehti meni kiinni ennenkuin pääsin ostoksille joten menin seuraavaksi "parhaaseen" paikkaan eli suureen Prismaan. Huh. Kaikki lihat ja muukin tuoretavara ovat tiukasti muoviin kääritty ja lihatuoteet - äiti oli pyytänyt pihvilihaa - ovat kalliita ja laadultaan keskinkertaisia. Jos haluaa ostaa pihvilihaa, saa ostaa valmiiksi leikatut pihvit kahden pihvin muvipakkauksissa, styroksialustoilla. Eivät näyttäneet hyviltä, tosiaankaan. Sääli kun Prisma ja isot K-kauppojen vastaavat ovat valloittaneet maan - ne mainostavat valtavasti ja laatu on niissä kuitenkin korkeintaan keskinkertaista.

Ostin toiselle päivälle - valinnan kehnouden takia -kirjolohta josta tein siskon kanssa uunilohen muussin kera. Huomiselle hankittiin paahtopaistinpala. Verisessä tyhjiöpakatussa muovipussissa olevasta lihakimpaleesta ei kunnolla selvää saanut - ja tiedän, että jos äiti on yhtään voimissaan huomenna, hän kyllä kertoo miten huonoa lihaa saa jos menee suuriin marketeihin! No - voihan liha toisaalta olla ihan hyväkin; katsotaan!

Sillalla

Turha valitus pois! Ruokaa on ja katto pään päällä! Kaikki hyvin, tosissaan.

Kävin ruokailun jälkeen lapsen kanssa jääkiekkokaukalossa - hän luisteli ja ampui maaleja tunnin verran melkein tyhjällä ulkokentällä tässä vieressä ja minä tepsuttelin puiden katveessa!

Nyt on ilta ja kohta uutiset, sitten lotto. Nyt toivon toki lottovoittoa mutta ennenkaikkea sitä, että öiti paranisi ja tulisi pian kotiin!

Lomanen mummilassa - ihanaa!

Torstain ja perjantain olin luvannut lapselle yhteisiksi lomapäiviksi jo aikaa sitten; onhan nyt hänen hiihtolomansa ja olisi kiva tehdä jotain mukavaa yhdessä. Alkuviikolla lapsi on ollut kaverin synttäreillä ja yökylässä ja puuhaillut ulkona toisen kaverin kanssa. Se on mukavaa mutta itseäni harmittaa, kun oma työ ei näitä lasten asioita oikein huomioon ota; toisaalta on toki itsestä kiinni lähteekö vain ja jättää hommat - priorisoi. En ole osannut, en uskaltanut jättää isoja kokouksia käymätttä ja hommia tekemättä koululomien takia - ja vuosien ajan ovat omat lomapäivät jääneet pienemmiksi kuin laki sallii.

Kaksi päivää otan nyt kuitenkin lomaa ja lähden lapsen kanssa pois kotikuvioista!

Torstai-aamuna, eilen, heräsin jo ennen seitsemää laittamaa kaiken kuntoon, että päästään lähtemään mummilaan - ajomatka kestää kuitenkin useamman tunnin. No, kaikenlaista häslinkiä tuli aamuksi ja sitten olin melkein unohtaa jo pari viikkoa sitten sovitun keskustelun ammattiliiton työuranohjauksen kanssa. Onneksi hän soittti - tunnin keskustelu oli oikein hyödyllinen ja sain paljon vinkkejä niin CV:n tekemiseen kuin mistä voi hakea töitä.

Mummin luona oltiin juuri ja juuri valoisaan aikaan ja vietettiin kiva ilta.

Perjantaina on puuhapäivä - lupasin tehdä ruuan ja leipoa pullaa.

Perunanmyyjä torilla

Tulkaa syömään!

Käytiiin perinteiseen tapaamme kauppaostoksilla torilla, hallissa ja torilla ja juotiin kahvit torin kupeessa olevassa kivassa kahvilassa. Matikka-aika on lopuillaan mutta saatiin kuitenkin soppa-ainekset. Matikkakeitosta tuli hyvää vaikka olisi se voinut ehkä hiukan tuhdimpiliemistä olla! Vanhoissa resepteissä kehotetaan keittämään keitto alusta saakka maitoon mutta itse teen mieluusti ensin liemen ruodoista ja päästä. Lientä tuli ehkä liikaa. No - hyvää se oli!

Mustapekka-peli ja viinilasi - hmmm?

Illalla tuli veli käymään - hänkin metsäkokoukseen lauantaina matkaava. Pelattiin porukalla mustapekkaa kaksi erää! Hauskaa.

Huomenna lauantaina on metsäkokous ja iltapäiväksi keksin jonkun ruuan ja lupasin lettujakin paistaa. Äiti on ollut flunssassa melkein kuukauden ja yskä on taas lisääntymässä. Auttelen minkä pystyn.

Kiva olla tääällä!

Pomo sai hienon työn ja lumi muuttui rännäksi.

Lumet alkavat valua katoilta maahan, ja sehän onkin kovaa menoa se...

Meillä on nyt paljon erilaisia tilaisuuksia töissä joissa kerrotaan kuinka hieno firma tästä tuleekaan kunhan kaikki rönsyt on saatu karsittua pois ja organisaatio on jälleen kunnossa ja homma alkaa pelittää! Meitä ylimääräisiä rönsyjä pitää vain raahata perässä vielä muutamakin viikko koska lainsäädäntö vaaatii tiettyjä toimenpiteitä Suomessa ja monessa muussakin maassa - ihan tuosta noin vaan ei voi porukkaa panna pois vaikka se firmalle parasta olisikin.

Tänään yksi yläpuolellani istuvista johtajista halusi järjestää puhelun meille alaisille siltä varalta, että joku haluaisi purkaa sydäntään ja kysellä jotakin, miettiä kuinka menemme eteenpäin. Puhelu kesti puolisen tuntia - kysymyksiä ei tullut mainittavasti - meistä joka neljäs ja paikoin joka kolmas joutuu pian pihalle joten ihan kamalasti ei kysymyksiä tullut. Kaikki tietävät, että itse irtisanomisprosessista puhumattakaan nimistä ei voi vielä puhua. Ja mitä muuta me haluaisimme sitten kuulla? Esimiesten uusista vastuualueista?

Pomo itse kertoi iloisen hilpeästi, että hänelle oli tarjottu peräti kolmea työtä ja hän nyt sitten teki päätöksen - vaikka se tietenkin kolmen upean työn välillä ei helppoa ollutkaan. Hän saa johdettavakseen ison ja tärkeän ylsikön ja nyt hän on innosta soikeana odottamassa, että saa iskeä nyrket saveen ja aloittaa työt! Kunhan ensin....


Perjantaina avattu punaviinipullo.
Siitä voisi juoda lasillisen vielä -
liekö vielä hyvää, hmm.

Joskus tuntuu, että nimenomaan pomot ja keskijohto ovat niitä kamalampia ihmisiä. Ajattelemattomia ja omaan napaansa ehdottoman suurella ja upealla varmuudella tuijottavia. Joku aine nousee ylös päähän ja saa ihmisen käyttäytymään kuin kusipää ikään. I hate this person - today anyway. He elävät isojen pakkojensa ja hienojen titteleidensä maailmassa ja käsittelevät alaisiaan kuten alamaisia, tai kuten nyt palkollisten massaa on helppo tuolta korkeuksista käsitellä. Massana. Kertoilevat ulkomaanmatkoistaan ja mielikuvituksellisen hulppeista harrastuksistaan, purjehduksistaan - ja sitten toisessa lauseessa sanovat, että kustannuksia pitää karsia...

Saneerauksia ei useinkaan suunnata millään lailla johtoon joka on suurimmassa vastuussa myös firman epäonistuneista strategioista ja miinusmerkkisestä tuloksesta. Ehei, ei tietenkään. Ensimmäiseksi jaetaan johdon paikat siellä jo ennestään olevien kesken - ehkä otetaan mukaan yksi tai kaksi uutta potentiaalia ja samaten yksi tai kaksi siirtyy muualle "uusiin haasteisiin" - ja sitten aletaan rakentaa uutta, ketterämpää ja tehokkaampaa organisaatiota. Leikataan löysät ja turhat osat pois. Siirretään perushommat halpamaihin.

Olenko katkera? Kaipa hyvinkin. Ja kovin vihainen... Köyhä, vanha ja rumakin olen. En kukaan enkä mikään, oikeastaan.

Paska!

Jos menee alaspäin oma elämä niin menee lumikin katoilta--- hieno vertaus ja aasinsilta teemaan LUMI. Tuo kylmä ja kalsea luonnonelementti on kiusannut ihmisiä tänä(kin) talvena oikein kunnolla - ja nyt sitten olemme loskan keskellä liikenteessä, katoilta tulee vettä, lunta, jäätä.

Sitä tämmä on, elämä: kylmää kyytiä riittää.

Aloitin pienimuotoisen paaston tänään. Eilen oli laskiainen ja Mardi Gras - ainakin herkut pois ja pienempi määrä ruokaa voisi tehdä terää. Rahakin on kortilla niin veden ja teen juominen voi auttaa siihenkin vaivaan.

Hukutaan lumeen kohta kaikki!



Tähdelangoista virkatut sukat. Yhtä surkean näköiset kuin koko elämä tällä hetkellä!

Lumitilanne - jatkuva  lumentulo alkaa rassata
Lunta satoi ihan koko päivän eilen - sitä tuli yli 20 senttiä pelkästään sunnuntaina. Lauantaina tuli hiukan ja viikolla sitä ennen varmasti yhteensä parikymmentä senttiä. Pihalamput ovat hautautuneet lumeen, kattojen päällä on aivan valtavat lumipeitteet jotka ovat jo painonsa ansioista alkaneet valua reunojen yli - mutta yhä kiinni katolla. Kohta, kun sää hiukan lämpenee, alkavat katot tyhjentyä ja sitten meillä on jälleen isot kasat painavaa, tiukkaa lunta ovien ja ikkunoiden edessä...

Tänään kuoli nainen jäätyään katolta putoavan jään alle. Viime vuonna kuoli vanhempi mies katolta tippuvan lumen alle - molemmat Helsingissä. Moni katkoo jalkoja ja käsiä tai satuttaa pään tai muun ruumiinosan liukkailla.

Lumi vei itseltäni koko eilisen päivän: tein lumitöitä yli 4 tuntia; välillä menin sisälle huokasemaan ja lepäämään, tekemään ruokaa ja sitten taas kolaamaan... Lunta tuli lisää ihan koko ajan. Onneksi vuoro on nyt siirtynyt minulta seuraavalle tekijälle: PUH!

Työtilanne rassaa
Juttelin tänään "oman" työsuojeluvaltuutettuni kanssa ja kuulin, että suoria irtisanomisia saadaan odottaa vielä noin kuukausi. Vaikka odottaa näin kurjaa asiaa, tuntuu odotus silti kaamean vaikealta. Epävarmuus on hankala kestää! Minä, kuten kaikki muutkin, haluaisimme tietää mitä tapahtuu ja ketkä saavat jäädä, ketkä joutuvat lähtemään. Johtajat on nimitetty ja he rakentavat organisaatiota nyt mieleisekseen; he kulkevat rinta rottingilla ja kehoittavat muita ahkeraan työntekoon! Kukaan ei vielä kuukauteen kerro niitä nimiä joita ei valita uuteen ja tehokkaaseen organisaatioon. Monet tietävät tai vähintään arvaavat sen toki itsekin; elämme nyt teeskentelyn aikaa kun kaikki ovat olevinaan ihan normaalisti töissä mutta eivät ole; pidetään palavereja ja kokoustetaan.... Olen huomannut monen tulevan tosi myöhään töihin ja lähtevän jo kolmen jälkeen kotiin; ei kiinnosta työnteko!

Itselläni on töitä enemmän kuin koskaan - teen hommia urakalla että saisin kaiken valmiiksi - voi kysyä miksi huhkin kuin hullu kun irtisanomien on tulossa. Vastaus on: en tiedä. Jännitän jopa paria isoa ja hankalaa juttua vaikka niidenkään hyvä hoitaminen ei saa minua parempaan jamaan talossa enää, mitenkään! Oikeasti en haluaisikaan täällä enää olla, mutta uusi homma pitäisi löytyä.

Olen täällä nyt vain turha kustannuserä. Minut pitää saneerata että firmalla olisi tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet tuloksen tekoon. Joku muu tekee pian nämä hommat paremmin ja tehokkaammin. Ehkä tällä tietokoneella, istuen tällä tuolilla ja juoden kahvia tästä mukista. Kaikki muuten samoin paitsi että toinen ihminen on minua parempi ja tehokkaampi.

Katselen nyt jo käytäviä sillä ajatuksella, että kohta tämä on nähty viimeisen kerran.

Outoa kuinka nolottavalta ja nöyryyttävältä tuleva irtisanominen tuntuu jo nyt; jo nyt mietin minkälaisen jäähyväiskirjeen lähetän kaikkien näiden vuosien jälkeen porukalle - toisaalta tuntuu, että mitään viestiä ei tarvita. Kun ihminen heitetään pois, ei liene välttämättä tarvetta kiitellä ihan kamalasti. Voi olla myös, että olo on niin surkea, että ei oikeasti jaksa mitään kellekään lähetelläkään.

Haa - ehkä lähdenkin ihan hipi hiljaa vain. Kerään kaikki tavarani kasseihin iltaisin ja olen päivällä ihan kuin ei mitään, lähden sitten viimeisen kerran mitään kellekään sanomatta - sanon Moi kun lähden, jätän tietokoneen ja kulkukortin pöydälle ja menen pää pystyssä ovesta ulos, kävelen autolle ja ajan pois.
Mietin myös sitä, että jos törmään johonkuhun tämänhetkiseen työkaveriin vaikka kesällä tai ensi syksyllä, kuinka he reagoivat... Eivät ole huomaavinaan vai juttelevat kuin ei mitään? Saas nähdä!

Kävin aamulla työhaastattelussa. Olin oma itseni, yritin parhaani ja jos se riittää, saan paikan. Ymmärsin, että olen yksi neljästä tai kolmesta haastateltavasta. Paikkaa ei laiteta ollenkaan avoimeksi julkisesti vaan se täytetään "hiljaisesti". Ensi viikolla tulee päästös siitä kuka valitaan. Toivon, toivon ja rukoilen, että saan paikan! Muutoin jään etsimään jotain muuta. Very simple, Watson! Minulla on kaksi hakemusta vetämässä tämän lisäksi - tätä missä tänään kävin en ollut edes ajatellut vielä muutama päivä siten kun en siitä mitään tiennyt; siksi yritän olla hehkuttamatta asiaa liikaa mielessäni. Näiden rivien jälkeen laitan kannen tämän asian päälle ja jätän keiton hautumaan omaan rauhaansa.

Huomenna on kriittisen haastava päivä - monta isoa asiaa tehtävänä saman päivän aikana. Jotenkin tuntuu kuitenkin kivalta tehdä asia hyvin, niin että muutkin ovat tyytyväisiä.

Viime viikonlopun kauppakassin sisältö. Ruoka riitti koko viikonlopuksi
 mutta raha on niin vähissä että itkettää.

Yritän maksella laskujani ja tehdä kaikin puolin parhaani että maailma ei aivan kaatuisi minun ja lasteni päälle kevään aikana tai sen jälkeen, kävipä elämässä miten hyvänsä... Sitä vaan ihmettelen, kun rahat aina loppuvat ennenkuin kaikki laskut on maksettu - vaikka en omasta mielestäni niin paljon ostelekaan... Asuminen on kyllä kallista, siihen menee yli puolet palkasta.

Raha on tiukassa; ostan ruoaksi nykyään vain alennettua, vanhenevaa ruokaa tai muutoin halpaa; olen jo väsynyt ajattelemaan kaikkea terveellistä ja monipuolista; nyt vain pitää selvitä hengissä, en jaksa enää ajatella muutoin. Maksan laskuja ja yritän selvitä - aika näyttää miten käy.

Elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä - pidemmällä tähtäimellä. Ei kukaan.

Työtä ja työtä - palkalla ja palkatta

Aamuruuhkassa, pienessä lumituiskusessa tiistaina

Luinpa hyvän jutun Taloussanonien nettisivuilta. Irtisanominen uhkaa tällä hetkellä tuhansia suomalaisia. Melkeinpä jokaisen pitäisi osata varautua uusiin haasteisiin ja uuden työn hakemiseen jo silloin kun kaikki on vielä jokseenkin hyvin, ei antaa itsensä tuudittautua leppoisaan olemiseen ja uskoa, että kaikki pysyy sellaisena kun nyt on. Palkkatyö ei ole itsestään selvyys. Poliitikot puhuvat työntekijäpulasta ja työntekijöiden markkkinoista. Haluavat tänne lisää työntekijöitä ulkomailta. Haluavat eläkeiän nostamista vaikka työnantaja laittavat kaikki 58 tänä vuonna täyttävät ja sitä vanhemmat pois, eläkkeelle. Poliitikkojen unissa kaikki ovat töissä tuonne seitsemän kymppisiksi - paitsi tietenkään eivät he itse; valtakunnan poliitikkojen runsas eläke alkaa juosta iästä riippumatta kun on istunut pari -kolme kautta Arkadianmäellä. "Mutta se on niin pieni porukka, ei sillä ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä." Poliitikot katsovat jonnekin horisontin taakse ja me "tavalliset ihmiset"elämme tämän päivän todellisuudessa - siinä kai se suurin dilemma.


Työhyvinvointi on päivän sana - sitä ei ole juurikaan näkyvissä omassa työpaikassani jossa YT-neuvottelut ovat lamauttaneet ilmapiirin. Itse tunnen sellaista pahoinvointia, että usein oksettaa ihan fyysisesti, tekee pahaa ja viime viikolla oli kuin itkuun olisin ollut purskahtamassa koko ajan. Aika ahdistavaa. "Nyt pitää keskittyä työn tekoon ja yrittää saada firma jaloilleen" sanovat esimiehet vaikka tietävät, että iso osa saa irtisanomislapun käteen kohta. Into tuloksen tekoon on hatara, myönnän. Ennen sitouduin täysin firman arvoihin ja halusin puskea eteenpäin, tehdä töitä yhteisen asian eteen, muiden kanssa. Nyt huomaan kuinka kireä tilanne saa aikaan inhottavia ohituksia, valhetelua ja selän takana puhumista. Toisen työ esitellään omana ihan silmää räpäyttämättä - ja kaameinta on, että samettisesti puhuva selkään puukottaja saa hyvän maineen ja hänet pannaan vastuuseen niistä työkaveistaan, joiden työn hän on varastanut omiin nimiinsä. Tekisi mieli kampata jätkä kunnolla, mutta hän on nyt johdon lellikki ja päässyt "Tulevaisuuden talentti"-kurssille. Miten ällötys saataisiin kaatumaan?

Omassa kurjuudessa ei kyllä kannata pyöriskellä; se ei johda mihinkään. Vaikka sanonkin, että kivaa ei ole enää ja pois tuolta haluan - ja siellä onkin monia, monia, hyviä työkavereita mutta on myös sellaisia joiden kansas on nyt tosi vaikea hommia tehdä. Oma pomo on yksi heistä - hänkin toki välttää minua ja koska hän istuu kaukaisen maan kaukaisessa pääkaupungissa, ei vaaraa törmäämiseen ole! Olemme tavanneet kolme kertaa yhtä monen vuoden aikana... Ja minun roolini on vain pienentynyt ja nyt on alkanut väheksyntä joka edeltää usein irtisanomista. Esimies ikäänkuin irtaantuu alaisestaan, alkaa pitää häntä huonona. Sitten on helpompi sanoa irti; inhimillinen juttu.

Itselläni on vielä töitä. Paljon, paljon töitä. Hiihtolomaa ei voi pitää ja hommia riittää pitkälle iltaan. Tällä hetkellä on sekä palkatonta että vielä palkallistakin työtä niin että puhki meinaan mennä kaiken keskellä. Jaksan sen kun tiedän - ja alan hiljalleen hyväksyä - työn pian loppuvan. Vaatii valtavasti energiaa, ajattelua ja pohdiskelua, uusien mahdollisuuksien miettimistä saada pää sellaiseen asentoon, että ei pimahda!


Laskiaispullien aikaan

Olen alkanut hakea töitä ja kehittää itseäni lukemalla sitä ja tätä asiaa ja oppaita, nettisivustoja ynnä muuta että selvittäisin itselleni mitä voin tehdä palkan eteen ja missä, minkälaisia työhakemuksia ja CV:tä kannattaa kirjoittaa, miten haastatteluissa ja soveltuvuustesteissä toimia... Itsestään selviä asioita, kuvittelin ennen. Nyt haluan varmistaa, että en mokaa mitään vahingossa... Luen myös ammattiin ja sen kehittämiseen liittyviä asioita; pari tuntia päivässä tähän tällaiseen vähintään satsaan; se meneekin nopeasti ja helposti moiseen.

Minulla on nyt kaksi hakemusta sisällä, yksi tosi mielenkiintoinen ja toinen aika lailla. Katsotaan, kutsutaanko haastatteluun. Kovasti toivoisin, tietenkin. Huomenna laitan vielä yhden - se ei vaikuta kovin innostavalta - mutta tyhjää parempi on toki.

Sitten tapahtui hauska juttu, eilen: se työnantaja joka ei ottanut minua "liian hyvänä" töihin, soitti ja tarjosi toista työtä. Tai sanoi, että HR haastattelisi minut ja pari muuta henkilöä - ensi viikolla. Ihan kiva, menen toki sinne juttelemaan. Sain muuten sitten alkuviikosta tietää kuka sen työpaikan sai johon minä en tulllut valituksi. Siihen valittiin ihminen jonka tunnen, jopa aika hyvin - hän on ollut samassa tiimissä minun kanssani ja olen hiukan hämilläni hänen valinnastaan - itse en olisi moista valintaa tehnyt. Nyt mietin, voisinko olla jälleen samassa tiimissä hänen kanssaa - jos tilaisuus tulee! Mietin sitä sitten jos näin kävisi.

Puhtaaksi kolattu ja harjattu pihamaa - kahden tunnin työn se vaati

Ehkä uusi työpaikka vielä löytyy! Sitä ennen minulla on huisin paljon hommia nykytyössä - pyyntöjä siitä sun tästä tulee koko ajan. Yritän pitää mielen korkealla.

Ja sitten se palkaton työ! En tarkoita kodin ja huushollin hoitamista, en mitään sellaista. Vaan tuota lumityötä jota nyt taas on paljon! Lunta sataa joka toinen päivä kymmenen senttiä - onneksi ei sentään joka päivä. Minulla on taloyhtiön lumivuoro ja lunta tulee urakalla. Toissapäivänä huhkin lumitöissä kaksi tuntia iltakahdeksasta eteenpäin. Eilen, kun olin tehnyt taas yli kaksi tuntia lumitöitä iltapäivällä ja käsivarret vapisivat krampissa, luulin olevani tulossa kipeäksi kun influenssasta puhutaan niin paljon. Palelin, pää oli kipeä ja joka lihasta särki. Menin yhdentoista jälkeen nukkumaan ja heräsin seitsemältä yhä väsyneenä. Enpä ollut kipeä vaan väsynyt ruumiillisesta työstä! Hah.

Lihakset ovat yhä kipeät. Ja ulkona sataa lunta. Luvassa huono ajosää ja lunta koko maahan seuraavien kolmen päivän ajan... Ei kun kolaamaan ja kasvattamaan lumikasaa!