Tänään silitin kissaa ja tunsin, että kaikki hyvin

Adventtikalentereita. Suuri saksalaine  vuodelta 1946 ja pieniä kortin kokoisia.
Nämä lähetin postin mukana sukulaisille ja ystäville.

Lumimyrsky ei ole vielä tullut mutta saattaa olla, että kun aamulla heräämme on myräkkä keskuudessamme. Saattaa olla, että puita kaatuu ja sähköt menevät poikki. Että metrisiä kinoksia ja nietoksia on kasaantunut seinustoille ja mihin nyt tuuli pakkaslunta kuljettakaan. Näin kertoi juuri uutisten säämies, meteorologi.

Partiolaisten kalenteri, meille kotiin.

Olen ollut tänään työttömien akateemisten vertaistukiryhmässä. Hain sinne jo jokunen viikko sitten - ryhmien ylläpitoon on saatu ELY-keskukselta lupa ja niin pääsin mukaan. Oli ensimmäinen kerta kahdeksasta - esittelimme itsemme ja kävimme läpi odotuksia ja mitä seuraavat pari kuukautta teemme, että tilanteemme paranisi.

On tosi kiva kun pääsin tähän ryhmään - meitä on kymmenen henkeä, puolet naisia ja puolet miehiä. Osallistumisemme ja jatko raportoidaan ja meitä seurataan tämän jälkeen! Itse uskon ja tietenkin toivon hartaasti, että juttelu ja asioiden läpikäynti toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa auttaa meitä kaikkia.  Jotkut ryhmässä ovat olleet jo vuosia työttömänä - minä olen ollut vähiten aikaa siitä porukasta pois vakityöstä. Osa tekee erilaisia keikkoja - kuten yksi mies muutaman tunnin viikossa kouluavustajan hommaa. Siitä ei jää kuin muutama euro käteen viikossa koska työttömyystuki jotenkin vähentää mahdollisuutta saada palkkaa - joskus menee miinukselle jos koulu on pitkässä matkassa ja matkaliput maksetaan omasta pussista. Hmm - pitäisikö kokeilla tätä??? Minulla on lapsia ja osaan varmasti asioita joita alakoulussa opetetaan! Geeneissä pitäisi olla opettajan ainesta kun melkein kaikki naispuoliset sukulaiset ovat opettajia!

Kurssin vetäjän mukaan aina on joka ryhmässä yksi-kaksi "feeniks-lintua" jotka nousevat kurssin aikana tai heti sen jälkeen tuhkasta, saavat työtä... Aion olla tämän kurssin feeniks, ihan ehdottomasti - sen päätin heti!

Valmis neule: hartianlämmitin.
Lämmin on.

Ennen kurssille menoa olin väsynyt kuin hakattu mato. Olin eilenkin ja nyt väsyttää taas ihan sikamaisen paljon. Mitään tavallistakaan asiaa ei oikein huvita tehdä. Onko tämä huonoa yleiskuntoa vai sitä kuuluisaa masennusta? Onneksi aamulla on aina muutama aktiivisempi tunti ennekuin väsymys iskee, kuin aalto se vetää syvyyksiin..

Yritän ajatella iloisia asioita ja olla positiivinen - kuvittelen näin selättäväni väsymyksen ja kaikki vaivat ja krempat. Vitamiinejakin voi syödä!

Kissa leikkii vieressä heinänkorrella jonka se on pihistänyt marsun häkistä. Suloinen pieni - vein sen aamulla ulos talutushihnassa ja valjaissa - mutta koska ulkona oli pikkupakkanen ja hiukan lunta, se ei halunnut olla ulkona. Jäykistyi patsaaksi  ja halusi sisään.

Kolli viettää yöt ulkona ja viihtyy elämässään. Olen iloinen ja onnellinen kun se on terve. Toivottavasti se elää vielä monen monta vuotta!

Pikku-kissa oli sohvalla vieressäni äsken kun neuloin - silitin sitä ja se alkoi kehrätä äänekkäästi. Kiehnäsi ja vaikutti onnelliselta. Ihanaa, että on kissat!

Tietokone ryppyilee. Kirjoitan pitkiä pätkiä ja huomaan hetken päästä, että kirjaimia ei tule - painelen näppäimiä mutta mitään ei tapahdu ruudulla. Välillä osa tekstistä hyppää osaksi aikaisemmin kirjoitettua tekstiä. Iso osa merkeistä ei toimi, merkkiä pitää hakata monta kertaa ennenkuin mitään tulee. Todella ärsyttävää. Ostin tämän vehkeen omalla rahalla ja olisin oikeasti halunnut Macin - se oli minulle liian kallis. Nyt tämä on osoittautunut huonoksi vehkeeksi monella tavalla - mutta näinhän se vain on; työtön ei vaihtele tietokonetta tuosta noin vain! Hyvä kun on tämä. Täytyy korjata tekstiä hitaasti jälkikäteen - kuten tätäkin. Ja huomenna niitä työpaikkahakemuksia joita meinaan lähettää neljä!