Elämäntaitokirjoja, joululauluja ja lumimyräkän pelkoa

Lukunurkkaukseen uusia  neuleitakin

Kävinpä taas eilen kirjastossa lueskelemassa lehdet ja samalla tulin lainanneeksi muutaman kirjan. Yhden käsityökirjan nappasin kainaloon kun siinä on kivan näköinen pitkähihainen bolero. Paksuilla puikoilla tehty - sellaisen voisi kutasta tässä joku kaunis päivä!

Lainasin sitten myös - uuden elämänmyönteisen elämän innoittamana - kaksi Rhonda Byrnen kirjaa: Salaisuus ja Voima. Olen tuon Salaisuuden  joskus lukenutkin mutta nyt kun yritän katsoa elämää myönteisin silmin ja välttää masennuksen alhon, lueskelen nämä molemmat vielä kerran läpi. Yritän nähdä elämässä mahdollisuuksia ja uskoa omiin mahdollisuuksiini. Tämän uskon ylläpitämiseksi lueskelen erilaisia kirjoja ja lehtiä. Ruotsalainen nära-lehti ja useampi sekä omasta hyllystä että kirjastosta löytynyt kirja auttavat tässä. Minulla on ollut taipumus elämän taitekhdissa "etsiä itseäni" ja silloin on tullut hankittua kirjoja sisäiseen pohdintaan on tullut tehtyä ja piirrettyä aarrekarttoja omasta elämästä jne. Nämä ovat asioita joista ei kannata muille kamalasti hiiskua - varsinkin jos lähiympäristö on ns perinteistä juurevaa ja järkiperäistä ajattelua suosivaa ihmislajia... Itse olen saanut tosi paljon vinoilua ja nälvintää kun en ole osannut toimia jalat maassa ja roolissani pitäytyen! Olen epäonnisttunut monessa asiassa elämässäni - ainakin perinteisen mallin mukaan ajateltuna - ja miehisen maailmankuvan kannalta asiaa katsottuna.

Avioero, yksinhuoltajuus, työttömyys, lasten kanssa keskenään eläminen, huono miesmaku... liika hempeily ja se, että olen "elättänyt" muita on saanut paljon paheksuntaa.... Olen luuseri monellakin mittarilla mitattuna. Minua kehotetaan olemaan järkevä ja kuntoilemaan ja tekemään paljon asioita omaa perusluontoa vastaan. Kun en tee - niin no. Hölmö mikä hölmö. Ylipäätään ihmiset neuvovat mielellään toisia ja tietävät miksi toisen elämä on surkeaa....

Huomaan, että ajattelen aika paljon mitä muut ajattelevat jos näkevät minun tekevän sitä tai tätä - siitä yritän päästä eroon ihan ensimmäiseksi. Olen tottunut siihen, että saan hymähteleviä ja vinoilevia kommentteja vähän kaikesta mitä teen ja sanon, varsinkin miespuolisilta sukulaisilta ja ex.kumppaneilta - minua pidetään naivina  sinisilmäisenä ja asioita kunnolla ymmärtämättömänä - sellaisena tyypillisenä naisena joka oikein osaa mitään kunnolla - tästä olen ikäni kärsinyt ja siitä on nyt päästävä siis eroon. It is now  or never!  Pitäkööt vain minua hölmönä - ehkä olenkin sitä. Mutta itsepä elämäni elän eikä kenenkään tarvitse minun hölmöydestä kärsiä. No, ok - lapset siitä ehkä kärsivät ja kuka tietää mihin terapiaan joutuvat aikuisena turvautumaan...

--------------------------------------------------

Byrnen kirjojen teksti vaikuttaa aika naivilta mutta jotenkin siihen jää koukkuun - miksei kirjoitettu voisi olla totta? Kannattaa kokeilla - ei se ota jollei annakaan, kuten ennenmuinoin sanoi äiti ja mummi!

Toki on helpompi olla positiivinen ja uskoa, että elämällä on vielä annettavaa - ja että saan asiani kuntoon: saan töitä ja rahaa ja ystäviä. Saan pitää terveyden ja olla iloinen lasteni onnistumisista... Kaiken tämän haluan uskoa ja oppien mukaan saan ne jos vain uskon ja toimin elämässä niin, että näin tapahtuu...

Usko ei aina ole vahva - välillä väsyttää uskomattomasti ja olo on kuin syvällä syksyisessä suossa tarpoisi. Mutta sitten huomaan, että suokin on kaunis ja siellä on hyvä hengittää - olen onneksi noussut matalalta taas ylös! Nyt uskon, USKON KUN HALUAN USKOA että töitä tulee ennenkuin kukkaro tyhjenee ja että se kukkarokin vielä täyttyy sen verran hyvin, että koti ja ruokapöytä meillä jatkossakin!

Viime viikolla kuvattu kimppu. On niin upea ja elämää hehkuva väri että huumaa!

Kävin tänään lapsen kanssa vuoden ensimmäisessä joululaulukonsertissa - sain kutsun tutun tutun kautta - joka oli kutsuttu tähän kirkkokonserttiin työnsä kautta mutta ei halunnut itse mennä. Meillehän tämä kävi hienosti ja kuuntelimme reilun tunnin joululauluja kauniissa kirkossa. Oli mukavaa!

Taas uutisissa maalaillaan pelottavia uhkakuvia yön aikana etelä-Suomeen tulevasta ja hiljalleen pohjoista kohti laajenevasta lumimyräkästä ja kinostuvista lumikasoista, liikennekaaoksesta ja tulevista pakkasista. Itse odotan säätä suurella mielenkiinnolla ja olen suunnitellut tekeväni kävellen lenkin kaupoille ja postiin heti kun olen saanut lapsen koulutaipaleelle. Lähetän muutaman adventtikalenterin joulunaikaa ilahduttamaan sukulaisille ja tuttaville. Kotikaupungista ei saa pieniä kortin kokoisia advventtikalentereita mutta saimme niitä illalla konserttimatkalla - museon myymälästä! Ihania myyrä-kalentereita ja muitakin kauniita. Äidille vuoden 1946 saksalainen joulukalenteri - nostalgiaa! Laitan kuvia aamulla kun kirjoittelen taas tänne!