Viikonloppu musiikin parissa

Kuva harjoituksista lauantailta

Yskä alkaa olla selätetty - aika hyvin ainakin. Uskalsin lähteä viettämään viikonloppua musiikin pariin vaikka yskä osin vaivasikin; konserttisalissa ei  ole oikein soveliasta olla jos yskiä rouskuttaa. Siitä eivät tykkää muut kuulijat eikä myöskään soittajat ja kiusallista se on tietenkin itsellekin. Mutta nyt homma oli jo aika kivasti hoidossa ja siis menoksi. Iso kasa yskäntabletteja mukaan ja sinne vaan, nauttimaan barokkimusiikista nuorten muusikoiden Concerto grossoon!

Monet vanhemmat tuovat konsertteihin lapsia jotka eivät osaa tai halua olla hiljaa muiden soittaessa. Se on käsittämättömän epäkohteliasta ja hipoo mielestäni törkeyden rajaa. Varsinkin sellaisissa konserteissa joissa soittajina on nuoria tai lapsia tuodaan pikkusiskoja ja muita vikiseviä ja huutavia lapsia katsomaan esitystä, konttamaan lattioille ja kitisemään noin ihan yleisesti. Se, että konserttiin on tullut paljon kuulijoita pitkistäkin matkoista kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan konsertista eli musiikista, ei tunnu häiritsevän näitä itsekkäitä äitejä ja isiä jotka raahaavat vastentahtoisia lapsia konserttiin muita häiritsemään. Miksi, miksi??? Konserttisali ei ole oma olohuone jossa kaikki saavat elää kuten  itse lystää!

Yskiminen häiritsee mutta yhtä lailla häiritsee kitisevä ja  tilanteeseen tyytymätön kersa yleisössä!

Ymmärrettävää on, että lapsi ei jaksa olla pitkään hiljaa tuolissaan ilman huvitusta  - mutta miksi sellainen kersa on tuotava saliin? Toisaalta: miksi  henkilökunnta ei voi Suomessa puuttua mihinkään tällaiseen?

Istuin eilen salissa isän vieressä jolla oli mukanaan noin 9-10 vuotias poika. Isä halusi filmata konsertin - joka muuten oli kielletty mutta miksipä isä siitä olisi välittänyt. Isä laittoi aika ajoin videokameran jalustassaan pyörimään ja poika halusi korjata kameran asentoa, fokusoida jonnekin muualle kuin isä. Poika halusi myös omaa puhetta filmille selostamaan tilannetta sekä oman käden kuvaan - osoittamaan jotakin tuttua joka orkesterissa soitti. Tästä syntyi isän ja pojan välille kärhämää  ja isän yrittäessä rauhoitella poikaansa, poika huusi isälle "älä huuda mulle!" Isä totteli keskenkasvuista poikaansa kun päät aloivat kääntyillä - ja peli videokameran kanssa jatkui. Tämä kaikki tapahtui kesken konsertin!!!

Odotellaan  konsertin alkamista

Sikamaisen ärsyttävää!! Noin iso lapsi vielä, isä oli aivan tahdoton pliisu siinä tilanteessa. Pojan toisella puolella oli nainen joka välillä puhui pojalle - jos se oli äiti niin ei  hänkään välittänyt häiröstä mitään.  Taputusten aikaan poika alkoi huutaa ja vislata, tömistellä lattiaa ja käyttäytyä kuin jääkiekkokatsomossa. Olisi tosiaan tehnyt mieli pistää neulalla koko jätkää oikein syvälle ja ravistaa saamatonta ja lepsua isää joka ei tuntunut välittävän pojan mekkaloinnista tippaakaan.

Takana katsomossa istui  äiti jolla oli kiukutteleva lapsi sylissään. Lapsi sai kitistä ja kiehnätä, huutaa ja voihkia ihan rauhassa. Miksi ovimies joka kielsi minua kuvaamasta ei puuttunut isän filmaamiseen ja lasten häiriköintiin?

GRRR!

Konsertti ja musiikki ilman noita insidenttejä oli tosi kiva. Upea kokemus kaiken kaikkiaan - niin itselleni, omalle hienolle muusikolleni kuin toki kaikille kanssaihmisillekin!