Lauantai on lehtien lukupäivä!

Otetaan ihan rauhallisesti nyt vaan. Ihan turha hötkyillä.

Lauantain rauhaa kotona. Lapsi kävi eilen jääkiekkomatsissa ja nukkui sen jälkeen12 tunnin unet. Aamupäivällä hänet piti kiskoa ylös sängystä; jotain rajaa nukkumiseenkin!

Pakkaspäivänä voi viedä matot ulos raikastumaan; näin on tehty.

Otan kotihommat nyt rennolla otteella; siivoan kämpän kyllä kunnolla mutta ensin käyn kirjastossa lukemassa päivän lehdet. Täytyy myöntää, että kaipaan lehteä aamuisin, varsinkin viikonloppuna. Aah, mikä onni, kun voi hakea tuoreen lehden postilaatikosta ja avata sen keittiön pöydän ääressä! Uppoutua siihen samalla kun juo kahvia ja syö ruisvoileipiä juustolla ja mahdollisesti kurkkuviipaleilla höystettynä. Radiossa soi rauhaisa musiikki ja ikkunan takana linnut hypeksivät maassa ja pensaikossa...

Nyt aamut sujuvat muuten samalla käsikirjoituksella, vain ilman sanomalehteä. Iso, iso puutos! Olen kokeillut lukea uutisia tietokoneen ruudulta mutta se ei vaan ole yhtä kivaa! Seurana saattaa siis olla joko joku ilmaislehti tai muut mainospostit tai sitten joku kirja... Lidlin mainosposti ei kuitenkaan vedä vertoja Hesarin viikonloppunumerolle. Ei voi mitään...

Suomen Kuvalehti eläinten valtakunnassa

Lehdistä puheenollen. Kävin perjantaina iltapäivällä lukemassa viimeisimmän SuomenKuvalehden kirjastossa. Kansijutussa kerrottiin Pohjois-Suomen suurpedoista ja niiden yhteiselämästä – ainakin haaskoilla joita on laitettu kuvaustaroituksiin.

Juttu on upea, kertoo uutta tietoa petojen elämästä ja niiden luonteista. Lassi Rautiaisen ottamat kuvat ovatmyös huikeita; ne näkee onneksi myös netin kautta. Suomen Kuvalehti on laittanut nettisivunsa maksullisiksi – harmillista lukijan kannalta. Lukeakseen lehden  verkosta täytyy maksaa 19,90 euroa kuussa; se on iso hinta, ainakin itselleni ja monelle muulle. Joku on sanonut, että tämä lehti on tarkoitettu ja tehty ”eliitille” mikä on pötypuhetta; se on ajankohtaisia asioita seuraavalle ihmisell joka ei etsi sieltä juoruja ja skandaalinkäryistä moralisointia....

Miesten kello Timen lukijalle.

Sain muuten Time-lehden tarjouksen jokunen päivä sitten: puolen vuoden tilaus kotiin vuodeksi maksaa 33 euroa. Sillä hinnalla ei saa suomalaista lehteä kuin pari kuukatta. Viikottain tulevan Timen -lehden lisäksi saa mukana tilaajalahjana miesten hienon kellon. Ainut mikä tässä häiritsee, on se pieni epäkota, että Time-lehteä tunnutaan tekevän vain miehille – kello on suuri ja raskas miesten rannekello eikä naisten versiota ole – tietenkään.

Miten kansainvälinen laatulehti voi maksaa kotiin saakka kannettuna murto-osan suomalaisen hinnasta? Sitä voi miettiä. Kai tässä on sama kuin kaikessa muussakin Suomessa; täällä tehdään kaikki todella kalliilla. Toisaalta uskon Timen journalistien saavan vähintäänkin samaa palkkaa kuin suomalaiset kollegansa, luultavasti paljon parempaa. Mutta lehteä myydään niin paljon, että se kannattaa vaikka ei joka lukijalta kiskota rahoja pois samalla mentaliteetilla kuin Suomessa. Ai, ai päätoimittaja Tapani Ruokanen: ahneus ei ole hyvä asia lehden teossakaan! 

No, köyhien ja työttömien on mahdollisuus käydä lukemassa lehtiä kirjastossa. Mitä tässä valittaa.

Lehdet ja lukeminen on asia, joka pitää musiikin ja radion ohella itseni pinnalla näinä muuten niin matalina aikoina. Onneksi meillä on kirjastoja – ainakin vielä!