Lucia valaisee synkän ajan

Maailma näyttää synkältä paikalta kun kuuntelee uutisia ja lukee lehtiä. Poliitikot ovat viemässä Suomea ja Eurooppaa synkkään mustaan alhoon taistellessaan omien etujoukkojensa nimissä ja omaa poliittista suuruttaan alleviivaten kohti maailmaa joka todella pelottaa. Suomessa eduskunta on evästänyt EU-neuvottelijansa ottamaan pelkän Suomen edun esiin neuvotellessaan Euroopan asioista. Ja minä kun luulin, että EU on olemassa koko Euroopan hyväksi... Nyt jokainen maa taistelee omien etujensa puolesta ja koko EU-laiva on ajamassa karille niin että jysähtää. Sitä jysähdystä nyt odotellaan...

Timo Soinin uusi ja raikas lähetyminen on muuttunut irvokkaaksi kaiken vastustamisksi ja aivan tuntuu, että hän joukkoineen ei elä oikeasti tässä maailmassa vaan luulee voivansa palata aikaan joka vallitsi parikymmentä vuotta sitten. Suomi on nykyään - hyvässä ja pahassa - osa suurta maailmaa enemmän kuin koskaan. Ja niinpä meillä on omituisen tuntuisia ja vaikeita ongelmia taklattavana. Kaiken sortin hyväksikäyttäjiä tuntuu olevan maailma pullollaan, kokonaisista maista yksittäisiin ihmisiin.

Kreikka ja muut eteläiset Euroopan maat elävät erilailla kuin mihin olemme tottuneet täällä Pohjolassa - he laittavat rahaa menemään ja elävät velaksi ja nyt sitten asiansa paremmin hoitaneiden maiden on maksettava siitä. Katkeraa, niin katkeraa. Samaten meille virtaa Suomeen ihmisiä köyhistä ja sotaa käyvistä maista - on romaaneja Itä-Euroopasta ja on ihmisiä Afrikan sarvesta jotka pitävät itsestään selvänä että he saavat täällä hyvän elintason - muiden kustantamana. Katkeraa, niin katkeraa.

Sitten vielä on tulossa lama ja työttömyys kasvaa.

On tosiaan vaikea ymmärtää miksi jotkut tekevät työtä ja toiset ovat vain ja öllöttävät, saavat kaiken kuin Manu illallisensa, tekemättä sen eteen muuta kun ovat olemassa. Mutta näin on. Se on osa elämää - näin kai on aina ollut ja luultavasti on aina oleva - tavalla tai toisella.

Suloisia ilon tuojia, eikö...

Ah - näitä asioita ei jaksaisi niin kamalasti miettiä. Ei enää kun sitä tavaraa on tulkut kuunneltua tauotta jo monta vuotta. Eikä mikään muutu, näyttää siltä.

Eilen näin kerjääviä mustalaisia kadun kulmassa, niinkuin olen jo nähnyt parin vuoden ajan. Aikaisemmin sellaista ei Suomessa nähnyt. Tuntuu nöyryyttävältä ajatella, että joku vain istuu kadun kulmaan odottamaan että muut antavat rahaa... Monet antavatkin. Suomessa kuulemma kannattaa kerjätä, täällä on ihmisiä jotka maksavat purkkin rahaa niin, että ne jengit jotka tuota kerjäysbisnestä pyörittävät voivat täällä oikein hyvin. Poliisi on kertonut, että eri jengit tappelevat suurimmissa kaupungeissa parhaista kerjäyspaikoista.  Asemien edustoilla on hyvä mahdollisuus tienata hyviä summia kahvipurkkiin - ja se raha maksetaan hommaa pyörittäville mafioosoille, ei sillä kerjääjä itse elä. Näin sanotaan.

Pari Itä-Euroopan romaania käveli viime viikolla lähikadulla ja katseli ympärilleen. Ihmettelin miksi he täällä, kadulla jossa ei ole kauppoja, vain taloja ja rauhallista asujaimistoa. Mutta ehkä juuri siksi! Kaikki ovat töissä päivisin. Lehdistä on sittemmin luettu, että kotimurrot meidän alueella ovat lisääntyneet paljon syksyn aikana. Sisään koteihin tullaan jopa saunan ikkunoista ja kodeista katoaa rahaa, elektronikkiiaa ja muuta kannettavan kokoista.

Kun kerran Suomessa on päätetty, että asiat hoidetaan jollain tietyllä tavalla - niin mitäs siinä sitten tehdä voi muuta kuin elää sen mukaan. Olla tyytyväinen, jos itse pystyy oman elämänsä jotenkuten ok elelemään, omat lapsensa ja perheensä elättämään. Lukita ovet ja ikkunat ja maksaa omat laskunsa. Ei silti tarvitse käpertyä omaan nurkkaansa - mutta elellä tällä tavalla kuin maailma on tällainen.

Eilen oli valon päivä - Lucia kulkueet valtasivat koulut, kirkot ja erilaiset julkiset paikat. Sain itse nauttia kahdesta ihanasta valontuvasta Lucia-kulkueesta ja niiden ihanasta laulusta. KIITOS!

Tänään on puuropäivä. Ruisjauhopuuroa - halpaa ja hyvää. Täytyy syödä jauhot pois ennenkuin pikkuhyönteiset iskevät kimppuun. Koti, jossa asuu jyrsijöitä on aina riskissä saada valtavat perhosinvaasiot syömään jauhot, murot, makaroonit ja kaiken viljapitoisen mitä kaapeista ja hyllyiltä löytyy.

Vastenmielisiä otuksia mutta miten niistä eroon pääsee? Siis muuten kuin lopettamalla marsut ja muut jyrsijät. Eläinkauppojen ruokapussit ovat aina, sanovat he itse mitä tahansa, ihan aina suuren hyönteislaunman kasvattamoita ja jyrsijänruokien mukana koteihin tulee perhosia ja toukkia jotka sitten lentävät mu imaan kodin ruokakaappeihin. Hyvät olot on niillä kodin nurkissa joita ei oikein voi kunnolla myrkyttää - pitää vain syödä ruuat pois mahdollisimman nopeasti. Turha on meillä mitään leipä- ym katastrofivarastoa pitää, se on huomattu jo aikaa sitten.

Vihreästä teestä lumisohjoon ja soveltuvuustesteihin.

Vihreä tee ja terveellinen elämäntapa
Juon vihreää teetä ja istun keittiön pöydän ääressä vuorokauden juuri vaihtuessa maanantaista tiistaiksi. On alkamassa Lucian päivä. Valon juhla. Pääsen katsomaan Luciaa lapsen koululle aamuvarhaisella joten nyt pitäis mennä nukkumaan. Kohta menenkin, pari tiviä raapustan tähän ensin.

Vihreä tee edustaa terveellistä elämäntapaa jota olen aika huono elämään. Mustan teen suurkuluttajana ja tuota ihanaa juomaa rakastavana ajattelin yrittää liu'uttaa makuaistia kohti vihreää ja terveellisempää versiota tästä jalosta juomasta. Juon sitä kupin tai kaksi joka päivä - olen ostanut erinäisiä lajeja kiinalaisesta japanilaiseen mutta vielä en ole päässyt vihreän teen ystäväksi. Sanon suoraan, että minusta vihreä tee maistuu joko kitkerältä, karvaalta tai molemmilta. Joskus tuntuu kuin imeskelisi tai pureskelisi koivun lehtiä. Joskus - hyvin harvoin - vihreä tee on ollut nautittavan hyvää - mutta siis tosiaan harvoin. Valkoinen tee taas ei maistu minusta miltään - se kai kertoo jotain juojasta; vain asiaan vihkiytyneet ihmiset ovsaavat nauttia valkoisen teen hienostuneesta ja hennosta mausta.

Olen ostanut sekä irtoteetä että pussiteetä. Maustettuja teesortteja en suosi; en  pidä kukkasten ja erilaisten parfymoitujen aineiden lisäämisestä teehen, en mustaan enkä vihreään. En muuten pidä myöskään rooibois-teehen sekoitettavista mausteista; siinä myös minulle aika uusi juomatuttavuus; menettelee!

Paljon on siis opeteltavaa tuollakin saralla- virkistävissä juomissa eri puolilta maailmaa. Yritän oppia!

Lumi tuli räntänä, loskaantui ja on jo taas melkein poissa

Loppuviikosta sateli lunta. Märkää ja painavaa räntälunta. Sitä tuli paljon, syysmyrsky riehui rannikolla ja sen seurauksena lunta tuli ympäri maan.

Meikäläinen on pihan siivousvuorossa - ja perjantaina siis kaivoin kaksi lumikolaa - pienemmän ja isomman - haravoiden ja kottikärryn, kuokkien ja ruohonleikkurin alta vanhasta vajasta ja aloitin pihatyöt. Parkkipaikka on syytä putsata niin pian kuin mahdollista, ennenkuin auton pyörät liimaavat lumen kiinni asfalttiin ja työ tulee entistä raskaammaksi. Huhkin lumikolan kanssa yhteensä pari tuntia viikonloppuna - ja luovutin vuoron naapurin miehelle tänä aamuna. Säätiedotuksissa on kerrottu, että lunta ei nyt ole tulossa lisää, päinvastoin suojasää sulattaa nyistäkin pois.... Onnea vaan, siis!

Lumi on kuitenkin kiva juttu; se valaisee mustaa syksyn aikaa ja lumitöistä saa hyvää kuntoilua!

En saanut työtä jota hain - ja jota tosissani halusin

Nyt se on varmaa - en saanut työtä jota hain ja jota varten kävin kolmessa haastattelussa palkkaavassa firmassa. Kahden eri henkilön kanssa keskustelin siellä ja haaastattelut menivät mallikkaasti. Pääsin sieltä soveltuvuustesteihin joihin meni ensin yksi ilta kotona ja varsinaisiin testeihin melkein koko päivä MPS:n toimistolla. Jouduin osallistumaan pariin työpalaveriin puhelimitse testien välissä joka ei ollut omiaan parantamaan keskittymistä.

Omasta mielestäni olin oma itseni testeissä - mutta jätin matemaattiset, loogiset ja kielelliset testit viimeisiksi jolloin olin nälkäinen kuin susi ja väsynyt kuin tapettu mato - ja homma meni poskelleen. En varmasti mikään älykkö olekaan mutta kyllä silti sapetti kun matikan laskut eivät menneet kuten olin toivonut; en osannut prosenttilaskua ja ylipäätään matikka meni ihan penkin alle. Looginen päättelykykyosio niin ikään epäonnistui. Kielellinen meni ok mutta olisi voinut mennä paremminkin; sain sen osion sentään kokonaan tehtyä.

Psykologin palaute tuli postissa ja juttelen hänen kanssaan ensi viikolla. Tulokset olivat ihan ok - paitsi nuo matikan ja logiiset tulokset...  Joka tapauksessa, loppulausunnossa testaaja suositteli minua siihen työhön jota hain.

Uutta työntekijää hakeva tuleva esimies soitti minulle tänään ja kertoi, että en saanut työtä. Hän epäili, olisinko ollut tarpeeksi motivoitunut tekemään heidän firmassaan töitä pitkään. Olisinko tarpeeksi motivoitunut jäämään heille? Sitä kuulemma epäili, siitä jutteli esimies kuulemma HR:n kanssa. Tästä puhuin jo haastattelussa molempien haastattelijan kanssa kun he sitä jo silloin miettivät, samoin kahden psykologin haastattelussa; vakuutin, että työ motivoi minua. En ehkä ollut vakuuttava, ainakaan siihen ei tunnuttu uskovan joka kyllä harmittaa. Toki mietiskelin aika lailla uuden työn olosuhteita ja tehtäviä - hiukan pelonsekaisesti, mutta olisin ilman muuta ottanut työn vastaan jos sitä olisi tarjottu kaikkien testien jäkeen minulle.

Nyt sitten sanottiin, että en saanut työtä, motivatio epäilytti... Testasivat kuitenkin, ja testi maksoi paljon. Aikaa siihen meni myös tunteja monelta osapuolelta.  Harmittaa enemmän kuin osaan sanoiksi pukea - tosi, tosi paljon!

Niin paljon tämä harmittaa, että olen etsinyt tietoa siitä, kuinka työnhaussa onnistuu ja kuinka sitä voi harjoitella. Yritän nyt tosissani etsiä töitä ja otan työn etsinnän kunnon projektiksi; oma henkilökohtainen projektini menee niin, että teen sille tavoitteet - uusi työpaikka - ja aikasuunnitelman kuinka toimin. Varaan joka päivälle ainakin tunnin jolloin haen työpaikkoja, viilaan ansioluetteloa ja luen aiheeseen liittyviä tekstejä. Tänään kävin jo ostamassa työnhakuun liittyvän kirjan - niitä oli kaksi englanninkielistä kirjakaupassa, milolemmat alle 20 euroa. Ostin toisen: How to master psychometric tests. Tästä aiheesta on kirjoitettu paljon ja netti vilisee aiheeseen liittyvää materiaalia; pakko opetella asiaa hiukan enemmän että ei ole ihan hukassa jos vielä testavaksi pääsen.

Itsetuntemus lienee kaiken a ja o - sitä olisi hyvä opetella; tähän ikään olisi hyvä jo itsensä  jotenkuten tunetea!Hauskaa se ei varsinaisesti ole, mutta jos ymmärtää asiasta jotakin niin varmasti olo tulee paremmaksi - ja ymmärtää kuinka kannattaa vastailla ja mihin kiinnittää huomiota.

Aion saada uuden työn! Oikeasti - ja vakavissani. Vuonna 2012. Ei kun tekemään töitä tämän tavoitteen eteen! Lama on nurkan takana ja Eurooppa kriisin partaalla - nyt on paljon töitä, ne on vain löydettävä ja sitten on vain saatava itsensä niitä töitä tekemään!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaksi kynttilää ikkunalle kuudelta illalla - näin aina itsenäisyyspäivänä

Suomi täyttää tänään jo 94 vuotta: onnea meidän omalle isänmaallemme! Oma isä on taistellut ase kädessä silloin joskus kauna kauna sitten hyvin nuorena poikana, viimeisessä sodassa, jatkosodassa. Taisteli maan puolesta ja saanut siitä muistoja mieleensä joita ei koskaan meille kertonut, joskus vihjaili vain. Tupakkaa oppi siellä polttamaan - tupakkia sai palkaksi muistaakseni kaksi askia päivässä. Määrä voi olla väärä mutta se, että se oli osa sotilaan palkaa on totta.

Kaikki tarinat lapsuuden ja nuoruuden aikana ja ylipäätään yhteiskunta ympärillä ovat pitäneet tarinoita itsenäisyyden puolustamisesta, sen tärkeydestä kovasti esillä. Siksi se tuntuu vieläkin hyvin läheiseltä asialta.

Siksi minulla on aina kynttilät ikkunoilla joulukuun kuudentena - oli aina silloinkin kun asuin ulkomailla. Ja silloin kun meni kävelylle, kuuden jälkeen illalla, saattoi nähdä missä asui suomalaisia, minkä ikkunan takana mietittiin Suomen itsenäisyyttä!

Tämän viikon neuleissa on sinistä ja valkoista.
Sukan varteen vanhoja lankoja ja terä uusilla - perinteistä, mummilta opittua!

Juhlin siis itsenäisyyspäivää kotosalla hyvin suomalaisesti: rauhaisasti ja jotain mieleistä ruokaa perheen kanssa syöden, hiukan kuohuviiniä nautiskellen. Ja tietenkin neuloen!

Melkein täysi kuu loisti,
Suomen lippu roikkui pimeässä

Graavilohta ja lohikeittoa syömme, jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera ja kahvia. Suklaata on varattu pöydän herkuksi ja koristeeksi, samaten pipareita.

Töitä olen tehnyt muutaman tunnin tänään - Suomen ulkopuolella tänä on tavallinen, tylsä tiistai-päivä. Ja työpaikalla läjäpäin töitä.

Mutta kohta syömme keittoa, muutaman suklaakonvehdin ja juhlistamme iltaa katsomalla minkälaisia pukuja Suomen merkki-ihmisillä on päällään!

-----

Iltakävelyllä kuuden jälkeen huomasin, että kynttilöin polttaminen ikkunoissa on jo aika harvinaista. Tapa häviää, hiipuu. Vain muutamissa ikkunoissa on enää yksi tai kaksi kynttilää...  Monenkirjavia jouluvaloja on paljon, pihoilla ja iikkunoissa. Suomen lippu oli monelta jäänyt pimeälläkin salkoon.





Porovalot valaisevat syksyn pimeydessä

Flyygeli avattuna - konserttisalin soitin lähietäisyydeltä

Jonnekin päin Suomea on kuulemma jo lunta satanut. Ei vielä tänne meidän keittiön ikkunoiden taakse, ei, ei. Vettä täällä lorottaa taivaalta, maa on jäisen liukas kun aamuisin on miinusasteita mutta päivisin plussalla mennään.

Riisipuuron ainesosat

Olo ei ole kovinkaan plussalla - vaikka onkin adventtiaika ja se on yleensä mukavaa. Kodikasta ja viihtyisää. On nytkin, toki - laiteltiin hiukan erilaisia koristeita vielä pikkuisen kanssa esiin tänään; hän laittoi itse omat tunnelmavalot omaan huoneeseensa, valonauhan ikkunaan ja sängynpäätyyn. Valot muodostuvat punaisista poroista. Hän valitsi sen 3 vuotta sitten itselleen kaupasta ja nyt kun kaivettiin joulunajan juttuja esiin niin sekin löytyi. Itse kiinnitin punaisen sydämen vanhimman lapsen entisen huoneen ikkunaan, himmelin viereen.

Adventtikyntteliköt ilmestyivät jo viikko sitten keittiön ikkunaan ja pöydälle kun oli ensimmäinen adventti. Tänään sitten poltettiin jo kahta adventtikynttilkää kun syötiin riisipuuroa. Time flies!

Joulukalenterin luukkuja on availtu jo viikon ajan, tänään tuli kaksi kyntilää tonttujen kädessä, siinä partiolaisten kalenterissa. Kaksin adventtia vietettiin pienimmäisen kanssa, hänen aamuisten luisteluharkkojensa jälkeen. Vanhimmat lapset menevät jo omia aikojaan ja teitään - ei kiinnostanut heitä riisipuuro eivätkä piparit, ei suklaa.

Heräsin varhain aamulla ja järjestelin kaikenlaista - sitten vein lapsen ja kaverinsa jäähallille luisteluharjoituksiin. Lapsi haluaa lopettaa partion ja uimaharrastuksen kun nyt pitää päästä jääkiekkoa pelaamaan! Harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa - kaukana eri naapurikuntien jäähalleissa joihin pääsee vain kuskattuna. Ajatus jo kammostuttaa - miten herran pieksut saan lapsen kolme kertaa viikossa harjoituksiin kymmenien kilometrien päähän - ja siellä pitää sitten vielä se aika myös notkua odottelemassa, että harjoitukset menevät ohi.... Huh huh. Partio on ollut kiva harrastus mutta sekin on pitkässä matkassa enkä ole päässyt aina kuskaamaan joten kertoja on jäänyt väliin. Se harmittaa. Uiminen on mennyt superhienosti; halli on lähellä, sinne pääsee omin avuin ja lapsi on siinä niin hyvä että pitäisi siirtyä kilpailevaan ryhmään mutta silloin pitäisi uida 3 kertaa viikossa eikä se innosta - pitäisi lopettaa viulu tai kitara että voisi uida noin paljon. No, nyt lapsi sitten lopettaa koko uimisen kun välimuotoa sille harrastukselle ei ole.

...ja valmis adventin puuroateria

Harmittaa, kun lasten harrastukset ovat melkein ammattilaiseksi tähtääviä; ne ovat kalliita ja ne vievät valtavasti aikaa. Ja aika menee myös vanhemmilta - kuinka yksinhuoltajaäiti voi moista edes tehdä??? Ja miksi juuri mitään ei voi harrastaa vain kerran viikossa? Jo aikaisemmin omat vanhemmat lapset sitä harmittelivat - kolme kertaa viikossa on aika tyypillinen tahti melkein mille harrastukselle vain. Sen päälle tarvitaan yleensä vielä vähän lisäharjoittelua. Kaikki tämän koulun ja kavereiden lisäksi. Ei sellainen ole HARRASTUS - työstähän tuo melkein käy! Lapsen pitäisi saada tehdä erilaisia asioita ja olla kavereide kansas - ei satsata kaikkea vapaa-aikaa yhteen harrastukseen ja kilpailemiseen.

Työstä vielä

Soitto soi, klarinetin käheä ääni

Olen itse jo varma, että minut irtisanotaan lähiaikoina; saanko tiedon ennen joulua vai heti sen jälkeen on epävarmaa. Suomessa YT-neuvotteluaika on 6 viikkoa ja jos se käytetään kokonaan, tulee tieto vasta ensi vuoden puolella. Euroopan maissa on hyvin erilaiset irtisanomiskäytännöt - Saksan kaikkein vaikeimmasta vaikka Tanskan helppoon - siellä vain sanotaan, että työt loppu nyt, emme enää tarvitse sinua ja niin se sitten päättyy. Jenkeissä ja Aasian maissa porukasta pääsee helposti eroon. Suomi on keski-kastia tässä.

YT:den jälkeen tulevat varsinaiset irtisanomiset ja siitä sitten irtisanomisaika ja olen pihalla. Sen jälkeen ei meillä enää pelata jääkiekkoa eikä paljon harrasteta muutakaan jollen saa jostain muualta töitä. Yritän tietenkin hakea, ihan tosissaan. Kun vain töiltään ehtii!

Eletään taas päivä kerrallaan ja katellaan. Yritän maksella maksuja pois ja elää säästeliäästi; saa nähdä kuinka käy.

Viikonloppu alkoi puhallinkonsertilla jossa soitettiin paljon klarinettimusiikkia. Konserttisali oli niin täynnä, että muusikot joutuivat soittamaan ihan yleisön keskellä kun tuoleja laitettiin muusikoden ympärille ihan joka puolelle. Ilma meinasi loppua! Olin niin väsynyt illalla konserttisalissa, että taistelin nukahtamista vastaan nipistelemällä itseäni. Silti nukahdin konsertissakin pari kertaa - toivottavasti kukaan ei nähnyt. Noloa.

Kamalaa, väsymys on jo melkein kuin sairaus: olen niin väsynyt, että pelottaa ajaa autoa! Kotona nukahdin perjantaina lehteä lukiessa!

Konsertissa käynti oli silti ja joka tapauksessa kiva kokemus; musiikki on mieltä puhdistava ja raikastava asia. Kotona lapsi soitteli viikonloppuna joulumusiikkia - niin levyltä kuin viulullakin. Hän soittaa ensimmäisessä orkesterikonsertissaan huomenna joten saan taas pian nauttia elävää musiikkia. Johonkin isompaan joulukonserttiin haluaisin myös mennä jossain vaiheessa - katsotaan miten työasia menee ja pääsenkö irroittautumaan. Vaikka irtisanominen onkin kaikella todennäköisyydellä pian edessä, nyt on aivan valtava työmäärä sitä ennen purettavana - viime viikollakin olivat työpäivät järjestään yyli 10-tuntisia; ylituntejahan ei lasketa mutta toki ne itse itselleni laskin. Ei työttömyys siksi uhkaa, että ei olisi töitä - vaan sen takia, että saataisiin kustannukset alas. Kustannuksista suurimpia ovat palkkakulut - joten ne täytyy leikata. Maalliko sanoisi, että kannattaa leikata johto- ja päällikköportaasta jossa ne valtavan suuret palkat ovat. Pienipalkkaista porukkaa joutuu häätämäään pois valtavat määrät että kustannusket leikkautuvat toivotulla tavalla. Se taas tekee organisaatiosta ramman, kun leikataan rankasti työtä tekevää porukkaa pihalle, aivan valtavat määrät. Yläkerroksien paikkoja ei leikata koska juuri ne ihmiset tietenkin päättävät uuden organisaation ja uuden strategian - siksi siellä samat ihmiset vaihtavat toistensa kanssa paikkoja ja päättävät mitä muista organisaation osista poistetaan tai myydään, että saadaan firma terveeksi. Leikataan samalla toki helposti niitä organisaation osia joiden poistumnen tuo valtavat ongelmat jäljelle jääneisiin osioihin. Voi helposti tulla rampa organisaatio... Se nähdään ajan myötä; me jotka poistumme, seuraamme toki myös jatkossa kuinka siellä käy. 

Euroko loppuu - ja työttömyys lisääntyy

Uskollinen kaktus kukkii aina marraskuussa makuuhuoneen ikkunalla.

Maailman tilanne tuntuu NIIN masentavalta tällä hetkellä. Euron pelätään kaatuvan valuutana. Maailmantalouden ja yksittäisten maiden talous on tosi huonoissa kantimissa - sitä poliitikot aikovat hoitaa korottamalla veroja ja maksuja. Kaikkein "hauskin" maksu mitä ollaan tekemässä on ns kasettimaksun laajennus - vero kaikkiin laitteisiin joissa on muistia ja joilla voi kuunnella musiikkia. Maksu tulee tietenkin kaikille, huolimatta siitä kuunnellaanko oikeasti musiikkia vai ei. Sapettaa, ärsyttää moinen. Tätä veroa, kuten monia muitakin,  ajaa vasemmistoliitto. En ymmärrä - eikä heidän pitäisi tulea vähävaraisia; vai onko tässä ajatus, että musiikkia kuuntelevat enemmän hyvätuloiset? Höh.

Loppujen lopuksi elämä vaan kallistuu. Kaikilla. Työttömyys lisääntyy ja sen jälkeen uudet maksut tuntuvat vielä epäoikeudenmukaisemmilta.

Siihen kategoriaan kuuluu kohta paljon niitäkin, jotka vielä ovat työssäkäyviä ja palkkaa nauttivia. Itse yksi tähän joukkoon hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa kuuluva niin ikään. Pelottaa niin sikana, että en halua edes myöntää.

Tilattaviin lehtiin tulee ensi vuonna 9 prosentin vero. Aion itse perua Hesarin ja paikallislehden tilauksen; ehkä tilaan Hesarin viikonlopuikis vain - siis jos olen vielä töissä. Muita lehtiä ei tule paljon - Suomen Kuvalehteä aion jatkaa. Pirkat ja Yhteishyvät tulevat kun ovat ilmaisia. Samoin kaikki mu mainospaperi jota tulee kilokaupalla kotiin; sen saisi lopettaa, jo ekologisista syistä - mutta eihän niille mitään voi. Jos peruu ilmaisjakelun, ei saa myöskään oman kotikunnan tiedotteita, ei opistojen kurssikataloogeja eikä bussiaikatauluja. Kauppakeskusten, K- ja S-kauppojen sekä pizzakuppiloiden- ym tarjouksista ei pääse eroon millään vaikka en ikinä niitä lukisi, koskaan ostaisi pizzaa. AARRGGH

Piparien uudet kuviot - muumeja, pupuja

Tässä hetki sitten sain tietää, että paras ja läheisin työkaverini on listalla jonne on kirjattu irtisanottavat osastoittain ja alueittain. Pitkä lista ihmisiä jotka eivät asiasta tiedä - neuvottelut liittojen kanssa - YT:t - päättävät virallisesti asiasta. Moinen on tietenkin vain teatteria ja kaikki sen tietävät - mutta se teatteri pitää esittää kuitenkin joka kerta; kuuden viikon pidennys löysässä hirressä roikkumiseen jona aikana tietenkin parhaat ehtivät hakea uuden työn ja moni muukin järjestellä asioitaan. Viime kierroksella yksi työkavei ehti saada talon myytyä ja perheensä muuttamaan paljon pienempään kerrostaloasuntoon, sai lainaehdot neuvoteltua paremmiksi samalla kun odoteltiin YT-neuvottelujen kulkua. Virallisesti irtisanottavat taas päätettiin liittojen kanssa mutta tietenkin kaveri jolta oli työt jo vähennetty ennen YT:den alkua tiesi mitä tuleman pitää. Kaveri viereisellä jakkaralla sai jo etukäteen molempien työt; kiusallista hänelle joka sai työt omiensa päälle vaikka oli kiireinen jo alunalkaen.

No, irtisanottava meni muualle tekemään vähät työnsä ja hoiti pääsääntöisesti omia asioitaan kusi viikkoa. Ei ole tuokaan järkevää - ja syö firman rahoja tosi paljon kun tällaisia kavereita on kymmeniä ja satoja isoissa firmoissa. Sitten tuli vielä eropaketti käteen joten loppujen lopuksi kun erolappu annettiin, hän oli jo henkisesti aivan valmis lähtemään talosta. Uutta työtä hän ei kyllä ole vieläkään saanut - pari kuulautta on siitä kun hän lähti.

Eihän YT-neuvotteluissa mitään jo aikaisemmin työnatajan päättämiiä asioita muuteta - asia on jo päätetty kun ne alkavat. Luotot toki itse antavat jäsenien ymmärtää että he ovat saaneet ajettua sitä ja tätä asiaa eteenpäin, mutta se on useimmiten jo etukäteen suunniteltu neuvottelujuttu; "annetaan niille tämä niin ovat tyytyväisiä." Kaikkien pitää saada tuntea onnistuvansa, olevansa hyvä neuvottelija. Yritys on päätöksensä tehnyt ja neuvotteuissa käsitellään sitten jotakin asiaa kuten irtisanomispaketin kokoa tms - jos sitäkään.

Tiedän, että itse olen samanlaisella poispotkittavien listalla, ihme jollen olisi - sitä sivua en vain itse ole vielä nähnyt, se paperi ei ollut nähtävissä, oli toisella pöydällä, toisten käsissä. Silti toki ymmärrän, että olen yksi osa suurta joukkoa josta ammattiyhdistysten ja eri henkilöjärjestöjen ihmiset neuvottelevat, keskustelevat ja puhuvat kuutisen viikkoa pöytänsä ympärillä.

Tietenkin ymmärrän, että näitä neuvotteluja ei käydä ilkeyttään vaan siksi, että firman on selviytyäkseen vähennettävä kustannuksia - ja palkat ovat iso kustannus. Ei ole yksinkertaisesti varaa pitää ihmisä töissä jolleivat he tee kunnolla ja tuottavaa työtä. Muut saavat mennä - minne menevätkin; se on jokaisen oma asia.

Olen jutellut tämän hyvän työkaverin kanssa jo monta kertaa sen jälkeen kun sain eilen tiedon että hän joutuu pois. Jutellaan aivan tavallisia - en tietenkään voi hänelle kertoa asiaa vaan annan hänen kertoa kun hän kertoilee miten voisi parantaa sitä ja tätä asiaa omassa työssään, tehdä hommia paremmin jne. Hän juuri kertoi ottaneensa yhteyttä yhteen ylimmistä johtajista ja saaneensa tältä kannustusta tekemänsä ehdotukseen - tuntuu kamalalta kun tietää miten nuokin asiat ovat luultavasti teatteria. Tieto lisää tuskaa - tunnen itseni petturiksi vaikka tiedänkin, että asialle en itse mitään voi.

Meidän tiemme tulevat erkanemaan. Tosi sääli; olemme oppineet tuntemaan toisemme ja soittelemme päivittäin, juttelemme firman asioista laidasta laitaan, välillä vähän omiakin asioita.

Viikon päästä tiedämme myös virallisesti totuuden. Silloin tiedän myös, saanko sen työpaikan jota olen hakenut ja johon minut on testattu. Ja joka testi meni mielestäni huonosti - mutta toki tiedän, että siinä ei testattu minun matemaattista lahjakkuuttani ainoastaan - vaan sitä, sovinko tehtävään... '

Elämä on tällaista. Vaikeaa. Nyt kun vielä olen kuukausipalkallinen, pitäisi maksaa velkoja pois - mutta miten se tehdä kun palkkakaan ei meinaa riittää menoihin? Lasten menot pitää kohta varmaan karsia isojen osalta pois kokonaan...

Huomenna on joulukuu, musta marraskuu päättyy. Odotetaan joulua ja sen jälkeen talven valkeutta ja kuulautta. Elämä voittaa, toivottavasti tämänkin synkän ajan.

Töiden hakua nöyryyttävyyteen asti

Saumuri. Kallis ja hieno vempain; olisi kiva omistaa tuollainen - ja osata sitä käyttää!

Tänään olen käynyt testeissä uutta työtä varten. Erilaisia täytettäviä ruudukoita, ryhmäkeskusteluita, haastatteluita ja itseanalyysejä vaikka kuinka monta - moneksi tunniksi. Melkein koko päivä meni vaikka tein ison osan jo etukäteen sähköisesti. Toisaalta ihan kivaa - toisaalta kamalaa! Huomasin, että olen matemaattisesti idiootti; en osannut laskea testin laskuja. Loogiset päättelytehtävät menivät myös hitaasti. Sain vain pienen osan tehtyä.

Olen tyhmä. Totta. Surullista.

Luonto odottaa lunta
ja pakkasta

En tämän nöyryyttävän todellisuuden paljastuttua enää odota saavani työpaikkaa jota olen hakenut ja alan satsata tiukemmin siihen, että saan takerruttua kiinni kunnolla tähän nykyiseen. Jatkan taas päivä kerrallaan - ja kiitän tästä kokemuksesta jonka sain itse kokea uutta paikkaa hakiessa. Selvisin finaaliin mutta siellä paljastui todellisuus - varmasti olen itse kaikkein pettynein tähän asiantilaan - kukapa muukaan???

Aika hauska muuten, että kun kaikki joka paikassa aina  hokevat sitä kuinka mitään ei maailmassa voi yksin tehdä; ihminen onnistuu vain ja ainoastaan kun on hyvä sosiaalinen ja kollegiaalinen verkosto - kun tuntee oikeita ihmisiä ja saa luottaa hyviin ystäviin ja perheeseen. Halleluja; rakkaus ja toisista välittäminen voittaa kaiken!!! Nämä ovat niin kauniita ja jaloja asioita, että tietenkin laulan niitä itsekin. Ystävät, rakkaat ja rakkaus, toisiaan auttavat ja tukevat ihmiset maailman myrskyissä pärjäävät....

Aah. Eihän minulla oikeasti ole verkostoja eikä rakkauksia, ei ystäviä. Perhe on, lapset ja äiti. Heille en voi mitään hankalaa kertoa; sen kerran kun olen sen tehnyt, joudun itse lohduttajan paikalle - "mitäs sitten, jos äiti jää työttömäksi?" " Mitäs nyt kun ero tuli - ihan kamalaa." "Ei meidän suvussa ole ennen erottu!" "Miten et nyt osannut hoitaa asiaa paremmin, miten sinä noin pärjäät...?"

Kauniita sanoja kannattaa toistella, uskon. Ihmiset haluavat uskoa niihin. Niin itsekin. Haluan rakkautta, ystäviä, kaikkea hyvää ja kivaa. Ennenkaikkea rakkautta, tietenkin. Se kuuluu ihmisyyteen. Silti moni on ilman - mutta sellaista ei sanota haastatteuissa joissa etsitään "VOITTAJIA". "CHAMPIONS".

Tällä viikolla tehdään täysillä bisnestä työmaalla. Sitten kun ilta saa, toivoisin voivani tehdä käsillä kaikkea kivaa - Ommella. Neuloa. Virkata. Rakentaa himmeleitä. Leipoa.

Lapaset valmistuivat. Toisetkin ovat tuloillaan, samoin sukat.

Lapset olivat viikonloppuna poissa - pienin partioleirillä, isot omissa menoissaan kavereidensa kanssa niinkuin he aina ovat viikonloppuisin. Olin siis kotona yksin ja mietin, onko elämäni tällaista sitten muutaman vuoden päästä kun kaikki lapset ovat omillaan ja toivottavasti onnellisa elämässään ilman äidin huolenpitoa. Nyt vielä oli ihan kiva olla rauhassa ja yksin; olin väsynyt ja tuntui ihanalta istua ja kuunnella radiota, neuloa ja juoda lasi ja toinenkin punaviinia. Kelle sitten joskus teen neuleita - onko minulla ketään jolle puhua...?

Olen aina ajatellut, että elämä menee kuin sen on tarkoituskin mennä. Yksinäisyys on kurja tila - mutta vielä kaameampaa on jos joutuu elämään toisen terrorisoitavana, kiusattuna tai muuten niin, että joku määrää ja moittii koko ajan. Moni avioliitto on sellainen.

Yksin saa olla hakkamatta ja mollaamatta. Vaikka puiden suhinaa kuunnellen. Rakkaudesta unelmoiden.

Kalenterin ensimmäinen luukku auki!

Adventtiaika omalla ikkunalla, keittiössä

Ensimmäinen adventti on tänä vuonna harmaa ja vetinen. Kun ulkona on pimeää ja synkkää, on ihana sytyttää kynttilöitä ja nauttia kotona lämpimästä ja kotoisasta tunnelmasta. Kun on synkkää ulkona, on koti ihanan kotoisa ja suloinen paikka jonne on ihana sulkeutua ja antaa tuulen ulvoa nurkissa!

Vaikk on vasta marraskuu, saa joulukalenterin jo aukaista - jos on ostanut oikean ADVENTTIkalenterin eikä vain perusjoulukuun kalenteria joka alkaa aina joulukuun 1. päivänä. Kalnterin luukusta tuli tietenkin yksi kynttilä - niinkuin aina adventtina tulee kyntty adventin mukaisesti!

Pimeä siis tosiaan puskee läpi joka paikasta, tuntuu, että mikään lamppu ei pysty sitä kunnolla läpäisemään!

Uudet jouluvalot ja valaisimet ovat led-valoja ja ne ovat hehkulamppuja edullisempia. Pieniä ja teräviä valoja kuin kaukaiset tähdet taivaalla. En tiedä, voiko niitä laittaa tavallisiin valaisimiin joita käytetään kunnolla valaisemiseen, ei vain tunnelman luontiin. Energiansäästölamput on tarkoitettu kaikelle kansalle kotoen ja pihojen valaisuun.

Nämä lamput ovat melkein järjestään ihan kamalia. Ihan oikeasti - hirveitä! Markkinoinnilla meille kaikille pakkosyötetty kallis ja saastuttava Ne ovat kalliita ja elohopealla ja muulla raskasmetallilla saastuttavia tuotteita joita ei voi mitenkään enää välttää jos valoa tarvitsee....

Ne valaisevat paljon huonommin kuin vielä jokunen vuosi sitten kaikilla käytössä olleet hekulamput - ja ne himmenevät valoteholtaan häpeällisesti ja huomaamatta ajan kuluessa. Rumia ja kömpelöitäkin ovat. I hate them! Todellinen susi tuotteeksi - silti koko Eurooppa on korvaamassa hehkulamput tällaisilla - energiansäästön nimissä. Silti yksi tuollainen lampun phalainen maksaa 10-20 kertaa enemmän kun vanhanaikainen hehkulamppu - joita ei enää kohta saa kaupoista ollenkaan. ÄRRRSYTTÄVÄÄ!  Voi vain ihmetellä, mitä suhteita lampputehtailijoilla on EU-päättäjien kanssa....????

Harmaa maisema kuvattuna tänään puoliltapäivin.

Pimeässä siis jälleen taaperramme. Hoosiannaa en päässyt kirkkoon kuulemaan kun olin lupautunut kurssille oppimaan saumurinkäytön saloja. Samaten olin lupautunut lapsen partioretkelle glögin keittoon ja tarjoiluun. Saumurin opiskelu jäi kesken mutta partiotapahtumaan osallistuin vähän paremmin!

Luomuvaloa. Tunnelmallista.

Mukavasti meni viikonloppu näinkin. Koristelin illalla kodin adventtiaikaan. Kalenterin luukusta tuli yksi kynttilä ja yksi kynttilä on sytytetty myös kynttelikköstä keittiön pöydällä. Uusi sähkökynttelikkö on myös laitettu keittiön ikkunalle kissan viime vuonna särkemän tilalle. Maksoi 6,90 ja on led-valoilla varustettu - varmasti ihan hyvä investointi kun se kestää varsin monta vuotta jollei kissa taas käy särkemässä sitä jälleen - meillähän on kaksi kissaa huushollissa taas kisaamassa niin kaikkea särkyy taajaan muutenkin.

Saunottiin - ihanaa! Kuunneltiin puiden huminaa syysmyrskyn pauhatessa - siitä tulee hyvä olo; puiden humina on todella rauhoittava ja hyvä ääni. Kaikki puut humisevat mutta kuuset ja männyt mahtavimmin.

Riisipuuroa on syöty, glögiä juotu ja pipareitakin naposteltu. Partiolaisten ansioita kaikki nämä kolme viimeksi mainittua nautintoa. Kiitos kovasti.