Hukutaan lumeen kohta kaikki!



Tähdelangoista virkatut sukat. Yhtä surkean näköiset kuin koko elämä tällä hetkellä!

Lumitilanne - jatkuva  lumentulo alkaa rassata
Lunta satoi ihan koko päivän eilen - sitä tuli yli 20 senttiä pelkästään sunnuntaina. Lauantaina tuli hiukan ja viikolla sitä ennen varmasti yhteensä parikymmentä senttiä. Pihalamput ovat hautautuneet lumeen, kattojen päällä on aivan valtavat lumipeitteet jotka ovat jo painonsa ansioista alkaneet valua reunojen yli - mutta yhä kiinni katolla. Kohta, kun sää hiukan lämpenee, alkavat katot tyhjentyä ja sitten meillä on jälleen isot kasat painavaa, tiukkaa lunta ovien ja ikkunoiden edessä...

Tänään kuoli nainen jäätyään katolta putoavan jään alle. Viime vuonna kuoli vanhempi mies katolta tippuvan lumen alle - molemmat Helsingissä. Moni katkoo jalkoja ja käsiä tai satuttaa pään tai muun ruumiinosan liukkailla.

Lumi vei itseltäni koko eilisen päivän: tein lumitöitä yli 4 tuntia; välillä menin sisälle huokasemaan ja lepäämään, tekemään ruokaa ja sitten taas kolaamaan... Lunta tuli lisää ihan koko ajan. Onneksi vuoro on nyt siirtynyt minulta seuraavalle tekijälle: PUH!

Työtilanne rassaa
Juttelin tänään "oman" työsuojeluvaltuutettuni kanssa ja kuulin, että suoria irtisanomisia saadaan odottaa vielä noin kuukausi. Vaikka odottaa näin kurjaa asiaa, tuntuu odotus silti kaamean vaikealta. Epävarmuus on hankala kestää! Minä, kuten kaikki muutkin, haluaisimme tietää mitä tapahtuu ja ketkä saavat jäädä, ketkä joutuvat lähtemään. Johtajat on nimitetty ja he rakentavat organisaatiota nyt mieleisekseen; he kulkevat rinta rottingilla ja kehoittavat muita ahkeraan työntekoon! Kukaan ei vielä kuukauteen kerro niitä nimiä joita ei valita uuteen ja tehokkaaseen organisaatioon. Monet tietävät tai vähintään arvaavat sen toki itsekin; elämme nyt teeskentelyn aikaa kun kaikki ovat olevinaan ihan normaalisti töissä mutta eivät ole; pidetään palavereja ja kokoustetaan.... Olen huomannut monen tulevan tosi myöhään töihin ja lähtevän jo kolmen jälkeen kotiin; ei kiinnosta työnteko!

Itselläni on töitä enemmän kuin koskaan - teen hommia urakalla että saisin kaiken valmiiksi - voi kysyä miksi huhkin kuin hullu kun irtisanomien on tulossa. Vastaus on: en tiedä. Jännitän jopa paria isoa ja hankalaa juttua vaikka niidenkään hyvä hoitaminen ei saa minua parempaan jamaan talossa enää, mitenkään! Oikeasti en haluaisikaan täällä enää olla, mutta uusi homma pitäisi löytyä.

Olen täällä nyt vain turha kustannuserä. Minut pitää saneerata että firmalla olisi tulevaisuudessa paremmat mahdollisuudet tuloksen tekoon. Joku muu tekee pian nämä hommat paremmin ja tehokkaammin. Ehkä tällä tietokoneella, istuen tällä tuolilla ja juoden kahvia tästä mukista. Kaikki muuten samoin paitsi että toinen ihminen on minua parempi ja tehokkaampi.

Katselen nyt jo käytäviä sillä ajatuksella, että kohta tämä on nähty viimeisen kerran.

Outoa kuinka nolottavalta ja nöyryyttävältä tuleva irtisanominen tuntuu jo nyt; jo nyt mietin minkälaisen jäähyväiskirjeen lähetän kaikkien näiden vuosien jälkeen porukalle - toisaalta tuntuu, että mitään viestiä ei tarvita. Kun ihminen heitetään pois, ei liene välttämättä tarvetta kiitellä ihan kamalasti. Voi olla myös, että olo on niin surkea, että ei oikeasti jaksa mitään kellekään lähetelläkään.

Haa - ehkä lähdenkin ihan hipi hiljaa vain. Kerään kaikki tavarani kasseihin iltaisin ja olen päivällä ihan kuin ei mitään, lähden sitten viimeisen kerran mitään kellekään sanomatta - sanon Moi kun lähden, jätän tietokoneen ja kulkukortin pöydälle ja menen pää pystyssä ovesta ulos, kävelen autolle ja ajan pois.
Mietin myös sitä, että jos törmään johonkuhun tämänhetkiseen työkaveriin vaikka kesällä tai ensi syksyllä, kuinka he reagoivat... Eivät ole huomaavinaan vai juttelevat kuin ei mitään? Saas nähdä!

Kävin aamulla työhaastattelussa. Olin oma itseni, yritin parhaani ja jos se riittää, saan paikan. Ymmärsin, että olen yksi neljästä tai kolmesta haastateltavasta. Paikkaa ei laiteta ollenkaan avoimeksi julkisesti vaan se täytetään "hiljaisesti". Ensi viikolla tulee päästös siitä kuka valitaan. Toivon, toivon ja rukoilen, että saan paikan! Muutoin jään etsimään jotain muuta. Very simple, Watson! Minulla on kaksi hakemusta vetämässä tämän lisäksi - tätä missä tänään kävin en ollut edes ajatellut vielä muutama päivä siten kun en siitä mitään tiennyt; siksi yritän olla hehkuttamatta asiaa liikaa mielessäni. Näiden rivien jälkeen laitan kannen tämän asian päälle ja jätän keiton hautumaan omaan rauhaansa.

Huomenna on kriittisen haastava päivä - monta isoa asiaa tehtävänä saman päivän aikana. Jotenkin tuntuu kuitenkin kivalta tehdä asia hyvin, niin että muutkin ovat tyytyväisiä.

Viime viikonlopun kauppakassin sisältö. Ruoka riitti koko viikonlopuksi
 mutta raha on niin vähissä että itkettää.

Yritän maksella laskujani ja tehdä kaikin puolin parhaani että maailma ei aivan kaatuisi minun ja lasteni päälle kevään aikana tai sen jälkeen, kävipä elämässä miten hyvänsä... Sitä vaan ihmettelen, kun rahat aina loppuvat ennenkuin kaikki laskut on maksettu - vaikka en omasta mielestäni niin paljon ostelekaan... Asuminen on kyllä kallista, siihen menee yli puolet palkasta.

Raha on tiukassa; ostan ruoaksi nykyään vain alennettua, vanhenevaa ruokaa tai muutoin halpaa; olen jo väsynyt ajattelemaan kaikkea terveellistä ja monipuolista; nyt vain pitää selvitä hengissä, en jaksa enää ajatella muutoin. Maksan laskuja ja yritän selvitä - aika näyttää miten käy.

Elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä - pidemmällä tähtäimellä. Ei kukaan.

Työtä ja työtä - palkalla ja palkatta

Aamuruuhkassa, pienessä lumituiskusessa tiistaina

Luinpa hyvän jutun Taloussanonien nettisivuilta. Irtisanominen uhkaa tällä hetkellä tuhansia suomalaisia. Melkeinpä jokaisen pitäisi osata varautua uusiin haasteisiin ja uuden työn hakemiseen jo silloin kun kaikki on vielä jokseenkin hyvin, ei antaa itsensä tuudittautua leppoisaan olemiseen ja uskoa, että kaikki pysyy sellaisena kun nyt on. Palkkatyö ei ole itsestään selvyys. Poliitikot puhuvat työntekijäpulasta ja työntekijöiden markkkinoista. Haluavat tänne lisää työntekijöitä ulkomailta. Haluavat eläkeiän nostamista vaikka työnantaja laittavat kaikki 58 tänä vuonna täyttävät ja sitä vanhemmat pois, eläkkeelle. Poliitikkojen unissa kaikki ovat töissä tuonne seitsemän kymppisiksi - paitsi tietenkään eivät he itse; valtakunnan poliitikkojen runsas eläke alkaa juosta iästä riippumatta kun on istunut pari -kolme kautta Arkadianmäellä. "Mutta se on niin pieni porukka, ei sillä ole kokonaisuuden kannalta suurta merkitystä." Poliitikot katsovat jonnekin horisontin taakse ja me "tavalliset ihmiset"elämme tämän päivän todellisuudessa - siinä kai se suurin dilemma.


Työhyvinvointi on päivän sana - sitä ei ole juurikaan näkyvissä omassa työpaikassani jossa YT-neuvottelut ovat lamauttaneet ilmapiirin. Itse tunnen sellaista pahoinvointia, että usein oksettaa ihan fyysisesti, tekee pahaa ja viime viikolla oli kuin itkuun olisin ollut purskahtamassa koko ajan. Aika ahdistavaa. "Nyt pitää keskittyä työn tekoon ja yrittää saada firma jaloilleen" sanovat esimiehet vaikka tietävät, että iso osa saa irtisanomislapun käteen kohta. Into tuloksen tekoon on hatara, myönnän. Ennen sitouduin täysin firman arvoihin ja halusin puskea eteenpäin, tehdä töitä yhteisen asian eteen, muiden kanssa. Nyt huomaan kuinka kireä tilanne saa aikaan inhottavia ohituksia, valhetelua ja selän takana puhumista. Toisen työ esitellään omana ihan silmää räpäyttämättä - ja kaameinta on, että samettisesti puhuva selkään puukottaja saa hyvän maineen ja hänet pannaan vastuuseen niistä työkaveistaan, joiden työn hän on varastanut omiin nimiinsä. Tekisi mieli kampata jätkä kunnolla, mutta hän on nyt johdon lellikki ja päässyt "Tulevaisuuden talentti"-kurssille. Miten ällötys saataisiin kaatumaan?

Omassa kurjuudessa ei kyllä kannata pyöriskellä; se ei johda mihinkään. Vaikka sanonkin, että kivaa ei ole enää ja pois tuolta haluan - ja siellä onkin monia, monia, hyviä työkavereita mutta on myös sellaisia joiden kansas on nyt tosi vaikea hommia tehdä. Oma pomo on yksi heistä - hänkin toki välttää minua ja koska hän istuu kaukaisen maan kaukaisessa pääkaupungissa, ei vaaraa törmäämiseen ole! Olemme tavanneet kolme kertaa yhtä monen vuoden aikana... Ja minun roolini on vain pienentynyt ja nyt on alkanut väheksyntä joka edeltää usein irtisanomista. Esimies ikäänkuin irtaantuu alaisestaan, alkaa pitää häntä huonona. Sitten on helpompi sanoa irti; inhimillinen juttu.

Itselläni on vielä töitä. Paljon, paljon töitä. Hiihtolomaa ei voi pitää ja hommia riittää pitkälle iltaan. Tällä hetkellä on sekä palkatonta että vielä palkallistakin työtä niin että puhki meinaan mennä kaiken keskellä. Jaksan sen kun tiedän - ja alan hiljalleen hyväksyä - työn pian loppuvan. Vaatii valtavasti energiaa, ajattelua ja pohdiskelua, uusien mahdollisuuksien miettimistä saada pää sellaiseen asentoon, että ei pimahda!


Laskiaispullien aikaan

Olen alkanut hakea töitä ja kehittää itseäni lukemalla sitä ja tätä asiaa ja oppaita, nettisivustoja ynnä muuta että selvittäisin itselleni mitä voin tehdä palkan eteen ja missä, minkälaisia työhakemuksia ja CV:tä kannattaa kirjoittaa, miten haastatteluissa ja soveltuvuustesteissä toimia... Itsestään selviä asioita, kuvittelin ennen. Nyt haluan varmistaa, että en mokaa mitään vahingossa... Luen myös ammattiin ja sen kehittämiseen liittyviä asioita; pari tuntia päivässä tähän tällaiseen vähintään satsaan; se meneekin nopeasti ja helposti moiseen.

Minulla on nyt kaksi hakemusta sisällä, yksi tosi mielenkiintoinen ja toinen aika lailla. Katsotaan, kutsutaanko haastatteluun. Kovasti toivoisin, tietenkin. Huomenna laitan vielä yhden - se ei vaikuta kovin innostavalta - mutta tyhjää parempi on toki.

Sitten tapahtui hauska juttu, eilen: se työnantaja joka ei ottanut minua "liian hyvänä" töihin, soitti ja tarjosi toista työtä. Tai sanoi, että HR haastattelisi minut ja pari muuta henkilöä - ensi viikolla. Ihan kiva, menen toki sinne juttelemaan. Sain muuten sitten alkuviikosta tietää kuka sen työpaikan sai johon minä en tulllut valituksi. Siihen valittiin ihminen jonka tunnen, jopa aika hyvin - hän on ollut samassa tiimissä minun kanssani ja olen hiukan hämilläni hänen valinnastaan - itse en olisi moista valintaa tehnyt. Nyt mietin, voisinko olla jälleen samassa tiimissä hänen kanssaa - jos tilaisuus tulee! Mietin sitä sitten jos näin kävisi.

Puhtaaksi kolattu ja harjattu pihamaa - kahden tunnin työn se vaati

Ehkä uusi työpaikka vielä löytyy! Sitä ennen minulla on huisin paljon hommia nykytyössä - pyyntöjä siitä sun tästä tulee koko ajan. Yritän pitää mielen korkealla.

Ja sitten se palkaton työ! En tarkoita kodin ja huushollin hoitamista, en mitään sellaista. Vaan tuota lumityötä jota nyt taas on paljon! Lunta sataa joka toinen päivä kymmenen senttiä - onneksi ei sentään joka päivä. Minulla on taloyhtiön lumivuoro ja lunta tulee urakalla. Toissapäivänä huhkin lumitöissä kaksi tuntia iltakahdeksasta eteenpäin. Eilen, kun olin tehnyt taas yli kaksi tuntia lumitöitä iltapäivällä ja käsivarret vapisivat krampissa, luulin olevani tulossa kipeäksi kun influenssasta puhutaan niin paljon. Palelin, pää oli kipeä ja joka lihasta särki. Menin yhdentoista jälkeen nukkumaan ja heräsin seitsemältä yhä väsyneenä. Enpä ollut kipeä vaan väsynyt ruumiillisesta työstä! Hah.

Lihakset ovat yhä kipeät. Ja ulkona sataa lunta. Luvassa huono ajosää ja lunta koko maahan seuraavien kolmen päivän ajan... Ei kun kolaamaan ja kasvattamaan lumikasaa!


           

Janikan runebergin tortut - kuvaneuvokki 8



Lasten kanssa leipominen
on aina kivaa



Alkutalven leivonnainen, makoisa vaan ei liian makea herkku on tietenkin Runebergin leivos. Näitä kosteita tötteröleivoksia alkaa saada kaupoista jo kohta joulun jälkeen. Lehtien reseptisivuilta löytyy joka vuosi aina uusia ja erilaisia "alkuperäisiä" runebergin leivoksia; minkälaisia rouva Fredrika oikeasti leipoi voi vain lopulta aavistella. Todennäköisesti, hyvä leipoja kun oli, hän muunteli reseptiä kotoa löytyvien aineiden mukaan.

Itse olen tehnyt runebergeja aina tällä samalla ohjeella - mutta toki vaihdellen jauhoseosta minäkin, sen mukaan mitä kaapista löytyy, minkämakuista mieli tekee... Leivoin itse näitä leivonnaisia työpaikalle kahvitauolle jo opiskeluaikaan kuukausittain monen monituiset kerrat. Jos leivoin jotain muuta, kysyttiin heti, enkö voisi taas tehdä niitä Fredrika Runebergin torttuja.


Namskis

Ja niinhän sitten teinkin. Se, että Suomessa näitä syödään vain Runebergin päivän läheisyydessä on tapa jolle ei sinällään ole kai mitään erityistä syytä. Kyllä nämä maistuvat kahvin kera muuhunkin aikaan vuodessa!

Leivonnaisten makuun vaikuttaa olennaisesti korppujauhojen laatu ja koostumus. Ennen korppujauhe jauhettiin itse korpuista ja kovista leivistä, nyt monet ostavat korppujauhot kaupasta omantunnon soimaamatta. Sama koskee manteleita; kaupan valmis mantelijauhe ja mantelirouhe ovat tasalaatuisia ja niitä on helppo käyttää. Mantelin sijaan mukaan voi laittaa pähkinärouhetta tai pähkinäjauhoa.

Näiden leivonnaisten taikina on TOSI hyvää. Varaudu nauttimaan pari lusikallista taikinaa itse ja sitä myös lapsille ja miehille hiukan nuoltavaa säästäen. Tiskauspalkaksi vaikka!

Näillä ne syntyvät, runebergit

Runebergin leivonnaiset:
300 gr voita sulatettuna ja jäähdytettynä
3 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
3 dl hienonnettua mantelia tai kaupan valmista mantelijauhetta tai mantelirouhetta
3 dl korppujauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

 

Munat ja sokerit kulhoon...

Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa: jauhot, mantelit, korppujauhot ja leivinjauhe.



Sekoita jäähtynyt voisula munasokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet seokseen nopeasti, vatkaamatta. Taikina ei saa sitkistyä!

Annostele taikina lusikalla muffins-vuokiin tai paperivuokiin.

Paista tortut 200 asteen lämmössä kypsiksi noin 10-15 minuuttia.



 

...vatkaa hyvin



Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa..

...sekoita keskenään.

 

Jaa taikiina vuokiin



Paista kypsäksi.

Aseta kunkin kypsän tortun päälle nokare hilloa. Kerrotaan, että Fredrika Runeberg on luultavasti käyttänyt omenahilloa torttujen päällä. Kokeilin tännä vuonna itse osalle torttuja omenahilloa mutta myönnettävä on: vaapukka on parempaa! Kaupan ja leipomoiden leivoksissa on säännönmukaisesti vadelmasilmä.

Omatekoinen vadelmahillo on toki paras silmä leivonnaiselle!

Hillosilmät leivonnaisten päälle.
Vadelmaa tai omenaa

Valmista tämän jälkeen valkoinen tomusokerirengas: Noin 2 dl pölysokeria laitetaan muovipussiin. Joukkoon tiputellaan sitruunamehua sen verran, että massasta saadaan puristeltua sen verran löysää, että se on helppo pursottaa saksilla leikatusta pussin kulmasta hillonokareen ympärille.

Halutessaan valmiit tortut voi kostuttaa punssilla tai brandilla. Omiin leivonnaisiini kostutus ei ole koskaan kuulunut, mutta monen mielestä alkoholitujaus kuuluu mukaan. Voi punssin toki juoda pikaristakin; luulisin itse maun olevan näin makoisin. 



Hyvää Runebergin päivää  tai mitä muuta päivää hyvänsä; nautitaan tortut hyvän kahvin kera mielellään iloisessa ja keskustelevassa kahviseurassa. Mmmmm.

Eh, voilà! S'il vous plaît.









 

Suomen kalliit kirjat ja kaikki muu

Suomessa ruoka on kallista. Niinkuin melkein kaikki muukin.

Suomi on EUssa ja meillä on sama valuutta monen muun EU-maan kanssa. Silti meillä on moni asia kalliimpaa kuin muissa maissa. Tämän huomaa aina kun matkustelee tai katselee muiden maiden sivustoja, lukee lehtiä.

Ruoka, vaatteet, asunnot, tavara ylipäätään on Suomessa kalliimpaa kuin lähimaissa. Palkat meillä ovat toimihenkilöillä matalammat kuin Euroopassa keskimäärin, työntekijöiden palkat ovat samassa tai hiukan paremmat. Olemme tasa-arvoinen maa, sanotaan.

Törmäsin asiaan kun lähdin itse tilamaan uutta Tomi Ahosen kirjaa "Communities dominate brands" josta luin viime viikolla nettilehdistä. Kirja maksaa Englannissa alle 30 puntaa, postimaksujen kanssa hinnaksi tulee Suomeen tilattuna noin 40 euroa. Sekin on mielestäni kirjasta tosi paljon rahaa - mutta tämä kirja myydään luultavasti yrityksille ja silloin hinnalla ei ole niin suurta merkitystä. Toisaalta tämänkaltaista kirjaa lukevat varmaan ihmiset joilla ei ole ihan valtavan huono rahatilanne, pääsääntöisesti. Meikäläinen on poikkeus joka vahvistaa säännön.

Itse mietin monta päivää ja päätin, että haluan kirjan lukea. Soitin tänään suomalaisiin kirjakauppoihin ja kyselin hintaa ja saatavuutta.

Kirjaa ei ole sen koommin Suomalaisessa kirjakaupassa kuin Akateemisessakaan. Outoa sinällään - vai onko? Kumpikin kirjakauppa tarjosi palvelujaan ja olisi kyllä mielellään kirjan minulle tilannut. Hintako? No, se on 82,50!!! Siis yli 80 euroa - huh.

Uskomatonta, aivan hämmästyttävää! Kirjan hinta tuplaantuu jos sen hankkii kirjakaupasta, verrattuna nettikirjakauppaan. Ja kirjaa saa silloinkin odottaa kolme viikkoa.

Tilasin aamulla kirjan nettikirjakaupasta ja olisin saanut kaksi kirjaa tuolla hinnalla. Saan sen myös ilman postimaksua koska tilaan noin suurella summalla rahaa! Ja kirja tulee postiin 3 päivän päästä - maksun saan maksaa yhdessä tai kymmenessä erässä.

Miten se voi noin mennä? Miksi kirjakaupalle tulee kirja kolmessa viikossa kun sen saa kuluttajana parissa päivässä ja puolta halvemmalla - ihan laillisesta nettikirjakaupasta?

Miksi kirjakaupat ajavat itsensä alas tuolla tavalla? Sääli jos ne katoavat kohta kokonaan; paikallisessa kirjakaupassa myydään jo nyt enemmän leluja, makeisia ja kaikenlaista askartelu- ja koriste-esinettä kuin kirjoja. Eikä siellä koskaan ole muuta kuin listahittikirjoja myynnissä.
                                                                                                                                         S

Yt-neuvottelut, työnhaku ja Suomen alasajo



Rikki meni, mieluinen kynttilänjalka kun tuli oli liian kuuma.
Rikki meinaa mennä moni ihminenkin näinä aikoina kun tulevaisuuden näkymät katoavat

Ei ole tullut mukavia uutisia vastaan hetkeen - ei SUomesta, Euroopasta, maailmalta kuin omalta työpaikaltakaan. Eilen oli Suomessa murheellisten uutisten suuri päivä, tänään oli iltapäivälehtien pääsivut mustat: Nokia irtisanoo kaksi kolmannesta Salon tehtaan porukasta. Suomen varuskunnat lopetetaan suurelta osin. Kuintauudistus laittaa Suomen sisäisen kartan uusiksi - maaseudulla ja kaupunkien keskustojen ulkopuolella asuville tulee elämä entista vaikeammaksi. Yritykset - suuret ja keskisuuret, kohta jo pienetkin varmaan - siirtävät tuotantoaan pois Suomesta.

Kaupungin tunnelmaa iltapäivällä

Suomi ei ole enää tärkeä edes suomalaisille, siltä vaikuttaa. Ainakaan poliittisille päättäjille. Yritysjohto ei tietenkään ajattel maan parasta vaan oman yrityksensä ja osakkenomistajien parasta; se on yritysten tehtävä.
Joku poliitikko tuossa tokaisi joku aika sitten - liekö ollut Vasemmistoliiton Arhinmäki; en ole varma - että ei Suomi tarvitse maanpuolustusta; Suomessa ei ole mitään joka kiinnostaisi mitään muuta maata, ei tänne kukaan vapaaehtoisesti tule! Turha laittaa niin paljon rahaa maanpuolustukseen. Uskomatonta!

Suomessa ei ole rahaa enää mihinkää, kaikesta pitää karsia. Paitsi sosiaalisektorista. Sosiaalisektorille pitäisi saada koko ajan enemmän että saadaan "palvelut taattua". Miksikähöän ei katsota miten ne palvelut saataisiin tehtyä järkevästi ja tutkittaisi, tarvitaanko kaikkia tukia ja apuja, järjetöntä määrää kaikkea hyvää yleisestä kukkarosta.... Tämän tästä kuulee, mitä kaikkea maksetaan kuntien sosiaalibudjeteista kun vain osaa käydä pyytämässä! Miksi? Kuulin eronneen perheen lapsesta joka on saanut ratsastusleirejä ja kesäleirejä, vuosittaisia ratsastuskursseja yms vuosien ajan. Hänellä on isä joka haluaisi hoitaa lapsen kokonaan mutta koska äidillä on mielen sairaus, skitsofrenia, ei lasta anneta isälle että ei äiti ei suuttuisi joten hänet on sijoitettu sijaiskotiin. Isän luo hän pääsee joka toinen viikonloppu. Koko rakennelma on niin omituinen - ja kallis - että ei voi kun päätä pyöritellä kun siitä uutisia kuulee...

Surullista. Niin surullista. Meillä on varmaan tässä maassa juuri sellaiset päättäjät ja poliitikot jotka me ansaitsemme. Emmekä me nyt parempaa ansaitse. Turmioon tunnumme menevän - ja omaa syytämme se tietenkin on, pitkälti! Tässä maassa ei kannata tehdä enää mitään, tätä ei kannata edes puolustaa. Kaikki vaan työttömäksi - sitten maksetaan työttömyyskorvauksia ja sosiaalitukia melkein koko kansalle. Ai mistä ne rahat tulevat - no, poliitikot ne jostain haalivat!

Pakastettu maa... Kuka tänne haluaisi?

Oma tilanne on tuntunut yhtälailla vaikealta - olin alkuviikon aivan maassa, välillä kuin tahmaisessa tervassa josta ei irti pääse - välillä hysteerisen oloinen kun aloin ajatella tarkemmin mitä työttömyys tarkoittaa ihmiselle jolla on velkaa asunnosta ja kaikesta, lapsia ja kohta ei työtä... Sitten olen päättänyt, PÄÄTTÄNYT, että en jää odottelemaan synkkää aikaa kun minut ja perhe heitetään rahattomana kodista pellolle jne... Olen ryhtynyt toimeen ja kirjoitan hakemuksia ja lähettelen CV:itäni minne keksinkin... Rekrytointiyrityksiin, omaan ammattiliittoon josta olen pyytänyt apua (ja sainkin ajan parin viikon päähän; meikäläisiä on nyt paljon liikkeellä!) Eilen kirjoitin yhden hakemuksen ja tänään oli tarkoitus tehdä toinen - mutta sen jätin tekemättä kun en oikeasti usko olevani hyvä hakija hommaan jonka kaltaista en ole ikinä tehnyt ja joka on luultavasti nuorelle vastavalmistuneelle sopivin...

Olen yrittänyt satsata tunnin-pari joka päivä työnhakuun liittyviin asioihin. Kirjoittaa hakemuksia, putsata CV:tä, etsiä avoimia työpaikkoja, hankkia nimiä LinkedIN-profiiliin. Tänään avasin uuden sähköpostin jota alan käyttää työsähköpostin sijaan kun haen töitä. Viikonloppuna teen pari hakemuspohjaa ja viilaan vielä CV:tä paremmaksi. Teen sekä suomen- että englanninkieliset versiot. Luen niitä oppaita soveltuvuustesteistä jotka hankin kun epäonnistuin vuodenvaihteessa paikan saamisessa. Täytyy osata vastava mahdollisimman SOPIVASTI! Sitä tosin eivät oppaat opeta - se strategia täytyy  tehdä ennen seuraavaa koettelemusta. Jos sellainen vielä tulee!

Olen ilmoittautunut kolmelle eri lyhytkurssille jotka löysin ammattiliiton sivuilta - hiukan lisää peruosaamista työkalujen kanssa on luvassa! Hinta on kohtuullinen - alle 50 euroa - ja kurssit ovat hiihtolomalla. Siinä menee hiihtolomasta iso siivu, mutta nyt on tärkeä satsata työnhakuun ja levätä joskus myöhemmin! Parempi yrittää nyt kun vielä on työpaikka josta käsin voi hakea uutta - työttömänä on huonompi esittää tehokasta huippuosaajaa!

Olen myös käynyt venäjän kielikurssilla ja sitten menin myös improvisaatioryhmään - kun esiintymisharjoituskurssi oli niin kallis! Löysin myös seminaarin joka oli mielenkiintoinen - ja ilmainen! Se piristi todellakin! Oli hienoa nähdä positiivisia ihmisiä!

Seminaari meneillään.

Työilmapiiri omalla työpaikalla on huono. Yritetään olla kuin kaikki olisi ihan normaalia - vaikka ei ole. Jotkut ovat kireitä, toiset ilkeitä. Kireyttä ja stressiä paljon ilmassa - ilmapiiri on ihan toinen kuin ennen, vaikka tilanne on ollut heikohko jo pitkään. Itse olen jo kypsynyt siihen ajatukseen, että nyt tämä firma on nähty ja koettu loppuun - nyt olisin halukas vaihtamaan maisemaa jo mahdollisimman pian! Olen henkisesti valmis lähtemään ja haluan sen tehdä. Mutta mihin?

Tänään on ollut ihan  hyvä päivä, loppujen lopuksi. Sain aika paljon työnhakuasioita hoidettua. Vielä pitäisi päästä satsamaan omaan fysiikkaan. Pää ja niska ovat jumissa ja kipeät; istun 11-14 tuntia vuorokaudessa läppärin ääressä. Nykyisin ei ole enää muita kokouksia kuin tietokoneen äärellä - ketään ei tavata enää kasvokkain; kaikki istuvat oman pöydän ääressä ja kokoustavat virtuaalisesti tietokoneen kautta. Virtuaalimaalima ei ole kovin sosiaalinen, kuitenkaan... Sitten vielä kun työnhaku ja kaikki siihen liittyväkin tapahtuu niska kyyryssä tietokoneen äärellä, lkaa kroppa oireilla...  

S

Valitaan presidentti Runebergin päivänä

Kuusen ali ja kylttejä seuraten vaalipaikalle!

Liput liehuvat kovassa pakkasessa ympäri Suomen. Jos liehuvat - tuulta ei juurikaan ole ja se on hyvä - reippaasti yli 20 asteen pakkasessa ei tuuli ole tosiaankaan kiva! Meinaavat posket ja otsa jäätyä ilman tuultakin.

Kahvia ja torttua

Tänään liputetaan kahdesta syystä: on Runebergin päivä ja presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivä. Meillä on vielä kolmaskin liputuksen syy: vanhimman lapsen syntymäpäivä.

Syntymäpäivää juhlittiin syömällä uunilohta ja perunamuusia sekä höyrykeitettyjä parsakaaleja. Jälkiruuaksi syötiin eilen leivottuja Runebergin leivoksia - omalla reseptillä jolla ei tunnu olevan paljoakaan tekemistä kaupan märkien tötteröleivonnaisten kanssa. Omat leivonnaiset ovat muffins-maisia mutta silloin kun näitä aloin leipoa 80-luvulla, muffinssit eivät olleet yleinen leivonnainen, ainakaan niinkuin nykyään. Tänä vuonna tein ensi kertaa osan leivonnaisista omenahillosilmällä - joka paikasta saa näet lukea, että Fredrika Runeberg saattoi käyttää omenahilloa leivonnaisissaan. Nyt TIEDÄN että vaapukka eli vadelma on parempaa! Mutta hyvä kun kokeilin, muuten en tietäisi, ainakaan varmuudella.

Tämä merkki on nähnyt jo monet vaalit.

Kävin äänestämässä yhden lapsen kanssa - pienin ei halunnut mukaan kylmään ilmaan. Äänestyslippu oli tänään toisen värinen kuin ensimmäisellä kierroksella - ruskehtava. Kaksi viikkoa sitten se oli valkoinen. Eivät ainakaan sekoa vahingossa tai tahallaan lippuset nyt - ehdokkaillahan on samat numerot joten äänestyslippusten pitää olla eri väriset!

Aamupäivän mittarilukemat.
Sisällä tarvitaan villasukat ja pusero,
ulkona huopikkaat ja paksut vaatteet

Aamupäivällä joskus kymmenen kieppeillä ulkona oli -26 astetta. Jossain päin Suomea oli yöllä ollut yli -40 astetta mittarissa yöllä, Itä-Suomen ja Lapin kunnissa on tosissaan ollut tosi hyytävä sää. HRRR...

Eurooppaa koettelee kylmä - ihmisiä joilla ei ole kotia tai lämmitystä kuolee joka puolella Eurooppaa. Varmaan monet kuolleet löytyvät vasta ajan kanssa, nyt löytyvät vain ne jotka ovat kuolleet puistoihin ja kadun varsiin.

Kävin äsken katsomassa mitä iltapäivälehdet kirjoittavat. Siellä osui silmään taas kerran uutisoinnin suuri kukkanen: Sauli Niinistö ei kerro ketä äänesti. Kas, kas, vai ei kerro. Vaikea se onkin arvata!

Voi kun joskus ymmärtäisin tällaisen uutisoinnin tarkoituksen... Ja ymmärtäisin, ovatko kaikki journalistit ihan täydellä pakalla liikkeellä - vai enkö vain itse ymmärrä asiaan liittyvää huumoria/piikkiä/kritiikkiä - or what ever...

Voihan sitä joku varmasti ihan  tosissaan miettiä, ketä vaalien toinen presidenttiehdokas äänestää - ehkä hän äänestää vastapuolta, ihan vaikka kohteliaisuudesta! Tai ehkä hän äänestää tyhjää....

No antaa olla. Iltapäivälehdet ovat kansakunnan onnettomuuksien tulkkeja ja kaikkien epämiellyttävien ja herkkien asioiden julkituojia, keskustelun avaajia ja varmasti kaikin puolin monen elämää monella lailla viihdyttäviä instansseja. Lehden aina kärkkäät edustajat haluavat jotain räväkkää uutisoitavaa ja mielellään pieniä skandaalinpoikasia sivuilleen että lehteä myytäisiin aina vain enemmän, että mainostajat mainostaisisvat paljon nykyistä enemmän...

No - miksi kritisoin? Käynhän itsekin noilla sivuilla monta kertaa viikossa.


Äänestyskopissa

 Tässä nyt odottelen noin tunnin päästä alkavaa jännitysnäytelmää: kenestä tulee Suomen seuraava presidentti - kuka asuu Mäntyniemessä seuraavat 6 vuotta? Miespari vai aviopari? Nyt näyttää jokseenkin selvältä, että sinne muuttavat Sauli Niinistö ja Jenni Haukio sekä heidän pieni mustavalkoinen buldogin tyyppinen koiransa - mutta mikäänhän ei ole selvää ennenkuin kaikki äänet on laskettu.

Miksiköhän muuten presidenteillä on aina kissa tai koira? Tuoko se inhimillisyyttä ja sympatiaa muuten niin etäiseen viranhaltijaan ja henkilöihin? Ehkäpö näin on. Obamallakin on koira, joku kiharakarvainen paimenkoira. Edellisellä presidentilläkin oli - ja Clintoneilla oli Chelsea-tytär ja jompikumpi eläin. Tarja Halosella oli kaksi kissaa alussa ja nyt on toinen niistä kuollut. Rontti-niminen?

Jospa joku muuttaisi Mäntyniemeen marsujen tai hamstereiden kanssa? Tai akvaarion..?

Kattellaan. Menen keittämään lämmintä teetä ja vetämään vielä yhden pusakan päälle. Viluttaa vähän täällä sisälläkin. Ranteet ovat kylmät, sanoin selkä... Sitten seuraan äänten laskentaa ja katson kuinka media villiintyy kohta Hasviston ja Niinistön tilanteesta. Kuunnellaan mitä hauskaa heiltä nyt kysytään - kaikki on jo kysytty miljoona kertaa mutta tänään voi taas toki kysyä miltä tuntuu eri tavoin, molemmilta sekä puolisoilta. Tätä kannattaa seurata, totisesti!

Talviset kukat ikkunassa. Makuuhuoneessa on hiukan viileää!

Illan tullen, viinilasin ääressä



Kello käy puoltayötä. Istun tässä keittiön pöydän ääressä viinilasin kanssa. Ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu alkamassa.

Eläimet, nuo rakkaat karvakasatChinchilla on vapaana häkistään ja juoksentelee ympäriinsä, marsut kiljuvat jotain herkkuja itselleen. Kissakin sai vähän yöpalaa kun pyyteli niin kovasti. Siinä minmulla on seuraa - neljä karvaista urosta vaatimassa osaansa ja herkkuja! Annoin kissalle vähän pussiruokaa, poikkeuksellisesti. Eläinten teollisuusruoka haisee kamalalta; yritän välttää sitä mahdollisimman paljon.
Lapsi on nukahtanut kerrossänkyynsä. Hänellä on huomenna jääkiekkomatsi parin kunnan päässä, vajaan tunnin ajomatkan takana - lähellä omaa työpaikkaani. Kolme peliä niinkuin tapana on. Aamu aloitetaan siis puurolla, ruisleivällä ja karjalanpiirakalla. Ja vitamiinilla - lapsi ei syö ollenkaan vihanneksi mikä on tosi hankalaa... Nyt niitä ei tosin voi oikein pakkasella edes kotiin kantaa- ja rahatkin on lopou pariksi viikoksi eteenpäin joten syödään mitä kaapeista saadaan kaavittua.

Pakkas-säässä nyt ja enneKävin kahdeksan tietämillä tunnin kävelyllä. Parikymmentä astetta pakkasta - vastaan tuli teinejä joista yhdellä oli Reino-aamutossut jalassa, siis ulkona lumessa! Yhdellä tytöllä oli tiukat pillifarkut joiden alla ei takuulla ollut mitään lämmittävää, niin pinkeät ne olivat. Jalassa tiukat korkeakorkoiset keinonahkasaappaat ja päässä poninhäntä ilman pipoa ja kaula paljaana, samoin kädet paljaina. Tuli tätimäinen olo; pitäisi olla enemmän päällä, ajattelin.

Noin kai sitä suunnilleen itsekin kulki aikoinaan... tupakalla käytiin ja kipristeltiin kylmästä tiukoissa ja liian vähissä vaatteissa. Oli hirveän kylmä mutta oltiin kaikki tytöt kippurassa ja imettiin tupakkaa - ja oltiin makeita...Kai se ikäänkuin kuuluu kuvioihin, aina vaan, että ollaan epäjärkeviä ja tehdöään vastoin aikuisten toiveita. Nuorena se on ihan jees... Katkenneet verisuonet pohkeissa on siitä ajasta muistona, kaverilla ikuiset virtsatietulehdukset.

Perhe ja läheiset - ja kaikenkarvaiset hyväksikäyttäjätOmat nuoret, isot lapset,  ovat yhdessä tänä iltana. Viettävät keskenään ja muutaman kaverin kanssa vanhimman lapsen syntymäpäivää; tämä Runeberginpäivän lapseni on nyt ensi kertaa omassa kämpässään ja omassa elämässään syntymäpäivänään. Kiva kun sisarukset pitävät yhteyttä, se on minusta tosi hienoa, toivottavasti ovat toisilleen tukena läpi elämän. Itse olen aika etäinen omien sisarusteni kanssa - heillä on omat elämänsä ja tuntuu aina vieraalta soitella. Tuntuu, että häiritsee. Eivät hekään juuri koskaan soittele - jollei ole jotain erityistä asiaa vaikka äitiin liittyen, tai metsäasioita.

Toinen veli kyllä soitteli tänään ja jutteli; anhempi veli asuu yksin ja on sosiaalisn ja soitetlee meille muille, haluaa pitää yhtä. Hän oli saanut äidiltä - joka on tietotoimisto meidän asioiden suhteen - kuulla, että mies jonka poika törmäsi minun autooni syysluussa on nyt alkanut vaatia korvausta oman autonsa maalauskuluihin. Se on uskomatonta - mutta totta. 18-vuotias poika joka oli saanut kortin vastikään peruutti suoraan minun autooni josta meni takaovi ihan lyttyyn. Poika tunnusti paikan päällä oman mokansa - mutta muutti sitten myöhemmin kertomustaan ja väitti, että olimme molemmat peruuttaneet samaan aikaan toistemme päälle. Kun mukana ei ollut poliisia eikä puolueetonta todistajaa, meni auton remonttilasku puoliksi. Takaovi piti vaihtaa ja sehän on kallista, sellainen. Minun piti maksaa omavastuuta ja sijaisauto yli viikoksi: 500 euroa ja loppumaksu vähensi auton vakuutuksen bonuksia huomattavasti. Homma tuli kalliiksi - ja tuntuu valtavan epäoikeudenmukaiselta. Toinen töpeksii ja itse sitten maksaa.

Nyt sitten pojan isä soitteli noin viikko sitten. Ajattelin, että pyytelee anteeksi - mutta ehei. Hän harmitteli, kun olin laittanut maksun vakuutuksen kautta enkä maksanut käteisellä. Olisi tullut halvemmaksi, sanoi. Hänelle, tietenkin; hänen mielestään varmaan minun olisi pitänyt maksaa koko hela hoito.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin koko miehestä. Hän sitten kertoi myös, että hänen autostaan - siitä volkkarista jonka takaosan katsoin tarkkaan pojan törmäyksen jälkeen eikä siihen ollut mitään tullut. Törmäsi golfin puskurilla vauhdilla omaan takaoveeni ja säilyi itse ihan kunnossa. Nyt isä selitti että heidän autostaan oli maali mennyt pilalle törmäyksessä. Sanoin, että emme huomanneet sellaista ollenkaan kolaripaikalla eikä poikakaan sitä huomannut. "No kyllä siihen tuli vahinkoa. Nämä nykyautot on sellaisa, että ne ei kestä mitään töyssyjä" oli vastaus. Hän sitten sanoi, että hän lähettää puolet maalausliikkeen laskusta minulle maksettavaksi. Olin äimän käkenä puhelimessa - olin autossa ajamassa juuri tunneliin ja puhelu lopetettiin. Nyt sitten odeottelen häneltä laskua jota en aio maksaa.

En ymmärrä millä perusteella äijä oikeasti luulee olevnsa oikeutettu saamaan minulta auton maalauskulut katettua - hänen autoonsa ei oikeasti tullut mitään merkkejä kolarista.  Ja aikaa on kulunut puoli vuotta ja hän heräsi asiaan nyt.

No, tästä asiasta veli siis soitti ja naureskeli, että et kai aio maksaa. No en, tietenkään. Veljien mielestä äijä yrittää lypsää minulta rahaa kun olen niin helposti huijattava - ja sitä pelkäävät muutkin sukulaiset! No, minulla ei ole rahaa vaikka haluaisin; tätä en tietenkään halua maksaa. Haluan vain varmistaa, että teen oikein - ei kai mikään lakipykälä voi velvoittaa minua maksamaan tuollaista?

Ajattelin kyllä, että jos hän pystyy aukottomasti todistamaan, että autossa on töyssystä tullut kolhuja, olisi se hyvä kuulla! Täytyy kuitenkin muistaa, että vahingontekijä oli 100 prosenttisesti hänen oma poikansa! Juttelin asiasta äidin kanssa joka oli autossa kun kolari tapahtui. Nyt äiti on kertonut asian muille lapsilleen eli sisaruksille jotka kaikki ovat sitä mieltä, että "tietenkin Janika maksaa sen ääliön laskun, haluaa olla kiltti ja on hölmö". Pitävät minua lähtökohtaisesti huijattavana hölmönä - se ärsyttää joka kerta älyttömästi. Olen heidän silmissään sinisilmäinen ja  naivi nainen jota miehet mennen tullen käyttävät tavalla tai toisella hyväkseen.

No, myönnetään - totuus ei liene kaukana - silti se tuntuu joka kerta yhtä kurjalta. Kukaan ei halua olla hölmö, tyhmä tai muuten naurettava. Silti toki ymmärrän, että monet (kaikki?) näkevät minut hölmönä tietenkin, naivina naisena.

Siksi nytkin istun eläinten kanssa yksin perjantai-iltana kirjoittamassa viinihuurussa ällöä itsesäälitekstiä enkä ole muiden reippaiden ihmisten tapaan ystävien ja rakkaiden kanssa viettämässä mukavaa iltaa. Tai vaan nukkumassa.

Yksinäisyys painaa
Viime viikon rankkojen kokemusten jälkeen tuntuu autiolta koko elämä. Kaikki loppuu aikanaan - ja sitä ennen loppuu moni muu asia. Kaipaan kaveria jonka kanssa voisi jutella ja vaihta ajatuksia . Vaikea keksiä miten tätä asiaa voisi parantaa - mutta eikähän nämä ajatukset taas jotenkin saa karkoitettua mielestä.

Lintujen ruokapöytä

Olen juonut kaksi lasia pönttöviiniä. Pää humisee ja teksti jota suollan on typerää... Annan sen tulla vain tähän - kohta menen nukkumaan.

Ulkona paukkuu pakkanen ja pakkasennätyksiä lyödään tälläkin hetkellä. Juttelin aikaisemmin tänään työkaverille Vilnaan Liettuaan jossa oli silloin -30 astetta , aamupäivällä. Koulut ovat kuulemma kiinni. Vesiputket halkeilevat ja elämä on teodella hankalaa kun yhteiskuntaa ei ole suunniteltu tälalisiin säihin. Euroopassa on kuollut jo yli 200 ihmistä kylmyyteen ja lisää kuolee varmasti. Kaikilla ei ole kotia tai koti on kylmä. Kaikilla ei ole varaa lämmitykseen. Maailma on monelle tosi rankka paikka.

Oma makuuhuone on viileä, 15-17 astetta mutta onhan minulla peittoja ja vaatteita. Ei voi mitenkään valittaa!

Naistenlehden jututTuhlasin tänään kaupassa rahaa uuteen lehteen, Kotilieteen. Se oli tarjouksessa, 3,90€. Lueskelin sitä ja bongailin sivuilta kaikenlaista. Monia asioita kun miettii oman elämänsä kautta, tuntuu ihan ufolta miten monet elävät, mitä mietiskelevät... Olen vieraantunut tavallisesta perhe-elämästä joten mietin tätäkin asiaa: Näyttelijä kertoo omasta elämästään palstalla "Tänään kotona" ja sanoo "Parhaat aamut ovat kiireettömiä, rakkaimpien kanssa vietettyjä. Käymme usein läpi mitä unia olemme nähneet."

Huh huh. Työikäinen ihminen elelee rauhaisaa elämää kuin lomalla! Aamuja jossa jutellaan unista, ollaan leppoisasti!!! Tämä naisnäyttelijä seurustelee maanviljelijä-metsurin kanssa joten heillä on ilmeisesti molemmilla aamut vapaina toinen toiselleen. Niillä maanviljelijöillä jotka itse tunnen ja olen tuntenut, on aamusta saakka kova tohina päällä.

....oispa mies, oispa vaikka metsuri-maanviljelijä minullakin. Oispa se ihanaa - jos olisi kiva mies joka ei lyö, petä, kiusaa tai vie rahoja!

Suomalainen sänkyelämäLehdessä oli myös juttu suomalaisesta sänkyelämästä - siis seksistä. Jutussa kerrotiin että suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä nyt kuin 10 vuotta sitten. Juu, näin on meikäläiselläkin, aivan ehdottomasti. On sitä tosiaan radikaalisti vähemmän - ja se on mälsää se.

Jutussa oli kahden viikon seksipäiväkirjat kolmelta henkilöltä. Aika pientä vipinää heillä oli sillä saralla - mutta tuntuivat muutoin ihan tyytyväisiltä elämäänsä. Kerran, pari parhaimmillaan ovat "sillai". Mutta ei se mitään, johtuu elämäntilanteesta. Yksi ei saanut aikaiseksi miehensä kanssa yhtään seksikertaa.

Näin seksielämän outsiderina sitä ajattelee, että muut elävät viriiliä ja ihanaa seksin täyttämää elämää kun siihen on mahdollisuus vaikka millä mitalla. Mutta elinpä itsekin melkein seksitöntä avioiliittoa pitkään joten kai se voi olla niin monilla nykyäänkin.... Itse kyllä mieluusti olisin suhteessa miehen kanssa, ihan aasta ööhön - haluaisin elää tasapuolisessa kumppani tai jopa aviosuhteessa mukavan miehen kanssa; unelma jonka jaan varmasti 98 prosentin kanssa kaikista naisista!

En oikeastaan tiedä miksi seksipäiväkirjaa pitäisi pitää, mutta voinkin alkaa laittaa S-kirjaimen muistiin aina kun seksiä tippuu omalle kohdalle - silleen tosimielellä! Flirtistä voi kirjoittaa F-kirjaimen! Katsotaan sitten vuoden päästä, tuliko kirjaimia yhtään.

Nyt ajetaan chinchilla häkkiin, sitten nukkumaan, kissan kanssa kolmen peiton alle!