Janikan matikkasoppa - kuvaneuvokki 9

Matikka eli made on kala joka uiskentelee sekä järvissä että Suomen meren puoleisella rannikolla. Kala on tumma ja aika pelottavan näköinen, kuin mutaan kääriytynyt. Sillä on alaluassa viiksi - sehän kuuluu turskakaloihin, viiksivalluja ovat kaikki!

Kalakauppiaan nylkemä ja paloittelema parikiloinen matikka

Matikkaa on kautta aikan pyydetty sen kutuaikaan alkuvuonna. Se kuuluu siis helmikuun ruokapöytään ja mateen mäti on herkkua jota voi nauttia helmikuussa nautittavien linnien eli blinien kera. Nam että sekin on hyvää!

Viime talvena ei meinannut matikkaa saada oikein mistään; kalatiskeillä kerrottiin, että jäät ovat liian huonot mateen pyyntiin. Viime vuonna ei sitten matikkaa syötykään. Tänä vuonna saimme hankittua kaksi pienehköä järvimatikkaa äidin kanssa kun olin hänen luonaan pari viikkoa sitten. Tänä viikonloppuna onni oli suopea ja sain parikiloisen mateen nyljettynä ja valmiiksi paloiteltuna tehtäväksi sopaksi. Meressä kasvanutta kalaa on tämänpäiväinen viiksivallu.

Vihannekset keittoon

Mateen nylkeminen ei muuten olekaan ihan helppo juttu! Oma  vaarini oli taitava ottamaan niljakkaan liukkaalta mateelta takin pois - itse toivon aina saavani kalan valmiiksi nyljettynä.

Ryhdyin siis toimeen. Matikkakeitosta on useita versioita keittokirjoissa. Keitetäänkö ensin ruodoista ja päästä liemi johon liemeen sitten lisätään perunat ja kalapalat - kuten tein pari viikkoa sitten - vai keitetäänkö kaikki maidossa alusta lähtien kuten teki oma mummi tuvan hellan ääressä aikoinaan?

Tällä kertaa ajattelin laittaa soppaan myös pari porkkanaa - sitä en ennen ole tehnyt. Kannattaa kokeilla; ei se että "aina ennenkin on näin tehty" voi olla ainut ohjenuora vanhojenkaan ruokien kanssa.

Näin tein tänään:

Matikkasoppa:
1 kunnonllisen kokoinen matikka nyljettynä, tai pari pienempää
1 - 1.5 l vettä
n 10 maustepippuria
n 10 valkopippuria
1-2 sipulia
suolaa
maitoa tai kermamaitoa
voita
tilliä ja ruohosipulia

Kuori sipuli, älä paloittele sitä. Nylje kala laita se maksaa lukuunottamatta veteen mausteiden ja kokonaisten sipulien kanssa kypsymään. Laita maksa kylmään veteen odottamaan. Maksa kypsyy nopeasti eikä sitä tarvitse keittää kauaa.



Laitetaan kiehumaan...



Sillä aikaa kuoritaan ja pilkotaan juurekset

Keitä 10-15 minuuttia kunnes kala on kypsä.

Kalan kypsyessä kuori perunat ja porkkanat, paloittele ne sopivan kokoisiksi.

Nosta kalapalat pois vedestä ja laita juurekset kiehumaan veteen. Juuresten kiehuessa irroittele kalasta suurimmat ruodot syömisen helpottamiseksi.

Loppusilausta vailla

Kata pöytä. Ruisleipä ja voi pöytään, juomaksi vesi, maito, piimä ja kotikalja ovat kaikki sopivia.

Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, poista sipulit keitosta ja kaada kermamaito joukkoon. Lisää myös kalan maksa joukkoon ja anna liemen vielä  kiehahtaa.

Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että ruokailijoiden joukossa saattaa olla sipulin ystäviä. Liemessä keitetty sipuli ei ole monenkaan herkku - joukossamme on kuitenkin henkilöitä jotka RAKASTAVAT pehmeäksi keitettyjä sipuleita. Ei kannata siis tehdä samaa virhettä kuin itse tein eli heittää sipuleita roskiin vaan antaa ne sipulin ystävän nautittavaksi.

Jos liemi vaikuttaa laihahkolta, suurusta keittoa vehnäjuholla.

Laita kalapalat joukkoon ja tarkista maku. Ennen tarjoulua, laita joukkoon voikimpale ja reilusti tilliä ja ruohosipulia.

Nauti ruoka hitaasti herkutellen.

Ja sitten syödään, olkaa hyvä ja aloittakaa!

Keittoa on runsaasti. Kukaan ei jää nälkäiseksi.

Jälkiruuaksi keitolle sopii kiisseli kermavaahdolla - tämä perinteinen suomalainen vaihtoehto.

Myös Lidlin herkullinen ja voimakkaasti kahvilta maistuva capuccino-jäätelö sopii jälkiruuaksi tälle sunnuntain keittopäivälliselle.

Hyvää ruokahalua!

Jälkiruoka: erinomaisen herkullinen yllätys: capuccino-jäätelö

Käsitöitä ja villalankaa

Villalankoja pussukoista ja laatikoista. Mitäs tekis näistäkin?

Mistä voi hullaantua hullun lailla? No varmaan vaikka mistä - mutta yksi johon moni meikäläinen on hurahtanut täysillä on lanka ja käsityöt.  Siinä oma heikko kohtani, sokea pisteeni ja himoni: langat, nuo ihanat ja tuoksuvat, värien hehku ja materiaalien taivaallinen ihanuus!

Osa kätköjen langoista järjestettävinä sängyllä

Olen lankahullu; voisin kutoa, neuloa, ommella ja näprätä lankojen kanssa loppumattomasti! Tutkia menneiden naispolvien töitä ja ihastella vanhoja pitsejä, kudoksia ja väriyhdistelmiä - kehitellä uusia ja saada jopa fyysistä nautintoa ihanista, uusista väri- ja kuosiyhdistelmistä!

Lnagat ovat totisesti ihania!

Tänään oli Helsingin Sanomissa koko sivun juttu nimeltä "Paratiisi". Jutussa kerrottiin Tallinnaan tehtävistä käsityömatkoista - varsinkin kaikkien käsityön harrastajien ihanaiseen lanka- ja käsityötukkuun tehtävistä bussimatkoista siinä kerrotiin. Lankaliike nimeltä Karnaluks saa käsityöihmisen aivan humalluksiin! Tietenkin olen siellä käynyt minäkin ja allekirjoitan kaiken mitä HeSan juttu tänään kertoi - hukkuksi siinä kaupassa tulee, tosiaan! Kävin siellä naisporukassa joka neuloi bussimatkan alusta loppuun ja osti hullun lailla lankaa Karnaluksista ja parista muusta virolaisesta ihanasta käsityökaupasta - ja tuli kotiin bussin alaosato lankaa täynnä! Minäkin ostin puikot joissa on valot päissä - mutta eivät ne niin hyvät ole kuin mainostettiin; lähinnä ovat kiva hauska juttu!

Uudelleen sinne haluaisin mennä. Kävin vielä viime vuonna parillakin käsityömatkalla, Venäjänkin puolella mutta rahatilanteen koko ajan huononnuttua, en usko pääseväni sen koommin Tallinnan, Pärnuun enkä Muhun saarelle  - enkä muuallekaan - pitkiin aikoihin.

Nyt on myös niin, että meikäläisellä on kilokaupalla lankaa joita on ihan pakko saada neulottua valmiiksi ennenkuin menen ostamaan yhtä ainokaista kerää tai vyyhtiä, nystaa tai ylipäätään pätkääkään lankaa! Tämä päätös ei kyllä kovinkaan hyivn ole pitänyt - viimeksi pari viikkoa sitten ostin parisataa grammaa mustaa Novitan Huopanen-lankaa joista langoista olen tehnyt viikon aikana kolme paria lapasia ns Lappi-lapasten eli Lovikka-mallin mukaan. Lapsille.



Kaksi paria viime päivien tuotoksia. Kahdelle nuorimmalle tehty, kevätkeleihin

 Kolmansiin pareihin musta lanka loppui ja olen taistellut, todellakin taistellut itseni kanssa siitä, ostanko lisää Huopanen-lankaa että saan kolmannet - ja sen seurauksena vielä tietenkin neljännetkin lapaset samasta langasta. Sain pidettyä itseni kurissa enkä mennyt ostamaan Huopasta Anttilasta tai Prismasta - tein kolmanteen pariin "yläosat" vihreästä samanpaksuisedta langasta jota lankakasastani löysin. Niistä puuttuvat vielä ranteen koristeet - pusaan ne kasaan huomenna ja otan kuvat sitten tänne!

Keskeneräisiä käsitöitä on myös muutama. Kaksi villatakkia ja yksi puuvillapellava-pusero. Yhdet lapaset ja yhdet virkatut (hmm...) sukat. NE täytyy saada valmiiksi ennen uusien töiden aloittamista!!

Huomaan itse kuinka halu käsitöihin lisääntyy kun työolot ja elämä muutoinkin tuntuu hankalalta ja kurjalta. Kai tuo lankojen käsittely tuo jonkinlaista turvallista tunnetta - kuin olisi mummin luona järjestelemässä mummin lankoja kuin lapsena mummin ja vaarin tuvassa jossa oli aina lämmin ja turvallinen tunne - ja iha ia lankoja mummin pärekorissa jonka vaari oli hänelle itse tehnyt.

Nämä keskeneräiset yritän saada pian valmiiksi

Joskus tosi - kun on oikein superkurjaa eikä mikään tunnu hyvältä, ei elämä elämisen arvoiselta - silloin ei tunnu käsitöidenkään teko hyvältä. Kelle niitä silloin haluaa tehdä - pakollako tunkea lapasia jollekin joka mieluummin pitää ostovaatteita? Käsitöiöiden kanssa on usein niin, että niitä on mukava tehdä - mutta kenelle ne antaisi käyttöön? Itse käytän kyllä villasukkia mutta en juurikaan lapasia. Lapaset kädessä ei voi ajaa autoa - ne luistavat ratissa. Ja lapaset eivät ole miinulle vilukissalle tarpeeksi lämpimät; tarvitsen kunnon lammasrukkasia joita käytän aökusyksystä pitkälle kevääseen! Villapipoja ja kaulaliinoja käytän myös - mutta mielelläni annan niitä muillekin, jos vain sukulaiset haluavat! Aikoinaan neuloin puseroita poikaystävälle josta tuli sitten puoliso ja lasten isä - hän käytti niitä hyvinä aikoina ja olin siitä ylpeä! Muistan vieläkin kaikki ne monet kirjoneuleet jotka hänelle tein, kaikki sukat ja kaulaliinat niin ikään. Sitten ne joutuivat roskiin - eron tuoksinassa hän heitti ne sinne. Otin yhden sieltä ylös mutta tuntui niin pahalta, että vein sen takaisin.

Rakkaus sattuu valtavan pahasti. Sitä ei oikein edes villalanka voi parantaa. Ei edes aika. Ei kai mikään. Se vaan on jäänyt sisään asumaan ja sinne sen olen yrittänyt koteloida paksujen kuorien sisään. Osaisinpa neuloa sille oikein kunnollisen kotelon mutta siihen en kykene. Mietin, kuka sen sisuksistani pois leikkaisi? Ettei tulisi aina esiin ja saisi silmän takaosia särkemään niinkuin nytkin kun näitä rivejä kirjoittelin...

Tulevan villatakin pintaa. Pehmeää, hauskaa!

Suomessa ei ole korruptiota - virallisesti

Kahvikupillisen äärellä kuulee kaikenlaista

Törmäsin tuttavaan joka oli metsästämässä 200 litran tynnyriä. Tynnyrillä oli tarkoitus viedä lämmitysöljyä miehelle jolla alkoi olla "mökki kylmänä ja eukko kiukkuisena". "Miksei mies tilaa öljyä Nesteeltä, Teboililta tai joltain muulta lämmitysöljyä myyvältä firmalta?" kysyin naivisti. "No hei - jos tilaa firmalta, se täytyy itse maksaa" selitti tuttu "Jos saa hyvän kaverin tuomaan tavaraa se ei maksa mitään" ja kertoi kuvion josta toki olen kuullut aikaisemminkin.

Näin se menee:

Isoveli verkoston kerrotaan olevan pahin korruption muoto Suomesa. Näin ehkä onkin  - vaikka kuka ja miten sekin on laskettu, olisi kiva tietää. Kyllä täällä ihan tuota perusvoiteluakin on ja paljon onkin, ihan kotinurkilla. Korruptiota kotitarpeiksi piisaa kun katsoo vähän ympärille ja osaa laskea hiukan asioita yhteen. Pienyrittäjä tietää siinä kun isompikin miten kaupat jaetaan; saat diilin jos maksat ensin "voitelua" oikealle henkilölle. Reissu Thaimaahan, lentolippu Rioon ensimmäisessä luokassa, ruohonleikkuri tuotantojohtajan kesämökille, pihan kiveys työmaajohtajan tontille Kirkkonummelle.... Ihan mitä vain; kaveri kertoo hankkineensa mopon mesun pojalle, Tallinnan risteilyn mesun vaimolle ja vaimon naispoppoolle... Mitä muuta tuollainen on kuin korruptiota - voitelua kaupan saamiseksi, voittamiseksi omalle firmalle - eli korruptiota?

Systeemi on hyvin osaksi kokonaisuutta rakennettu vuosien saatossa - jokainen osapuoli tietää kuinka se toimii. Jos tulee uusia tarjouksia osapuolilta joilla ei ole "hyvää tyyppiä" asiota hoitamassa, ensimmäisen urakan jälkeen ei toista tipu.

Homma on alkanut karata käsistä viime aikoina, kertoi tuttu. Ahnaus tulee mukaan tännekin, ihan niinkuin muuallekin yritysten ja kaupunkien hommiin, politiikkaan ja joka paikaan. Ihmiset haluavat joka kerta enemmän ja enemmän. Kun vielä jokin aika sitten urakkatarjousta jättävät saivat rivien välistä lukea mitä tehdä kun heille kerrottiin, että mesu haluaa uudet vanteet mersuunsa tai että työmaajohtajan vaimon synttäreimatka Kreetalle on vielä tilaamatta ja maksamatta, nyt tulee työmaajohtaja itse kertomaan, että "laitat urakkatarjoukseen 2000 euroa ylimääräistä laskutettavaa ja maksat sen Masalle kun tarjous on hyväksytty."

Kauhistelin itse kuinka nämä kaikki voitelut tulevat kaupungin asukkaiden maksettavaksi veroina - mutta näinhän se maailma aina menee. Yksi maksaa, toinen hyötyy ja maailma pysyy radallaan..."

"Mitä eroa sillä on maksaako joku pienurakoitsija kaupungin mesulle pari tonnia cashia jonka se saa laitettua helposti urakkatarjoukseen - jos verrataan johonkin Elopin tai Vehviläisen sikamaisiin palkkioihin? Millä helv...in perusteella joku äijä voi olla monen miljoonan bonusten arvoinen kun toinen, samassa firmassa töitä tekevä ei saa kun muutaman tonnin kuukaudessa ja joutuu ulos talosta helpommin kun leppäkeihäs kun tulos edes vähän laskee? Eikö se tulos ole johtajien päätöksistä riippuvainen eikä sen pienipalkkaisen hemmon syytä joka paiskoo töitä niin maan perkeleesi että saisi omat lainat maksettua?"

Kieltämättä ihmetyttää suomalaistenkin johtajien mielettömät palkat, palkkiot ja bonukset joihin heillä on "kaikki oikeus" - tuttu paasasi UPM:n ja muiden suomalaiste jättiyritysetn johtajapalkkioista - firma joka laittaa porukkaa ulos "tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja samalla maksaa satoja tuhansia euroja johdolle bonuksina on meikäläisen silmissä paljon moraalittomampi kun joku pienyrittäjä joka maksaa vähän siitä että saa itselleen ja omalle porukalle töitä."

Vaikea sanoa, meikäläisen. Ihminen joka ei ole koskaan lahjonut kuin omia lapsiaan syömään tai tekemään läksyt karkilla tai DVD:n katselulla (ja sekin on varmasti väärin) eikä ole joutunut lahjottavaksi (voisi olla aika hauska kyllä saada vaikka Tukholman risteily drinkkeineen ja aterioineen...) ei ole oikea ihminen sanomaan mikä on tuossa asiassa oikein ja mikä väärin. Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan voita koskaan - ja sekin taitaa olla eri ihmisille eri asia. Johtajanpalkkiot ovat oikein heidän omasta mielestään - me muut olemme vain kateellisia jos niistä urputamme.

Onko väärin maksaa viinapullo kaupungin lumenauraajalle että se tökkää lumet pois oman pihan ajoväylältä samalla kierroksella kun se auraa pyörätien? Siinähän hyötyvät kaikki osapuolet eikä kukaan kärsi!

"Sä oot niin naivi että et tajuu, että tätä tapahtuu ihan joka paikassa ja jokaiselle". Kuulemma voisin itsekin hyötyä eikä tarvitsisi aina valittaa rahapulaa jos uskaltautuisin edes vähän tekemään pientä laskentaa... "Mutta ei kaikista ole siihen. Jokainen taaplaa tyylillään. Mutta turha on valittaa jos ei uskalla mitään"

Työelämä - ei se aina niin helppoa ole

Oma työpiste, pulpetti muiden vieressä.
Onko kiva työpaikka? Oli ennen, ei enää.

Eilen ilmoitti Leaf siirtävänsä Sisu-pastillien teon Italiaan. Taas yksi "Lappu luukulle" juttu töiden loppumisesta Suomessa - niitä saadaan lukea melkein päivittäin.

Kuinka paljon Leaf voittaa siirtämällä pastillien teon pois Suomesta? Miksi eivät nämä naiset joilla ei varmasti aivan huikean suuret palkat ole - verrattuna nyt vaikka Italian palkkoihin - saa tehdä pastilleja Suomessa, suomalaisille niin kauan kuin niitä täällä ostetaan?

Suomesta siirretään tuote tuotteelta, tehdas tehtaalta tuotatoa pois. Suomessa ei kannata tehdä pastillien lisäksi sinappia eikä paperia, kumisaappaita eikä vaatteita, ei kännyköitä eikä muutakaan elektroniikkaa - ei oikeastaan yhtään mitään. Paras olisi ehkä sulkea tämä surkea maa ihan kokonaan koska muualla kaiken saa halvemmalla - joka on kaikkein tärkein asia tietenkin, että omistaja saa parhaan hyödyn tuotannosta, maksamalla mahdollisimman pienet kustannukset. Omistaja, osakkeenomaistaja on tämän päivän kuningas ja valtias. Seuraavana tulee sitten yrityksen johto; heidän onnensa ja oikeutensa on tärkeä yrityksen voittojen maksimoinnissa.

Mitäpä jos kaikki suomalaiset lopettaisivat ostamasta niitä tavaroita joiden tekeminen siirretään Intiaan ja Kiinaan halpatyöntekijöiden tekemiksi, matalilla palkoilla tehtaisiin joiden ympäristöasiat eivät ole kunnossa ja joiden työntekijät raatavat epäinhimillisissä oloissa tehtaissaan? Ostettaisiin vaan eurooppalaista tavaraa - mieluiten suomalaista toki, mutta kun Suomessa ei kohta tehdä enää yhtään mitään niin paha niitä on enää mitenkään suosia...

Huono olo
laihduttaa
vaan ei
kaunista

Ihmistä loppuvat työt, työttömyysrahaa joutuu hakemaan vaikka olisi minkälaiset halut työntekoon. Nöyryyttävä tukien avulla eläminen ei sovi kaikille - toisille se saattaa olla jopa ihan mukavaa - joku muu maksaa elämisen kun töitä ei löydy. Miten valtion rahat - ne jotka on kerätty työtä vielä tekeviltä ihmisltä ja täällä vielä olevilta yrityksiltä - riittävät yhä kasvavan porukan elättämiseen, kun vielä tässä joudutaan elättämään kriisissä olevia pankkejakin Kreikan ja muiden tukemiseksi...?

Kuinkahan monet YT-neuvottelut Suomessa onkaan tällä hetkellä meneillään? Kukapa sen tietää - kukapa siitä kirjaa pitäisi. Who cares, anyway? YT-neuvotteluiden loppuun saattaminen joka tapauksessa aina piristää niin pörssikurssia kuin yrityksen jäljelle jäänyttä osaakin; turhat hörsyt ja rönsyt on saatu karsittua pois!

Itse pitkittyneiden ja aina uusien YT-neuvotteluiden kurimuksessa jo pitkään töitä tehneenä tiedän, kuinka raastavan kamalaa on odottaa, tuleeko potkut tällä kierroksella vai seuraavalla vasta. Työpaikan ilmapiiri muuttuuu kylmäksi ja kyräileväksi, jokainen yrittää pelata omaan pussiinsa ja selän takana puuhailu lisääntyy, toisten saavutuksia esitellään eteenpäin omina, toisista puhutaan mieluusti pahaa ja kieroillaan minkä ehditään - nuollaan ylöspäin kun tarvis on. Yäk yäk.

YT-neuvotteluiden aikaan henkilökunnan pitäisi tehdä täysillä töitä että firmalla ei mene entistä huonommin. Näin sanoo johto porukalle, vakavalla naamalla ja kumealla äänellä tärkeää viestiä painottaen.  Irtisanomisten odottaminen on kuitenkin tappavan raskasta - saanko jäädä vai sanotaanko minut irti kohta? Miten siinä VOI keskittyä vain yrityksen menestyksen jatkuvaan miettimiseen kun oma elämä on vaakalaudalla - vaikka sitä ei johdon mielestä ollenkaan pitäisi miettiä. Yrityksen johto rakentaa omaa linnakettaan jossain omissa kokoustiloissaan, näkymättömissä.

Hetkellä jolloin oikea kunnon johtaja olisi kultaa arvokkaampi yrityksen hengen nostattajana ja asioiden selvittäjänä, johto usein katoaa näkyvistä täysin. "Missä toimitusjohtaja on?" " Se on matkoilla, asiakkaan luon, messuilla, lomalla. Ei ole tavattavissa nyt, ei saa häiritä..." johto on missä vain mutta ei henkilöstön tukena.

Pelkääkö johto henkilöstön vihaa, puheita ja kapinaa ja pysyttäytyy näkymättömissä?

Johto varmistaa oman paikkansa ja jakaa vastuunjakajien paikat keskenään; asiaa hehkutetaan ja kerrotaan uusien johtajien suurista ansioista edellisissä hyvin vaativissa tehtävissä. Perusporukka tekee vain mitä käsketään ja on vain harmaata massaa; heidän ansiostaan kerrotaan kollektiivisesti, kun pakko on. Irtisanottavien ansio lienee lähinnä siinä, että heidän aiheuttamansa kustannukset auttavat kassavirtaa kun heistä päästään eroon. Intiassa ja Kiinassa heidän työnsä tehdään joka tapauksessa halvemmalla ja ilmeisesti myös paremmin.
Irtisanomiset saa tehtäväkseen suora esimies, keskijohtoon tyypillisesti kuuluva ihminen jonka karvas ja vaikea velvollisuus on oman alaisen irtisanomisen hoitaminen. Joltakin se käy helpommin, toisilta ei oikein mitenkään.

Sitten ovat nämä työelämän Timo Rädyt jotka hoitavat irtisanomiset soittamalla lomalla olevalla alaiselleen ja kertovat, että töihin ei ole enää asiaa. Tai laittavat tekstiviestin ilta-kahdeksalta alaiselle joka on viettämässä perhejuhlia mökillä.

Työelämä on usein raakaa. Hyvin raakaa. Silti siellä vaan pitäisi jaksaa olla - ilman palkkarahaa on vaikea elää ja saada asioita hoidettua, saada perheen elanto kasaan ja lapset kasvatettua. Siksi täällä ollaan vaikka oksettaa ja itkettää, huolettaa ja potuttaa niin että ei sanotuksi saa...

"Ei töihin mennä viihtymään", sanoo joku. "Sinne mennään tekemään töitä."

Miksei siellä voisi viihtyä samalla - tulisi parempia tuotteita!

Finnairin johtajan öky-asunnosta tehdyt kaupat ja koko Finnairin johdon huikeat palkkabonukset ovat tämän päivän keskustelunaihe. Samoin ammattiyhdistysliike AKT:n päättäjien holtiton rahankäyttö.

Johdon palkkaukset ja henkilöstön palkkojen leikkaukset saavat ihmisten veren kuohumaan - miten voi olla, että johtajien tekemä työ on jopa monta sataa kertaa arvokkaampaa kuin henkilöstön joka siellä yrityksessä töitä tekee? Miten ylipäätään johtajat ja yritysten ja yhteiskunnan korkeimmille paikoille päässeet ovat niin paljon meitä muita paremmassa asemassa, ihan kaikessa? Kun peruspalkansaaja ei saa rahoja riittämään ruuan ja asumisen jälkeen paljon mihinkään muuhun ja johtajat golfaavat ja laskettelevat eri puolilla maailmaa perheineen monta kertaa vuodessa?

Ei mene jakeluun tältä työntekijältä ja äidiltä joka joutuu joka menoerän kanssa miettimään miten tekisi....

Naistenpäivän mietteitä

Naistenlehti myy kansijutilla. Ja nämähän kolahtivat. Ja hinta!

Naistenpäivä on maaliskuun kahdeksantena. Silloin mediassa keskustellaan naisten asemasta ja nostetaan esiin "merkittäviä" naisia yhteiskunnassa. Joillakin työpaikoilla jaetaan naisille ruusuja tai suklaata - rakkaalle naiselleen voi moni mies ostaa ruusun tai jotain muuta ihanaa!
Naisten päivä on kansainvälinen päivä -  se on iso juttu Venäjällä ja Ukrainassa - luultavasti monissa muissakin entisissä neuvostomaissa. Venäjällä päivä on jopa vapaapäivä töistä - ja kas, kun naistenpäiväksi sattui torstai niin tietenkin perjantaikin on vapaa. Venäläiset kollegat ovat siis vapaalla kun me muiden maiden naiset puskemme töitä!

Naistenpäivä omalla työpaikalla
Yksi miespuolinen kollega ilahdutti meitä kahta naista jotka osuimme samaan aikaan kahvinkeittimelle naistenpäivänä: "Vaimo soitti ja käski toivottaa kaikille naisille hyvää naisten päivää. Hyvää naisten päivää nyt sitten" sanoi hän katsoen minuun. Sitten "ja sulle kanssa" sanoi hän kääntyen vierellä seisovan naisen puoleen. "Kiitos, juu, kyllä mäkin olen nainen" sanoi tämä.

Kylläpä tuli hieno ja arvostettu olo, oikein supenaisellinen fiilis... Hmm!

Viime vuonna yksi suloinen ja mukava työkaveri toi kaikille meille naisille ruusut! Miehiä on paljon mutta naisia vain kourallinen; hänen ritarillinen toimintansa huomattiin kyllä! Ja ruusu oli kaunis ja kestävä; se jopa versoi vaasissa, teki kokonaan uuden oksan!

Lehtitelineen houkutukset
Iltapäivällä läksin kaupungille ja näin uuden lehden lehtitelineessä. Iiris on lehden nimi joka on ilmiselvästi suunnattu hiukan "kypsemmille" naisille. Niinkuin toinenkin lehti jonka ostin - melkoisen uusi sekin, parisen vuotta vanha ruotsalainen Amelia Adamon lehti M-magasin. Suomalaisen lehden huomasin telineessä koska se on uusi - ja se on edullinen; yksi euto on halpa lehdeksi mutta toki tämä onkin tutstumishinta. Ja kolmanneksi: koko lehtihylly oli täynnä tätä uutta Sanoman lehteä; sitä ei voinut olla huomaamatta!

Liian vanha työelämään
Ja on lehdessä paljon hyviä juttuja; syvennyt siihen kunnolla vasta viikonloppuna. Luin heti jutun "löytääkö työelämä viisikymppisen?" Nainenhan on jo kohta neljäkymppiä täytettyään vanha monelle työnantajalle ja siitä sitten asia vain hankaloituu... Eilen oli televisiossa - aiheeseen liittye - Tarja Halonen Hjallis Harkinon haastateltavana. Halonen on nyt 67, vapautunut juuri presidentin virasta ja häntä kosiskellaan vaikka mihun suuriin kansainvälisiin ethtäviin. Kun nainen on tarpeeksi kokenut, ei iällä sitten enää ole väliä - niinkuin ei miehilläkään.

Asiantuntijatehtävissä asia on toisin. Sen huomaan itsekin kun hae nyt töitä YT-neuvottelujen pyörteessä - laitan hekumuksia ettenpäin, päivittelen sosiaalisen median sivustojani ja yritän olla aktiivinen. Vastakaikua ei tule - jakemukset uppoavat kuin kankkulan kaivoon. Siitä huolimatta yritän taas viikonloppuna täytellä muutama hakemuksen. Ensi viikolla yritän myös soittaa pariin rekrytointifirmaan ja varata ajan keskustelulle. Henkilökohtainen kontakti toimii vielä digitaalisenakin aikana - kaikki ei ole bittiä ja tietokoneen ruudun täytettä kuitenkaan!

Liian vanha rakkauteen ja parisuhteeseen
Ruotsalainen M-magasin lehti tulee hankittua jonkun kerran vuodessa. Nyt sen kannessa oli teksti joka osui: "När du tror att tåget har gått". Minun junani on varmasti mennyt jo aikaa sitten - sikäli kun se on koskaan omalla kohdalla ihan oikeasti pysähtynytkään. Olivatko ne miehet joihin kiinnyin ja rakastuin, ne kaksi joiden kanssa halusin elää elämäni, ollenkaan oikeita? Ja onko sellaista oikeaa olemassakaan? Ihanaa oli alussa, hienoa jonkin aikaa - mutta sitten jotakin muuttui ja kaikki meni pieleen ja pipariksi; siruja ja murusia tuli niin paljon, että niiden keräämiseen ei tunnu loppuelämä riittävän...

Vieläkö olisi sillä pysäkillä paikkaa minulle? Vieläkö tulee junaa jonne hypätä? Löytyykö vielä/enää ihmistä jonka kanssa olisi mukava tehdä kaikenlaista yhdessä - ja nauttia siitä? Toivoa on elämässä niin kauan kuin henki kulkee - mutta rehellisesti ajateltuna; kelle ikinä voisin olla kiinnostava ja innostava kaveri - mitään muuta kun ei ajatellakaan uskalla? Kuka voisi minusta kiinnostua - kenestä voisin itse kiinnostua ja molemmista olisi hauskaa olla toisensa seurassa; kenenkään ei tarvitsisi palvella ja nöyristellä, ei pelätä eikä ärsyyntyä? Kulkea pätkä elämänpolkua kaksin, tuntea olonsa hyväksi ja mukavaksi...?

Luen jutun illalla ja sittenpä nähdään mitä se kertoo! Kirjaviisaus ei tällä elämän osa-alueella ole oikea apu mutta ainahan lukeminen toisaalta ihan kivaa on!

Flirttikouluako neuvoo; olisipa lievästi noloa lähteä flirttailemaan ja huomata miehen nolostuvan!!!!

Auto- ja kuljetusalan pikku-tsaarit ja machoilijat



Tie on tyhjä kulkijan kulkea. Kannattaa vaeltaa eteenpäin, ei jäädä kiusaajan kynsiin



AKT on saanut juhlia julkisuudessa jo kuukausia. Jollei meneillää ole ahtaajien tai muiden jäsenyritysten lakko tai lakkovaroitus, kuuluu Hakaniemestä muuta ikävää. AKT tuntuu olevan ammattiyhdistysliikeen todellinen häpeätahra, kaikesta julkisuudesta päätellen. Kyllä ahdistaa lukea juttuja sieltä. Käsi ylös kuinka moni on ajatellut "Onneksi en ole tuolla töissä"..."

Joku voi ihmetellä miksi vielä tänä päivänä tuollaista öykkäröintiä ja epä-asiallista käytöstä sallitaan - mutta tuskin moinen käytös työpaikoilla harvinaista on. Se mikä tässä on harvinaista, on se, että vaikka koko kaameus on ollut varmasti melkein kaikkien lehtien palstoilla, keskustelu- ja analyysiohjelmien pohdiskeltavana ja todella saanut julkisuutta osakseen, homma ei tunnu muuttuvan ja öykkärit jatkavat paikoillaan - eivätkä muuta käytöstään. Päinvastoin - homma tuntuu vain pahenevan.

Pahimmilla psykopaateilla ja kiusaajilla on useimmiten oma hovi joka uskoo johtajaansa. Niin näyttää tässäkin olevan käynyt.

Pikku-tsaari haukkuu, kyykyttää ja käyttää valtaansa kuin kirjaesimerkki psykopaattisesta johtajasta. Eikä kukaan tee mitään! Kuka voisi tehdä - ja  mitä? SAK irtisanoa Rädyn? Miksei?
Uskomatonta. Psykopaatin "kynsiin" joutunut tietää, että ainut tapa päästä eroon moisesta on väistyä itse ja yrittää rakentaa uusi oma elämä. Hilkka Ahde on ollut - julkisuuden tietojen mukaan - kyykytettynä ja kiusattuna vuosia, viestintäpäällikkö on ollut henkilö jolle AKT:n johtaja Timo Räty ei ole kuulemma puhunut sanaakaan vuosikausiin - hän suhtautuu naiseen kuin ilmaan.

Miten viestintäpäällikkö on voinut hoitaa tehtävänsä tähän mennessä jollei pomo, jonka kanssa hommia normaalisti olisi tarkoitus tehdä, ei häntä noteeraa millään lailla?

Miksi viestintäpäällikkö ei ole siirtynyt toiseen työpaikkaan? Hänen julkisuuskuvallaan se olisi varmasti onnistunut. Nyt hänet on irtisanottu osana kiusaamiskaavaa - Räty nauraa partaansa ja Ahde itkee kotona.

Räty pitäisi tietenkin laittaa lätkimään AKT:stä ja Hilkka Ahteen kannattaisi vaihtaa normaaliin työpaikkaan. Ja koko kiusaamisjupakka pitäisi hoitaa kunnialla ja lainmukaisesti pois päiväjärjestyksestä.

Jos Räty on tosissaan psykopaatti, hän puhuu itselleen pian uuden työpaikan ja aloittaa saman simputuksen siellä. Psykopaatti on aina omasta mielestään virheetön - ja hän on myös halutessaan miellyttävä ja supliikiktaan taitava. Näitä ihmisiä on kodeissa ja työpaikoilla paljon. Se joka heidän kynsistään irti hengissä pääsee, saa olla onnellinen.

Tämä julkisuusjuttu ja lehdille tarjottu ihana aihe jatkaa varmaan vielä pitkään voittokulkuaan palstoilla ennen hiipumistaan. Mieshän on karmeudessaan erinomainen lehtien myyntitykki!

Juttu haisee monella lailla. Ja kyseessä on ammattiyhdistysliike jonka on tarkoitus auttaa muita ihmisiä vaikeuksissa omein työurien ja -asioiden kanssa.

Viikonlopun vipinöitä, tammenpeluuta ja taidenäyttelyä

Luistelua Ateneumin ja Kansallisteatterin välissä

Viikonloppuna naapurimaa sai uuden presidentin. Vladimir Putin on valittu kolmannen kerran Venäjän presidentiksi - asia ei ole yhdellekään ihmiselle yllätys mutta tänään olivat vaalit ja nyt asia on ikäänkuin selvä. Suomen uusi presidentti astui virkaansa viime viikolla ja nyt Venäjälläkin on uusi mutta tuttu presidentti. Vaaleja tulee pian lisää kiinnostavissa, suurissa maissa - Ranska ja USA nyt näin ensimmäisenä mielessä.

Täällä oman elämän pyörteissä olemme puuhailleet puuhiamme kodin seinien sisäpuolella ja vähän ulkonakin. Sää on ollut mitä upein - sininen taivas, valkoiset hanget ja kirkas kevät-talven valo. Hankikelit.

Hiihtäminen olisi ollut kivaa - mutta jäipä nyt ladulle menemättä. Valitettavasti. Kaikkea ei ehdi - mutta yritän vielä päästä ladulle näiden lumien aikaan.

Tammen lähtöasetelma

Kävimme ulkosalla lapsen kanssa muutoin - sisällä puuhailimme kaikenlaista niin ikään. Ostettiin perjantaina porsaan savupotka ja keitettiin hyvä hernekeitto. Ostettiin myös kaupasta pienin mahdollinen kaalinpää; se painoi hiutusen yli kolme kiloa - valtavia ovat! Marsut syövät kaalista suuren osan. Noin kolmanneksesta kaalia tein kaalipataa. Haisee vahvalta - varsinkin jäähtyneenä - mutta maistuu hyvältä. Molemmat ruuat saavat vatsan kuplimaan joka on tietenkin hiukkasen hankalaa....

Pelattiin tammea. Lapsi haluaa pelata shakkia mutta valitettavasti olen huono tuossa pelissä joten olemme pelanneet tutumpaa peliä, tammea. Lupasin, että pelataan shakkia vaikka ensi viikonloppuna. Suurin syy miksi emme siihen ryhtyneet nyt on aika. Yhteen peliin menee varmasti pari tuntia vähintään... Meni tammeenkin aikaa - sekin vaatii keskittymistä ja ajattelua!

Kävin kahden lapseni kanssa Ateneumissa Helsingissä katsomassa ruotsalaisen Carl Larssonin suurta näyttelyä - lähes yhtä kauan viihdyttiin toki myös kolmoskerroksen suomalaisia suurteoksia ihailemassa. Lapsen suruksi Taistelevat metsot oli matkustelemassa - se on vierailukäynnillä Rovaniemellä joten sitä emme nähneet siis ollenkaan!

 Museoon oli rakennettu Carl Larssonin kotia muistuttava leikkipajan tapainen tila - lapsi siitä kovasti tykkäsi. Hän kiersi kyllä muutoinkin kiinnostuneena näyttelyalueita ja katseli tauluja. Meillä oli siellä ihan mukavaa - vaikka lopussa tulikin pieni kärhämä kun lapsi ei saanut "matkamuistoa" kaupasta... Olisi halunnut pääkallon muotoisen valkoisen pyyhekumin. Äidiltä oli rahat loppu... Ja se kumi oli kamala!

Vietimme museossa nelisen tuntia - enempää emme jaksaneet siellä olla vaikka osa tauluista jäikin vähemmälle huomiolle kuin olisivat ansainneet.

Potilas kaulurissaan, unten mailla

Pikku-kissa alkoi pissailla sisälle ja ainut tapa saada asia järjestykseen oli tilata aika leikkaukseen.... Se tapahtui keskiviikkona ja pikku-kisu onkin sen jälkeen ollut aika lailla potilaana. Nukkuu paljon, on ihan repo rankana. Iso leikkaus se onkin - maha auki ja lisääntymiselimet pois. Äitinä ja naisena asia koskee - mutta pissailevaa kissaa emme voi mitenkään pitää kotona. Se saa kipulääkettä ja alkaa jo hiljalleen parantua. Kipulääke on nyt syöty ja eläin alkaa olla oma pieni vilkas itsensä...

Kissan kipulääkkeet

Toinen asia sitten on kuinka saamme pissan hajun pois sohvasta. Olen pyyhkinyt sitä - ja lattiaa sohvan alla - Tolulla ja tiskiaineella, etikkavedellä ja hinkannut ja hangannut erinäisillä rievuilla ja räteillä. Ja kun sohvaan istahtaa, lemu tulee nenään. Uusi sohva olisi tietenkin ratkaisu, mutta tuntuu kamalalta laittaa muutoin hyvä sohva oisen takia pois... eikä tässä kyllä ole varaa sohvan ostoon muutenkaan, kohta työttömällä naisella.