Radiokanavat - mitä kuunnella?

Kynttilä - ei propagandaa,
ei urheilua, ei muovia.

Yle Puhe oli ennen kanava jossa oli hyviä asiaohjelmia. Kuuntelin sitä paljon varsinkin autoa ajaessani - ja käsitöitä tehdessäni. Neulominen ja kutominen on mukavaa puuhaa ja samalla kun käsityö etenee, on mukava kuunnella radiosta musiikkia, asiaohjelmia ja mitä mukavaa sieltä tuleekin. Nyt Yle Puhe on  kovasti urheilukeskeinen mutta onhan siellä onneksi muutakin vielä.
Kanavia siis. Itse olen "huono suomalainen" kun en jaksa urheilua niin kamalasti seurata....

Entä sitten Rondo Classica. Kiinalaista propagandaa tuutin täydeltä! Klassista musiikkia ja joka kappaleen välissä jonkinlaista Kiina-tietoa. Tai kiinalaista musiikkia.

Voi harmin harmin harmi...... Näin maailma muuttuu... Juuri kun itse olin löytänyt hyvät kanavat joista pidin - ne muuttuivat. Ja kuka haluaa ihan oikeasti kuunnella Kiina-asiaa kun valitsee klassisen musiikin kanavan?

Näinhän se tietenkin menee - Kiina on maailman rahakirstu ja sieltä alkaa seuraava maailmanvalloitus, sanotaan. Pakko kuunnella kohta varmaan muualtakin kuinka hieno maa Kiina onkaan. Ähhh.

Ylen aikaisessa hössötetään nenäpäivästä niin, että sitä ei kuuntele erkkikään.... Asia on hyvä - mutta se rahanpyyntö ja kinuaminen on vastenmielistä, ne muovinenät ihan hirveitä. Missä on ekologinen vaihtoehto tälle kampanjalle???

Olen inhonnut niitä kammottavia muoviläpsykkeitä alusta alkaen  - miten hemskatissa täytyy olla tuollainen turhake päässä että voi auttaa muita? Ai hauskan takia... HAH HAH, jee. Hupaisaa.

Ja kaiken lisäksi se rahasummien orgastinen julistelu jatkuvalla kiihkolla - että saattaa ärsyttää!!!!! Sama jatkuu tietenkin telkkarissa. Tänään taidan kuunnella radio ykköstä jos nyt jotain kuuntelen tai sitten lukea. Suomen Kuvalehti ei tullut tänään eikä posti muutenkaan. Posti on mennyt aivan valtavasti alaspäin; posti kulkee melkein miten sattuu ja tilatut lehdet tulevat jos tulevat.

Olen huonolla tuulella ja yksin kotona. Lopettelen tämän valittamisen ja kitinän nyt tähän... Hei vaan kaikille!

Kuinka saa rahat riittämään ja säästöönkin vielä

Maalaismunakas: Halparuoka perheelle. Tähteitä ja alennusmunia - mutta hyvää

Luin juuri Iltasanomista kuinka voi säästää "jopa 10000 euroa vuodessa".

En tiedä minkälaisia journalisteja Iltasanomissa työskentelee, mutta artikkelista saa kyllä sen käsityksen, että hyvin rahakasta jaa tuhlaavaista ainakin. Jos peruskulutusta vähentämällä voi säästää 10000 - kymmenentuhatta! - euroa vuodessa, täytyy  rahaa olla käytössä tosi isot määrät!

Ohjeistuksen nämä hyvin toimeentulevat journalistit ovat tehneet asuntosäästäjille opiksi - näin saa pesämunan kerättyä vuodessa tai parissa.

Tässäpä asioita joista tuo säästö voidaan aikaansaada näillä alkusanoilla: IS esittelee konkreettisia arjen säästötoimenpiteitä: Jos pystyt toteuttamaan kaikki alla olevat säästökohdat, säästät vuodessa noin 10 000 euroa, ja olet heti lähempänä asuntounelmaasi.

1. Lopeta limsan juonti. Säästö vuodessa: 500 euroa. (En juo, lapsille vain synttäreillä ja juhlissa)

2. Puolita herkkujen syönti. Säästö vuodessa: 189,5 euroa. (Karkkejako koko summalla? Heh, ei osteta noin paljoa)

3. Lopeta tupakointi. Säästö vuodessa: 1800 euroa. (En polta.)

4. Keitä oma kahvisi. Säästö vuodessa: noin 480 euroa. (Joo. Aina keitän omat kahvini.)

5. Eväät töihin. Säästö vuodessa: 1600 euroa. (En ole töissä)

6. Vähennä alkoholin juomista. Säästö vuodessa: 1040 euroa. (Juon max pari lasia viiniä kuussa)

7. Älä osta muovipusseja. Säästö vuodessa: 51 euroa. (En ostakaan. Oma kangaskassi mukaan)

8. Osta lihaa halvalla illalla. Säästö vuodessa: 234 euroa. (Tietenkin näin jo ennestään.)

9. Osta kaupan halpismerkkejä. Säästö vuodessa: 1440 euroa. (Tietenkin, jo ennestään)

10. Vähennä autoilua. Säästö vuodessa: 360 euroa. (Vain kun on pakko autoilen. No, voin kyllä karsia...)

11. Laskuta nettisi firmalla. Säästö vuodessa: 240 euroa. (En ole töissä. Törkeetä!)

12. Katso kumman nimissä vakuutus on. Säästö vuodessa: 150 euroa. (Omissa nimissä kun ei ole kumppania. Ai jai)

13. Kilpailuta sähkösopimuksesi. Säästö vuodessa: 500 euroa. (Pitäisikö kokeilla. Noin paljon?)

14. Vähennä ravintolaruokailua. Säästö vuodessa: 780 euroa. (Ei käydä kun joskus hampparilla)

16. Juo hanavettä. Säästö vuodessa: 125 euroa. (Niin juon jo nyt. Lapset maitoa - sitä en leikkaa)

17. Vältä heräteostoksia. Säästö vuodessa: 260 euroa. (Yritän. Noin paljon en voi säästää)

18. Aja taloudellisesti. Säästö vuodessa: 180 euroa. (Tietenkin, aina näin.)

Läskisoosi valmistumassa. Halpa ruoka ei ole enää muotia

Kuulun itse - listaa katsellessani tämän huomaan - todellakin marginaaliin. Minulle ei yllä olevista 18 kohteesta oikein mikään osu kohdalle - ehkä tuo heräteostos, jollain lailla. Ostin viime viikolla lankaa heräteostona. Siihen meni monen päivän budjetti; harmittaa tavallaan - tavallaan ei. Saan langoilla puseron - jota tosin en varsinaisesti tarvitse.... Mitäpä nykyihminen OIKEASTI tarvitsee??? Asuminen vie suurimman osan kaikesta rahasta mitä ikinä on ja tulee - sitä ei voi  mitenkään välttää. Asumiseen liittyviä asioita kuten sähkö, verot, vesi, vakuutukset.... on paljoneikä ilman asumista voi olla. Sitten ruoka ja kulkeminen. Äääh. Kaikki tämän tietävät; elämä on kallista ja jos ei ole työtä tai rahaa niin paras olisi lopettaa itsensä ettei tarvitse apua muilta kinuta....

Tintitkin haluavat ruokaa!

Omia säästövinkkejä on syödä kaikki se ruoka jonka ostaa kaupasta ja ostaa kaikki ruoka halvalla joko niin, että ostaa alennettua vanhenemassa olevaa ruokaa ja vielä jo ennestään halpaa. Se mitä jää jäljelle lämmitetän myöhemmin. Meillä oli toissapäivänä sianlihakastiketta vanhana ostetusta lihasta. Tein sen ruisjauhoihin, ihan kokeilumielessä pitkästä aikaa.Mitään ei jäänyt jäljelle kastikkeesta mutta perunoita jäi. Niistä ja muutamajääkaapissa olleesta nakista ja kinkkusuikaleesta tein tälle päivälle maalaismunakkaan. Tosi hyvää tuli - vihreänä päällä lumen reunalta kerätyt loput ruohosipulit!

Molemmat ruuat maksoivat pari-kolme euroa koko määrältä. Lapset juovat maitoa, minä itse vettä.

Ne säästävät jotka voivat - ja miten voivat. Joku voi säästää melkein tonnin kuussa - joku elää alle tonnilla kuussa ja elättää sillä perheensäkin. Näin se on elämässä, täällä Suomessakin. Ja on muuten koko ajan yhä useammalla ihmisellä. Ja sitten on näitä ihmisiä jotka pitävät meikäläisiä "kehnona aineksena". Hyvin toimeentulevat ihmiset eivät pidä heikommasta aineksesta - mutta voivat pudota laidan yli itsekin. Mitä lie sitten sanovat - sitä emme ylensä kuule.

Kokoomuksen nuorisojärjestö on kunnostautu nut olemallaa köyhien tukia vastaan - ehkä USAn presidentinvaalien innoittamina joissa republikaanit eivät halua tukea köyhiä vaan haluavat jokaisen hoitavan omat asiansa aivan itse.

Onneksi olkoon Barack Obama!

Barack Obama on valittu toiselle kaudelle johtamaan Yhdysvaltoja. Katson juuri juhlintaa Chicagon kampanjapäämajan tilaisuudesta jossa "the Boss" Bruce Springsteen on mukana soittamassa ja nostamassa tunnelmaa.

Puhe oli hyvä - Obama on hyvä puhuja, sen myöntävät kaikki.

Mitt Romney piti oman häviäjän puheensa vartti tai puoli tuntia ennen Obamaa - kiitti ja veti kampanjansa yhteen myös ihan hyvin. Häneltä puuttui se palo joka Obamalla on - mutta ei hän varmaan sen takia hävinnyt.

Äänestystulos on hyvin tiukka - ja USAn vaalisysteemi on sen verran omituinen, että voittaja voi jopa saada vähemmän äniä kun häviäjä.

Vaaleja on ollut mielenkiintoista seurata - samoin nyt tätä äänten laskentaa ja loppujuhlintaa. Mutta se täytyy sanoa, että ne kaksi suomalaista aamukanavaa joilta ensin yrittin tilannetta seurata oli ihan toivotonta. Ylen ykkösen aamutelevisiossa studioon asteli Erkki Tuomioja kesken Obaman puheen ja puheen näyttäminen keskeytettiin ja Tuomiojalta kysyttiin mitä tämä pitää uheesta - siis siitä joka juuri oli meneillään ja jonka näyttäminen keskeytettii. Huh huh. Ammattitaidotonta. Olisi pitänyt näyttää puhe ja sitten keskustella sen sisällöstä - mutta ehkä Suomessa ei voi noin toimia jos ministeri tulee studioon.

Maikkarin kolmosen aamuohjelma oli sitten ihan omaa luokkaansa - siellä näytettiin tänä aamuna mainoksia entistäkin enemmän - ei edes tällainen asia saa mainoksilla elävää puljua siirtämään mainosten näyttämistä kriittisellä hetkellä. En nähnyt sekunttiakaan vaaliasiaa sillä kanavalla, aina kun menin kanavalle siellä oli mainoksia. Tai urheilua. Samat mainokset pyörivät kanavalla ihan koko ajan - kymmeniä, satoja kertoja.Tosi ärsyttävää.

Ehkä olen epänormaalin kiinnostunut muiden maiden ja maailman asioista. Voi olla.

Onneksi on BBC ja CNN!

Räntää, nyt sitä saa!

Paljon siitä varoiteltiin, peloteltiin sen tulevan ja syöksevän liikenteen kaaokseen. Kaikissa uutisissa ja uutis-sivuistoilla varoitettiin lumimyräkästä joka haittaa liikennettä... Varokaa, oi varokaa!

Ja niin se tuli. Märkä lumi eli räntäkeli. No, ei tunnu missään - miksi tästä piti taas näin meuhkata? Tämä tylsä säätyyppi kuuluu tähän maailman kolkkaan ja tähän vuodenaikaan. Mitä sitä sen kummemmin pelkäämään - vaikka ei se kiva olekaan, moinen märkä lumi.

Lumi yllätti ruusun

Plääh - tosi vetistä se tosiaan on. Tein ensimmäiset lumityöt kun ne nyt minun kontolleni osuivat. Painavaa ja vetistä se on - sekoittunut syksyn lehtiin joita kukaan ei ole pois haravoinut.

Lumitöitä tehdessä voi odotella USA:n vaalityuloksia jotka eivät ole ollenkaan selvät - kumpi vain voi voittaa. Loppujen lopuksi merkitys lienee enmmänkin symbolinen - voittaa kumpi hyvänsä niin ainakaan USA:n ulkopuolella tuskin valtavia mullistuksia siitä seuraa. Eurooppalaisena toivon Obaman voittoa - jotenkin olen ymmärtänyt, että amerikkalaiset jotka asuvat maansa ulkopuolella kannattavat demokraatteja ja täten tällä kierroksella Obamaa.

Eurooppalaiset kuulemma äänestäisivät 90 prosenttisesti Obamaa jos voisivat. Mutta USA ei ole Eurooppa ja heillä siellä, in the States,  on asioista eri näkemys jota muualla kasvanut ja asuva ei voi välttämättä ollenkaan ymmärtää. Sosiaalituet ja verovaroista toisten ihmisten avustaminen - Health care ja muu valtion kustantama apu köyhemmille - ei ole siellä asia jota kannatetaan. Jokaisen pitää mieluiten huolehtia itsestään. Toisista huolehtiminen on kommunismia ja täysin tuomittavaa useimpien repuplikaanien mielestä - aika mielenkiintoisia kommentteja tästä on näytetty TV:ssä ja netissä.

Abortti ja sen tukeminen ja vastustaminen näyttävät olevan yhä kuumia puheenaiheita USAssa ja presidentinvaaleissa - vaikka presidentti ei sitä asiaa maan tasolla mitenkään päätäkään. Itse olen miettinyt usein että jos nainen raiskataan ja hän tulee raskaaksi - hänen pitäisi sitten synnyttää lapsi ja hoitaa lapsi aikuiseksi rakastaen ja lapsi kunnon ihmiseksi kasvattaen... Raiskaaja ei tietenkään ole vastuussa. Naista pidetään vielä sitten usein "huonona naisena" ja häntä syyllistetään.... Ja jos oikein tarkkaan poliitikkojen sanoja tulkitaan niin eihän nainen sitten saa edes avustusta tämän lapsen kasvattamiseen....

Ei, ei. Eivät ole naisten oikeudet maailmassa aina kuten pitäisi.

Kuvia ja pieniä sanoja viikonlopusta

Lintu haudalla. Isän lintu.

Viikonloppu oli hyvä ja lämminhenkinen. Halusin käydä haudoilla Pyhäinpäivänä. Oli tunne, että tänä vuonna haluan käydä laittamassa kukat kaikille haudoille ja muistaa erityisesti heitä jotka eivät enää käy haudoilla - ovat siellä itse muisteltavina tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Kuolema on luonnollinen osa elämää mutta aina se koskettaa erityisellä tavalla. Shokki, suru, epätoivo, ikävä.... Tunne, että tämä on epäoikeudenmukaista.  Mutta mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei - elämä vain on. Se saa usein iloiseksi ja toisinaan hyvin surulliseksi. Silti elämä voittaa aina; elämä on niin rakennettu.

Ajan myötä toisen poismenoon tottuu ja elämä jatkuu. Silti on tarve muistella ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa on elänyt.

Muistelimme äidin kanssa heitä joita ei enää ole - heitä on äidin ystävistä jo suuri osa. Omia läheisiä, eri-ikäisiä on myös jo paljon poissa.

Vettä on paljon!
Kuohuja on upea katsella

Teimme toki paljon muutakin kun kävimme haudoilla. Katselimme tuttuja ja rakkaita paikkoja ja rantoja. Ne näyttävät paljailta ja riisutuilta marraskuun alun säässä ja valossa. Pimeä tulee jo varhain ja pimeän välissä oleva lyhyt päivä on lähinnä harmaa ja märkä. Silti luonto on kaunis. Vesi ja kaikki tutut rannat ovat upeita nytkin - rannoilla ei ole juurikaan ihmisiä ja veneet on vedetty ylös. Koski pauhaa suurta vesimassaansa upeana.

Linnut ovat muuttaneet pois. Kaupungin rantavedessä ui neljä sorsaa kun tein myöhäisillan kävelyä tihkusateessa. Siinä ne pulleina kerjäsivät minulta iltapullaa - mutta  eipä sitä ollut mukana!

Viikonloppuna oli mahdollisuus käydä kekrimarkkinoilla. Kaupallisuus on - tietenkin - vienyt tämänkin vanhan maalaisyhteisön juhlan myyntitapahtumaksi mutta niinhän kaikelle vanhalle ja perinteiselle on käynyt! Se mikä tässä oli kuitenkin ihan kivaa, oli se, että myytävä tavara oli paikallisten käsityöläisten tekemää ja tuotto meni heille. Ainakin pääsääntöisesti. Sadonkorjuujuhlan kanssa tällaisella kekrillä ei ole juurikaan tekemistä vaikka näin kyllä yhden kojun jossa myytiin omia luomujuureksia ja jauhoja. Joku möi myös oman lampolan satoa lammasmakkarasta erilaisiin villasta tehtyihin tuotteisiin.

En ostanut mitään - tai no, ostinhan sentään. Ostin kilon luomutilan maa-artisokkia viidellä eurolla. Todella hienoja, suuria juuria, vassta maasta kaivettuja! Muuta en hankkinut vaikka paljon kivaa olikin tarjolla. En tarvitse enempää tavaraa - enkä voi tietenkään käyttää rahaa muuhun kuin tarpeelliseen. Täytyy elää tilanteen mukaan - vaikka rahankäyttöä ei voi kokonaan lopettaakaan vaikka kuinka haluaisi.



Läskipannukakkua. NIIN hyvää!

Söimme hyvin, joimme lasin tai pari viiniä illalla ja juttelimme. Näin meni viikonloppu.

Iltaisin tein iltakävelyjä. Katselin kauppojen ikkunoita, valoja joita oli jo puihin kiinnitetty. Katsoin kuinka valot heijastuvat vielä sulaan veteen ja mietin kuinka pimeä pimeä oikeasti onkaan. Silloin ei näe totisesti yhtään, ei mitään. Niin pimeää ei luonnossa ole useinkaan - taivas kajastaa yleensä aina jonkin verran. Nyt ei tähtiä näkynyt - koko viikonloppu oli sumuinen.

Tässä vaiheessa sumu on vielä tunnelmallista. Sitten ei enää.

Sumu kasvoi todelliseksi hernerokkasumuksi iltapäivällä. Lähdin ajamaan kotiinpäin jo neljän tietämissä että en joutuisi ajamaan montaa tu tia pimeässä. Mutta sitten olikin tämä sumu - alussa se oli ihan vain kaunista - loppupuolella matkaa kun pimeys oli jo laskeutunut ja sumu vain sakeni niin, että ajaminen tuntui tummassa, harmaalla reunustetussa tunnelissa ajamiselta, ei ollut enää niin kiva. Tuttujen maisemien ääriviivat katosivat ja näkökentässä oli vain pieni pätkä tietä edessä, ei muuta. Välillä sumu ikäänkuin gheitti omia pilviään vielä siihen auton eteen ja näkyvyys meni melkein nollaan.

Valoja yössä

Lapsi oli omassa Halloween-juhlassaan ja oli tyytyväinen omaan viikonloppuunsa. isot lapset olivat omissa menoissaan ja omien kavereiden kanssa.

Huomenna alkaa uusi viikko - olen päättänyt hakea neljää eri työpaikkaa. Heti huomenna maanantaina niin saan kommentit TE-keskuksen konsutltilta hakemuksiini. Sellaista apua kannattaa käyttää hyväkseen!

Leivottuja ja ostettuja herkkuja

Kaurakeksit pinoissaan - ottakaahan lapsukaiset siitä. Mutta ei ihan kaikkia!

Torstaina vietin kotipäivän. En mennyt ovesta ulos ollenkaan! En käynyt kaupassa, en kävelyllä - en edes viemässä roskia! Ulkona tuuli kunnolla mutta ei se minua jhaitannut - ei vain huvittanut mennä ulos!
Kävin läpi meilit - no, niitä ei paljon tule. Valitettavasti. Sitten kävin läpi uutiset nettilehdestä ja tarkastin avoimet työpaikat joita voin hakea. Löytyi pari joissa on vielä hakuaikaa jäljellä. Ei tarvinnut tänään niihin panostaa - hyvä. Ei olisi yhtään huvittanutkaan.



Ihanat langat - tuntuvat hyviltä käsissä - tuoksuvat hyvältä!

Lapset olivat poissa kotoa, mietin voisinko vaikka leipoa jotakin. Kaurakeksejä! Niihin löytyi kaapista ainekset ja niinpä tein tupla-annoksen kaurakeksitaikinaa. Se on hyvän makuista - kun ei ollut lapsia kotona sitä syömässä, popsin itse pari lukikallista taikinaa. Nam!

Leivoin kaurakeksit ja kun ne paistuivat uunissa, katselin lankojani. Vain yksi pellillinen kärähti hiukan liian tummaksi tällä kertaa. Normaalia on, että poltan vähintäin yhden pellillisen karrelle... Langat - niin. Niitähän minulla riittää - olen lankafriikki. Lankanisti!!! Olen ihan salaa keneltäkään ostanut syksyn aikana kahta uutta lankaa - toista hartianlämmittimeen itselleni, viluinen kun olen. Villa-silkkilankaa. Mmmm - ihanaa! Sitten olen ostanut sikakallista upeaa Winter Garden-lankaa. Lankojen jälkeen en enää raaskinut ostaa ohjekirjasta joka maksaa sekin melkein kympin. Luulen, että sen ostoon  täytyy vielä nöyrtyä vaikka ohje onkin superhelppo... Netistä ei ohje löytynyt vaikka neuleen kuva siellä näytti olevankin. Luulin sen sieltä löytäväni mutta niin hyvin ei asia ollutkaan.... Kuvakaappaus puserosta ohessa! Tuollaisen haluan - ja sen teen - toivoottavasti pian. Tunnen itseni saamattomaksi - asiat eivät suju niinkuin toivoisin. Edes pikkuasioiden osalta. Suuret elämänkuviot ovatkin sitten sellaisessa jamassa että saa nähdä miten eteenpäin mennään. Päivä kerrallaan...

Kaurakeksit meinasit kadota koululaisen suuhun samantien kun hän paukkasi ovesta sisään koulun jälkeen ja totesi ilahtuneena äidin leiponeen. Täytyypä leipoa useammin kun se tuottaa niin paljon iloa - pullaa voisi leipoa ensi viikolla, esimerkiksi!

Syntymäpäiväsankarin herkkuja

Olemme toki syöneet herkkuja jo aiemmin tällä viikolla! Keskimmäisen lapsen syntymäpäivä oli maanataina ja tein meille kotona olevalle kolmelle hengelle pienen synttäripöydän - niinkuin on ollut tapana jokaisen kolmen lapsen jokaisena syntymäpäivävänä ihan pikkulapsiajasta lähtien. Olen yleensä tehnyt lahjapöydän syntymäpäiväsankarille jo heti aamuksi ja kattanut pöydän kauniiksi kukin, liinoin ja aamutarjottavineen - hyvää ja lapselle maistuvaa herkkua tietenkin. Lahjat tietenkin syntymäpäiväsankasrin lautasen viereen! Näin nytkin vain sillä erotuksella, että tällä kertaa odotimme lasten aikaisten aamujen takia "juhlintaa" iltapäivään ja katoin pöydän iltaruuan yhteyteen.

Viikko on mennyt  nopeasti. Elämää kuluu, aika menee. That's life.

Pyhäinpäivän viikonloppuna ajattelin käydä haudoilla. Viime vuoden pyhäinpäivän jälkeen sukuhautaan on tullut kaksi uutta muistettavaa. Vien haudalle heille kukat - muovisia kynttilöitä en halua vieldä ja näillä sateilla ja tuulilla ei tavallinen kynttilä pala sammumatta hetkeäkään. Haluan käydä isän haudalla ja haluan viedä kukkia kaikkien poisnukkuneiden sukulaisten ja rakkaiden kummuille... Sinne päädyn joskus itsekin - olenko siellä jo ensi vuonna; toivottavasti en. Mutta ei siellä pitänyt olla itseäni nuoremman lähisukulaisenkaan - elämän pituutta ei voi itse tietää.

Lapsi on kavereidensa kanssa suunnitellut koko viikon HURJAA HALLOWEEN JUHLAA... Sinne tulee kammokuja metsään, erilaista rekvisiittaa ja musiikkia sisälle. Paljon luokkakavereita on sinne kutsuttu... Hui! Halloween-bileet järjestetään kaverin kotona joka asuu suuressa omakotitalossa metsän reunalla. Hän on siellä yön yli ja poissa kotoa joten teen valmiiksi makaroonilaatikkoa suuren astiallisen lapsille lämmitettäväksi ja syötäväksi. Menen itse äidin luo käymään. Eiköhän viikonloppu suju mallikkaasti näin!

Ajomatka sateessa alkaa iltapäivällä kohti kotiseutuja. Illalla saunaan äidin kanssa...

Työttömän mietteitä syksyn tummuudessa

Lokakuu vaihtuu marraskuuksi ja väriskaala ulkona on lähinnä mustan, harmaan ja ruskean sävyistä. Musta-harmaa varis kävelee pihalla, sen kaveri, toinen samanlainen istuu oksalla ja sanoo kraak. Paikalle saapuu kolme harakkaa - ne ovat puhtaan näköisiä kiiltävän mustan ja valkoisen kirjavissa asuissaan. Mutta miksi ne tulevat laumana meidän takapihalle? Olen laittanut lintulaudalle syötävää pikku-linnuille mutta orava ja varislinnuthan siellä vierailevat ahkerasti. Harakat ja varikset tonkivat nurmea - en ymmärrä mitä sieltä saa esiin tähän aikaan vuotta - eihän siellä varmaan enää voi matoja ja toukkiakaan olla.

Hmm.

Syksyllä on kiva poltella kynttilöitä, neuloa ja leipoa. Nyt siihen on aikaa - mutta nyt kun olen työtä vailla, työtön siis - tuo on vaikea sana vieläkin sanottavaksi ja kirjoitettavaksi - on mieli muuttunut ja kaiken sen tekeminen  jota kuvitteli tekevänsä kun on aikaa, ei yllättäen enää sujukaan. En saa luettua niitä kirjapinoja joita olen kerännyt. En siivoa ja puunaa kaappeja ja paikkoja kiiltäviksi enkä neulo, en leivo tai puuhaa muutenkaan kaiken sellaisen koti-kivan äärellä niinkuin olisin luullut tekeväni ennenkuin jouduin työttömäksi. Viime syksynä olin super-kiireinen töissä - ja sain silti aikaan paljon neuleita....

Elämä nyt on nyt kuin säästöliekillä elämistä. Vielä on kynttilässä poltettavaa mutta ei enää kauan. Pienellä liekillä se  kestää ehkä hiukan kauemmin; näin sitä tekee kuin vaistomaisesti.

Pelkään tulevaa ja samalla olen onnellinen siitä, että yhä saan elää ja olla tässä omassa kodissa, että on lapset ja tutut paikat jäljellä. Koti sellaisena kuin se on jo kauan ollut - siellä on hyvä puuhailla, olla ja asua. Ymmärrän, että menetän kaiken jollen pian saa työtä - ja työtä ei ole näköpiirissä vielä ollenkaan. Tein juuri uuden profiilin CV-nettiin ja pariin muuhun sivustoon joista työnhakijat etsivät työntekijöitä. Haen työpaikkoja koko ajan; tälläkin viikolla olen lähettänyt useita hakemuksia ja vielä lähetän, ennen viikonloppua. Käyn erilaisissa valmennuksissa TE-toimiston ja oman liittoni kautta - kaikki sanovat, että "sinun kokemuksellasi ja asenteellasi on vain ajan kysymys milloin työtä löytyy ja pääset taas normaaliin elämänrytmiin". Kuulostaa hyvältä - mutta silti mitään ei ole vielä näkyvissä.

Olen aina ollut - omasta ja monien tuttavien ja työkavereiden mielestä - positiivinen luonne; nyt yritän satsata positiiviseen ajatteluun entistä enemmän; ymmärrän ja huomaan, että masennnus ja toivottomuus voivat iskeä kyntensä mieleen tosi helposti, siksi ilon aiheita pitää etsiä vaikka väkisin. Ja ei hätää - kun olen lasten tai muiden ihmisten kanssa, olen varma että heille olen aivan samanlainen kuin aina ennenkin - nauran, lasken leikkiä ja olen iloinen, puhelias ja seurallinen.

Ilo pintaa vaik syän märkänis - tuo höhlänkuuloinen sanonta on niin täydellisen totta; aina kannattaa olla iloinen mieluummin kuin roikuttaa naamaa muiden kiusaksi! Mitä iloa sellaisesta on - ei mitään, ei kellekään!

Olen alkanut tehdä listaa asioista, joista saan iloita. Teen listan joka ilta ja huomaan, että joka päivä on asioita jotka tuovat iloa ja joista kannattaa iloita. Elän vaistomaisesti kuin joka päivä olisi viimeinen - kuin olisin ylimääräisellä ajalla täällä tallustamassa; työttömyys vei ikäänkuin oikeuden elää - olen varjo ja näkymätön hahmo kaduilla ja kaupoissa liikkuessani. En enää kuin muut; tässä maailmassa on oltava tuottava ja kuluttava, hyödyllinen ja oman ja muiden markkina-arvon ymmärtävä ja sitä tukeva. En sitä ole - väsyttää sellaisen ajatteleminenkin.

Väsyttää koko ajan, aivan kamalasti. Mikään uni ei riitä - kun ei mitään oikein tee, pitäisi olla pirteä mutta sekään totuus ei näytä pitävän paikkaansa. Höh.