tiistai 6. tammikuuta 2015

Pakkaspäivä: Jihuu!

Turjake vauhdissa - heijaa, juostaan vielä lujempaa!
Loppiainen ja pakkas-sää: Upeaaa!

Aamulla mittarissa oli piirua vaille kaksikymmentä astetta pakkasta. Jo eilen koin pakkasen kirpaisun poskissa ja nenässä - puhumattakaan varpaista jotka jäätyivät tunnottomiksi jo vajaassa tunnissa ulkoilmassa. Huopatöppöset pitäisi löytää jostain varaston peruloilta; vanhat nahkasaapikkaat ovat nyt liian kylmät talviulkoiluun.

Hiihtämäänkin pääsisi jo - tosin lunta on vielä aika vähänlaisesti. Koiran kanssa on ulkoiltu, koiraa ei pikku pakkanen huoleta - se kiitää innosta soikeana yli lumikasojen, risukkojen ja kantojen, heti kun kun pääsee. Ihanaa katsoa hurtan menoa ja sitä energiaa, joka sillä on!

Koira-poikamme on nyt varsinainen turjake tosiaan - turkki on hurjassa kunnossa, mutta lämmittäähän se pakkasella. Kohta se kyllä parturoidaan siistimpään kuntoon. Sitä ennen juostaan hullun villin lailla lumikasoissa ja metsän siimeksessä. Ihanaa, kun saa lumessa temuta ja metsässä vilistää!

Hyvää kolmen kuninkaan päivää - mahtava kuu valaisee tietäjien matkaa näinäkin aikoina, talven pilvettöminä öinä! Kuu valaisee metsässä kulkijaa jo hienosti - lumi heijastaa valoa joten ihan on tunnelmallista havumetsän siimeksessäkin, kovinakin pakkaspäivinä!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Villasukkien neulomista talvipakkasia odotellessa

Perjantai-illan hupia: saisiko näistä aineista kaksi sukkaa...? 
Tänään tuli pieni pakkanen, olipa kiva! Sain tehdä lumitöitä mutta pihan sai alle tunnissa kolattua, lunta oli vielä niin vähän, muutama sentti vain.

Tammikuussa toivoisi talven jo olevan täällä, heti oven ulkopuolella. Koira rapaantui eilen kävelyllä
Kaveri pitää seuraa
sellaiseen kuntoon kuin se olisi käynyt mutakylvyssä - ja tottahan se onkin; maa oli kuraista ja ihan märkää löllöä, mutta annoin sen silti juosta ja peuhata. Sitten suihkutin ja pesin sitä vartin, että sain hurtan jotensakuinkin siistiksi.

Lauantai-aamun tilanne: kai näistä jotain
tulee
Tänään oli metsässä jo pakkasta ja tavinen tunnelma - lumi vain pöllysi kun hurtta laukkasi villinä polkuja pitkin!

En ole saanut viime talven jälkeen neulottua mitään. Nyt otin puikot esiin ja kaivoin lankapussukoitani - yksi lankakerä löytyi josta kokeilin sukkien tekoa. Olisi pitänyt olla kaksi kerää lankaa, että olisin saanut siistit sukat - mutta tein taas niinkuin useimmiten: säveltelin lankojen kanssa ja sain aikaiseksi aika erikoiset sukat... Punaista pörrölankaa otin ja vaalensninistä Jussia vähän jatkamaan Ragsock-lankaa jotan olen joskus ostanut Ruotsista...

Tässä vaiheessa kannattaa jakaa lanka kahtia ja katsoa mihin se riittää 


Pörrökärjet näyttävät kyllä aika erikoisilta...

 
Hurttaa eivät sukat kiinnostaa tuon taivaallisen vertaa

torstai 1. tammikuuta 2015

Tavallisen elämän ylistys

Uudenvuoden päivällinen:
Nakkikastiketta ja kuoriperunoita, punajuurta ja maitoa.
Kun ihmiset sairastuvat tai joutuvat onnettomuuten, kun elämän arki mullistuu ja arki muuttuu erilaiseksi, kaipaa ihminen usein sitä ihan tavallista, omaa tuttua kotielämää jossa asiat menevät eteenpäin omalla tasaisella rytmillään, vuodesta toiseen. He kaipaavat asioita, joita ovat tottuneet tekemään ja kontrollia siitä, että voivat mennä jääkaapille kun tekee mieli voileipää tai muuta syötävää, juotavaa. Pääsevät vessaan kun on tarvis, voivat mennä viemään roskat, istumaan puutarhaan tai kauppaan ostoksille tarvittaessa. Harva kaipaa mitään erityistä - sellaista, jota sitten taas tavallista arkea elävä kaipaa: lomamatkoja, uutta autoa, rahaa ja tavaraa.


Mummi opetti aikoinaan, että juuresten yläosat voi leikata lautaselle veteen ja
seurata kuinka "kasvun ihme" tapahtuu: Porkkana, punajuuri ja lanttu kasvattavat lehteä
- sitä on kiva seurata. Marsu syö lopulta vehreyden!
Moni sairaus vie usein mahdollisuuden kaikkeen tällaiseen. Silloin ei ehkä päse sängystä ylös itse ja kaikkeen ihan tavalliseen pitää saada apua.

Joulukalenterin aika on jo ohi.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat joutuneet tähän tilaan - ja tuntenut syvää, pakahduttavaa sääliä ja auttamisen halua, samalla kun ymmärrän, miten hienolta voi tuntua käydä suihkussa tai vessassa itse, omin avuin, kun on ollut pitkään sairaana.

Tällaista mietin tänään kun tuntuu, että elämältä putoaa pohja kun rahat ovat loppumetreillä ja uutta tulee - hyvin vähän - vasta kolmen viikon päästä. Mietin, mitä meillä on kotona nyt, kun vietämme vuoden ensimmäistä päivää. Onhan meillä kaikenlaista - tietenkin. Täytyy vain huomata se!

Tontut matkaavat vielä
seinustalla
Olemme terveitä. Olemme aina olleet terveitä ja emmekä ehkä osaa olla siitä kiitollisia. Terveyden säilyminen on suuri asia - siitä kannattaa pitää huoli ja sitä vaalia; siihen pystyy köyhempikin vaikka porkkanoita järsimällä, vettä juomalla ja ulkoilemalla. Suomalainen perusruoka on ehkä vanhanaikaista, mutta sillä pysyy maha täytenä ja se on suht. edullista - ja iana voi syödä vähän pienempiä annoksia!


Hyasintteja saa nyt 50
sentillä kappale.
Pari päivää sitten tein lumitöitä niin, että hiki virtasi selässä. Seuraavana
päivänä lumi oli muuttunut sohjoksi - mutta sainpa kunnon kuntospurtin raikkaassa ilmassa.

Työttömyys ei ole sairaus, vaikka siltä se välillä tuntuu. Sosiaaliset suhteet ovat kariutuneet ja oma tilanne hävettää. Silti voimme elää vielä ihan tavallisen oloista elämää - meistä ei kukaan näe, että olemme sivussa yhteiskunnan rakentamisessa mukana olijoista. Elämme, hengitämme ja syömme vaikka emme nyt juuri kartutakaan valtion kassaa tuloveroja maksamalla - no, maksetaanhan veroja  sosiaaliedusta, kuten työttömyysturvasta ja itseasiassa prosentuaalisesti 2 yksikköä enenmmän kuin vastaavasta palkkatulosta.


Laillista haaveilua
Tavalliseen elämään kuuluu huolehtia itsestään ja perheestään. Kun sen pystyy tekemään, voi olla jo hiukkasen tyytyväinen. Kaikki eivät lapsistaan huolehdi - sen olen saanut itsekin omassa elämässäni kokea. Lasta siinä tulee surku - silloin pitää toisen vanhemman ottaa isompi rooli.

Haaveilla saa aina! Pitääkin haaveilla - ja pyrkiä haaveitaan kohden, jonkinlaisin askelin, joita osaa ottaa. Itse haaveilen kodista jossa on kumppani, rakastettu. Haaveilen lomamatkasta jonnekin kauas ja haaveilen työpaikasta jossa työstä saa normaalia palkkaa. Haaveieln myös uudesta, hyvästä autosta joka on ekologisesti mahdollisimman vähän saastuttava, hybridi-auto esimerkiksi.

Horoskooppi lupailee rakkautta - mutta eikö se aina sitä lupaile? Joskus se voi vaikka toteutuakin!

Uutena vuotena varsinkin voi haaveilla - mutta sitä ei kiellä kukaan tekemästä milloin vain. Joku toive voi toteutua! Elämällä on välillä hopeareunukset tai vaaleanpunaiset untuvareunat... Dreams do come true!


Uusi vuosi, heijaa!

Iltapäivän musiikkihetki venyy yli kaksituntiseksi Wieniläisen musiikin parissa
Nyt sitten elellään jo vuotta 2015. hauskaa - vai onko? Kalenteria ei ole aina näin tarkkaan tutkittu kuin nykyisin - elämä on kulkenut päivästä toiseen ja vuodenajasta uuteen. Niinhän se menee nytkin, mutta viikonpäivien nimet ja vuosiluvut ja tietyt päivämäärät ovat tulleet tavaksi erottaa jotkut hetket erilaisina kun ne muutoin olisivat. Eilinen oli itselle päivä toisten joukossa, samoin tämmä. En järjestänyt juhlia ja lapsetkin olivat kavereidensa kanssa.

Omat kaverit ovat jääneet elämän kipeiden kokemusten takia pois - häpeä oman elämän huonoista valinnoista saa ihmisen erakoitumaan. Joka paikassa on ihmisiä oman "suhteensa" käsikynkässä, jos heidän kanssaan juttelee, tulee koht'ikään vastattavaksi kiusallisia kysymyksiä kuten "Missä olet töissä?", "Missä kumppanisis on?", "Onko  sinulla lapsia, mitä he tekevät?" "Missä asut?" "Oletko yksin täällä?"

Vastauksia voi antaa tyylillä tai toisella - kyselijät siitä kyllä aina sitten liukenevat pois ja huomaat olevasi oman kahhvikuppisi tai lasisi kanssa yksin katsomassa pariskuntien välistä keskustelua, tai vaikkapa martoissa tai muissa naisporukoissa, jakamassa oman tuttavapiirinsä juoruja jotka eivät valitettavasti kamalasti innosta.....

Olen tullut erakoksi ja tylsimykseksi!

Kukkia Wienin konsertin lähetyksestä
Eilen kävelin liukkaassa ja harmaassa vuoden 2014 viimiesen päivän säässä ja yritin miettiä, miten pääsisin kiinni siihen elämään jossa on muitakin ihmisiä ja elämää sellaisena, kuin se on joskus itsellänikin ollut. Osaisinko? Minkälaisia askelia siihen pitäisi ottaa?

Vielä en keksinyt ratkaisua. Pakotan itseni muitten ihmisten ilmoille, yritän löytää tekemistä joka ei maksa ainakaan paljon ja jossa tapaa ihmisiä - ehkä samanlaisin ajatuksin kuin mitä itsellä on. Tjahas - missäs niitä voisi olla.... Martat eivät olleet minun juttuni, eivätkä muutkaan yhdistykset joissa joutuu heti sihteeriksi tai muuksi viskaaliksi tekemään hommia ja maksamaan kaikenlaista rahaa - jota ei ole. Työttömyyttäni kun ei ihan heti halua paljastaa - eikä kaikkea muutakaan häpeällistä omasta elämästään kuten eroja tai rahattomuutta tai muuta yhtä pöljää.

Hienot kattomaalaukset katsovat yleisiöä ja orkesteria
Nyt katselen keski-ikäisten suurta ikonia, jokavuotista TV-konsertti-lähetystä:  Uudenvuodenkonserttia Wienistä.  Neujahrskonzert der Wiener Philharmoniker. Jawohl.  Zubin Mehta juhlii! Hauskaa ja omalla tavallaan rehvakasta - porvarilliseen eurooppalaiseen henkeen! Hurraa Straußin dynastian/perheen luoma musiikki!

Presidentin uudenvuodenpuhe kuuluu myös tämän päivän ohjelmaan. Niinistön puheet ovat ihan mielenkiintoisia eivätkä vain listausta edellisvuoden tekemisistä, kuten edellisellä presidentillä oli tapana puheessaan kertoa. Puhetta analysoidaan varmasti ahkerasti seuraavien päivien medioissa.

Netti toimii vielä - sen piti mennä poikki joulukuun lopussa. Tuleekohan tästä lasku? Pitää huomenna soittaa ja kysyä!

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uusi vuosi ovella: tehdään siitä hyvä ja onnellinen!

Vuosi vaihtuu jonkin tunnin päästä täällä meilläkin. Aasiassa eletään jo "ensi vuotta".


Vuoden vaihdoksen myötä minulta loppuu netti ja kännykän toiminta; rahatilanne sammuttaa virran nykyteknologiasta. Kirjastoon pääsee toki päivittelemään tämänkin jälkeen tekstejä. Lapsen puhelinliittymää pidän yllä niin kauan kuin pystyn - sitä kautta saa minuunkin yhteyden. Tässä netin äärellä tutkailen, sammuuko yhteys heti kun kello 12 lyö!

Elisan viihdepalvelun netti on kallis - viitisensataa vuodessa - ja harmillisen epäluotettava. Kerran vuorokaudessa se hyytyy, joskus pitkäksikin aikaa - toisinaan vain puolksi tunniksi. Valtavan epäluotettava - mutta luultavasti yritysasiakkaille palvelu on parempaa. Mitäpä, jos tekisin töiyä tällä liittymällä; se ei vain onnistuisi, jos klatkoksia olisi näin paljon.

Palveluun kuuluu mahdollisuus tallentaa ohjelmia televisiosta - sitä palvelua en juuri tarvitse ja kun tietää, että ohjelmia ei voi tallentaa, ei asiaa sure. Saa nähdä, olenko kohta eri mieltä - kun en netistäkään enää uutisia pääse lukemaan!

Erakoituminenhan tässä toki on vaarana - mutta yritän pysyä elämässä ja maailmassa mukana ilman netin tukea jatkossa!

Kaikkea hyvää kaikille ihmisille ja eläimille sekä luonnolle! Pahoille ihmisille en hyvää toivota - mutta eihän täällä minun sivuillani sellaisia tietenkään ole!

Be happy! I will!!

Työttömyys vuodenlopun lehtijutuissa. Uusi vuosi ja palkkatyö kiikarissa, rakkauskin astuu elämään!



Töitä, töitä, perunanmyyjänä,
kalakauppiaana tai konttoristina?
Eihän tämä tunne kaikkia nyt työttömänä olevia koske - tunnen työttömiä, joiden mielestä on ihan ok olla kotona - heillä on puoliso kotona ja he puuhailevat kotona kotiaskareita ja harrastavat liikuntaa, käsitöitä, mökkeilyä ja oman palstan viljelyä ym. Tunnen myös henkilöitä jotka nostavat työttömyyskorvauksia ja käyvät harmaissa töissä - saavat satasen päiväliksaa jokaikiseltä arkipäivältä, käteisenä kouraan.

Mutta me, jotka olemme työnhakutilanteessa, työttömyyspäivärahalla ja haemme kokoaikaisesti töitä, tunnistamme kyllä tuon asian omaksemme. Kiitos tekstistä, Jani Kaaro.


Iltalehti kertoi pitkäaikaistyöttömästä joka sai töitä - tosin piti muuttaa Imatralta pääkupunkiseudulle, että sai myyjän paikan Gigantista, mutta työtön muutti työn perässä uudelle paikkakunnalle kun kotiseudulla ei töitä ollut. Hänkin oli hakenut satoja työpaikkoja ennenkuin tärppäsi. Onnea siis Tommi Matikaiselle Forumin myymälään! Hyvä on saada lukea joskus työttömyydestä positiivisiakin juttuja!

Kolmas työttömyyttä liippaiseva juttu on ilmeisesti taas tyypillinen poliitikko-juttu: SDP pohtii josko työttömät voisivat tehdä hiukkasen töitä menettämättä työtömyysturvaansa. En tiedä, mitä töitä sitä pääsisi tekemään sata- pari tai kolmekin sataa euroa kuussa tienatakseen - se aiheuttaisi joka tapauksessa valtavan byrokraattisen myrskyn työttömyysturvaa maksavan liiton tai Kelan toimistoissa. Kyselin keväällä, kun menin tukityöhön, josko voisin ansaita pari-kolme sataa menettämättä tukea, sain vastaukseksi, että lain mukaan voin kyllä, mutta maksut tulevat sitten kuukauden, jopa kahden päästä siitä mitä ne muuten tulevat. No, asia jäi siihen. Enhän voi olla maksamatta laskuja tai ostamatta ruokaa pariin kuukauteen kun viranomainen tutkii tilannetta.


SDP:n ajatukset työttömistä rikkaruohoina - kuten Juhana Vartiainen onnistui hassun hauskasti sanomaan - on yhä tuoreena ielessä. Rikkaruoho tässä yrittää nyt asennooitua tulevaan, uutseen vuoteen ja uskoa, että
 
VARMASTI TULEE  AIVAN SUPER-UPEA VUOSI, 2015: LÖYDÄN MAHTAVAN MIEHEN JOKA RAKASTUU MINUUN,  MINÄ HÄNEEN. SAAN TÖITÄ JA SIITÄ PALKKAA JOLLA PYSTYN ELÄMÄÄN JA MAKSAMAAN OMAN JA LAPSEN MENOT! PÄÄSEMME MATKALLE JA PYSYMME TERVEENÄ, SAAN ENTISTÄ TIMMIMMÄN VARTALON!



 

maanantai 29. joulukuuta 2014

Unelmoinitia, pakkasen narskuntaa kenkien alla

Mistähän haaveilee pipareilla leikkivä...?
Nukuin pitkään aamulla, heräsin vasta kahdeksalta. Venyttelin hartaasti ja käytin koiran aamupissalla. Kirpakka pakkasaamu toi vanahanaikaisen fiiliksen - ihanaa, kun pakkanen puri poskia kun vein roskat ulos, koiran tassujen alla jäätynyt, kova lumi nirahteli kivasti ja omien jalkojen alla kuuluva  nirsk ja narsk tuntui tosi kotoisilta. Toivottavasti pakkanen kestää pitkään - taisin kyllä kuulla, että tämä talvinen ihanuus on lyhytkestoista ja lounaasta lähtee vyörymään läpimämpää ja kosteaa ilmaan heti kohta. Pöh!
Henki häyryää aamulenkillä

Pusi pusi. "Otatko kahvia kulta?"
Keitin kahvit aamun sinisen hetken aikaan. Kuuntelin radioita, eläimet pyörivät jaloissa. Olipa rauhaisaa. Kaksi tänään otona olevaa lasta nukkuivat vielä joululomalaisen unta huoneissaan. Iyse sain haaveilla tulevasta - ja uskotella, että kaikki kääntyy parhain päin! Sydänpiparit tuokoon onnea elämään!

Katselin aamun sinista hetkeä ikkunasta - ulkona pyrähteli mustarastaita mutta ei punatulkkuja kuten jouluna pihavaahterssa, kotiseudulle. Ne syövät siellä vaahteran siemeniä, "neniä" joita meillä ei täällä ole pihalla. Laitoin linnuille eilen kaurahiutaleita ja omaa muesliä - hyvin käy kaupaksi!

Parsitaan ja paikataan! Hyvä aamuhomma
kahvikupin ja uutisradion seurana!
Otin rikki menneitä vaatteita esiin - onneksi mummi opetti minut aikoinaan parsimaan sukkia ja muita neuleita ja korjaamaan ratkenneita ja käytössä hiutuneita vaatekankaita. Ne taidot ovat nyt käytössä! Uutta vaatetta ei pysty työttömänä ja vähävaraisena ostamaan joten on hyvä osata huoltaa vanhat vaatteet. Kestävää kehitystä on myös se, että käyttää vaatteet ja tavarat sillä lailla, että niitä ei tarvitse niin paljon pois heittää. Ei aina uuden ostaminen ole tavoiteltava elämäntapa, siitä kärsii koko ympäristö. Lama ehkä saa ihmiset käyttämään tavaraa sitä hiukan enemmän arvostaen - ehkä. Tai sitten ei.

Linnut hoi, tulkaa!
Katselin illalla ohjelmaa Euroopan työttömyydestä ja eläkeiän nostamisesta eri maissa. Ohjelmassa kerrottiin, kuinka normaalin eläkeiän saavuttaneet ihmiset ovat enenevässä määrin töissä monissa maissa, jopa yli 75-vuotiaat tekevät töitä - koska haluavat ja koska eläkkeellä ei elä. Samalla keski-ikäiset eivät tunnu saavan täitä millään. Suomesta ei tässä ohjelmassa erityisesti puhuttu - olen vain itse huomannut, että kun ihmisiä irtisanotaan suurin määrin, ei uutta palkkatyötä meinaa saada millään, ei todella mitenkään vaikka hakisi töitä päätyökseen ja kokoaikaisesti. Ihmiset, joiden kanssa juttelen näistä asioista, ovat pääsääntöisesti yli 45 -vuotiaita, osa tosin alle 30 -vuotiaita. Se,mitä kaikille innolla tarjotaan, on ns. työharjoittelua - tämä tarkoittaa työntekoa ilman rahapalkkaa. Työttömyyskorvauksen saa pitää ja muutaman euron kulukorvaus tulee niiltä päiviltä jolloi käy töissä. Kulukorvaus kattaa harvoin työmatkakulut - mutta iso osa keski-ikäisistä käy mielellään töissä ja haluaa tuntea itsensä hyödyllisiksi, samalla kun he kuvittelevat saavansa palkkatyötä jos tekevät työnsä hyvin ja osoittavat työkuntonsa. Mutta suurin osa tulee huijatuksi: palkkaa ei ala tippua kuin todella harvassa tapauksessa. Työnantajat voivat näinä taloudellisesti haastavina aikoina kuten itse haluavat; ilmainen työntekijä joka ahertaa palkatta, usein akateemisesti koulutettu ja vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella tekevät työt hyvin ja nopeasti. Mikä upea asia työnantajulle!


Sinisen hetken katsoja, vanha
kissa-kaveri, oma kolli.
Monesti mietin, miten tähän tällaiseen on tultu: kuinka joku osasikin keksiä kuningas-ajatuksen, että työttömät  laitetaan palkatta töihin? Sehän huonontaa työssä olijoidenkin tilannetta - hekin voivat joutua korvatuksia palkattomilla työnteijöillä!

Miksi näin tehtiin - nyt saa nähdä, että työnantajat eivät kohta enää haluakaan maksaa töistä, joihin löytyy ilmaista työvoimaa; aina on uusia työttömiä jonossa tekemään töitä ja näyttämään kuinka hyviä ja tehokkaita ovat!

Miten tässä selvitään vuosia eteenpäin, miten sitten kun eläkeikä koittaa eikä eläkettä ole kertynyt sitten kun ikä alkaa lähetä 65:n, 70:n tai 75:n vuotta? Pelottaa! Sen lisäksi, että rahaa ei ole elämiseen, ei ole kiva muutenkaan elää jos vain on ja öllöttää mitään tekemättä. Jos on terve, vaikka ikää olisikin, on hyvä olla jotakin järkevää tekemistä päivisin - muuten ei tunne kuuluvansa tähän yhteiskuntaan, tähän elämään. Mutta niinhän se on jo työttömänä. Jotenkin tuttua jo nyt vaikka eläkeikään on vielä matkaa. Voi huokaus....
Kirjastot: mikä upea keksintö! Kymmenittäin lehtiä luettavana.

Itse olen tänään käynyt lukemassa pari tuntia lehtiä kirjastossa, tehnyt ruokaa - pizzaa - lapselle ja toki myös itselle. Pizzeriaan ei mennä; vaikka pizzan sanotaan olevan pizzeriassa halpaa, saa yhden pizzeria-pizzan hinnalla leivottua itse kaksi pelllillistä erittäin hyvää pizzaa ja juomat päälle! Lapsenkin mielestä kotona tehty on paljon parempaa! Vielä jää rahaa  myös Tupla-suklaaseen josta saa jälkiruuan kahdelle!

Kyllä kotona tekeminen kannattaa - ja työttömällä on aikaa ruuan tekemiseen. Nämä tänään tehdyt kaksi isoa peltipizzaa riittävät ainakin kahdeksi päiväksi - huomenna syömme samaa ruokaa, ihan mielellään. Kauppaan menen seuraavan kerran ensi vuonna!

Tästä piisaa. Ja hyvää on!