Puhetta vatsan toiminnasta - ja sen puutteesta

Lätäkkö kadun kulmassa

Laihduttaminenkin voi olla arvaamattoman kummallista. Vähemmän syömällä ja enemmän liikkumalla laihtuu. Sen tietää jokainen. Laihdutusvalmisteita syömällä laihtuu myös - mutta monen mielestä pillereillä laihduttaminen on vaarallista ja humpuukkia.

Itse hurahdin terveellisiin ja tieteellisesti tutkittuihin aineisiin. Kaikki vaikutti hyvältä - ja käyttäjiä on kuulemma miljoonia. yytyväisiä käyttäjiä siis, näin ymmärsin. Firma itse on on pörssissä ja tekee hyvää tulosta - tosin viimeaikoina ei voittokäyrä ole ihan ylöspäin osoittanut, jos oikein muistan.

--------------

Neulomaan! Se vie ajatukset mahasta ja sen toimimattomuudesta.
Tosin tämä villatakki ei suuren mahan päälle sovi - eikä ole nätti möhömahaisella. 

--------------

Kuitu- ja selluloosatabletteja jotka ovat suuria kuin keskikokoinen kovakuoriainen. Proteiinihjauhetta ja yrttiteeetä. Vettä litrakaupalla. Hedelmiä, tavallista kotiruokaa mutta vähemmän ja terveellisyyteen huomiota kiinnittäen. Näin olen syönyt kymmenen päivää ja olen odottanut omaa hoikentumistani innolla. Ei näy moista, ei. Ei edes pienen pientä alkua. Päinvastoin. Olen pulleampi kuin sitten raskausaikojen.

Kaikissa tuotepurnukoissa sanotaan, että tuotteet ovat terveellisiä ja tutkittuja ja niitä käytetään painonsäätelyyn ja terveelliseen ravitsemukseen. Tänään huomasin, että munuaisongelmia omaavan henkilön sekä insuliinilääkityksellä olevien tulisi kääntyä lääkärin puoleen ennen kuurin aloittamista. Hmm...

Itse en ole lääkärin hoidossa eikä minulla ole ollut minkäänlaisia terveysongelmia - haluan vain laihtua muutaman kilon! Nyt on sitten ongelmia mahan kanssa oikein kunnolla. Olen syönyt kalliita ja huipputerveellisiksi mainostettuja tuotteita ja olen AIVAN UMMESSA. Jo ties monetta päivää. Tuntuu kuin olisi sementtia mahassa. On sellainen olo, että pitää mennä vessaan - mutta mitään ei tule ulos.

Räjähdänköhän tähän jossain vaiheessa? Kukahan nekin jäljet siivoaa jos niin käy. Itse enää tuskin sitten siivoilen mitään. Hyh.

Iltalehti kirjottaa asiasta: "Nainen räjähti laihdutuslääkkeiden seurauksena". Jutussa haastatellaan lapsia jotka ovat epätoivoisia ja laihdutusaineiden edustajia jotka kieltävät vastuunsa "Janika Saimas ei osannut laihduttaa oikealla tavalla. Vastuu laihduttamisessa on aina henkilöllä itsellään - me vain autamme lihavia ihmisiä uuden elämän alkuun. Saimas oli meille huono asiakas - hän pilaa tarinallaan yrityksemme hyvää imagoa mauttomalla toiminnallaan" sanoo yrityksen viestintäjohtaja Taina Tuppura-Lihavainen ja jatkaa "Meillä on miljoonia tyytyväisiä asiakkaita ympäri maailman jotka ovat vain entisestään lisänneet tuotteidemme käyttöä tämän seurauksena koska ymmärtävät tämänlaatuisten sabotaasien olevan pelkkää pahanilkistä panettelua. Siivouskuluihin emme osallistu koska Saimaksen räjähtäminenen ollut meidän syymme." Lopetti Tuppura-Lihavainen ja poistui paikalta.

Vettä juon paljon, koko ajan. Ajatus on, että se suolistossa oleva sementti liukenisi veteen ja tulisi ulos. Olen laittanut viestiä minulle tuotteet myyneelle ihmiselle joka lupasi soittaa illemmalla. Kertoi aiemmin "Ummetusta on esiintynyt joillakin alkuvaiheessa ennen kuin elimistö on kuona-aineista lähtenyt puhdistumaan".

Nyt mietin mikä on "alkuvaihe". Viikko? Kuukausi? Puoli vuotta?

Toivottavasti tämä olotila menee pian ohi. Ei tämä ihan kamalan kivaa ole, todellakaan. Kuitujen pitäisi saada vatsa toimimaan. Nyt olen syönyt kuituja enemmän kuin ikinä ja maha on turvonneempi kuin koskaan ja olen kokemassa elämäni ensimmäistä tosi pahaa tunkkaisuutta - juuri kun olon piti tulla paremmaksi kuin koskaan!

Miten tästä pääsee yli? Juomalla ämpärillisen vettä, varmaan. Sen olen pian tehnytkin. Kohta lähtee toinen saavillinen. Ruokaa ei tee yhtän mieli kun on näin turvonnut olo. No - söin kyllä siskonmakkarakeittoa päivälliseksi lasten kanssa.

ÄÄÄÄH. Voi elmää. Voi lihavaa elämää...

Konsertista ja laihdutuksesta - vastoinkäymisiä voitettavana

Hopealehti, tänään hankittu

T-paitoja, tyynyliinoja, farkkuja, mekkoja, pyjamia..... kaksi tuntia pyykinsilittämistä. Huokaus... Sen siitä saa kun antaa silitetävien pinon kasva pesu toisensa perään! Pyykkiä tulee paljon, silittäminen on homman mälsin vaihe - kestää ja kestää.

Tänään on New Yorkin kaksoistornien tuhon 10-vuotispäivä. Aihe on kovasti esillä joka paikassa. Kaamea tapahtuma - jonka syistä, seurauksista ja ennenkaikkea tekijöistä ja heidän taustajoukoistaan jaksetaan puhua... silti,  näin uskon, julkiseen tietoon eivät oikeat syyt ja taustajoukot koskaan joudu. Niin paljon spekulaatita syistä ja syyllisistä löytyy lehdistä ja netistä ja kuuntelemalla ihmisten ajatuksia ja pohdintoja. Oliko se islamistien hyökkäs vai tekikö USA sen itse, saadaksen syyn hyökätä Iraqiin? Tällaisestakin puhutaan paljon; tarve käydä sotaa aina jossain pään maailmaa on USA:lle tärkeää.

Maailma on kova paikka ja likainen peli jyllää ja vaikuttaa ihmisten elämään eri puolilla maailmaa, tavalla tai toisella. Valtapeli on peli jota pelataan pienimmistä yhteisöistä suurimpaan maailmanmahtiin. Näin on aina ollut, näin on oleva. Isojen peliä jossa pienet kärsivät eniten.

Pieni maailman hiekkalaatikon hiekanjyvänen kuten tämä täti tässä, täällä omassa pikkumaailmassaan voi silti elellä ja puuhailla omiaan, rakennella omia ajatuskudelmiaan ja mietiskellä. Se ei ketään haittaa, ei kiusaa. No, ei toki autakaan.

Junat kulkevat nyky-Suomessa vähän milloin sattuu

Siirrytäänpä toisiin sfääreihin - kaukomailta kotinurkille. Viime viikko oli työläs, aika rankkakin. Töissä ei ole kovin kivaa nyt. Ei ollenkaan. Paljon hommia, ihmisten mieli askartelee YT-neuvotteluissa ja tulevissa irtisanomisissa. Pomoilla pinna kireänä. Itselläni on paljon hommia, saan vain osan tehtyä mutta ei voi mitän. Sanovat sitten irti minutkin jos ei riitä.

Perjantaina lähdin kaverin kanssa Lahteen jossa on meneillään Sibelius-festivaali. Tarkoitus oli sinne junalla matkata - mutta kas, VR:llä oli sähkövika rataverkkonsa jossain paikassa ja junat olivat reippaasti myöhässä. VR ei kuitenkaan kertonut kuinka paljon junat myöhästelevät - junien saapumisaikaa vain siirrettiin infotauluilla 10-15 minuuttia kerrallaan eteenpäin. Asema oli kiinni joten odoteltiin pienessä tihkusaateessa laiturilla junien lähtöä.

Sirkuslaisia
keskuudessamme

Kun lähtöaika alkoi olla jo ihan kriittinen ja riski myöhästyä konsertista näytti jo todennäköiseltä alkoi kaveri näyttää huolestuneelta ja totesi, että nyt mennään autolla. Hän ei itse aja autoa joten ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut tarjolla: mentiin parkkipaikalle, astuttiin minun autooni ja polkaisin auton tielle.

Lahteen siis - jota kaupunkia en ollenkaan tunne ja jossa en ole käynyt kun joskus lukiolaisena noin sata vuotta sitten. Onhan teissä viitat ja niinpä suuntasin auton moottoritielle ja painoin kaaasun pohjaan.

Ärsytti. Junalippu oli maksettu, nyt menin tankkaamaan bensaa ja "sain" ajaa autolla sen sijaan, että olisin istunut mukavasti junassa ja katsonut kuinka maisemat vilistävät silmien editse.... Olin oikeasti odottanut junamatakaa! Nyt mentiin autolla kamalalla stressillä nopeusrajoituksia hipoena, hitaampia ohitellen Lahteen - jonne saavuimme 9 minuuttia ennen konsertin alkua! Puh ja huh. Perillä päästin kaverin autosta ulos, pyysin menemään sisään ja vaikka ihan omlle paikalleen - parempi jos edes yksi pääsee sisään kuin että molemmat jäävät salin ulkopuolelle. Itse läksin etsimään autopaikkaa. Onneksi se löytyi suht nopsaan ja ehdin vielä nopeasti vessaankin ennenkuin kello kilkatti ja kutsui sisään saliin.

Tekisi mieli vaatia VR:ltä maksetut mutta käyttämättä jääneet liput takaisin. Siitä tuskin mitään kostuu; ei valtion virasto moista maksa, sanoo varmasti vaan, että olisitte lähteneet matkaan aikaisemmin.

Voisihan sitä yrittää tietenkin.

Kukkalaatikko syksyn tunnelmin.

Onpa hieno konserttitalo muuten! Suuri - mutta kotoisan ja lämpimän oloinen!  Istuttiin kakkosparvella täydessä salisa ja nähtiin hienosti alas lavalle jossa orkesteri soitti. Sibeliusta -tietenkin.Sinfonia nro 3 C-duuri op 52 ja tauon jälkeen sinfonia nro 4 a-molli op 63. Ja niiden välissä se herkku jota oikeasti tultiin suuremmin kuulemaan ja kokemaan, nauttimaan täysillä: Sibeliuksen viulukonsertto, Elina Vähälän soittamana. Okko Kamu johti ja Lahden sinfonikot soittivat.

Hieno se oli taas kuulla, tämä iki-ihana viulukonsertto. Elina Vähälä soittaa sen hienosti, tietenkin. Jostain syystä se ei kuitenkaan suonut niin mahtavia fiiliksiä kuin monasti muutoin. Syynä voi olla oma olotila kiireen ja hösellyksen jälkeen. Hieno se oli ilman muuta - kakkososassa tulvahtivat kyyneleet silmiin. (Outo näkymä omasta kuolinvuoteesta tupsahti silmien eteen! Kuka ymmärtäisi näitä juttuja...)

Kolmas sinfis sai myös liikuttumaan; tuli jännä tunne... Vasket eivät tuntuneet oikein mukavilta tässä tämänkertaisessa viulukonsertossa - kuin ampianen olisi tullut surisemaan vasempaan korvaan; se ei tuntutunut ihan kivalta. Mikähän niissä - tuon tason orkesteri? Kaverikin siitä mainitsi - surina ei ollut vain omassa korvassa!

Asteri asuu nyt meillä - syyskukat viimein istutettu

Kotona takaisin vasta puoliltaöin. Siinä välissä käytiin yhdellä lasillisella lähipubissa- siitä onkin aikaa kun viimeksi!!! Lasi viiniä minulle vain, kiitos. Autokin piti ajaa kotiin.

Kehäkukkia kaipaan! Huomasin sen, kun näin jossain kehäkukkia ja muistin, että en ollut laittanut keväällä ostamiani siemeniä maahan ollenkaan tänä uonna.Olen laittanut niitä aina "salaa" pihalle - taloyhtiö ja varsinkin täällä asuva eräs rouva joka vartio piha-alueiden istutuksia ja roskiskatosta kuin omiaan, on ne kieltänyt. Siitä huoölimatta olen laittanut sitä ja tätä kasvamaan pihaan - muuten siellä kasvaa vain saviheinää, ohdaketta, nokkosta  ja muuta rikkaruohoa kun taloyhtiöllä ei ole ollut varaa laittaa pihaistutksia. Huoh. Nyt jäivär syyskesän ilahduttajat, oranssit krassit ja kehäkukat laittamatta. Harmi!

Tänään tein ruokaa kaikille kolmelle lapselle - sian sisäfilettä, keitettyä kukkakaalia, keitettyjä perunoita ja hyvää kreikkalaistyyppistä salaattia. Jälkiruuaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Mukava, kun kaikki olivat paikalla - vaikka keskimmäinen lapsonen oli kiiressä kaverinsa luo - hän oli aamupäivän töissä kioskissa, samoin eilisen iltapäivän ja illan. Nyt oli kiire kaverin kainaloon! Åikkukissakin on taas meillä, jää viikoksi oljamiin.

Ruuasta vielä loppuun sen verran, että Herbalife dieetti ottaa hiukan lujille. Minulla ei ole koskaan ollut ruuansulatusongelmia; käyn vessassa normaalisti useamman kerrran päivässä ja vatsa on aina toiminut "kuin junan vessa" Nyt - varsinkin viime torstain jälkeen jolloin otin käyttöön extra-kuitutabletit (joita pitää syödä kolmasti päivässä) ja yrttijuoman niin ikään ahkerasti juotavaksi, maha ei meinaa toimia ollenkaan. Aivan merkillistä; syön extra-kuituja ja maha tekee tenän, ummetus on todellinen ja tuntuu kurjalta! Olen varmaan erityistapaus, tai siten tabletit ovat jotenkin omituisia, tai tuotteet kaiken  kaikkiaan. Juon paljon vettä ja yrttiteetä, silti on oma systeemi ihan jumissa.... Ei kai ihminen voi laihtua jos laihdutusvalmisteet joiden pitäisi puhdistaa keho ja aikaansaada suolen puhdistus ja tyhjentyminen, saakin aivan täysin päinvastaisen reaktion aikaiseksi!

Jatkan Herbalife-kokeilua vielä viikon-kaksi. Sitten teen päätöksen mitä teen tämän kalliin ja kovasti markkinoidun tuotteen ja kokonaisuuden kanssa. Jos nyt en turpoa muodottomaksi näiden ilmavaivojen ja ummetuksen seurauksena ennen sitä! Tähän mennessä en ole laihtunut juuri ollenkaan. Mutta en ole tietenkään syönyt heidän tuotteitaan kuin reilun viikon vasta, toissa perjantaista. Ei ehkä pitäisi hötkyillä näin.

Täysikuun aika. Susien ulvontaa ei vain kuulu...

Suomi ihan sekaisin

Uudet ja vanhat yhtä sekaisin kuin Suomen politiikka!

Lentäjät lakkoilevat, lentokenttähenkilöstö kapinoi.

Tärkeimmät ministerit hoitavat Kreikan kriisiä, kansa puree kynsiään seuratessaan Urpilaisen toimintaa ja tekemisiä EU-neuvotteluissa. Milloin tämä asia saadaan hoidettua ja voidaan keskittyä maan omiin asioihin ja antaa EU-parlametaarikkojen hoitaa EU-asioita?

Yritykset irtisanovat väkeä, valtionyritysten taloudellinen tilanne on huono. Ylen tilanne on viestintäministeri Krista Kiurun mukaan "hirveä". Kuntauudistus on uutisoitu varsinaisena diktaattorimaisena kuntien pakko-yhteenliittämisenä joka vaikuttaa aivan entiseltä neuvostomeinigiltä. Kuntaministeri Henna Virkkunen uhoaa laittavansa koko kuntakartan uusiksi, yhtään kuntaa ei säästetä. Kuntapäättäjät kokoavat voimiaan vastahyökkäykseen. Virkkusen tyyli on kaikkea muuta kuin ymmärtävä tai diplomaattinen; uho on ylimielistä ja jän ampuu korkealta ja kovaa. Siinä voi käydä huonosti vielä.

Onko tilanne näin kamala vai halutaanko asiat dramatisoida todella viimeisen päälle? Tasan tarkkaan medialla on nyt herkkupöytä katettuna kun uudet ja vielä kokemattomat ministerit luistelevat uusissa vastuissaan ja kompuroinnille on kiva nauraa ja luistelijoita ah niin hauska pilkata! Toisaalta ministeritkin antavat aihetta naureskelulle toimimalla hölmösti ja huumautumalla siitä julkisuudesta jota nyt tulee tuutin täydeltä.

Urpilaisen jääräpäinen meno ja samojen asioiden jatkuva toisto on melkein yhtä piinallista katsottavaa kuin hänen äänestäjiä samoilla sanoilla kiittämisensäkin monta vuotta sitten. Tietenkin hän tekee parhaansa, selvä se. Mutta riittääkö se? Nyt olisi tarpeen olla jämäkkä mutta asiallisesti joustava, eri asioiden näkulmat ymmärtävä ja johtaja-ainesta omaava PÄÄTTÄJÄ.

Maan taloudesta vastaavan ministerin tulisi olla hyvä johtaja joka osaa ottaa eri näkökulmat huomioon.

Vaalipuheet on pidetty ja valtaan päästy - nyt pitäisi ottaa se valta ja saada asioita aikaiseksi, ei urputtaa ja hokea vaalilupauksia! EUssa pitää ottaa huomioon omien äänestäjien lisäksi koko iso kokonaisuus - olemme EU:n jäseniä, osa kokonaisuutta emmekä voi vain napsia itsekkäästi itselle parhaita paloja pullasta.

Aivan kuin ison perheen sisällä, kaikkien perheenjäsenten täytyy ymmärtää oman halunsa lisäksi koko perheen etu.

Diplomatiakin olisi osattava hoitaa.

Urpilainen ei taida olla suuren perheen kasvatti, hänellä ei taida olla omaa perhettä johon verrata tilannetta.

Pelottaa kyllä, että hän epäonnistuu ja ajaa tilanteen sellaiseen jamaan, että olemme kohta isossa liemessä koko maa - tai ainakin hankalammassa tilanteessa kuin uskoimmekaan.

Suuryritysten tilanne on toinen kauhistus Suomessa: Nordea irtisanoo 2000 ihmistä vaikka tulos oli huippuhyvä. Johto saa mahtavat bonukset, työntekijät saavat kokea olevansa ei-toivottuja.

Finavia julkistaa historian parhaan tuloksen ja maksaa johdolleen siitä huippu-bonukset mutta henkilöstölle kerrotaan, että he ovat tehneet huonon tuloksen. Uskomatonta! Lennonvarmistusliiketoiminnan johtaja Anne Ilola ja toimitusjohtaja Samuli Haapasalo on irtisanottu. Onpa varmaa mukava olla tuon firman palveluksessa!

Yritykset ajautuvat turmion tielle kun porukka jakautuu kahtia hienoihin ja huonoihin - kuin vuosikymmeniä sitten. Työntekijöihin ja johtajiin - johtajia kutsutaan vastuunkantajiksi josta heille maksetaan monikymmenkertaista palkkaa tekijöihin verrattuna. He jotka tekevät lienevät vastuuta kantamattomia yksinkertaisia ihmisiä jotka vain tekevät mitä käsketään - vai? Olisivat tyytyväisiä että on työ - niinhän? No joo, olenhan minä mutta mutta...

Blue 1 irtisanoo ison osan henkilöstöään. Lentäjiä, muuta henkilökuntaa... Kun yritykset karsivat kustannuksia, ei lentolippuja osteta kuin ennen. Koneet jäävät vajaiksi, lentoja ei tarvita niin paljon enää. Yrityksen kustannukset ovat nopeasti suurempia kuin tulot. Jokainen ymmärtää mitä siitä seuraa. Irtisanomislappu tulee kouraan.

Yksi hyvä tässä on se, että lentosaasteet vähenevät kun lentopetroolia ei polteta enää niin paljon!

Sieniä, marjoja ja laihdutuskuuria

Näin alkaa pirtelön teko - sauvasekoitin on hyvä apu

Päivä alkoi Herbalife-pirtelöllä. Paljon punaherukkaa kun sitä vielä on viikonlopun herukkapensaan loppupuhdistuksen jäljeltä käytettävissä. Hyviä, kirpeitä marjoja mutta aika vaatimattomia - niistä on usein vaikea keksiä hyvää syötävää mutta ne ovat kauniita esim. kakun päällä. Punaherukkamehu on ok, varsinkin jos laittaa hiukan mustaherukoita sekaan. Hilloa tai muuta hyvä niistä ei oikein saa mutta punaherukoilla on hyvä jatkaa vaikka vadelma- tai mustaherukkamehua tai -hilloa jos on sellaista tekemässä.

Työpaikkaruokalassa punaherukkaa laitetaan puolukkahillon ja rahkaherkun sekaan: ei hyvä, varsinkin kun sitä käytetän niin paljon. On varmaan halvempaa kuin vaikka puolukka. Mutta meidän ruokala ei olekaan mikään gourmet-paikka; onnistuvat vesittämään useimmat ruuat...

Nyt saan kuitenkin punaiset marjat kivasti käytettyä pirtelöissä!

Menen huomenna ensimmäiseen punnitukseen aloituksen jälkeen. Voi olla, että paino ei ole pudonnut grammaakaan - toivottavasti se ei ole noussutkaan. En taas ole saanut käytyä lenkillä moneen päivään - illat ovat menneet erilaisissa hommissa kotona ja töissä.

Eilen siivosin sieniä, punaviinimarjoja ja puolukoita puolille öin. Siinä ei kunto kasva - valitettavasti!


Torvisienet ovat kevyitä kuin kuiva paperi - silti niistä irtosi nestettä aika lailla

Mustatorvisienet keitin vain kassaan ja laitoin pakastepurkkeihin. Kymmenestä litrasta tuli puolitoista! Sain siis kolme puolen litran purkillista, yhtä monta ruokaa luulen saavani niistä. Keitto, kastike ja piirakka, esimerkiksi.

Puolukasta teen puuroa - vispattuna ja uutisrukiin kanssa, vanhanaikaista ruispuolukkapuuroa: nam. Hmm - mistähän saisi uutisruista? Olisikohan torilla - vai pitäisikö pyytää äiti ostamaan? Herukat syön pirtelöissä.

Luonto suo, minä kiitän!

Tänään on koululla vanhempainilta. Ensin kaikille koulun vanhemmille yhteinen osio, sitten luokissa oman opettajan kanssa vielä toinen. On hyvä mennä kuuntelemaan mitä lukuvuoden aikana on luvassa joten sinne siis puoli kuudeksi, koulu kutsuu!

Herbalife ja sienimetsä: lisää poweria kehiin!



Matkalla valtatiellä

Olen viidettä päivää Herbalifen pirtelökoukussa - tavoitteena on saada painoa alas ja elämänvirtaa paremmaksi - oloa pirteämmäksi, yksinkertaisesti!

Horsman syksy.

Eroa entiseen vointiin ja olemukseen en huomaa vielä yhtään mistään. No - pari viikkoa täytyy varmasti kulua ennenkuin mitään huomaakaan - siis muuta kuin nälän! Toisin kuin olisi naivisti voinut kuvitella kun kävi kuuntelemassa Herbalife "herätysliikkeen" jäseniä jotka tulivat todistamaan seurakunnan eteen kuin uskonnollisessa herätyskokouksessa ikään muutosta entiseen surkeaan elämään: "Ennen olin lihava, huonoihoinen ja aina väsynyt sohvaperuna, söin huonosti mutta paljon, kävin vessassa vain kerran viikossa ja oloni oli surkea. Nyt kun olen alkanut käyttää Herbalifea. olen laihtunut 13 kiloa, iho on kirkas ja vointi kuin nuorella varsalla. Vessassa käyn nyt päivittäin ja koko elämä on muuttunut aivan toiseksi! Koko perheeni käyttää nyt pirtelöitä ja vitamiineja ja niin astmat kuin atooppiset ihottumat ovat jääneet taakse. Tosin ne palaavat heti kun ruokavalio muuttuu - joten meillä ei syödä juuri muuta kuin Herbalifeä! Juhlissakin tarjoilen meidän ihanaa tomaattikeittoa ja kaikki tykkäävät." 

Menee hiukan uskottavuus tuollaista ihmettä kuunnellessa! Tuntuu jotenkin falskilta... Mutta - who knows - ehkä minusta tulee samanlainen! Ehkä tuotteet ovat noin valtavan ihmeellisiä! Kuulin mukana olevista kymmenistä lääketieteen ja muiden alojen tohtoreista ja Nobel-palkinnon saajista jotka ovat sitoutuneet Herbalifeen ja tekevät siellä tutkimusta joten kai siinä taustalla on paljon tietoa ja faktaa oihin nojata.

Voihan olla, että en laihdu enkä piristy ollenkaan - sepä olisi kurjaa! Jos jäänkin läskimahaksi loppuiäkseni! Katsotaan, katsotaan!


Sininen järvi, tuttu saari. Pari purjevenettä. Kaunista...

Minut on Herbalifen toimistolla nyt punnittu ja analysoitu ja ylipainoiseksi todettu. Tavoitteena on nyt liikkua jollain lailla vähintäin joka toinen päivä ja syödä terveellisemmin eli nauttia HerbaLifen soija-pirtelö yhden tai kaksi kertaa päivässä. Pirtelöillä korvataan yksi ateria/pirtelö. Tästä seuraa parempi olo ja laihtuminen.

Tuotteet ovat suhteellisen kalliita - vaikka toisin siellä väitettiin. Myyjien mielestä yksi annos on hinnaltan vain yhden pullakahvin hintainen mutta paljon terveellisempi. "Kuusi-seitsemän euroa ei ole mitään, kuinka helposti me maksamme kuusi euroa sinne ja tänne edes huomaamatta. nyt tällä rahalla saa terveyttä ja hyvinvointia!" 6-7 euroa on siis eli tämä on pirtelön ja kuitu- ja vitamiinitabletin hinta. Kaksi niitä päivässä vie 12-14 euroa joka yksnhuoltajalle on tosi paljon rahaa - vain omaan syömiseen! Äiti ajattelee tietenkin lasten ruokailun kautta - ja syö samaa ruokaa kuin he. Kallista se minulle on, oli miten oli!

Itse en juuri koskaan käy tuollaisilla pullakahveilla joten vertaus on siltäkin osin täysin keinotekoinen.

Punakaneleita puun alla

No - nyt olen kuitenkin sitoutunut tähän ohjelmaan ja toive on saada painosta pois 10 kg vuoden aikana eli noin kilo kuukaudessa. Vaatekoossa haluan saavuttaa uudelleen entisen vaaatekoon 36 kun nyt mahdun nihkeästi kokoon 40. Samalla yritän saada lihaksia läskin sijaan käsivarsiin ja jalkoihin. Mahan haluan ylipäätään pienemmäksi. Onhan tuossa tavoitetta kerrakseen! Ensi syyskuussa olisin timmissä kunnossa siis...

Peltojen ohi, halki syysmaisemien
vei tie.

Viikonloppuna kävin maalla. Lauantaina tien päälle ja dekkari äänikirjana auton CD-soittimeen; mukavasti meni! Minulla on nyt kuunneltavana kirjastosta löydetty uudehko levy ruotsinkielisenä: P. D. James, Patienten. Tämä on jo 14. kirja Adam Dalgliesh -nimisestä Lontoon poliisista mutta minulle uusi tuttavuus. Kirja alkoi niin rauhaisasti ja tuntui että se ei pääse asiaan ollenkaan - meinasin jättää sen kesken. Onneksi en jättänyt; nyt kun olen jo viimeisessä kolmanneksessa sen kanssa, tuntuu mukavalta sitä kuunnella. Hienosti kehitelty juoni, paljon ihmis- ja ympäristökuvausta; välillä tuntuu, että on katsomassa brittiläistä TV-sarjaa kun kuvaukset ovat niin tarkkoja.

Hämmästyttävintä on, että kirjailija on jo pitkälti yli 90-vuotias - syntynyt 3.9.1920! Tämä kirja on ilmestynyt englanniksi vuonna 2008. Wow! Ei toivottavasti jää viimeiseksi tuttavuudeksi tältä rautaiselta rouvalta joka julkaisi ensimmäisen kirjan 40-vuotiaana

Aurinko paistaa
alkusyksyn krasseihin

Viikonloppu meni leppoisan mukavasti. Haikeus kotona käymisestä ei vähene, päinvastoin. Elämä tuntuu koko ajan hauraammalta asialta... Ymmärtää, nähdä.  Samalla kun näkee elämän olevan vahvaa ja sykkivää joka puolella ympärillä, näkee myös kuinka haurasta ja katoavaista se on. Vahva ja sitkeä voi hiipua ja kuolla pois hetkessä, yllättäen. Äiti miettii poismenoaan paljon, melkein kaikessa tekemisessään. Jättää jäähyväisiä, miettii miten asia järjestyy hänen lähdettyään, kuinka me lapset saamme asiat hoidettua, mitä teemme sille ja tälle asialle, mihin viemme kaikki tavarat jne. Miettii, että on jättänyt asioita mahdollsimman hyvään kuntoon - talon katto on laitettu, kaivon vesipumppu toimii, navettarakemmuksen sähköt on korjattu... "Kaikki jää hyvään kuntoon. Teette sitä mitä teettekin".

Yritän olla asiaa ajattelematta. Elämä menee kuin on mennäkseen. Haikeus on vaikeaa, jatkuvaa jäähyväistä...Ajatuksia ja tunnelmia jotka syntyvät ja pulpahtelevat pintaan.

Aika - mitä se on? Elämä - miksi se on sellaista kuin on...?

Maalla oltiin, nautittiin kauniista päivästä. Muutama hepokatti ja heinäsirkka vielä siritteli. Kävin etsimässä sieniä; paljoa ei löytynyt. Tatit ovat lopussa; suuria lehmän tatteja oli paljon, muutenkin tatit olivat valtaisia ja toukkien valtaamia. Punikkitatteja oli joitain, herkkutatteja vain pari ehjää. Kanttarelleja ja kääpiä muutamia.

Lankaa - pehmeää ja kaunista! Hauskoja tiploja siinä...

Näin suuren mustan kyyn metsässä! Tosin vain peräpään kun se vilkkaasti luikahti metsäpolulta pensaaseen. Kulin sen kohistelevan pensaassa jo kun kuljin polkua ensimmäisellä kerralla metsään päin - luulin silloin, että pensaassa on joku jyrsijä tai keskikokounen lintu. Kun tulin takaisin, kyy lähti lämpimältä auringonpaisteiselta polun kohdalta pensaan suojaan piiloon. Vähän säpsähdin kun näin otuksen paksun häntäpään ja taisin lausua hämmästyksen ääneen metsässä. Musta käärme on aika harvinainen, olen ymmärtänyt! En ole sellaista itse koskaan aiemmin nähnyt.

Söin metsässä viimeisä makeita mustikoita, muutaman kourallisen vadelmia ja jonkin verran puolukoita. Aikaa ei ollut paljoa; reilssa tunnissa ei suuren suuria saaliita kerätä. Pitäisi lähteä yksin vaeltamaan ja etsimään ajan kanssa - sitten voisi löytyä paremmin satoa! Tai jos olisi kaveri jonka kanssa vaeltaa metsässä, syödä välillä vaikka eväitä; olisipa hauskaa!

Leivoin äidille pullaa pakastimeen. Teen sen muutaman kerran vuodessa ja hän pakastaa pullat pieniin pusseihin joita syö itse kahvin kanssa ja tarjoilee muille. Pullasta tuli hyvää - maistoin puolikkaan! Äiti teki ruuat - sipulipihvit lauantaiksi ja kinkkukastiketta ja pastaa sunnuntaiksi. Tein rahkaherkkua sunnuntain jälkiruuaksi.


Aloitin uuden neuleen - villatakin kirjavasta, nypyläisestä uudesta Silmu-langasta. Ostin langat matkalla - Novitan lankamallisto oli vain saatavilla ja sieltä löytyi mustaa resorilankaa ja nypyläistä lankaa villatakin muihin osiin. Kiva neuloa taas, tosi ihanaa!

Aika meni nopeasti ja nyt ollaankin jo tiistai-illassa jälleen! Tänään siivoan torvisieniä ja suunnittelen keittoa tai jotain muuta hyvää niistä!

Mustia herkkuja. Keitoksi tai soseeksi. Piirakkaan tai risottoon.

YT:t tulivat uutisiin. Potkuja tulossa

Syksyn värejä elokuussa

Tällä viikolla on ilmoitettu kaksista isoista irtisanomisista - Nordean ja UPM:n irtisanomisissa saa kenkää yli 1000 suomalaista. Pienempiä on meneillään monen monissa yrityksistä; uutisointi ei niihin tartu kun on isompaa riistaa uutisoitavana. Lama on ovella - hallitus puhuu Kreikka-paketista.

Meillä on nyt omituinen hallitus Suomessa että sen takia tulevaisuus pelottaa eniten. Urpilainen varsinkin tuntuu todella heikolta lenkiltä vaikka hänelle on varmasti laitettu asioita joitamaan parhaat mahdoliset taustajoukot.

Kuin satumetsässä

Politiikka on muutenkin jotenkin omituinen osa-alue yhteiskunnassa. Sinne menevät ihmiset päättämään todella isoista asioista jotka koskettavat isoa osaa Suomen kansasta - mahdollisimman pienellä asiatietämyksellä. Kulttuuriministeri joka ei välitä Musiikkitalon avajaisista - ja jota ei tunnu kulttuuri kiinnostavan ylipäätään, taloudesta vastaava ministeri joka haluaa jakaa rahaa sinne ja tänne silloin kun sitä ei ole jaettavaksi, julkkisministeri joka haluaa vesittää edeltäjänsä työn ja ottaa siitä kunnian - viis asiasisällötä.... Liikenneministeri on maassa aina ollut jotenkin outo höppänä joka ei tunnu saavan asioihin mitään järjestystä... Mutta onhan siellä tietenkin paljon hyviäkin ollut, tietenkin. Asiansa osaavia ja niistä selvää ottavia. Viime hallituksen maatalousministeri teki töitä olan takaa - kuraa lensi niskaan silti paljon.

Nyt saamme katsella Keskustan Kiviniemen kiusallisen katkeraa tappion tietä kun hän putosi todellakin korkealta alas matalimpaan pusikkoon - ei ihme kun tilannetta seurasi sen vuoden kun hän pääministerinä huseerasi ja itsetunto kasvoi yli äyräiden ja ylimielisyys ja valta asettuivat taloksi. Joillekin valta ei sovi edes pieninä annoksina! Keskusta on ihan tuuliajolla nyt ja tätä menoa häviää todellakin kartalta kokonaan. Haittaako se? Väyrynen presidenttiehdokkaana - mutta kun ehdokkaita on jo pienen kylällisen verran tämänkokoisessa maassa ja lisää vielä tulee, saa ihmetellä saadaanko tässä maassa mitään aikaiseksi vaalilupausten antamisen lisäksi.

Kuka hoitaa maan asioita? Kuka välittää mitä maassa tapahtuu tällä hetkellä? Miksi esim. luonnon ja ympäristön tilanne ei enää tunnu huolestuttavan ketään? Kreikan tuesta tuntuvat nyt poliitikot lähinnä puhuvan jos jostain...
--------
Siirrytään yleisestä omaan yksityiseen maailmaan! Politiikan maailma haisee!

Meillä töissä kuoli työkaveri tupakkapaikan viereen pääovelle vähän aikaa sitten. Surullista. Irtisanomiisia on tulossa kun myynti ei kehity, tulos on heikko. Töitä on paljon - mutta kun hintoja ei voi nostaa alalla jossa on kova kilpailu, on pakko vähentää palkkakuluja ja tehostaa toimintaa teettämällä työt harvemmalla ja siirtämällä kaikki mahdollinen tekeminen halpamaihin.

Ryteikköä juoksureitillä

Raskasta, raskasta.

Yritän itse parantaa fyysistä kuntoani samalla kun itsekin kannan huolta tulevaisuuden näkymistä. Omista, lapsien... Kuinka kauan saa itse olla töissä ja nauttia kuukausipalkkaa - se mietityttää ja joka palkka tuntuu jo melkein lahjalta! Mitä, jos sitä ei kohta enää saa?

Toivon, että saisin lapset aikuisiksi ja että he saisivat opiskelut tehtyä, työtä. Sitä toivoo jokainen vanhempi, tietenkin. Oma vanhin lapseni ei päässyt opiskelemaan keväisten yo-kirjoitusten jälkeen mutta hän on kokopäivätyössä ja asuu jo kolmatta kuukautta omassa vuokra-asunnossa. Hän sai palkankorotuksen tällä viikolla kun on tehnyt työt niin hyvin. Se on tosi kiva asia, kannustaa yrittämään lisää! Työtehtävätkin ovat jo hänellä muuttuneet; hän on saanut kehuja nopeudestaan ja hyvästä työn teosta. Kyyläävä vanhempi työntekijä joka juoruaa koko ajan pomolle ärsyttää häntä pahasti. Samaten ensimmäinen pomo jolla tuntui olevan mielipide joka asiasta - ja vessakäyntejä ei saanut olla liikaa!

Viikko sitten maalla nähty sisilisko - häntä poikkinaisena

Toinen keväällä kirjoittaneista lapsista on päässyt opiskelemaan ja syksy on alkanut mukavasti. Kurssi- ym maksut vain pelottavat - lapsen isä ei maksa ja opintotukea ei ole ainakaan vielä näköpiirissä... Olen saanut maksettua kainken mitä tähän mennessä on tarvittu, katsotaan miten syksy etenee! Kyseessä on ammattiin johtava tutkinto joten itse kyllä tuen häntä opiskeluissa täysillä, vaikka hän tähän kouluun menikin vähän välivuosi-asenteella. Hänellä on Ärrällä töitä niin paljon kuin jaksaa tehdä - on jo kiertänyt ties kuinka monessa kioskissa töissä ympäri seutukuntaa! Hienoa! Saa kokemusta, palkkaa ja oppii vastun kantamista.

Vähän ankea liikuntamaasto...

Eilen tein yli 6 kilometrin kävelyn metsätiellä. Kamera oli mukana joten en edes yrittänyt juosta. Noin muuten yritän nyt ainakin liikkua ja syödä vähemmän ja terveellisemmin. Tavoite on saada 10 kiloa pois painosta vuodessa.  Noin kilo kuukaudessa siis, pyöreästi.

Vaatekokoa pitää saada pienemmäksi, läskimaha supistettua! Nämä kilot ovat tulleet hiipien noin 10 vuoden aikana joten eivät ne ihan helposti pois lähde. Olen todistetusti ylipaioinen ja olen itsekin hyväksymässä asian - kaikessa karmeudessaan. Olen saanut siitä jo paperin, mittauksen jälkeen. Läskiä on liikaa ja kunto on huono. Joka päivä pitäisi liikkua 10 000 askelta - minulla on mittari asian selvittämiseksi. Nyt vielä saan nuo 10 000 askelta tallusteltua ehkä kerran viikossa. Miten ihmeessä voi ehtiä moiseen joka päivä??? En ymmärrä.

Lenkkipolun varrelta

Olen yrittänyt käydä säännöllisillä lenkillä - mutta voi että minulla on surkea knto! En ikinä jaksaisi juosta Cooperin testiä - yritn toissapäivänä juosta 12 minuuttia mutta ehei,  ei mitään mahdollisuuksia! Juoksin pätkän, kävelin toisen....

Tähän kuntoprojektiin menee aikaa! Riittääköhän vuosi?

Mietteitä taloudellisen ankeuden keskellä



Helsinkiläisiä otuksia, taiteiden yön hauskuttelua

 Taivas tumman harmaa, vettä satelee. Olen ollut töissä koko viikonlopun ja pitkät päivät viime viikolla. Tänään jo 9 tuntia enkä ruokatauollekaan ehtinyt. Aamulla söin aamupalaa sen jälkeen pari kuppia mustaa kahvia ja lasi vett. Nyt on maha kipeä ja nälkä. Ikkunan takana sataa vettä kohisemalla.

Jätskiä, sitä hyvää
jota lapset aina haluavat. Ja äiti.

Kotona ei ole nettiyhteyttä - ADSL-purkki meni rikki perjantaina - joten töissä on vaan istuttava että saa hommat tehtyä. Pidän tähän väliin pienen valitustauon - jatkan sitten taas työntekoa. Haen taas lasin vettä ja mukillisen teetä, eiköhän se sitten taas luista. Olisipa täällä kioski tai kauppa lähellä niin voisi hakea viilin tai hedelmän. No, eipä ole!

Nordea on ilmoittanut tänään tosi isoista irtisanomisista. 2000 ihmistä joutuu jättämään työpaikan Pohjoismaissa. Huh huh. Ei ole helppoa muillakaan. Oma työpaikka on samaten vähentämässä porukkaa. Kustannuksia pitää säästää... Katsotaan taas miten meikäläisen käy; minun ei pitäisi olla riskiryhmässä. Uutta työtä alan joka tapauksessa hakea pian. Yhden olen jo nähnyt mitä voisi hakea.

Kaveri, ystävä.

YT-neuvotteluiden keskellä on ankea elää. Olen sen kokenut jo monta kertaa, kerran saanut irtisanomistiedon. Se tapahtuma ja sen aiheuttama tunnevyöry on yhä, vaikka siitä jo muutama vuosi onkin jo vierähtänyt - yksi elämän kamalimpia kokemuksia. Nöyryytys on siitä jäänyt päällimmäisin tunne mieleen. Se, että ei kelpaa siihen mihin on halunnut kaikkensa antaa. Niin se meni avioiliitossakin; hiukan toisella tasolla vain. Avioero on asia josta itse en koskaan yli pääse.

Olin irtisanomiseni aikaan kolmen nuoren lapsen yksinhuoltaja; yksi tarhassa ja kaksi alakoulussa, eikä mitään tukea mistään muualta. Ei rahallista eikä "inhimillistä". Se oli aivan kamalaa aikaa. En kertonut kellekään että minut oli irtisanottu ja hain aivan hulluna uusia töitä - luulin, että pimahdan! Pelkäsin, että saan aivovernvuodon tai vastaavaa - ja kuolen! Kuvitelin, että lapset otetaan minulta pois ja joudun aivan hunnigolle. Ihan hirveä stressi.
Sain, onnekseni - parin, kolmen kuukauden kauhuajan jälkeen uuden työn.

Tuksuvia liljoja, ihania

Itse irtisanomistilanne oli niin kamala, että en sitä vieläkään tahdo ajatella. Nolo, täysin oman kontrollin ulkopuolella oleva ja nöyryyttävän alantava hetki; kuin olisi ollut tuomittujen penkillä ja kysytään, mitkä ovat viimeiset sanasi... Nuori pomo harjoitteli ensimmäisessä esimiestehtävässään ja toisit sanoja joita oli opetettu esimies-koulutuksessa. Häntä harmitti kun minulta meni kontrolli, sitten meni häneltäkin; homma ei mennyt kuin oppikirjassa opetetaan...Purskahdin itkun (nöyryyttävää sekin, en voinut sitä estää - menetin kontrollin täysin) ja kysyin pomolta, miten yksinhuoltaja sanotaan irti vaikka juuri olin saanut kuulla, että olen erinomainen työntekijä ja olin juuri saanut kiitoskirjeen talon korkeimmalta pomolta. Firma myös lupasi YT-neuvottelujen aikana, että vaikeassa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa olevien tilanne katsotaan erikseen, niin, että kukaan ei joudu kärsimään kohtuuttomasti.

Sanoja, sanoja! Oma pomo vastasi kysymyksiini, että "firma ei ole mikään sosiaalitoimisto". No - eihän pörssiyhtiö sitä tietenkän ole. Koin samantien itseni täydelliseksi sosiaalipummiksi...

Nöyryyttävä päivä kaiken kaikkiaan - en tiennyt minne mennä piiloon, itketti ja hävetti niin. Hävisin sitten omia aikojani vessasta kun kaikki olivat menneet kotiin, putsasin pöydän enkä tullut takaisin osastolle koskaan. Kukaan työkavereista ei koskaan  perään kysellyt, kukaan ei soittanut. Olivat tietenkin tyytyväisiä kun säästyivät; tavoitteena oli silloin, että joka 5:s joutuu lähtemään, ikäänkuin "tasapuolisesti". Muut saivat jäädä.

Tuleekohan moista vielä eteen? En varmaan enää kestäisi, en jaksaisi sitä mieletöntä prässiä varmasti enää kestää. Mutta kun on lapsia eikä toista huoltajaa, ei olkapäätä johon nojata, ei vaihtoehtoja ole. Ei olisi nytkään! On vain löydettävä kaikki voima ja pusku itsestä.
Uhhhh...

Masentua ei auta. Siihen ei vain ole varaa! Pitää yrittää mennä tämäkin vaikeampi taloustilanne läpi. Itseäni ei haittaisi ollenkaan jos taloudellinen kasvu ja rahan valta voisi hiukan väistyä ihmisten elämästä - mutta sen aika ei varmasti vielä ole tullut, ei pitkään aikaan. Kyllä sekin joskus tulee. Raha ja taloudellinen kasvu ovat Jumalan asemassa, todellinen palvonna kohde ja vastaus ihmisen kaikkiin murheisiin: taloudellinen hyvinvointi ja kasvu - vastaus kaikkiin maailman ongelmiin!

Eihän se niin oikeasti ole. Mutta silti on - siinä maailmassa jossa nyt elämme ja jossa on pärjättävä.

Matot ulos ja imuroimaan, luuttuamaan!

Viikonloppu meni osin töissä, osin siivotessa. Olen ollut niin paljon poissa kotoa - äidin luona maalla - että siivoukset ja kodinhoito ovat jääneet vähemmälle. Nyt piti siivota ja pyykätä, tehdä ruokaa ja järjestellä. Tuli hiukan raikkaampaa kotiin, sentään! Työpaikalla oli sunnuntaina hiljaista - ei ollut monta ihmistä paikalla, tosiaankaan

Ajanvietettä
pelikorteista ja musiikista

Musiikki auttaa monissa ikävissä asioissa. Oikein ikävissä asioissa ja kun mieli on maassa ei jaksa mitään. Haluaa vaan olla hävitä kaikesta, haihtua ilmaan...

Nyt on nälkä ja väsyttää... vähän apea mieli tulee siitäkin, kun tietää, että hommat ei ikinä vähene ja pakko on paahtaa, mieluummin vielä paljon kovemmin kuin nyt tekee. Minän päivänä ei ehdi kaikkea mikä olisi tehtävä - töissä on stressi ja kotona sitten myös kun tekemättömät työt kasaantuvat pinoiksi ja kasoiksi...