Onneksi on ilta - ja kissa kehrää

Pieni pala kotia
keltaisessa valossa

Paksu valkoinen kynttilä palaa keittiön pöydällä, flunssainen vanhin lapsi löhöää sohvalla tietokone polvella ja niistää, yskii ja köhii. On saanut lääkekuurin tänään, koko viikon sairasloman. Antibioottia ja Sir Efedrin yskänlääkettä. Iso kissa on hänellä sylissä, puoliksi tietokoneen päällä. Kehrää, kuulemma. Pikku-kissa peuhaa lattialla.

Pienempi lapsi istuu risti-istunnassa lattialla, paksun maton päällä ja soittaa viulua - joululauluja siinä soittelee. Sai ison pinon joululaulunuotteja opettajalta ja nyt niitä tuossa jo soittelee. Jouluyö, juhlayö. Joulupuu on rakennettu, En etsi valtaa loistoa. Tonttujen jouluyö. Heinillä härkien kaukalon....

Päivä oli huima kiireydessään. Onneksi saan nyt istua ihan rauhassa tässä keittiön pöydän ääressä. Tee on hyvää ja mietin, laittaisinko seuraavaan kupilliseen hiukan hunajaa. On kurkku jo tällä äidillä hiukan kipeä.

Ikkunalaidan uusi tulokas:
lohenpunainen kaktus äidiltä

Viikonloppuna kävin äidin kanssa kukkakaupassa - meillä kun on suuri ja edullinen kukkakauppa tässä lähellä; käydään siellä aina kun äiti tulee käymään. Nyt kun syksy on myöhässä, pystyi vielä ostamaan kevään kukkasipuleita; niitä sai 10 kpl 99 sentillä. Äiti osti sellaisen sekavärisen pussillisen, vaaleanpunaisesta keltaiseen ja oranssiin - ja nyt ne ovat jo maassa odottamassa ensin lumipeitettä ja sitten kevään tuloa. Talon taakse, oman kammarinsa ikkunan eteen ne laittoi, veli auttoi kaivamisessa. Sieltä ne nousevat kun kevätaurinko ensin sulattaa lumikinoset ja lämmittää maan. Eteläseinustalla se käy nopeasti. Mutta kun nyt ensin saataisiin se talvi tänne! Jo se saisi tulla, valkea lumipeite!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maassa lumipeite - se satoi näinä aikoina maahan. Sen huomasin viime vuotisista blogi-kuvistani! Nyt ei ole lunta näkyvissä ollenkaan - mutta äiti kertoi, että sielläpäin on jo maa ollut tänään  jäässä ja räntää on sadellut.

Itselläni on jo talvirenkaat alla, toista päivää. Nastat vain rapisevat ajaessa.

Eipä tässä sitten ihmeempiä tällä kertaa. Matka jatkuu!

Työhaastattelusta ja lapsen flunssasta - mietteitä päivän kulusta

Kuvalla ei ole tuon taivaallisen tekoa tekstin kanssa. Komea vanha metsäauto
on kuvattu metsämessuilla pari viikkoa sitten.

Rakas päiväkirjani,

siitä on jo viikko kun viimeksi kirjoittelin sinulle. Aika on super-kiireistä ja illatkin ovat olleet täynnänsä kaikenlaista puuhaa ja tohinaa - mitä nyt milloinkin. Tänään olin seitsemään saakka töissä, eilen samoin. Sen jälkeen kun kotiin pääsee, kaupan kautta ja tekee ruokaa lapsilleen, on kello jo lähellä kymmentä. Sanomalehdet jäävät lukematta, neuleet neulomatta ja ylipäätään ne tavalliset asiat joita normaalisti tekee päivittäin, jäävät nykyään tekemättä. Vähän se surettaa... Ihminen haluaa mielellään tehdä tuttuja ja mukavia asioita.

Milloinka olen ollut lenkillä? En muista - on siitä jo monta viikkoa aikaa.

Ikkunakoristeet: ihanainen valopallo,
taustalla olkihimmeli

Olen hankkinut kivan valopallon ikkunaan. Lauantaiksi laitoin, kun meillä oli sukujuhlat kotona ja paikalla 13 henkeä. Lasipallo oli kiva tunnelman luoja kynttilöiden ja ruokailun ja yhteisen porinan ja kanssakäymisen osana. Se on nätti; en halua sitä joulupalloksi sanoa. Se on syksyn pimeydessä loistava kaunis pallura, ruskea lasipallo jossa on kullankimalteisia kiemuroita ja led-valoketju sisällä. Roikkuu olohuoneen ikkunan edessä, reilu viikko sitten tekemäni himmelin vieressä!

Tänään - nyt kun kello on pian puoli yksitoista ja minulla silmät kirvelevät väsymyksestä ja odotan lapsen iltapesun päättymistä ja nopeaa viululäksyjen kertausta ennen nukkumaanmenoa, kirjoitan muutaman asian tästä päivästä ja suljen jälleen tämän sivuston. Lapsi pitää kovasti Sibeliuksen 8-vuotiaana säveltämästä vesipisaroita kappaleesta jota soittaa mieluusti. Se on pitsikaatto ja kuulostaa tosiaan tippuvilta vesipisaroilta.

Yksi työjuttu on sitten vielä tehtävä ennenkuin sukellan lakanoiden väliin ja nukahdan samantien mustaan ja raskaaseen uneen josta herään aamulla kellon soittoon mitään muistamatta. Vaikka en mitään yöstä muistakaan - varsinkin jos pysyn lämpimänä ja siispä minulla onkin sukat, yöpaita ja hartialämmitin kolmen peiton lisäksi lämmön takaajana - voin sanoa, että nukkuminen on IHANAA! On ihanan suloista avata vuode, kääntää peitto auki ja mennä tuoksuvien lakanoiden väliin, ottaa hyvä asento, lukea muutama sivu hyvää kirjaa (jos pystyy eikä nukahda) ja sitten vihdoin sammuttaa valo ja laittaa silmät kiinni. Ympärillä kiehnännyt uni ottaa sitten samantien valtaansa ja laittaa koneiston latautumaan - yöllä sitä on kuin kännykkä laturissa; pimeässä lataamassa akkuja seuraavan päivän tohinoille.

--------

Tänään minua

• ilahdutti työhaastattelun eteneminen vihoviimeiseen vaiheeseen. Olen käynyt kolmesti haastattelussa joista yksi henkilöstöjohtajan kanssa ja kaksi tulevan esimiehen kanssa. Tänään minulle soitettiin ja kerrottiin, että olen toinen jatkoon valituista henkilöistä; kaksi finalistia testataan MPS:ssä ja katsotaan kumpi meistä soveltuu uuteen työhön paremmin. Olen nyt NIIN lähellä maalia, että pelottaa ajatellakaan... Vielä voi yhtä lailla pudota ja voittaa...

• suretti uutiset sikaloiden tilasta Suomessa. On aivan kamalaa katsoa ja lukea kuinka ns tuotantoeläimiä Suomessa ja muualla maailamssa käsitellään. Eläinten kohtelu - samoin kuin kaikkien heikommassa asemassa olevien kuten lasten, kehitysvammaisten, vanhusten kuten eläinten ja luonnon - saa minut surusta ja raivosta aivan sekaisin.

• liikutti vanhimman lapsen soitto töihin: "Äiti, saanko tulla kotiin tänään?" Hän on ollut kotonaan yksin kaksi päivää, kovassa kuumeessa ja flunssassa ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hain hänet kotiin, hän oli kuumeinen ja yskiä rouskutti kuin vanha mekaaninen kone. Mutta oli kihertävän iloinen kun tuli kotiin ja tapasi sisaruksensa ja molemmat kissat - hänen kissannsa on ollut täällä meillä oljamissa taas jonkin aikaa. Tein ruokaa jota syötiin yhdeksän tietämillä, kaikki on hyvin ja koko oma laumani kasassa, ruokittuna ja tyytyväisenä.  Näin on äiti kovasti iloinen!

• raivostutti työpaikkaruokalan Amican tilanne. Aina sama juttu - ruokala on auki kahteen saakka mutta jos sinne menee syömään yhden jälkeen, voi olla varma että monet ruokalajit on jo syöty loppuun ja ne mitä on jäljellä on osin kuivettuneena suurten metalliastioiden reunoille ja että osa ruuista on kylmiä. Näin tänäänkin: menin syömään noin puoli kaksi ja hain paneeratun kalan - ruokalassa tarjotaan aina KALAA, sillä ei useinkaan ole lajinimikettä; lienee sitä massapyydettyä kalaa joka kulkee maapallon ympäri halpamaissa ruodittavana ja tulee sitten tänne pakastettuna ja laitetaan vain rasvakeittimeen Suomessa.
  
  Kalan kanssa otin perunoita ja huomasin, että kermaviilikastikekulho oli kaavittu tyhjäksi. Kysyin olisiko keittiössä lisää kastiketta "Ei ole" oli vastaus. Syödessä huomasin, että peruna oli aivan täydellisen kylmää - siis ihan jääkaappikylmää, ei vain haaleaa. Kala oli haalea ja kastiketta siis ei ollut. Salaattilaarien tomaatit olivat lopussa - mutta olihan siellä purkkimaisseja ja leikaatuja salaatinlehden palasia. Kyllähän se salaatista kävi!
  
  Se mikä tuossa raivostuttaa on se, että tilanne on sama joka kerta kun sinne menee: ruuat loppuvat kesken ja se mitä on jäljellä viimeisen tunnin aikana, on joko kuivettunutta tai sitten aivan jäähtyneitä. Vadit ovat joskus sottaisia ja melkein ällön näköisiä. Silti myös myöhään tulevat maksavat saman hinnan ruuasta kuin alussa syövät. GRR…

• huolestutti tulevaisuus ja työnantajan rankkaa rankempi tilanne ja kuinka se vaikuttaa niin valtavan monen ihmisen elämään. Sitä yrittää olla ajattelematta, tehdä vain päivittäiset hommansa ja selvitä – mutta ajatukset ovat kiinni siinä. Niin itsellä kuin suurimmalla osalla muitakin. Joka kerta kun istuu alas ja tapaa ihmisiä, tulee sama asia esiin. Kuka jää ja kuka lähtee/joutuu työttömäksi...?

• piristi keskustelu työkaverin kanssa joka rakentaa oman tiiminsä kanssa suuria asioita yhteen maailman kaukaisiin ja eksoottisen erikoisiin maihin: Turkmenistaniin. Olen niin paljon outoa ja tosii erikoista tästä maasta kuullut, dokumentteja lukenut ja nähnyt itsevaltiaasta ja pääkaupungin Ashkabarin  mitä omituisimmista projekteista, että todella oli kiva kuulla kuinka asioita hoidetaan – sain jutella henkilön kanssa joka on tehnyt sinne kauppaa jo yli 20 vuotta. Kiinnostavaa, tosiaan!  
  
  Olisi NIIIN tehnyt mieli kysyä kaikenlaisia "kiellettyjä" asioita mutta enhän sitä voinut tehdä - se olisi poliittisesti epäkorrektia!

• hymyilytti kissojen seurailu. Oma yli 10-vuotias kolli ja vanhimman lapsen noin 10-kuinen tyttökissa ovat aika epäsuhtainen pari – mutta tuntuvat tykkäävän toistensa seurasta. Vanha kolli laittaa villiä tyttöä kuriin aika ajoin rajuinkin ottein – mutta välillä ne leikkivät ja telmivät villisti pallona pyörien. Tällä hetkellä pikku-kissa istuu sohvapöydän päällä ja kolli on sen alla. Pikkuinen sohii tassullaan kollia ja yrittää saada sitä reagoimaan ja kisailemaan. Vanhan kissan käämi palaa hetkittäin pennun kanssa kunnolla – ja silloin se murisee ja on hermo kireänä kaikille. Pikkuinen taas ärsyttää välillä ihan tahallaan, ja oikein olan takaa… Ne ruokailevat vieretysten ja joskus ne nukkuvat kimpassa… Mukavia seurattavia ovat!

• lämmitti vanhimman lapsen ja oman äidin, lapsen mummin, keskustelu autossa kun olimme matkalla kotiin. Hain siis potilaan sairastamaan tänne kotiin ja lapsenlapsi ja mummi keskustelivat pitkään puhelimessa kun ajoin kotia kohti läpi syksypimeän maiseman. Oli kotoisa ja mukava olo – saan olla iloinen ja onnellinen kun minulla on omat läheiset ja rakkaat oikeasti rakkaita ja lähellä. Hyvää elämää tämä on. Ei aina helppoa – mutta ei kai elämän ole koskaan sellaista tarkoitus ole ollutkaan!

Työhaastatteluun - jihuu!

Nämä lapaset valmustuvat hitaasti - aikapula riivaa!

Lapsella on kuume hellittänyt; 10 päivää sitä kestikin. Nyt tänä aamuna oli enää 37.1. Tuntuupa hyvältä, kyllä tämä huolestuttikin! Kaksi kertaa lääkärissäkin käytiin eikä mitään syytä kuumelle löytynyt.

Lampaita kaikissa väreissä

Käytiin jo rauhaisasti eläinmessuilla sunnuntaina - hänelle kun eläimet on kaikki kaikessa - ja näitä messuja oli odotettu jo kesäsätä saakka! Oli härkiä ja vasikoita, koiria ja kissoja, lampaita, possuja, kanoja ja aaseja, alpakoita ja vaikka mitä. Kani-estekisa!... Mitä vain eläimellistä oli nähtävissä ja tavattavissa!!

Käärmekin siellä oli, ja se laitettiin kaulalle ja otettiin kuva! Iso boa - en olisi ottanut itse sitä syliin millään!

Itse katselin lankoja ja käsitöitä vaikka lankaa on jo kotona ihan liikaakin! Viime aikoina ovat käsityöt jääneet vähälle teolle muutenkin - saa nähdä saanko noita lapasiakaan tehtyä valmiiksi ennen viikonloppua. Eihän niillä kiire ole oikeasti - lapasia on paljon ja näitä en edes ole antamassa kellekään. SIlti on kiva saada hommat valmiiksi! Jospa illalla istahtaisin hetkeksi neulomaan, vaikka!

Ihania, tuoksuvia lankoja. Pehmeitä, ihanan värisiä. Herkullisia!

Tänään iltapäivällä lähden työhaastatteluun, ihan pian. Sitä hehkuttelen tässä ja laitan nyt luukun kiinni - palataan asiaan myöhemmin! Peukut pystyyn oikein kunnolla - uusi työ olisi upea juttu, totisesti.
---
Myöhemmin, iltasella:

Kävinpä siis työhaastattelussa. En meinannut paikkaa löytää kun oli niin paljon uusia teitä ja risteyksiä - meinasi jo paniikki iskeä! Onneksi olin hipsinyt töistä ajoissa - ja ennätin paikalle sovittuun aikaan.

Haastattelu meni lähinnä juttelun merkeissä; tunti meni nopeasti ja olimme saaneet vaihdettua ajatuksia ja kokemuksia runsain mitoin. Haastattelija sanoi tunnin lopussa samantien, että haluaa minut jatkokeskusteluihin jonne hän ottaa kolme henkeä alunperin haastatelluista kymmenestä. Hakemuksia oli tullut tehtävään muutama kymmen.

Sitten illemmalla tuli tekstiviesti haastattelijalta jossa kysyttiin, voinko tulla seuravaan haastatteluun jo perjantaina. Se ei minulle mitenkään käy, on sellainen kokous että siitä ei voi olla poissa. Ehdotin ensi viikon alkua seuraavalle haastattelulle. Katsotaan!

En halua nyt vielä tätä hehkuttaa ihan kamalasti - mutta hyvältä tuntuu, sen uskallan sanoa! Kiva kiva. Työ johon olen hakenut on monella lailla minulle tuttua mutta samalla myös ihan uutta! Ala on ihan uusi; ei ollenkaan tekninen!

Väsynyt pikku-vasikka messuilla sunnuntaina

Uudet verhot ja käsitöitä tekemään



Kataloogikuva - tätä verhoa ja ehkä liinaakin himoitsen omaan keittiöön!
Yritin tilata mutta en onnistunut.



Kun ulkomaailmassa tuiverteleepi kylmät tuulet ja elämä tuntuu rankalta, tekee mieli käpertyä kodin seinien sisään - ja tehdä jotain käsillä. Tekee mieli kaunistaa kotia, puuhata kuin entisajan emäntä ja luoda kotiin mukava ja kotoisa henki...

Se, että koti on paikka josta vaikeuksien tullen joutuu nykymaailmassa aika pian pois, ei ole ajatus jota haluaa ajatella… Jos olisi oma talo ja tontti, oma piha niin olisi oma lupakin siinä olla ja elellä, vaikka vähän köyhempänäkin. Niin oli ennen, maalla. Se oli toinen maailma - nyt koti voi nimellisesti kuulua omalle itselle mutta kun pankilta on iso laina kuukausittain lyhennettävänä ja taloyhtiölle pitää maksaa satasia joka kuukausi erilaisina vastikkeina, ei oma ole oma sillä lailla ollenkaan. Kun rahantulo hiipuu, häviää oikeus kotona asumiseenkin. Pois, pois vain.

No – emme ole vielä tuossa kohdassa tarinaa. Vielä täällä asutaan ja vielä on sähköt ja vesi käytössä, kotona on lämmin ja turvaisan oloista!

On syksy joten haluan vaihtaa keittiön ikkunaan syksyiset, lämpimän väriset verhot. Minulla on kahdetkin verhot jotka sopivat vaihdettavaksi - toiset viininpunaruudulliset ja toiset syksyn punervat joissa leijailee kultaisia painettuja syksyn lehtiä. Ihan hyviä verhoja ja niistä tykkään - alle 10 vuotta molemmat olleet minulla. Siniruudulliset puuvillaverhot joissa kappa ovat olleet ikkunoissa keväästä alkaen - ne voisi laittaa jo odottamaan uutta kevättä kaappiin.

Kävin katselemassa verhoja ja ikkunalamppuja netistä eilen. Suomessa ei ole käsitettä ikkunalamppu; kävin niitä etsimässä Anttilasta ja Prismasta - siellä ei moisista ole koskaan kuultukaan. Eikä valikoimaan kuulu ollenkaan sellaisia pieniä lamppuja joita voisi ripustaa ikkunaan tuomaan tunnelmaa. Kyselin myös kukkalamppuja – mutta eipä sellaisiakaan heillä ole. Höh!

Tällaiset lamput olisi kiva
saada ikkunaan

Siispä menin ruotsalaislle nettisivuille. Löytyihän niitä sitten heti. Paljon ja kivoja. Yritin tilata Jotexilta pari lamppua - mutta sieltä ei sitten toimitetakaan tavaraa Suomeen. Voi kökkö. Laitoin viestin yöllä asiakaspalautuksiin - mutta vielä ei ole vastausta kuulunut.

Täytyy tästä varmasti päästä risteilemään Tukholmaan niin voi käydä vaikka Åhlensilta hankkimassa pari kivaa ikkunalamppua! Tai jostain muusta kivasta kaupasta Drottiningatanilta, muualta keskustasta. Ahh, olisipa kiva päästä Tukholmaan!

Sitten tämä tarve saada neuloa - ihan höhlää, oikeastaan. Käsillä puuhaileminen on vain kivaa - ja varmaan se on myös terapeuttista - mutta eipä sitä haluaisi tehdä sellaista mitä ei kukaan tarvitse. Neulon pipoja ja lapasia, sukkia ja villatakkeja. Kyllähän ne yleensä käyttöön tulevat - paitsi kaikki pipot; niitä on paljon - koska niihin on hauska opetella uusia neule- ja virkkaustekniikoita, tyylejä ja värejä. Kohta aloitan taas uuden pipon, maanantaina sain yhden tehtyä! Uuteen ajattelin kokeilla terrierien kuvion neulomista, vanhasta lasten neuleesta otan kuvion mallin. Minulla on ennestään jäljellä silkkisekoitelankoja joista ajattelin pipon neuloa... Nyt minulla on tekeillä silkkisekoitelapaset viininpunaisella ja tummalla beigellä – sellaisella kamelin värisellä langalla; porot neulon selkäpuolelle. Lapsi haluaa sellaiset mutta villasta ja sinivalkoiset. Saamansa pitää. Pipoa hän ei halua – harmi kyllä!

Leipomisen ja ruuanlaiton olen joutunut vähentämään minimiin kun kukaan ei syö kakkuja, pipareita tai pullaa - ei piirakoita eikä erinäisiä perinneruokia kuten kaalikääryleitä jne... Kaikkea tuollaista olisi kiva tehdä yhdessä - mutta meikäläisen arvopohja ja maailma taitaa olla niin vanhanaikainen, että hävettää! Kenen kanssa täällä leipoisin ja puuhailisinkaan? Joskus olen leiponut riisipiirakoita, sultsinoita ja muuta karjalaista hyvää kaverin kanssa – ai että tuli herkullista syötävää!

Tänään on 11.11.vuonna 11. Monet menevät naimisiin kun numerosarja on noin otollinen! On myös täysikuun aika. Tuplaonni siitä varmasti sukeutuu noihin uusiin liittoihin!

Hieno on kuu taivaalla ollutkin, kirkkaana mollottanut.

Horoskoopin mukaan tämän ajan pitäisi olla minulle antoisa - odottelin hiukan salaa, että saisin tiedon tai ainakin jotakin haastattelukutsuja uuteen työhön. Ei ole näkynyt. Eikä ole näkynyt sitä sitä miestäkään johon oli mahdollisuus rakastua...

Mies ja uusi työ - siinä on kaksi isoa toivetta elämälle. Maailman tavallisimmat toiveet - niitä minäkin elättelen ja toivoskelen! Ihan oikeasti toivon aivan KAMALASTI että onnistuisin – molemmissa tai toisessa toiveessa. Nämä toiveet ovat ollet korkealla ajatuksissa jo kauan – ja olen yrittänyt uutta työtä myös kovin hakea. Miestä en tiedä mistä etsisin; jospa tuo vastaan tulisi vaikka!

Nyt toivon kuitenkin ylitse kaiken muun lapsen parantumista. 38.9 kuumetta vieläkin. Luulisi, että 11-vuotiaan kroppa kärsii kovasta kuumeesta jo hiljalleen. Mykoplasma - sitäkö se on? Lääkäritkään eivät tienneet ja täällä sitä nyt vain odotetaan paranemista.

Kestääkö lapsen sydän? Entä keuhkot yskimistä? Voi - auta sinä kaiken valtias lastani, meitä!

Syksyn mietteet ne matalalla lentelee

Syksy on oikeastaan hieno aika - ulkona on rauhallisen kaunista kun illat ja aamut pimenevät päivä päivältä ja luonto hiljenee. Suuret parvet lintuja liikuskelee vielä pihoilla ja puissa; naakkaparvet ovat olleet mahtavan isoja ja ihanasti heläjävät tilhiparvet ovat niin kauniita ja niiden ääni niin viehko! Ah! Oman keittiön ikkunan takana näkyy suuria talitinttiparvia ja olenkin niille syöttänyt vime vuoden joulupipareita joista tunnutaan kovasti pitävän. Oravilla on jo paksut talviturkit niskassaan. Kaiken kaikkiaan hiljaisuuteen vetäytyvä luonto on hienoa.

Itse ei voi vetäytyä yhtään mihinkään vaikka mieli tekisi. Kiire ja stressi syö... Sukulaisella todettu vakava sairaus on itkettänyt. Oman lapsen jo viikon jatkunut yli 38.5 asteen kuume ihmetyttää vaikka terveyskeskuslääkäri sanoi, että ei moisesta vielä hermostua kannata. Sanoi myös, että tämä voi olla alkava mykoplasma oireiden perusteella - tai sitten alkava keuhkokuume. Mitäpä tuollaiseen lausuntoon ja diagnoosiin tulevasta voi sanoi kuin "Jahas, vai niin. Kattellaan"

On huolta siitä ja tästä. Osaisipa vain ottaa rennosti. Jos kohta olen työtön - miten ihmeessä selviämme? Jo jouluna voi todellisuus olla toinen kuin nyt. Ne työt joita olen hakenut eivät ole johtaneet mihinkään yhteydenottoihin. Luulen itse, että olen liian vanha - kukaan ei halua keski-ikäistä naista palkkalistoille. Olipa syy mikä vain, töitä ei näytä olevan tarjolla.

Nyt toki töitä työpaikalla riittää yli kymmentuntisiksi päiviksi - nautin niistä nyt sillä mielellä, että kohta kaipaan näitä aikoja! Ainakin sitä tunnetta, että saan ostaa omalla rahalla ruokaa meille kaikille - lapsille ja eläimille. Maksaa lapsen lääkärin ja auton bensat - autokin pitää myydä jos työttömyys tulee. Kallis kapine, valtavan kallis. Mutta niin on julkinen liikennekin, sen tiedän kun lapsista sitä maksan.

Jos uutisia seuraa ja niihin uskoo, voi olla huolestunut ihan mistä vaan - talous pyörittää maailmaa ja taloushan on nyt kuralla ja huonompaan suuntaan ollaan vain menossa. Kaikki synkkyys on ladattu ihmisten silmien eteen - ja mitä voimme tehdä? Uskoa poliitikkojen hoitavan asiat? HAH!!

Olisin halukas menemään talviuneen. En haluaisi seurata uutisia enkä sitä itseään toistavaa uutisointia Kreikasta, Italiasta, presidenttiehdokkaista ja valelääkäreistä.... ei, ei ja ei.

Huono uutinen: YTN lakko alkaa huomenna

Kuuntelin uutisia ja sieltä se tuli, pelätty surkeaa huonompi uutinen: YTN lakko alkaa. Ja näin se luki sähköpostissakin:

Ylemmät toimihenkilöt YTN tiedottaa

31.10.2011

YTN:n lakko alkaa huomenna:

Kaatunut sovintoesitys merkittävästi huonompi kuin muilla

Ylemmät toimihenkilöt YTN:n hallitus ei hyväksynyt valtakunnansovittelija Esa Longan tänään 31.10. antamaa sovintoesitystä teknologiateollisuuden työriidan ratkaisuksi. Esitys olisi tarjonnut ylempien toimihenkilöiden kannalta epäedullisemman palkkarakenteen ja palkankorotukset kuin Metalliliiton ja Pron sopimukset.

YTN:n puheenjohtaja Heikki Kauppi pitää työnantajaliitto Teknologiateollisuuden asennetta täysin käsittämättömänä ja henkilöstöryhmien tasa-arvoisen kohtelun vastaisena. Työnantajan asenne on nyt ehkä kaatamassa koko raamiratkaisun.

– Ylemmät toimihenkilöt on ainoa henkilöstöryhmä, jolle ei suotaisi paikallisiin eriin täyttä perälautaa. YTN:n mielestä liittotason ratkaisussa täytyy turvata meidän jäsenillemme riittävä palkankorotus. Se voidaan taata vain yleiskorotuksilla ja yhdessä sovituilla paikallisilla erillä. Työnantajien yksipuolista määräysvaltaa emme voi tässä asiassa hyväksyä, Kauppi sanoo.

Esitykseen sisältyi 0,8 prosentin paikallinen erä, jonka jakamisesta päättäisi viime kädessä työnantaja. Se johtaisi käytännössä alhaisempiin palkankorotuksiin kuin muilla henkilöstöryhmillä. Näin ollen YTN:n saamat korotukset olisivat jääneet alle raamiratkaisussa sovitun yleisen linjan.

Sovintoesitys ei sisältänyt myöskään parannusta työajan ulkopuolisen matkustamisen korvaamiseen. Ylemmät toimihenkilöt on ainoa henkilöstöryhmä, joka joutuu korvauksetta käyttämään vapaa-aikaansa työasioissa matkustamiseen.

Ylempien toimihenkilöiden lakko teknologiateollisuuden 40 yrityksessä (katso lista tämän tiedotteen lopussa) alkaa huomenna 1.11. aamukuudelta. Lakko koskee ensivaiheessaan noin 10 000 ylempää toimihenkilöä.

Lakko uhkaa laajeta viikon kuluttua 7.11. noin 40 uuteen yritykseen, ellei sitä ennen päästä sopuun. Toisessa vaiheessa lakossa olisi noin 25 000 ylempää toimihenkilöä.

----
Tämä on huono uutinen, tosi huono. Miten tekee nyt ihminen jolla ei ole varaa lähteä lakkoilemaan? Lapset yksin huollettavana ja ruokittavana, irtisanominen edessä ja nyt kun pitäisi tehdä töitä niin paljon kuin suinkin voi, että saa säästöön edes jotain niitä päiviä varten kun irtisanomislappu annetaan käteen - niin pitääkin lakkoilla, että "palkkataso ja muut edut saadaan nousemaan" - tilanteessa jossa lama on muutenkin nurkan takana. Pelottaa, ihan todella.

Mitä jos ei menekään lakkoon vaan tekee vain töitä yhtä sikana kuin aina? Maksaako työnantaja rikkurille palkkaa? Vai jättääkö palkanlaskun kaikille ja saa sillä itselleen säästöä? Tätä asiaa ei ole kukaan kertonut enkä itse uskalla moista tiedustella. Työnantaja ei ole kertonut mitä tehdä - odottaako se, että kaikki jäävät lakkoon jotka ovt kuuluvat YTN:n piiriin vai juuri päinvastoin? Minulla on ainakin palavereja ja kokouksia runsain mitoin seuraaville viikoille varattuna - osa myös oman esimiehen kanssa.

Päivä kerrallan taas mennään. Yritän tietenkin saada hommia puskettua läpi - joka tapauksessa ne ovat edessä jossain vaiheessa - ja tehtävä pois jos lakko loppuu ennen kuin irtisanomiset alkavat.

Tässä on saanut viime kuukausina ihmetellä kreikkalaisten tapaa hoitaa asioitaan ja miettiä, miten he voivat kieltäytyä hoitamasta asioitaan kuntoon, luottavat vain, että asiat hoituvat jotenkin itsestään - ja nyt tuli sitten tämä, omalle kohdalle ja ihan suomalaisten oma asia. "Meidän vuoro on nyt" sanotaan meille. Niin, mutta,  mutta... jos kuitenkin saisi edes nykyistä palkkaa, eikö se olisi kuitenkin parempi kuin ei palkkaa ollenkaan? Mitä se meitä auttaa, jos hommat siirretään pois Suomesta?
Siirretään ne jossain vaiheessa kuitenkin, jonnekin.

Meille on kerrotuu, että pankit myöntävät lakkolainaa. Siinä on hiukka parempi korko kuin muuten pankkilainassa. Voi Kiesus sentään! Täytyyhän sekin maksaa pois!

Luulen, että nuo ihmiset jotka näitä asioita hoitavat, eivät ole itse kiperissä taloudellisissa tilanteissa ollenkaan, ehkä eivät ole olleetkaan... Mitä väliä heille on, jos joukossa on joku onneton yksinhuoltaja ja vaikka toinenkin jolla ei ole mitään puskuria, ei lapsillaan toista huoltajaa eikä muutenkaan tukirinkiä joilta pyytää apua kun korttitaloa alkaa kaatua ympäriltä. Mitä meikäläisellä on kellekään väliä - no on, lapsille. Ja ädille. Muille ei yhtään mitään, pienen piirun vertaa... Kuolisi pois vaan, tällainen luuseri. Kuka muu edes huomaisi - ja mitä silläkään väliä on. Tänään syntyi maailmaan seitsemäs miljoonas ihminen - meitä on liikaa.

Mene pois lakko, mene. Minä haluan vain selvitä elämässä hengissä - vielä jonkin aikaa! Solidaarisuus tulevia toimihenkilöitä kohtaan on minulla olemattomattoman pientä. Itse en edes usko mitään tästä kostuvani, en yhtään mitään. Työpäivät ovat pitkiä, palkka sellainen että juuri saan perheen sillä elätettyä. Ne työmatkat jotka teen, ovat harvassa ja toki ne tehdään omalla ajalla - mitäpä siitä, muutama päivä vuodessa. Eli????

En halua olla rikkuri mutta nyt pelottaa enemmän kuin aikoihin. Työkaverit eivät ole suomalaisia joten solidaarisuus lakkolaisten kesken on - mitä? Tuskin kollegat kondferenssilinjijen takana ymmärtävät, jos laitan viestin, että sorppa vaan, olen nyt lakossa. Hoitakaa homma

Kirjamessuilla ja Helsingin hulinoissa



Vakavia herroja. Yksi on tuleva presidenttimme - todennäköisesti

 Kävin viikonloppuna Helsingin hulinassa.

Perjantaina illalla kävelin Forumin kauppakeskuksessa ja kävin Ajattaressa katsomassa takkeja. Ajattaren tuulikaapissa kyhjötti pulu - katujemme yleinen lintu eli kyyhkynen. Se istui siinä ihmisvirrassa, oven vieressä ja ne jotka sen näkivät ihmettelivät kuinka se oli siihen joutunut. Katselin sitä siinä - muutama höyhen oli siltä ikäänkuin nyppästy selästä ylöspäin. Juttelin sille - se katsoi pelottomasti kohti. Katse oli kirkas; mietin miten voisin sen siitä pelastaa pois, oliko se vahingoittunut. Kaupasta tuli yksi myyjä juttelemaan "se on ollut siinä jo jonkin aikaa - haukka joka asuu tässä lähellä ajaa sitä takaa". Voi pikku rassu. Keskellä Helsingin ydinkesksutaa on eläinten maailma - tietenkin. Mutta silti sen tulo näin lähelle ihmetytti.

Kaupan omistaja/johtaja tuli siihen paikalle hetken päästä inhosta väreillen. Kielsi toista myyjää koskemasta siihen - tämä oli halunnut pelastaa sen jonnekin, ottaa sen kiinni. "Älä mene sinne - nuo linnut levittävät valtavasti tauteja" hän sanoi ja vahti inho silmissään lintua. "Pitää vahtia että se ei tule sisälle." Nainen meni soittamaan vahtimestarille ja pyytämään, että lintu tultaisiin HETI siivoamaan pois.

Läksin nopeasti pois kaupasta - en halunnut nähdä kuinka linnulta väännetään niskat nurin tai se heitetään haukalle. Jonka toki on senkin elettävä ja ruokaa saatava.

Luontoilmiö keskellä kaupunkia. Ei tehnyt tuon jälkeen mieli enää takkeja katsella. Kauppiaan asenne oli liian rankka - eläinturkiksia myyvän ihmisen inhoava asenne lintua kohtaan ei tuntunut hyvältä. Tuli pikemminkin surkea olo.

Messukeskuksen vuohenjuustosalaatti. Oli ihan hyvä
vaikka pinjansiemenet olivatkin oikeasti kurpitsasta

Messukeskuksessa kävin kirjamessujen viimeisenä päivänä. Sain yllättäen kutsukortin messuille ja otin sen kiitollisena vastaan. Kävelin messuilla ja katselin sitä valtavaa tilaa jossa kirjoja oli satoja neliömetrejä joka puolella - aivan mahdottomalta tuntui alkaa purkaa tarjontaa edes jonkinlaiseen ymmärrettävään ja hahmotettavaan kokonaisuuteen. Kiertelin ja katselin, juttelin ihmisten kanssa ja selailin kirjoja. Olisipa ihanaa lukea, LUKEA enemmän! Maailma on upeita kirjoja ja mahtavia tarinoita todellakin pullollaan!

Sauli Niinistöä haastatellaan Neloselle

Kuuntelin Sofi Oksasen haastattelun - Lenita Airisto haastatteli -  jonka jälkeen täpösen täydellä haastattelualueella alkoi neljän presidenttiehdokkaan vaalikeskustelu. Paikalla oli kaksi Paavoa - Väyrynen ja Lipponen - sekä Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Eva Biaudet ja Timo Soini eivät päässeet paikalle.
Oli mielenkiintoista seurata keskustelua vaikkakaan ei mitään uutta ja ihmeellistä esiintuova esiin tullutkaan. No, ehkä se, että kaikki neljä ovat lukeneet paljon ja myös kirjoittaneet paljon kirjoja oli uutta. Venäläiset klassikot tuntuvat olevan kaikilla hyvin hallussa! Mielenkiintoista oli joka tapauksessa seurata keskustelua vaikka kaikki toistavatkin asioita jotka ovat hyvinkin tuttuja kaikille jotka politiikkaa edes hiukan seuraavat. Toivottavasti kampanja tuo esiin jotain uuttakin - vaikka presidentin viran hoitamiseen ei niin valtavasti aivan ihmeellisiä ja hätkähdyttäviä asioita kuulukaan. Mutta jos monta kuukautta pitää kuunnella samoja asioita Nato-kannasta yms - ei se oikein innosta! Ja presidentin asema Suomessa on kuitenkin aika rajallinen - enää ei todellakaan eletä Kekkosen ajan tyyppisessä maailmassa kun EU ja maailman talous määräävät meitä koko ajan enemmän.

Kunhan Soini tulee kehiin, tulee mukaan varmasti kaikenlaista...