Syksyn mietteet ne matalalla lentelee

Syksy on oikeastaan hieno aika - ulkona on rauhallisen kaunista kun illat ja aamut pimenevät päivä päivältä ja luonto hiljenee. Suuret parvet lintuja liikuskelee vielä pihoilla ja puissa; naakkaparvet ovat olleet mahtavan isoja ja ihanasti heläjävät tilhiparvet ovat niin kauniita ja niiden ääni niin viehko! Ah! Oman keittiön ikkunan takana näkyy suuria talitinttiparvia ja olenkin niille syöttänyt vime vuoden joulupipareita joista tunnutaan kovasti pitävän. Oravilla on jo paksut talviturkit niskassaan. Kaiken kaikkiaan hiljaisuuteen vetäytyvä luonto on hienoa.

Itse ei voi vetäytyä yhtään mihinkään vaikka mieli tekisi. Kiire ja stressi syö... Sukulaisella todettu vakava sairaus on itkettänyt. Oman lapsen jo viikon jatkunut yli 38.5 asteen kuume ihmetyttää vaikka terveyskeskuslääkäri sanoi, että ei moisesta vielä hermostua kannata. Sanoi myös, että tämä voi olla alkava mykoplasma oireiden perusteella - tai sitten alkava keuhkokuume. Mitäpä tuollaiseen lausuntoon ja diagnoosiin tulevasta voi sanoi kuin "Jahas, vai niin. Kattellaan"

On huolta siitä ja tästä. Osaisipa vain ottaa rennosti. Jos kohta olen työtön - miten ihmeessä selviämme? Jo jouluna voi todellisuus olla toinen kuin nyt. Ne työt joita olen hakenut eivät ole johtaneet mihinkään yhteydenottoihin. Luulen itse, että olen liian vanha - kukaan ei halua keski-ikäistä naista palkkalistoille. Olipa syy mikä vain, töitä ei näytä olevan tarjolla.

Nyt toki töitä työpaikalla riittää yli kymmentuntisiksi päiviksi - nautin niistä nyt sillä mielellä, että kohta kaipaan näitä aikoja! Ainakin sitä tunnetta, että saan ostaa omalla rahalla ruokaa meille kaikille - lapsille ja eläimille. Maksaa lapsen lääkärin ja auton bensat - autokin pitää myydä jos työttömyys tulee. Kallis kapine, valtavan kallis. Mutta niin on julkinen liikennekin, sen tiedän kun lapsista sitä maksan.

Jos uutisia seuraa ja niihin uskoo, voi olla huolestunut ihan mistä vaan - talous pyörittää maailmaa ja taloushan on nyt kuralla ja huonompaan suuntaan ollaan vain menossa. Kaikki synkkyys on ladattu ihmisten silmien eteen - ja mitä voimme tehdä? Uskoa poliitikkojen hoitavan asiat? HAH!!

Olisin halukas menemään talviuneen. En haluaisi seurata uutisia enkä sitä itseään toistavaa uutisointia Kreikasta, Italiasta, presidenttiehdokkaista ja valelääkäreistä.... ei, ei ja ei.

Huono uutinen: YTN lakko alkaa huomenna

Kuuntelin uutisia ja sieltä se tuli, pelätty surkeaa huonompi uutinen: YTN lakko alkaa. Ja näin se luki sähköpostissakin:

Ylemmät toimihenkilöt YTN tiedottaa

31.10.2011

YTN:n lakko alkaa huomenna:

Kaatunut sovintoesitys merkittävästi huonompi kuin muilla

Ylemmät toimihenkilöt YTN:n hallitus ei hyväksynyt valtakunnansovittelija Esa Longan tänään 31.10. antamaa sovintoesitystä teknologiateollisuuden työriidan ratkaisuksi. Esitys olisi tarjonnut ylempien toimihenkilöiden kannalta epäedullisemman palkkarakenteen ja palkankorotukset kuin Metalliliiton ja Pron sopimukset.

YTN:n puheenjohtaja Heikki Kauppi pitää työnantajaliitto Teknologiateollisuuden asennetta täysin käsittämättömänä ja henkilöstöryhmien tasa-arvoisen kohtelun vastaisena. Työnantajan asenne on nyt ehkä kaatamassa koko raamiratkaisun.

– Ylemmät toimihenkilöt on ainoa henkilöstöryhmä, jolle ei suotaisi paikallisiin eriin täyttä perälautaa. YTN:n mielestä liittotason ratkaisussa täytyy turvata meidän jäsenillemme riittävä palkankorotus. Se voidaan taata vain yleiskorotuksilla ja yhdessä sovituilla paikallisilla erillä. Työnantajien yksipuolista määräysvaltaa emme voi tässä asiassa hyväksyä, Kauppi sanoo.

Esitykseen sisältyi 0,8 prosentin paikallinen erä, jonka jakamisesta päättäisi viime kädessä työnantaja. Se johtaisi käytännössä alhaisempiin palkankorotuksiin kuin muilla henkilöstöryhmillä. Näin ollen YTN:n saamat korotukset olisivat jääneet alle raamiratkaisussa sovitun yleisen linjan.

Sovintoesitys ei sisältänyt myöskään parannusta työajan ulkopuolisen matkustamisen korvaamiseen. Ylemmät toimihenkilöt on ainoa henkilöstöryhmä, joka joutuu korvauksetta käyttämään vapaa-aikaansa työasioissa matkustamiseen.

Ylempien toimihenkilöiden lakko teknologiateollisuuden 40 yrityksessä (katso lista tämän tiedotteen lopussa) alkaa huomenna 1.11. aamukuudelta. Lakko koskee ensivaiheessaan noin 10 000 ylempää toimihenkilöä.

Lakko uhkaa laajeta viikon kuluttua 7.11. noin 40 uuteen yritykseen, ellei sitä ennen päästä sopuun. Toisessa vaiheessa lakossa olisi noin 25 000 ylempää toimihenkilöä.

----
Tämä on huono uutinen, tosi huono. Miten tekee nyt ihminen jolla ei ole varaa lähteä lakkoilemaan? Lapset yksin huollettavana ja ruokittavana, irtisanominen edessä ja nyt kun pitäisi tehdä töitä niin paljon kuin suinkin voi, että saa säästöön edes jotain niitä päiviä varten kun irtisanomislappu annetaan käteen - niin pitääkin lakkoilla, että "palkkataso ja muut edut saadaan nousemaan" - tilanteessa jossa lama on muutenkin nurkan takana. Pelottaa, ihan todella.

Mitä jos ei menekään lakkoon vaan tekee vain töitä yhtä sikana kuin aina? Maksaako työnantaja rikkurille palkkaa? Vai jättääkö palkanlaskun kaikille ja saa sillä itselleen säästöä? Tätä asiaa ei ole kukaan kertonut enkä itse uskalla moista tiedustella. Työnantaja ei ole kertonut mitä tehdä - odottaako se, että kaikki jäävät lakkoon jotka ovt kuuluvat YTN:n piiriin vai juuri päinvastoin? Minulla on ainakin palavereja ja kokouksia runsain mitoin seuraaville viikoille varattuna - osa myös oman esimiehen kanssa.

Päivä kerrallan taas mennään. Yritän tietenkin saada hommia puskettua läpi - joka tapauksessa ne ovat edessä jossain vaiheessa - ja tehtävä pois jos lakko loppuu ennen kuin irtisanomiset alkavat.

Tässä on saanut viime kuukausina ihmetellä kreikkalaisten tapaa hoitaa asioitaan ja miettiä, miten he voivat kieltäytyä hoitamasta asioitaan kuntoon, luottavat vain, että asiat hoituvat jotenkin itsestään - ja nyt tuli sitten tämä, omalle kohdalle ja ihan suomalaisten oma asia. "Meidän vuoro on nyt" sanotaan meille. Niin, mutta,  mutta... jos kuitenkin saisi edes nykyistä palkkaa, eikö se olisi kuitenkin parempi kuin ei palkkaa ollenkaan? Mitä se meitä auttaa, jos hommat siirretään pois Suomesta?
Siirretään ne jossain vaiheessa kuitenkin, jonnekin.

Meille on kerrotuu, että pankit myöntävät lakkolainaa. Siinä on hiukka parempi korko kuin muuten pankkilainassa. Voi Kiesus sentään! Täytyyhän sekin maksaa pois!

Luulen, että nuo ihmiset jotka näitä asioita hoitavat, eivät ole itse kiperissä taloudellisissa tilanteissa ollenkaan, ehkä eivät ole olleetkaan... Mitä väliä heille on, jos joukossa on joku onneton yksinhuoltaja ja vaikka toinenkin jolla ei ole mitään puskuria, ei lapsillaan toista huoltajaa eikä muutenkaan tukirinkiä joilta pyytää apua kun korttitaloa alkaa kaatua ympäriltä. Mitä meikäläisellä on kellekään väliä - no on, lapsille. Ja ädille. Muille ei yhtään mitään, pienen piirun vertaa... Kuolisi pois vaan, tällainen luuseri. Kuka muu edes huomaisi - ja mitä silläkään väliä on. Tänään syntyi maailmaan seitsemäs miljoonas ihminen - meitä on liikaa.

Mene pois lakko, mene. Minä haluan vain selvitä elämässä hengissä - vielä jonkin aikaa! Solidaarisuus tulevia toimihenkilöitä kohtaan on minulla olemattomattoman pientä. Itse en edes usko mitään tästä kostuvani, en yhtään mitään. Työpäivät ovat pitkiä, palkka sellainen että juuri saan perheen sillä elätettyä. Ne työmatkat jotka teen, ovat harvassa ja toki ne tehdään omalla ajalla - mitäpä siitä, muutama päivä vuodessa. Eli????

En halua olla rikkuri mutta nyt pelottaa enemmän kuin aikoihin. Työkaverit eivät ole suomalaisia joten solidaarisuus lakkolaisten kesken on - mitä? Tuskin kollegat kondferenssilinjijen takana ymmärtävät, jos laitan viestin, että sorppa vaan, olen nyt lakossa. Hoitakaa homma

Kirjamessuilla ja Helsingin hulinoissa



Vakavia herroja. Yksi on tuleva presidenttimme - todennäköisesti

 Kävin viikonloppuna Helsingin hulinassa.

Perjantaina illalla kävelin Forumin kauppakeskuksessa ja kävin Ajattaressa katsomassa takkeja. Ajattaren tuulikaapissa kyhjötti pulu - katujemme yleinen lintu eli kyyhkynen. Se istui siinä ihmisvirrassa, oven vieressä ja ne jotka sen näkivät ihmettelivät kuinka se oli siihen joutunut. Katselin sitä siinä - muutama höyhen oli siltä ikäänkuin nyppästy selästä ylöspäin. Juttelin sille - se katsoi pelottomasti kohti. Katse oli kirkas; mietin miten voisin sen siitä pelastaa pois, oliko se vahingoittunut. Kaupasta tuli yksi myyjä juttelemaan "se on ollut siinä jo jonkin aikaa - haukka joka asuu tässä lähellä ajaa sitä takaa". Voi pikku rassu. Keskellä Helsingin ydinkesksutaa on eläinten maailma - tietenkin. Mutta silti sen tulo näin lähelle ihmetytti.

Kaupan omistaja/johtaja tuli siihen paikalle hetken päästä inhosta väreillen. Kielsi toista myyjää koskemasta siihen - tämä oli halunnut pelastaa sen jonnekin, ottaa sen kiinni. "Älä mene sinne - nuo linnut levittävät valtavasti tauteja" hän sanoi ja vahti inho silmissään lintua. "Pitää vahtia että se ei tule sisälle." Nainen meni soittamaan vahtimestarille ja pyytämään, että lintu tultaisiin HETI siivoamaan pois.

Läksin nopeasti pois kaupasta - en halunnut nähdä kuinka linnulta väännetään niskat nurin tai se heitetään haukalle. Jonka toki on senkin elettävä ja ruokaa saatava.

Luontoilmiö keskellä kaupunkia. Ei tehnyt tuon jälkeen mieli enää takkeja katsella. Kauppiaan asenne oli liian rankka - eläinturkiksia myyvän ihmisen inhoava asenne lintua kohtaan ei tuntunut hyvältä. Tuli pikemminkin surkea olo.

Messukeskuksen vuohenjuustosalaatti. Oli ihan hyvä
vaikka pinjansiemenet olivatkin oikeasti kurpitsasta

Messukeskuksessa kävin kirjamessujen viimeisenä päivänä. Sain yllättäen kutsukortin messuille ja otin sen kiitollisena vastaan. Kävelin messuilla ja katselin sitä valtavaa tilaa jossa kirjoja oli satoja neliömetrejä joka puolella - aivan mahdottomalta tuntui alkaa purkaa tarjontaa edes jonkinlaiseen ymmärrettävään ja hahmotettavaan kokonaisuuteen. Kiertelin ja katselin, juttelin ihmisten kanssa ja selailin kirjoja. Olisipa ihanaa lukea, LUKEA enemmän! Maailma on upeita kirjoja ja mahtavia tarinoita todellakin pullollaan!

Sauli Niinistöä haastatellaan Neloselle

Kuuntelin Sofi Oksasen haastattelun - Lenita Airisto haastatteli -  jonka jälkeen täpösen täydellä haastattelualueella alkoi neljän presidenttiehdokkaan vaalikeskustelu. Paikalla oli kaksi Paavoa - Väyrynen ja Lipponen - sekä Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Eva Biaudet ja Timo Soini eivät päässeet paikalle.
Oli mielenkiintoista seurata keskustelua vaikkakaan ei mitään uutta ja ihmeellistä esiintuova esiin tullutkaan. No, ehkä se, että kaikki neljä ovat lukeneet paljon ja myös kirjoittaneet paljon kirjoja oli uutta. Venäläiset klassikot tuntuvat olevan kaikilla hyvin hallussa! Mielenkiintoista oli joka tapauksessa seurata keskustelua vaikka kaikki toistavatkin asioita jotka ovat hyvinkin tuttuja kaikille jotka politiikkaa edes hiukan seuraavat. Toivottavasti kampanja tuo esiin jotain uuttakin - vaikka presidentin viran hoitamiseen ei niin valtavasti aivan ihmeellisiä ja hätkähdyttäviä asioita kuulukaan. Mutta jos monta kuukautta pitää kuunnella samoja asioita Nato-kannasta yms - ei se oikein innosta! Ja presidentin asema Suomessa on kuitenkin aika rajallinen - enää ei todellakaan eletä Kekkosen ajan tyyppisessä maailmassa kun EU ja maailman talous määräävät meitä koko ajan enemmän.

Kunhan Soini tulee kehiin, tulee mukaan varmasti kaikenlaista...

Seksistiset puheet ja lahjukset - ajatuksia ajan ilmiöistä

Mauri Pekkarinen on vitsaillut ryntäistä - naisen rintavarustuksista - kun on kiinnittänyt mikrofonia estraadille nousseen naisen vaatteeseen että ääni kuuluisi paremmin salissa. Vihreän puolueen kaupunginvaltuutettu ym poliitikko Maia Fandi sai tästä aiheen nostaa asia tapetille ja väittää näitä "seksuaalissävytteisä" lausuntoja epäsopiviksi. Nyt asiasta puhuu "koko Suomi".

Käsittämätöntä - naiset tekevät itsestään todella naurettavia tällaisella kommentoinnilla! En ollenkaan tiedä mikä on naisiaan tällainen ihminen joka ottaa pienen huulenheiton esiin ja saa aikaan todellisen typerän julkisuuskohun joka nostetaan esiin joka lehden sivuilla. Ihminen ei voi olla ihan täydellä pakalla liikkeelle kun moista tekee - tai sitten on niin valtavan julkisuushakuinen, että on tällaisessa nähnyt mahdollisuuden päästä esille. 

Jos politiikkaa tehdäään tuollaisilla asioilla, ei ihme jos ihmisiä ei oikein jaksa kiinnostaa - muutoin kuin päivittely- ja voivottelu-mielellä.

Samasata puolueesta tulee yllättävän usein pikkuasioista suurenneltuja juttuja - ja kuitenkin vihreä aate sellaisen kun sen moni alunalkaen ymmärtää - luonnonmukaisten asioiden järkiperäisenä esittäjänä, luontoarvojen kunnioittamisena - on asia jota voi sydämestään kannattaa. Itsekin kannatin - silloin kun vihreät tuntuivat oikeasti puhuvan tärkeitä asioista. Toisaalta - tämä asia saatta ehkä hyvinkin olla jollekin tärkeä; itse en vain sitä ymmärrä.

Ovatkohan Maia Fandin äänestäjät tyytyväisiä edustajaansa? Toivottavasti.

Toinen asia mikä aina silloin tällöin toisaalta huvittaa ja toisaalta ihmetyttää... on korruptio - tai asiat jotka tuon sanan taakse kätkeytyvät. Lahjus on ehkä sille aidompi suomalainen nimike. Mitä on lahjus - jonkinlainen "lahja" toiselle ihmiselle josta on hyötyä ja/tai iloa ja sen vastapalveluksena voi saada itselleen etua. Kahdenkeskinen hyötysuhde parhaimmillaan - ikävä mafia-tyylinen asia toisessa ääripäässään.

Suomea on sanottu maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi - tai ainakin yhdeksi sellaiseksi. Pohjoismaissa ei ole perinteisesti tarvinnut lahjoa jos on halunnut saada omia asioitaan eteenpäin vaikkapa valtion tai kunnan byrokratiassa. Vaikka koskaan siitä ei ole varmasti ollut haittaakaan jos on tuntenut oikeita ihmisiä ja heidän avullaan saanut asiansa nopeammin, paremmin ja tehokkaammin eteenpäin. Kuten vaikka päässyt oikealle lääkärille ohi jonojen tms.

Kun kuuntelee juttuja ja tositarinoita suurten kaupunkien päällikkötason toiminnasta  esimerkiksi urakoita jaettaessa ei voi kun hämmästyksestä suu auki kuunnella "siis meillä Suomessako noin tehdään, vai". Kun asiat ovat pysyneet vakan alla vuosikymmeniä ja käytännöt joilla on hienosti päästy eteenpäin ja omat pihat ja pientareet kunnostettua samalla kun tehdään kunnan töitä - ei kai kukaan halua asiaan puuttua ja nostaa siitä meteliä.

Itsestäni joskus tuntuu - kun katsoo kuinka omasta mielestä pieni asia kuten jonkun mieskansanedustajan seksistisesti värittyneet lauseet nousevat koko mediakentän pääuutisiksi - että maassa ei kaikki ole ihan niinkuin olla voisi. Kansalle tarjotaan sirkushuveja kertomalla naurettavia pikku-möläytyksiä jotka saavat ihmiset kahvipöytäkeskusteluissa keskittymään sen päivittelyyn samalla kun joka puolella tapahtuu tosi isoja asioita - joista ei uutisoida koska ne ovat liian vaikeita ja koskettavat niin monia ihmisiä. Se minne iso osa kuntien, kaupunkien ja valtion verorahoja päätyy ei ole uutisoinnin arvoista - vaikka niistä rahoista toisaalla taistellaan tosi kiivaasti; kouluista puuttuu rahaa kyniin ja kumeihin, sairaaloista vanhusten hoitoon mutta jossain maksetaan osto- ym päälliköille viikosta viikkoon kaikenlaisia omia asioita matkoista piharemontteihin yms. Ne on helppo piilottaa suurten laskupinojen sisään eikä kukaan niitä tunnu sieltä löytävän vaikka tuntilaskutus paukkuu niin että kamanat repeilevät. Ei se mitään jos hommaan menee 175 tuntia sen sijaan, että se tehtäisiin 60 tunnissa niinkuin normaalisti...

Mutta eihän tämä ole tietenkään lähelläkään sitä lahjusmaailmaa joka vallitsee monissa Itä-Euroopan maissa jossa mitään asiaa ei saa hoidettua ilman lisämaksuja eikä kauppiaana voi olla jollei maksa "suojelurahaa". Onneksi meillä ei ole sellaista - eihän?

Syyslomanen

Parin päivän syyslomavapaa lapsen kanssa tuntuu tosi hyvältä. Menimme mummin luo ja nautimme muutaman päivän yhdessä kiireettömästä arkipäivän vietosta. Lapsi tuntuu sopeutuvan rauhaisaan tahtiin oikein hyvin, itselleni moinen on tällä kertaa harvinaisen vaikeaa… Olen kärsimätön ja tuntuu, että kaikki ovat kamalan hitaita! Pitäisi saada asioita tehtyä - halki poikki ja pinoion mahdollisimman nopeasti!

Töissä on ollut kiirettä ja stressiä paljon enemmän kuin muistan koskaan ennen olleen. Eivätkä kiireet tietenkään mihinkään mene vaikka itse ottaa vapaata. Kalvava tyytymättömyys työtilanteeseen, jatkuvat irtisanomiset ja seuraavan ”suuren pommin” odottelu syövät huomattavasti ajatuksia, energiaa ja koko olemista enemmän kuin itse haluaa myöntääkään.

Kirjoitellaan - vaikka sohvan nurkassa

Hakeutuminen uusiin töihin ei ole pikku-juttu. Uusia töitä jotka vastaavat omaa ammattialuetta ja kiinnostusta, edes suhteellisen läheltä kotia ei löydy todellakaan ihan joka työnhakupalstalta tai ura-sivulta.  Kahteen viikkoon en ole nähnyt yhtään oman alan avointa työpaikkaa parin sadan kilometrin säteellä kodista. Olen myös katsellut hommia SUomen ulkopuolelta mutta sepä vasta haasteellista onkin.

Turhapa tuotakaan asiaa on liiaksi surra. Luulen. Se periaate, että elää jokaisen päivän kerrallaan, niin hyvin ja asiansa hoitaen ja oman elämänsä vastuista ja kokonaisuutta ajatellen, pätee yhä. Nyt yritän täällä äidin luona auttaa häntä askareissaan ja olla hänelle iloksi – samalla itse ajasta nauttien. Lapsikin nauttii ja puuhaa asioita mummin kanssa. Iso kasa partiokalentereita on saatu myytyä.

Tein eilen vispipuuroa torilta ostetuista syksyn puolukoista. Hyvää tuli – ja sitä riittää kahdeksi päiväksi. Velikin söi sitä ahnaasti sekä eilen että tänään. Leivoin äidille tilaaman Kotilieden ohjeen mukaan maustekakun. Silkkitien maustekakku oli kakun nimi – laitoin siihen enemmän ja useampia mausteita kun ohjeessa kehotettiin ja hyvä tuli. Olen leiponut aikaisemmin usein kakun nimeltä arabialainen maustekakku ja se oli hyvä, muistan. Isä piti siitä aikoinaan kovin ja sitä jopa pyysi leipomaan. Siinä taisi olla korintteja ja appelsiininkuortakin – niitä ei tässä uusimmassa Kotilieden kakussa ollut. Mausteita saa yleensä aina lisätä kun jotain tekee – olipa kyseessä ruoka, makea tai suolainen leivonnainen!

Tänään tein päivälliseksi italialais-tyyppisen jauhelihakastikkeen johon lurautin hiukan punaviiniä sekaan. Sipulia, valkosipulia ja yrttimausteita niin ikään. Hyvää tuli siitäkin onneksi.

Autoja, autoja. Uusia ja vanhoja.

Auto vie hermot.



Autossa on ollut hankaluutta – en taida jaksaa siitä sen enempiä kirjoitella. Olen vienyt auton korjaamolle ja saanut sen kuntoon. Yhdestä viasta. Olen myös uskonut kaverin – miehen – sanaan ja taas tullut huijatuksi; tunnen itseni todella naurettavaksi ja super-naiviksi kun taas kerran uskoin miestä – ja sitten kun ihmettelin miten hän sanoi kuten sanoi – sain oikein emähaukut itse… ”Tuollaisen toimistoihmisen niin kuin sä – verrattuna kunnollisiin ammattimeihiin kuten autokorjaajiin ei pitäisi sanoa yhtään mitään, olla ihan hiljaa vaan. Sä et tiedä oikeesta työnteosta yhtään mitään. ”



Nuolen näitä haavoja nyt itsekseni. Kaikesta on turha eteenpäinn puhua ja saada aikaan taas kasa viisaita neuvoja joiden toteuttamista sitten vahditaan - ÄHH. Hyväähän kaikki toki aina tarkoittavat! 



En voi ymmärtää miksi toinen sanoo jotain joka ei ole totta, tuosta noin vain – ja olen itse sitten tyhmä kun menen sitä häneltä kyselemään. Odotettavaa olisi pitänyt olla, että hän latasi täyslaidallisen  koska olen nainen ja kyseessä olivat autot, ne ovat miesten aluetta johon ei naisen pitäisi puuttua. No - tämä on kipeä kohta ja haukut tuntuvat vielä pahalta niin ei siitä sen enempää. Kumma vaan on, että aina kun itse ei ymmärrä olevansa väärässä ja toinen moittii, ottaa sen tosi pahasti itseensä. Onneksi asiat saa tungettua tänne riveille niin asia ikäänkuin lähtee pois mielestä!

Muutoksen aika on elämässä meneillään. Tunnen sen jotenkin nahoissani. Mitä – sitä en tiedä. Hyvää vai huonoa; en tiedä. Muutoksia - kaikessa muutoksessa on aina mahdollisuus uuteen - ja hyvään. Eikö niin?



Auton laakereista harmia

Autosta on laakerivika. Sain ”diagnoosin” kun tuttava istahti autoon ja ihmetteli ”mikä h---vetin meteli täällä on? Totesi pian, että "sulla on laakerit varmaan paskana."

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt miksi auto on niin meluisa. Pari reissua maallekin on mennyt auton ujellusta ihmetellessä. Ajattelin, että jotkin suodattimet moottorin ympärillä varmaan ovat haperoituneet iän myötä. Mietin, että alkaa olla aika harkita auton vaihtoa – ennen niin hyvä ja hiljainen auto on murtumassa sisältä, pohdiskelin. Minulla on ollut ihan romuja ja kaikki viat itseensä kerääviä rotteloita aikoinaan - siihen kierteeseenen  enää halua joutua, pelkäämään joka reissulla, kestääkö auto kasassa vai sammuuko seuraviin valoihin, pysähtykö kesken taipaleen kun lapset ovat kyydissä. Uhh; kokemusta on vaikka mistä traktorilla tien poskesta hinaamissta lähtien.

Radiota ei ole viime aikoina voinut kuunnella autossa kuin ihan täysillä ja silloinkaan ei saa kaikesta selvää. Puhelimessa on auttamattoman surkea yrittää puhua - niin kova on meteli. Humpsuttaa ja kohisee lailla. Moottoritienopeuksilla meteli on tosi kova.

Vika on vasemmassa etupyörässä. Tämän totesi tuttava joka ystävällisesti kävi sitä näyttämässä autokorjaamolla jonka tuntee. Siellä ei ollut toissa iltana välineitä joilla purkaa pyörä joten menin toiselle tutulle pajalle tänään töiden jälkeen. Asentajat olivat jo lähteneet kotiin jo neljältä mutta korjaamon omistaja teki koekierroksen autolla ja totesi saman kuin kavri ja toinen  ”autoinsinööri”: laakerit pitää vaihtaa. Huomenna lupasi vaihtaa – kaverihommana ennen kuin jatkaa omia hommiaan.  Lupasin olla passissa ja mennä heti kun soitto tulee.

Auto on kallis perheenjäsen. Maksaa melkein enemmän kuin lapset. No, aivan varmasti muuten maksaakin. Auton hinta, ensinnäkin- kallis on! Vakuutukset maksavat joka kuukausi ja niitä on paljon. Polttoaine. Kohta tulevat vielä käyttömaksut joita uudet ministerit nyt suunnittelevat. 

Se on syksy nyt!



Ilman autoa ei voi elää kun sen kanssa on ollut naimisissa jo kauan. Työmatka on liian pitkä ja hankala kuljettavaksi muutoin kuin autolla - junat ja bussit veisivät 3-4 tuntia päivästä. Lasten harrastukset, sukulaiset toisella puolen Suomea - koko elämä on laskettu sen varaan, että autolla pääsee.

Nyt auto sairastaa ja se on pakko hoitaa! Onneksi tämä ystävällinen ja kuulemma tosi-ammattimies tekee homman viskipullosta! Ei kuulemma mistään punaleimaisesta vaan vanhaa hyvää viskiä sen olla pitää!

Tällainen vaihtokauppa toki toimii meikäläiselle hyvin. Aika hauskaa, oikeastaan. Itse en tätä miestä tunne ollenkaan – olen kiitollinen kun saan näin apua.

Kuulin, että laakerivika on sen sorttinen, että se saattaa jumittaa pyörän kesken ajon. Lapsen kanssa ainakaan ei nyt kannata ajaa. Vika jumittaa pyörän jossain vaiheessa joka tapauksessa ja se on korjattava niin pian kuin mahdollista.  



Jos moottoritiellä yksi pyörä jymähtää kokonaan kesken ajon, ei mitään ole tehtävissä. Tulee siivottavaa paljon kun tiettllä yleensä on muitakin autoja.

Viikonloppuna on meno mummilaan lapsen kanssa ja silloin olisi hyvä jos auto taas pelaisi niin kuin pitääkin.
Ulkona sataa ja ukkostaa - rätisee ja litisee. Syysukkonen, aika hurjasti paukkaa. Kovasti tulee vettä ja puut taipuvat tuulessa... Taitavat lähteä viimeisetkin lehdet puista nyt. Sähköt louskuvat.

Kirpparikaupan break even on saavutettu: keskiviikkona sain myyntiä kustannusten verran kasaan.
Nyt tehdään voittoa!

Laitan koneen kiinni. Tarkoitus oli kirjoittaa yksi työpaikkahakemus. Kolmas, tähän mennessä, tässä kuussa. Huomiseen jää. Ukkonen on kiusana - mutta onneksi ei ole vielä kiire!

Toivon, toivon NIIN, uskon ja anelen, että saisin uuden työn! Ensimmäinen hakemus taisi tulla tehtyä hiukan hutaisemalla. Se ei sitten olekaan minun tuleva työni - mitään ei ole kuulunut sieltä. Seuraava, viime viikolla lähetetty tuntuisi tosi hyvältä - melkein liiankin hyvältä ollakseen totta! Sen kun saisin! Kun nyt kutsuisivat haastatteluun ensi viikon jälkeen kun hakua päättyy!

Tänään haen työtä joka olisi monella tapaa hyvä - mutta ehkä vähän valju ja palkka on aika pieni. Mutta kaikkea ei voi saada - haen sitä ihan tosissani! Nirso ei saisi enää tässä iässä olla joten yritän panostaa täysillä näihin hakemusten tekoon! Voi olla, että niitä joutuu pusaamaan vielä paljon, paljon...

Kirpputorimyynti tökkii - radion liitäntä kaapeliverkkoon ei onnistu

Tänään sain kuulla myyneeni peräti 22 eurolla kirpputoripöydästä – neljässä päivässä. Huikeaa! Enää 18 euroa puuttuu kunnes olen tienannut pöytävuokran! Eiköhän se lauantaihin mennessä sieltä tule, sitten kaikki on plussaa ja sataa omaan laariin. Huh. Kirppari on auki kymmenestä kuuteen eli silloin kun olen töissä. Eli pitää ottaa vapaata nyt joka päivä että pääsee siivoamaan kirpputoripöytää ja viemään uutta tavaraa sinne.

Tämä on aivan varmasti viho-viimeinen kerta kun varaan itselleni myyntipöydän kirpputorilta. Aivan varmasti. Jos haluaa mennä myymään, kannattaa mennä sellaiseen paikkaan jossa sitten oikeasti myy itse tiskin takana vaikka yhden tai kaksi päivää - mieluusti tietenkin jonkin kaverin kanssa mutta kun meikäläisellä ei ole kavereita niin jonkun lapsen kanssa sitten. Kuulin, että Helsingissä on jäähallilla hyvä kirpputori viikonloppuisin. Kaivopuistossakin on joku. Mutta onhan noita tietenkin muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.  Siellä ehkä vain saisi paremmin myytyä - jos viitsii lähteä sinne saakka tavaran kanssa.

Kesällä meni minulta vanhan radion DVD-soitin rikki. Lahjoitin soittimen vanhimmalle lapselle hänen uuteen kotiinsa - hän tarvitsi vain radiota ja siinä vanhassa on tosi hyvä ääni. Menin sitten ja ostin tarjouksesta muka tosi hyvän Philipsin - johon en nyt osaa asentaa ollenkaan radiokanavia. Kävin asiasta tänään kyselemässä radion myyneestä kaupasta - ja siellä neuvottiin kytkemään radio kaapeliverkkoon. Ei neuvottu miten - minulle puhuttiin kuin lapselle ja kehotettiin lukemaan käyttöohjetta.  Käyttöohje on luultavasti käännetty jollakin konekielisesti; se on sellaista hepreaa niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi, että meikäläinen ei-insinööri ei sitä ymmärrä. Ei ollenkaan.
Ja miten radio liitetään kaapeli-TV-verkkoon? Millä piuhalla? Ihan himmee ja epäselvä koko juttu; en osaa, en vain mitenkään saa tätä asiaa tehdyksi.

Taas niin toivon, että tuntisin jonkun joka osaa auttaa. Hmm - miehen? No ei kaikki miehetkään tekniikkaa osaa, en usko ainakaan.

Voin tietenkin kysyä veljeltä jos hän tulee silloin kun ajattelin kutsua sukulaisia kylään marraskuussa. Veli yleensä tosin hermostuu meikäläiseen; tässä olisi oikein hyvä aihe sellaiselle: kysyn apua ja hän katsoo laitetta - toteaa sitten jotain hyvin lakonisesti josta käsitän, että minulla pitäisi olla joku kaapeli tms "et kai sie sitä muuten voi kytkeä. Voi herranen aika - mitä siun päässä liikkuu - hoh hoijaa..." Ja näin huomaan, että hän ei meikäläisen tyhmyyttä taas kestä ollenkaan.

Mutta tyhmyyttä on tietenkin vaikea kestää, niin se vain on.

No - tarkemmin ajateltuna en kysykään asiaa häneltä! Jospa menisin johonkin kauppaan ja pyytäisin ohjeet vaikka rautalangasta vääntämällä - pitäkööt sitten meikäläistä vaikka umpityhmänä lehmänä.

Mitä sillä on väliä - nielen nöyryytystä aikani ja saan sillä hinnalla ehkä radion toimimaan!