Tapasin vanhan tutun taannoin ja juttelimme niitä näitä. Kiva jutella ja mielenkiintoista kuulla mitä kuuluu, jutella ihmisen kanssa joka tapaa itselleni uppo-outoja ja eri maailmoissa eläviä ihmisiä kuin mihin itse kuunaan törmää. Kuka onkaan tehnyt mitä mielenkiintoista.... Maan tasalta, sieltä missä tapahtuu, saa huomattavasti paremman - kovemman - kuvan maailman menosta, samoista aiheista kuin uutisia kuuntelemalla!
Uutisista saimme kaikki vasta tietää, että Newsweek- lehti on listannut Suomen maailman parhaaksi maaksi ja työnantajat, lehdistö ja muu uutisvälitys kertovat, kuinka Suomessa asiat hoituvat hyvin, rehellisesti ja joutuisasti. Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa, tiedämme kaikki. Elämme siis oikeassa onnelassa täällä - vai?
Helposti voisi luulla, että lahjukset ja ”bisnestä ja omaa etua kyseenalaisin keinoin edistävä toiminta” loistavat täällä kotomaassamme täysin poissaolollaan
Noh. Onkohan se ihan noin, kuitenkaan.
Istun siis pöydän ääressä tuttavan kanssa joka kertoo esimerkin toisensa perään aivan päinvastaisesta maailmasta – täällä Suomessa. Hyvä veli-systeemi on tietenkin Suomessa voimissaan – sitä ei lasketa mitenkään epäterveeksi, saati korruptoituneeksi tavaksi toimia. Onhan tämä systeemi toiminut meillä aina – mutkattomasti ja joustavasti, kaikien osapuolten eduksi. Se on hyvä tapa päästä uralla eteenpäin, saada bisnestä ja arvostusta noin ylipäätään. Tuttujen kesken voi hommia ja bisnestä junailla niin, että kaikki ovat tyytyväisiä – tuttu juttu kaikille.
Mutta tämän lisäksi on muitakin keinoja; piirun verran raskaampia - eikä niistä puhuta kuin harvoille ja valituille. Mutta hei - ihan inhimillistä toimintaa se on sekin; kukaan ei kärsi, näin on maailmassa hoidettu asioita aatamin ajoista saakka!
Kukapa ei auttaisi ystävällistä ihmistä joka antaa sinulle jotain josta kovasti tykkäät – tavaraa tai lomamatkaa, hyvää ruokaa, juomaa tai mukavaa illanviettoa – jos vastapalvelukseksi riittää antaa työtä samaiselle kaverille. Jonkunhan työ on tehtävä ja onhan vaan hyvä, jos saa tehdä homman saa joku mukava kaverin, ei mikään paskantärkeä kusipää. Niitäkin on maailma muutenkin pullollaan.
Kuulin kuinka kaupungin virkamies lupasi - ja antoi - projektin kaverille joka ojensi perjantaisena turinahetkenä hänelle mukavan tuliaisen kotiin vietäväksi, kuinka pikku-firma sai itselleen urakan kun urakan päättäneelle henkilölle käytiin ostamassa hyödyllinen ja käytännöllinen – ja erinomaisen hieno - vehje kesämökille. ”Helvetin kiva tyyppi, ei mikään nipottaja. Hyvä jätkä – hommat sujuu kun molemmat tietävät missä mennään” Toiselle kaverille rakennettiin aita ja pinottiin myrskyn kaatamat puut ”talkoilla”. Hyödyn saanut oli asiasta tosi iloinen ja osoitti sen niin kuin hyvä kaveri ainakin – antoi ison, laskutettavan homman tälle.
Eräs virkamies kertoi luottamuksellisesti neuvottelujen lopuksi, että Hra X vaimoineen matkustaa mielellään Espanjaan, toinen taas Thaimaahan. Hölmö olisi pitänyt olla jos ei olisi ymmärtänyt millä perusteilla urakka jaetaan. Niinpä käynti matkatoimistossa sai suurehkon urakan tulemaan sinne minne oli toivottukin. Siinä mutisin sitten epäuskoisena kommentteja tarinointia kuunnellessani ”Hei, tää on ihan normaalia; näin se toimii joka paikassa; pienissä ja isoissa firmoissa – ja samalla tavalla jätkät hoitaa hommat kotiin kunnissa ja valtiollakin. Tietäisit vaan - kunnat ja valtio on kaikkein törkeämpiä; siellä huseeraa samat jätkät vuodesta toiseen ja tuntee kaikki. Ne tietää miten pitää toimia eikä kukaan ole niitä listimässä mistään. Luuletko sä tosiaan, että kunnissa ei oma etu veisi voittoa jostain eettisistä säännöistä? Et kai sä luule nää jutut on jotenkin muuttunut kun jonkun tiimin pusaamat eettiset säännöt naulattiin kahvihuoneen seinille? Voi pikku idealistia! Toiset osaa hoitaa asiat paremmin kuin toiset.”
On naivia väittää, että Suomessa ei olisi lahjontaa – mutta ei sitä sanaa tietenkään kukaan käytä. Hyvät tyypit saa aina hommat, niin sen pitääkin mennä. Paskiaiset käyttää vielä kierompia keinoja – ja ne kostaa jos ne ei voita; ne tietää siten, mitä pitää vahtia ja käyttää sitä tietoa sitten hyödyksi!
”Viinapullolla saa lumenluojan kolaamaan oman kotipihan puhtaaksi tai kaupungin jätkän täyttämään tyhjentyneen kaivon, konjakkipullolla saa vähän isomman palveluksen ja joku sopiva lahja kotiin tuo bisneksen kotiin.”
”Kaikki hyötyy, hei! Niin se maailma makaa, opi jo!"
Harva nainen kuulemma osaa tämän pelin säännöt...
Olen kuullut, kuinka rakennusmiehet tekevät sitä sun tätä pientä ja isompaa vilunkia rakennustyömailla, kuinka tavaraa häviä erään tietyn vieraan maan työntekijöiden mukana ja kuinka se sama tavara on kohta myytynä jossain jonkun tutun pihalla…
Jollain työmaalla olivat ensin hanat ja putket hävinneet mutta urakka piti saada valmiiksi ja jätkien piti olla toisella työmaalla seuraavana päivänä. Tuli vähän kiire! Äijät johtivat vessan putket suoraan lattian alle, valoivat betonin päälle ja pakkasivat kimpsut kampsut. Ei tehnyt kuulemma heikkoakaan – ”Mitä välii mihin ne putket laittaa. On siellä niin paljon muutakin joka ei kestä päivänvaloa!” Lopputarkastuksessa kaikki meni läpi – ei niitä kukaan silloin lähde liian tarkaan tutkimaan. Uusi asukas kyllä huomaa asian aikanaan… Tulee järkyttymään pahasti - kallis asunto ja täynnä törkeitä virheitä; kuka ne korjaa?
”Tulee asukkaille parin kuukauden asumisen jälkeen tosi kiva yllätys!”
Jos joskus olisin muuttamassa, en varmasti ostaisi vasta rakennettua asuntoa – kaikkien näiden juttujen jälkeen en uskaltaisi, en varmasti.
Kaikkea tapahtuu maailmassa. Mutta kun on näitä tarinoita kuunnellut, ei ihmettele enää – ainut mitä ihmettelee, on sitten radiouutisten hurskaat äänenpainot kun puhutaan esimerkiksi rakennusalan tilanteesta. Kun on juuri päässyt kuulemasta ruohonjuuritason tarinaa joka on ihan erilaista, ihmettelee, eivätkö toimittajat oikeasti tiedä – vai eivätkö vain halua kertoa asiaa niin kuin se on…? Valitsevathan kunnat, kaupungit, valtiokin aina sen edullisimman tarjouksen vaikka jokainen laskutaitoinen tietää, että millään normaalipalkoilla ja –kustannuksilla hommaa ei voi noilla rahoilla tehdä.
Onneksi ei tarvitse itse ostaa omaa työtä noin! ”No hei, sä oot niin pieni kala, että sä et tiedä eikä sun tarttekaan tietää. Mutta kyllä sun pomot tietää miten nää hommat menee. Jos mä oisin sä, tietäisin kyllä miten hommaisin vähän lisätienestiä. Ei tarttis sunkaan kärvistellä tolla lailla - ihan turhaan”.
Mutta minähän kärvistelen. Se on pienen ihmisen oikeus! Enkä oikeasti halua tietää yhtään tarkemmin miten omat pomot asioita hoitavat! Haluan uskoa, että ne on hyviä tyyppejä - ainakin omissa silmissäni. Naiviko olen? No ihan varmasti!
Illalla vein lapsen harrastukseen, menin pitkälle metsäkävelylle. Vielä oli pientareilla apiloita ja ohdakkeita, horsmia ja joitain keltaisia kukkia - keltanoita?. Ja haisevia koirankakkoja - mutta ei sienen sientä! Raikastavan ja reippaan kävelyn jälkeen lapsi kotiin, ruoka ja iltapala pöytään ja sitten nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti