Janika elää elämäänsä omassa pikku-kuplassaan, parin eläimen ja enää vain yhden lapsen kanssa. Miehet ovat häippässeet elämästä, pakko myöntää. Elämään kuuluu musiikkia, kirjoja, luontoa, käsitöiden tekoa ja vapaaehtoistyötä. Milloin mitäkin. Välillä on yksinäistä mutta silloin pitää kehitellä jotain.... Maailmahan on täynnä ihania asioita. Toivo elää. Joskus ehkä joku kiva mies astuu näyttämölle. Tai tulee lottovoitto, hyvä työ! Ehkä ilmestyy joku ja sanoo "Me halutaan sut duuniin!"
tiistai 3. elokuuta 2010
Epäonnea matkanteossa
Olen usein ihmetellyt, kuinka ihmiset eivät tarkista passejaan… Lähtevät matkalle ilman voimassaolevaa tärkeää dokumenttia.
Mitäpä tapahtui tänään kun olimme lentokentällä, saaneet laukut hyvissä ajoin koneeseen ja viettäneet pari tuntia lentokentällä ja olimme juuri astumassa lentokoneeseen kun: ”tämä passi on mennyt vanhaksi”
Luulin maailman pysähtyvän… Vanhaksi??? Ei, EI, EI!!!
Näin lapsen kauhistuneet kasvot vieressä: mitä tapahtuu?
Totuus oli jälleen tarua ihmeellisempi: tonneja maksanut matka jota olemme suunnitelleet kuukausia, tuntui valuvan hiekkaan. Laukut tilattiin pois ruumasta, matka peruttiin. Laahustimme hakemaan laukut ala-aulasta, menin Air Francen tiskille kyselemään jatkotoimia, tilaamaan lentokentän tiukalta naisvirkailijalta uutta passia….
Nyt olemme jälleen kotona, olo on ihan hölmö. Tavarat ovat yhä laukuissa. Tunnen itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi; miten olen voinut töpätä tällä tavalla?
Kuulemma näitä käy joka päivä, kertoi lentokoneen ovella seissyt virkailija joka huomasi vanhentuneen 10-vuotiaan passini. Sen joka meni vanhaksi viime kuussa, heinäkuussa.
Tänään ei muuta. En jaksa. Lapsella on maha kipeä.
Toinen kuva kentältä kun olimme vielä lähdössä iloisena lentämän etelän ekstoottiseen maailmaan. Toinen kotoa - laukut ehtivät käydä lentokoneessa, me emme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti