8-9 tunnin yöunet joka yö, superhyvää ruokaa pitkin päivää, aurinkoa ja valkoista hiekkarantaa nautittavaksi niin paljon kuin jaksaa, hyvää iltaohjelmaa ja letkeää musiikkia – jos niin haluaa. Mitä muuta voi hyvältä lomalta toivoa? Ehkä, mahdollisesti, uppoutumista hyvää kirjaan – mutta vaikka olenkin lehtien ja kirjojen suurkuluttaja, en niihin täällä ole uppoutunut. Osa-syynä on tosin hotellihuoneen huono valaistus; suurin osa hotelleista on tehty selvästikin romanttiseen viihtymiseen, nukkumiseen/sänkypuuhiin ja TV:n katseluun. Ei lukemiseen. Paras valaistus on kylpyhuoneessa jossa myös on hyvä suihku ja kylpyamme kahden lavuaarin ja asiaan kuuluvan tarvikkeiston lisäksi. Ei siis lukuvaloa – ja illathan täällä muuttuvat pilkkopimeäksi seitsemään mennessä – olemmehan tropiikissa!
Eilen keskiviikkona lähdimme jo aamuvarhaisella pikku-bussilla kohti lounaisrannikkoa – vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme rannikolla ja istuimme pian katamaraani-laivassa kolmen iloisen miehen passattavana ja kuljetettavana. Suuntasimme kohti paikkaa jossa delfiinilauma, noin 20 yksilöä, viettää aikaansa. Laivoja oli runsain mitoin katamaraaneista pienempiin moottoriveneisiin – ja tietenkin delfiinit pysyttelivät tällaisen armeijan tieltä poissa. Näimme useita kertoja kahden delfiinin selät niiden kiitäessä jossain päin merta – ja kas, heti lähti laiva-armeija moottorit jyristen samaan suuntaan. Jos olisin delfiini, varmasti pysyisin veden syvyyksissä kunnes armada on poistunut! Niin ne tekivätkin – muistoksemme jäi muutaman selkäevän ja hypyn verran kuvia aivoihin ja tieto siitä, että nämä hienot ja älykkäät eläimet elävät täällä. Antaa niiden olla rauhassa.
Aluksemme suuntasi sitten kohti matalikkoa jossa saimme snorklata, halutessamme. Lapsi halusi – ja snorklasi ensimmäisen kerran eläessään. Se ei ihan helppoa ollut ja kamalinta taisi olla suolaisen veden maku joka tunkeutui suuhun, nenään, korviin… Mutta hauskaa oli; lapsukainen olisi mieluusti jäänyt sinne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Kaloja hän näki paljon, trumpettikalasta erilaisiin pieniin ja raidallisiin. Meritähtiä ja kaksi suurta merisiiliä näkyi myös snorkkelilasin läpi!
Henkilökunta vitsaili kanssamme ranskaksi ja englanniksi lähes tauotta – saimme ateriaksi mm. jo sukupuuttoon kuollutta dodoa ja krokotiilia, naisten vessa oli nurkassa tököttänyt suuri musta ämpäri… Tosiasiassa ateriaksi saimme erilaisia laivan pienessä hiiligrillissä valmistettua grilliruokaa tykötarpeineen, juomina vettä, limsoja ja erilaisia alkoholeja. Välijuomaksi saimme niin ikään halumme mukaan mitä toivoimme; kovasti markkinoitiin rommia ja colaa jota nautinkin kaksi lasillista! Siitä onkin aikaa kun tuota juomaa on tullut lipitettyä – oi niitäkin aikoja! Hyvää oli paikallinen rommi colan kera, myönnetään!
Musiikkina soi paikallinen sega ja muu leppoisa musiikki – regee on täällä omin maustein maustettuna hyvin suosittua.
Illalla hotellissa oli sega-tanssiesitys – aikoinaan sokerityöläisten/orjien keskuudessaan luoma rumpu ja laulumusiikki on afrikkalais-tanssien kaltaista hyvin liikkuvaa, fyysistä ja eroottista tanssia jossa käytetään lanteita paljon ja asuun kuuluvaa leveää hametta kovasti pyöritellen.
Mukava päivä! Saimme molemmat aimo annoksen aurinkoa ja lapsen posket hohtivat kuumina ja punaisina illalla. Uni maistui peräti yli 9 tuntia meille molemmille! Taitavat ne kaikki kolme kirjaa jotka otin mukaan, samaten ne puoli tusinaa lehtiä (!!!) kulkea koskemattomina takaisin kotiin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti