Aallokko on niin korkea, että riuttojen takaiselle alueelle ei ole nyt asiaa. Täällä riuttojen sisäpuolellakin käy aallokko; yritimme aamulla käydä lasipohjaisella veneellä tunnin retkellä katsomassa merenpohjan elämää mutta jouduimme palaamaan takaisin jo reilun vartin päästä – vesi oli täynnä puista lentänyttä oksaa, lehteä ja muuta luonnon ”töhkää” ja aallokko oli sen verran hankalaa, että matkaa ei voinut tehdä. Sama juttu snorklaus-reissulaisille. Me ajattelimme satsata snorklaukseen hiukan myöhemmin viikon aikaan joka tapauksessa.
Taivas on aika lailla pilvessä ja pieniä sadekuuroja tulee kastelemaan tämän tästä. Täällä on nyt selkeästi viileämpää kuin Suomessa jossa helleaalto on yhä voimissaan. Juttelin äidin kanssa eilen ja kuulin, että kotona oli eilen, lähellä kuutta illalla, vielä 31 astetta. Äiti kuulosti aika uupuneelta. Vanhoille ihmisille ja erilaisista sydän- ja keuhkotaudeista kärsiville tämänvuotinen loppumaton helle on todella raskas kestää. Venäjän valtavat, sadat tulipalot vaikeuttavat elämää entisestään – hengittäminen käy todella työlääksi. Ilmansaasteet ovat venäjällä nyt huipussaan ja tuulet kuljettavat niitä edelleen muille alueille.
Kävimme hetki sitten pienellä kävelyllä – huomasimme, että täällä kasvaa apinanleipäpuuta ja sen valtavan pitkiä hedelmiä oli pudonnut maahan. Keräsimme muutaman – terveisiksi kotiin omalle pikku chinchillalle tuliaisiksi!
Tätä kirjoittaessa eletään iltapäivää – kello käy kolmea täällä; aikavyöhyke on sama kuin Moskovassa eli tunnin enemmän kuin Suomessa. Lapsonen on lasten klubissa – innokkaana hän sinne menee ja tekee tuttavuuksia; jo aamulla hän tapasi aamiaisen aikaan monia uusia ystäviään ja oli hauska nähdä kuinka hän tervehti leipäjonossa ranskalaista tyttöä jo poskisuudelmin ja Bonjour, ca va? Lausein. Ranskanopinnot alkavat koulussa vasta nelosella eli ensi viikolla kun koulu alkaa. Olen opettanut joitain tervehdyksiä ja lukusanoja hänelle, kertonut hiukan ranskalaisista tavoista yms. Yksi syy siihen, miksi valitsin tämän entisen Ranskan siirtomaan kohteeksemme on juuri se, että hän pääsisi kiinni hiukan Ranskan kieleen ja kulttuuriin. Isot lapset eivät ole opiskelleet Ranskaa – sitä mahdollisuutta ei ollut kunnolla valittavissa heille. Nyt, pienimmälle, oli ainut kieli jota kotikunnassamme tänä vuonna tarjottiin, juuri ranska. Todellisuuden ja ison tason mediassa ilmenevän debatoinnin ”hauskuus” on siinä, että lehdissä ja ns. asiaohjelmissa puhutaan koko ajan pakkoruotsista ja siitä, kuinka Suomessa pitäisi opiskella enemmän muita kieliä – esimerkiksi venäjää. Tosi typerän kuuloista ja turhauttavaa – oma nuorimmaiseni haluaisi lukea nimenomaan ruotsia – mutta siihen ei ole mitään mahdollisuutta jollei nyt tietenkin tee niin, että hankkii lapselleen yksityisopettajan kotiin tai mahdollisesti hankkii ruotsia puhuvan au pairin! Venäjää ei myöskään saa monessa paikassa valita – ja esimerkiksi Lappeenrannassa ja Imatralla jossa kielen voisi valita, ei halukkaita oppilaita löydy siihen kieleen.
Omassa kotikunnassamme sai valita/oli pakko valita englanti ensimmäiseksi kieleksi ja nyt kun oppilaat menevät neloselle, sai valita ranskan. Ja siihenkin valintaan liittyi paljon varoitteluja ja reunaehtoja – ”jos nyt valitsette tämän hankalan ja haastavan kielen, muistakaa, että sen opiskelua ei saa lopettaa”. "Jos lapsellanne on ollut hankaluuksia jo englannin kielessä, älkää laittako häntä ranskan tunneille – siitä ei tule yhtään mitään jos lapsi pakotetaan lukemaan kahta kieltä jos kielen opiskelu ei maista.”
Että näin. Mitäpä tähän sanoisi opetusministeri Virkkunen...?
No – oma lapsonen on syttynyt ranskaan nyt – ainakin siltä vaikuttaa. Laskemme ranskaksi ja hän opettelee fraaseja innokkaasti. Ja pyytää minua koko ajan puhumaan ranskaa englannin sijaan. Englanti on minulla kuitenkin nykyään läheisempi kieli kun sitä muutenkin päivittäin käytän; ranskaa en ole käyttänyt vuosiin, valitettavasti. Oma kynnys puhumisen on korkea, itseänikin se ihmetyttää!
Nyt, kun Ranskassakin ovat kesälomat päällä, täällä on paljon ranskalaisia lapsiperheitä. Englantilaisia on myös jonkin verran – samaten eteläafrikkalaisia joilta on tänne suhteellisen lyhyt lentomatka.
Lapsella on kerhossa tänään biljardin peluuta tunti, sen jälkeen luento ”Comment sauver la nature” eli ”How to save nature”. Tämän jälkeen on vuorossa ulkopelejä ja sarjakuvien piirtämistä. Tosi hienoa – uusia asioita kansainvälisessä seurassa, iloisten ja pirtsakoiden nuorten ohjaajien kanssa.
Koko Intian ja Aasian alue tuntuu olevan tuulien ja myrskyjen vallassa. Yritän kohta mennä valokuvaamaan puita ja kukkia; kaikki kotoiset kukkaruukkukasvit loistavat täällä niin uskomattoman kauniina ja suurina, että huh huijaa vaan! Myös oman mummini hellyydellä vaalima lyijykukka kukkii täällä valtavana pensaana. Sen vaaleansiniset kukat ovat herkän kauniita – mutta varrestaan tahmeita josta syystä ne ovat siivoojan painajainen; kukka tarttuu harjaan ja hiuksiin, kissan inhoaa niitä koska kukat takertuvat sen turkkiin eikä niitä saa nuolemalla pois…
Huomenna lähdemme kokopäivä-retkelle botaaniseen puutarhaan, Mauritiuksen pääkaupunkiin Port Louisiin ja kolonialismin aikaiseen rakennukseen ja syömme kreolilaisen lounaan. Kiva!
BBC:llä on meneillään ohjelma jossa keskustellaan lasten liikalihavuudesta ja alkoholismista. Nämä ovat jo epidemian kaltaisia ongelmia monessa Euroopan maassa. Kuvissa on näkynyt käsittämättömän lihavia nuoria ihmisiä ja yksikin 6-vuotias poika joka näytti keski-ikäiseltä paksulta mieheltä. Uskomatonta! Miten tällainenkin asia on päässyt syntymään??? Ja teini-ikäisiä alkoholisteja jotka eivät selviä ollenkaan ilman viinaa – siis he juovat votkaa ym. vahvaa alkoholia päivittäin – eivätkä halua lopettaa!! Kamalaa.
Toivottavasti ei tarvitse koskaan tuollaiseen asiaan törmätä. Noilta molemmilta osin luulen meidän olevan hyvillä vesillä – ainakin lapset ovat laihoja, syövät hyvin mutta ovat kaikki kokoa XS. Nuorena on hyvä olla laiha – tiedän itse kuinka paino alkaa lasten synnytyksen ja keski-ikäistymisen myötä nousta, valitettavasti. Kun ennen sai syödä vaikka kuinka paljon ja paino pysyi kurissa, kokonumero pienimpänä mahdollisena, nyt on vain pakko valita koko L. On tarpeeksi masentavaa kokea mahaläski tässä iässä – lasten ei sitä tarvitse kokea. Ja siltähän säästyy kun ei syö liikaa ja rasvaista ja makeaa liikaa. Vanhempien vastuu siitä, mitä ruokaa tarjoaa määrää tietenkin kohtalon aika pitkälle. En voi uskoa, että kukaan lapsi joka syö säännöllisesti ja terveellisesti, lihoisi pullukaksi. Limsoja ja sipsejä syödään nykyään ihan hirveästi – sen huomaa kun katsoo mitä ihmiset lastaavat kauppakärryihinsä.
Saisi vain itsensäkin tässä syömään vähemmän… On selvää, että vaikka söisi kuinka terveellisesti mutta PALJON, ei paino voi mitenkään pudota. Jos syö 2 kiloa hedelmiä kerralla, pysyy maha pyöreänä… Very simple, isn’t it?!
Viinan käyttö on samanlainen juttu – mitä kotona tehdään, sitä myös lapset tekevät. Tosin kavereiden tekemiset ja malli ovat lapsilla ja teineillä valtavan vahvat – omista teineistä näkee, kuinka kavereiden maailma ohjaa paljon enemmän kuin itse edes haluaa myöntää. Huumeet itseäni pelottavat; itse en niistä mitään ymmärrä mutta lapset tuntuvat tietävän niistä - kaikki kolme - aika lailla. Pelottavaa.
Ostin uudet sandaalit eilen – aika ihanat… Nyt pitäisi hoitaa ja lakata varpaankynnet, että kokonaisuus näyttäsi paremmalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti