maanantai 2. elokuuta 2010

Malvat kukkivat, hepokatit konsertoivat; kesä, oi kesä!





Sunnuntainen kesäilta – verannan lasien takana on jo aivan pimeää, yöperhoset törmäilevät pihavaloon.

Olo on haikea; tämän lauseen olen jo kirjoittanut monen monta kertaa, luulen. Olenko useinkin haikealla mielellä? Ehkä. Nyt haikeuden syy on sama kuin niin usein; olemme pian lähdössä pois täältä, paikasta jossa olen kuin lapsi kehdossaan. On mukava käydä maailmalla, on hienoa tulla tänne takaisin, paikkaan jossa on oma menneisyys läsnä ja tuntuvat vahvasti läsnä olevilta monet ihmiset ja aika joita ei enää olemassa ole, tässä todellisuudessa. Mummi ja vaari, isä ja monet naapurit ja menneet tavat ja tekemiset – tässä vanhassa pihapiirissä ja vanhojen rakennusten ja tavaroiden tuoksussa ja ilmapiirissä tuntuu, kuin olisi hiukan mukana siinä menneessä jonka on jo elänyt – tai mennyt mukana nykyisyydessä. Ja onhan täällä sukulaisia ja ihmisiä joita on tuntenut ”aina” ihan elämässäkin.

Lähdemme huomenna aamulla ajelemaan täältä etelään. Ennen kahdeksaa starttaamme autolla, lapsi ja mumminsa ja minä; kuski. Kisu jää tänne oljamiin meidän etelänmatkamme ajaksi, parin viikon päästä haen kisun täältä sitten taas kotiin. Äiti tulee mukaan koska hän menee hautajaisiin. Kerron siitä jossain toisessa vaiheessa – nyt en halua, en jaksa paneutua siihen.

Tämä sunnuntai on ollut tavallinen suomalainen mukava kesäpäivä! Poissa on kova ja hikevä helle – se meni ukkosmyrskyn mukana minne menikään. Eilen ja tänään on ollut lämmintä muttei nihkeää ja kävinkin eilen reilun tunnin naapurin muutama vuosi sitten hakkaamalla metsä-alueella etsimässä vadelmia – siellä on jo kahdetena aikaisempana vuonna ollut mahtavat vadelma-apajat niin kuin hakatuissa havumetsissä yleensäkin. Tämä naapurin ”raiskio” on ollut siinä mielessä kultakaivos: vadelmia aivan valtavasti – mahtavan hyviä, sinertäviä ja suuria, nukkaisia vaapukoita litrakaupalla! Viime vuonna tein maailman parasta kuningatar-hilloa purkkikaupalla – tänä vuonna ei tänne seudulle ole mustikkaa tullut juuri ollenkaan, mutta vadelmaa sentään jonkin verran. Keräsin eilen noin 700 grammaa ja tänään äidin kanssa puolisen kiloa kumpikin. Siihen sitten kilon verran valkoisia ja punaisia herukoita: siitä tuli NIIN hyvää mehua että oksat pois! Ei paljoa, mutta se onkin herkkua jota juodaan vain nautiskellen ja veteen sekoitettuna. Valitettavasti loma on taas lopussa täällä ja marhankeruu jäi tavan mukaan kesken.

Usein mietin, osaisinko asua täällä vuodet ympäriinsä. Käytännössä se ei tietenkään onnistuisi koska täällä ei ole minulla työtä ja lapset ovat kasvaneet kiinni ihan muualle. Kun he ovat joskus isoja ja jos olen vielä silloin elossa ja edes jonkin verran tolkuissani, voisin ehkä asua täällä jossain…. Mutta millä eläisin ja tulisinko yksin ihan pöhköksi täällä? Mutta enpä tiedä. Olisiko yksinolo täällä pahempaa kuin jossain muualla – vaikka ihan maalla asuessa ei tietenkään pääsisi kauppaan, elokuviin, kirjastoon, konsertteihin sun muuhun samalla lailla kuin kaupungissa… No – liian kaukaisia ajatuksia mietittäväksi kun todellisuus on toisenlainen.

Perhosia on tänä lämpimänä kesänä ollut nähtävillä paljon. Neitoperhosia on jo lennellyt vastaan monta. Suruvaippaa samaten. Lapsi näki kuulemma herukkaperhosen. Yöperhosten aika on kohta parhaimmillaan. Joitain isoja, tummia perhosia on liihotellut ohi päivittäin pihalla mutten ole päässyt näkemään päällipuolia niistä joten en tiedä mitä lajia ovat. En toki perhosia – sen koommin kuin lintujakaan – juuri tunne, mutta on kiva nähdä minkä näköinen perhonen pihalla on ja sen jälkeen katsoa opuksesta mikä laji ohi liihotteli. Pihalla on vieraillut ritariperhonenkin – en sitä itse kyllä nähnyt..

Lapsi pelasti pesutuvasta tänään sammakon. Se oli viettänyt luultavasti aikaa siellä päivä koska kissa on kytännyt yhtä nurkkaa siellä monena päivänä. Veli näki kuinka sammakko loikki lattialla ja meni piiloon vesipadan alle juuri kun hän oli laittamassa padan alle tulen. Se saatiin onneksi pelastettua ja päästettyä pensaikkoon!

Menen nyt aittaan nukkumaan, viimeisen kerran tällä erää – ehkä vielä saan siellä nukkua tänä kesänä, elokuun lopussa, jos hyvin käy!

Näin alkoi elokuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti