Lähdettiin siis eilen lauantaina hotellilta Pohjois-Mauritiukselta vartin yli neljä aamuyöllä bussikyydillä lentokentälle. Lentokenttä sijaitsee saaren kaakkois-osassa. Matkaan meni vajaat pari tuntia aikaa - noukittiin matkalla lisää kuljetettavia kyytiin toisestakin hotellista. Perillä koto-Suomessa oltiin puoli kahdeltatoista yöllä. Kylläpä tiesi olleensa kaukana kun matkaan meni 20 tuntia – pyöreästi laskien.
Vaikka aikaero ei haittakaan niin pitkä istuminen superahtaassa lentokoneessa on rankaa – vaikka ei siis mitään teekään, istuu paikallaan ja lukee, torkkuu ja syö! Jalta turposivat sandaaleissa niin, että tuntui kun minulle olisi ilmestyneet lattajalat kun kotona riisuin kengät ja lähdin kävelemään paljan jaloin. Inha tunne - kuin olisi ollut tyynyt siinä kohdassa jalkapohjaa jossa normaalisti jalkapohja kaartuu ylöspäin.
Ensimmäinen lentokone oli Air Francen Boeing 747 – iso pitkän matkan kone johon mahtuu matkustajia melkein 450 - istuimia on kolme vierekkäin ikkunariveissä ja viisi keskellä. Ja penkkirivit ovat tosi lähellä toisiaan – jopa minulla ei ollut kunnolla tilaa jaloilleni – olen kuitenkin vain 170 senttinen. En ihmettele, jos pitkäjalkaiset eivät näillä lennoilla viihdy – ei tarvitse olla kuin normaalimittainen mies, vaikkapa 185 senttinen, niin kyllä on hankalaa! Me istuimme ikkunapaikoilla K ja L – meidän ja käytävän väliin parkkeerasi istumaan ranskalainen noin kolmekymppinen mies joka ei halunnut liikkua paikaltaan mihinkään ja lukitsi meidätkin ahtaisiin paikkoihimme. Olimme tosiaan vankeja paikoillamme! Kolme kertaa pyysimme lupaa vessassa käyntiin – mies nousi mutta näytti kasvonilmeillään mitä moisesta häiriköinnistä piti: ei pitänyt. Huokaus!
Miestä kävi paapomassa hänen tyttöystävänsä tämän tästä - heille ei ollut riittänyt vierekkäisiä paikkoja, oletan. Nainen pusi ja suukotteli miestä, silitteli tätä ja laittoi tälle korvakuulokkeen paikoilleen ja opasti sen käytöstä ”Tästä saat ääntä kovemmalle, cheri. Ja tästä katsot filmiä, tästä kuuntelet musiikkia”
Mon Dieu!!!!
Nyt ollaan kotona. Yöunet ovat jääneet vähille; viime yönä nukuin kolme tuntia ja ennen matkaan lähtöä torkuin nelisen tuntia heräillen tämän tästä – pelkäsin että en heräisi ja jäisimme lennolta! Koneessa nukahtelin pieniä torkkuja lehdenluvun välillä, toki.
Lomamatka oli upea ja siitä jäi meille molemmille hienot muistot. Lapsi käy juuri kokemuksiaan läpi teinien kanssa – sopu tuntuu hyvältä. Lapset vertailevat kesän kokemuksiaan ja tuntuvat kaikki tyytyväisiltä.
Itse pesen pyykkiä ja järjestelen tavaroita. Marsuille on vaihdettu uudet aluset ja kohta on ruuan teon aika. Käväisen sitä ennen kaupassa – onneksi kauppa on tänään auki vaikka onkin sunnuntai!
Suomessa vallitsee yhä kuuma ja kostea sää. Todella omituinen vuosi on tämä. Täällä on reippaasti lämpimämpi sää kuin Mauritiuksella!
Kesätuuli on puhallellut kovana ympäri Suomea; mytrskyjä on ollut monta vaikka oma kotikunta onkin vielä säästynyt. Otin pihalta yhden suuren, katkenneen männyn oksan ja katkaisin siitä aika ison osan marsujen häkkiin. Tykkäävät oleskellä omassa "metsässään"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti