Kesäpäivät kuluvat nopeasti

Ilta-aurinko. Järvi. Tunnetko tuoksun?

Kesä on ihana aika! Jokaisesta minuutista haluaisi nauttia - mutta aika menee hurjan nopeasti!  Ihmiset valittavat, että on kylmä. Ja onhan heinäkuussa kylmä ollutkin; joinakin öinä vain muutama aste lämmintä ja aamuisinkin noin 13 - 15 astetta. Viileää se on heinäkuuksi. Mutta ei onneksi mitenkään epänormaalia. Ja luonnon kannalta tämä sää on parempi kuin viime kesän trooppinen helle.

Kadunvierukset kukkivat, hevonhierakka on jo ruskettunut!

Kirjava pillike

Juu, pidän itsekin paljon lämmintä päällä. Nytkin on villasukat jalassa vaikka vielä pärjäänkin tässä avoimen oven vieressä lyhythihaisessa T-oaidassa. Hento ilta-aurinko paistaa keittiön ikkunasta ja pieni tuulenvire heiluttaa piden ja pensaiden oksia. Asteita on ulkona ehkä parikymmentä, korkeintaan. Mutta hellettä on luvassa, viikonlopuksi ainakin.

Kiva! Viikonloppu on töistä vapaa ja jotain kivaa ulkona olemista ajattelin keksiä. En nyt jaksa lähteä ajamaan maalle - ja rahatkin on ihan loppu, en nyt pääse senkään puolesta lähtemään. Ei ole matkarahaa.

Tämänkertainen neule. Nalle-lankaa 

Viikonloppuna siivoan kotona, käyn pyöräilemässä. Neulon ja luen. Ja nukun pitkään aamulla! Jostain kummallisesta syystä olen kamalan väsynyt ollut viime aikoina. Nukunko liian vähän? Luultavasti? Syönkö jrkevästi? No en ehkä - mutta en nyt kamalan epäterveelisestikään. Liikunko tarpeeksi? No en takuulla. Vajaab tunnin kävelyä päivittäin. Ei oikein muuta - normaalia hyötyliikuntaa.

Onko tämä henkinen juttu, korvien välissä? Kai, ehkä. Joka tapauksessa olisi hyvä saada tämä väsymys pois jotenkin. En vaan tiedä miten - paitsi nukkumalla viikonloppuna.

Muovia, muovia. Tulee huono omatunto kun näitä ostaa.
Kansi menee suoraan roskiin, käyttämättömänä

Kävinpä pari päivää sitten taas S-kaupassa tässä lähellä. Menen sinne illalla keräilemään halpoja elintarvikkeita, 60 prosentin alennuksella sellaisia tuotteita, jotka illalla heitettäisiin muuten roskiin. Meitä halvan ruuan haalijoita on kaupassa aina useita - jotkut tulevat jo ennen kahdeksaa sinne ja keräävät kärryt ja korit täyteen ja odottelevat sitten seiniin nojaten, että kello tulee 21.00 jolloin alennus astuu voimaan.

Itse en viitsi niin kauaa seisoskella kaupassa - menen vähän ennen yhdeksää ja keräilen piirakoita, lihoja ja maitotuotteita, jos niissä on alenusta. Useimmiten jotain löytyykin. Noita Skyr-jogurtteja ostin pari vaikka ärsyttääkin Arlan tapa pakata välipalatuotteet moninkertaiseen muoviin ja vielä muovilusikka mukaan.  Miksi ihmeessä? Näinä muovin välttämisaikoina, kun joka päivä puhutaan kierrätyksestä ja muovin haitoista, voisivat yrtykset tehdä sen verran hyvää työtä, että karsivat ylimääräisen muovin pakkauksistaa. Esimerkiksi moninkertaiset kannet purkeista, muovilusikat jne. Nyt monet ovat jo onneksi päättäneet lopettaa muovipilline käytön - pienestä oi aloittaa ja edetä isompiin!

Kyllä maalla on mukavaa!

Vuoden ensimmäiset metsämansikat. Nams.

Viikonloppu meni nopeasti. Oltiin kotiseutuvilla maalla, nautittiin perheen hälisevästä seurasta ja puuhailtiin ruuan, istutusten, paikkojen kunnostusten sun muun sellaisen kanssa. Syötiin hyvin, saunottiin ja pelattiin korttia.

Kotiruokaa: kiusausta ja salaattia tässä kuvassa.

Tein ruuat porukalle - aina menivät kulhot tyhjiksi vaikka kuinka paljon ruokaa teki! Ruokahalu on vankka, mahat näyttävän vetävän muonaa ällistyttävät määrät!

Yksi keino saada ruoka riittämään on syödä alkuun uusia perunoita ja silliä, tai sitten uusia perunoita voisilmän kanssa. Omat perunat eivät vielä ole nostettavissa joten torimyyjän pakeille mentiin haastelemaan ja kappakaupalla perunaa hankkimaan. Siellä oli onneksi omia kesän lempipottujani eli Siikliä. Sisko vannoo Timon ja Jussin nimeen ja muille tuntuu olevan se ja sama mitä lajiketta syödään...Perunaa menik pari isoa kappaa viikonloppuna, joten hyviä olivat.

Kaalilaatikkoa, kinkkukiusausta ja sunnuntaina paistia sitten pääruokina, raparperikiisseliä ja mansikoita jälkkärinä.

Vanha tuttu maisema, uusin venein.

Hommaa on aina paljon, tekemistä piisaa. Paikat rapistuvat nopeasti, jollei niitä pdä kunnossa ja paikkaile, hoida.

Illalla viimeistään on kuitenkin kiva lähteä kävelylle, fiilistelemään tuttuun luontoon, poluille ja teille. Maisemat  muuttuvat kun puut ja pensaat kasvavat,metsää kaadetaan ja kylälle tulee uusia asukkaita, rakennetaan uusia taloja. Maataloutta harjoittaa enää harva - hevostiloja tulee tilalle.

Viikonlopusta jäi taas haikea olo. Niinkuin aina, kun käy kotona äidin ja sukulaisten luona.. Tulee tunne, että siellä pitäisi olla enemmän - ehkä jopa asua siellä, tai lähempänä. Mutta eipä se ole nyt mahdollista, monistakaan syistä,. Kiva kuitenkin, kun siellä pääsee kuitenkin käymään, aika useinkin.

Maisemaa metsään päin. Mikä lie tuo kasvi tuolla hetteikössä?
Enpä tiedä. Naapurikin ihmetteli sitä.

Lapsoset ketterät kotihaasta, koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat taittaa

Iltapesun paikka. Kotisauna.Ihana, kotoissa, tutun tuoksuinen.

Sauna päivän päätteeksi on aina yhtä ihana! Siellä tuoksuu samalta kuin kauan sitten, kun siellä mummin ja vaarin kanssa lapsena saunoin, kun mummi pesi hiukset ja selän, vaari heitti kipakoita löylyjä ja vasta tuoksui.

Saunassa on katto korkealla ja lauteilla istuessa saa tähdätä kunnolla, että saa löylyveden osumaan kiukaalle. Navetan vieressä, samassa rakennuksessa sauna on - pihapiirissä josta on hyvä mennä pihalle vilvoittelemaan löylyjen välillä.

Lasten laulua saunavihdoista lauleli mummi - mutta meillä saunavastat teki vaari. opetti minulle lenksun teon ohuesta koivun oksasta. Ei tullut nyt tehtyä vastaa - koivut on vähissä nyt ihan talon nurkilta ja parhaat vastathan saa ennen juhannusta!

Käväisin nostaliamatkalla. Melkeinpä omassa lapsuudessa.

Aamukävelyllä lähiluonnossa

Malva kasvaa sähkötolpan juurella

Ukonkello. Näitä on nyt paljon!

Etäpäivä tänään

Tänään en mennyt työpaikalle - siivoojien suursiivouksen takia. Kertoivat eilen, että meidän kerrokseen ei ole perjantaina asiaa koska siellä nostetaan tuolit pinoihin ja siivouksen takia sinne ei siis ole asiaa. Muihin kerroksiin voisi mennä, mutta istun nyt kuitenkin kotona ja teen hommia  täällä. Nyt vietän ruokatuntia, paistan perunoita ja teen pienen kuvapäivityksen aamukävelyltä.

Kukkia on nyt paljon - koko luonto tuntuu kukkivan, tuoksuvan ja jatkavan elämää!Puut, pensaat, heinät ja luonnon kaikki kesäkukat, puutarhoista puhumattakaan Ihanaa.

Tässä muutama otos aamukävelyltä.

Mesiangervo. Tuoksuva hyönteisten mieleinen ruokapaikka

Viime päivinä on satanut paljon, Alkukesä oli lämmin vaikka nyt on viileää. Viime kesä oli tosi kuuma ja kuiva. Kaiken tämän seurauksena on nyt paljon kukkivia kasveja - monet kasvit kukkivat tosi runsaana, moniin kesiin verrattuna. Tuoksut luonnossa ovat vahvat. Hyönteisiä sen sijaan on vähemmän, perhosia täälläpäin myös aika vähän.

Viikonloppuna mennään mummilaan. Siellä on yleensä paljon perhosia - oli jo pari viikkoa sitten. isoja päiväperhosia. Ja kohta alkavat heinäsirkat ja hepokatit konsertoida.

Näitä on paljon kuivalla hiekkamaalla tien vieressä.
Nimeä en tiedä.

Heinät kukkivat.

Kukkapenkki vanhan talon pihalla.
Flammentanz -ruusut ovat tosi hienossa kukassa monessa pihassa

Elämänlanka on todellinen kiusa puutarhassa kun se tukehduttaa
jopa ruusupensaat. Kukka sillä on ihan nätti.

Tätä puuta en nyt tunnista...

Maitohorsma. Kaunis,
Rentun ruusu

Tällainen kaveri piileksi heinikosa. Kisulisu, Karvinen.
Tuttu leikattu kolli, ei oma.

Saunio. Kesäinen kuin mikä.

Metsäkorte tuo mieleen maapallon alkuajat. 
On kuulemma vanha kasvi, oli jo dinosaurusten aikaan olemassa.

Heinäkuinen torstai.

Saksalaisia kirsikoita. Hyviä ja mehukkaita!

Aika vilpoisaa on ollut tänään. Pitkät hihat ja takki on tarpeen. Vettä ei onneksi tänään enää ole satanut. Melkein välillä tekisi mieli vetää pipo päähän ja lapaset käteen.  No, en kuitenkaan sitä tehnyt. Työpöydän ääressä käytin kyllä hiirikädessä ranneketta; tuntui, että käsi jäätyy muuten!

Kukkasukat ja lyhytvartinen 7 veljestä sukka . Tuli vähän iso

Illalla neuloin sukan valmiiksi, lyhytvartisen. Toisen teen huomenna. Vähän iso siitä tuli, olisi pitänyt laittaa 11 silmukkaa puikolle kun noin paksusta langasta tein. Tuon kuvassa olevan toisen parin neuloin viikonloppuna. Tuli taas hullu neulontahimo: oli ihan pakko saada sukat neulottua! Mikähän tuokin pakkomielle on; tulee vaan tunne, että nyt on ihan välttämättä saatava lankaa ja puikot sormien väliin - sukan tarvetta tässä ei ole kuitenkaan kellään.

Liian iso ja löysä sukka

Näin tuon langan lankakaupan mainoksessa, alennuksessa vielä. Pakkohan se oli hakea sieltä kotiin. 6.90 maksoi lankakerä noihin vaalenapuna-liilakirjaviin sukkiin, vähän jäi jäljellekin.

Lyhyet sukat teinkin siinä neulehuumassa ja sukkainnossa sitten jämälangoista joita kaivelin pusseista. Vähän liian paksua otin lyhyisiin kesäsukkiin. Ei tullut niistä kesäsukat ollenkaan! Ehkä tuli syksy-sukat, toisten sukkien päällä pidettävät...

Sukkapuikot on osin kadonneet jonnekin. Minulla niitä on paljon, mutta osa on hävinnyt jonnekin- nytkin kudon sukkia kahdella eri puikkotyypillä kun kumpaakaan ei ole viittä enää löydettävissä. Bambua ja metallia,  pari ruusupuistakin, onneksi kuitenkin samaa paksuutta.

Neilikat kukkivat omalla pihalla. Näitä on monen värisiä. ja leviävät helposti.

Metelöivä
matonpesukone
levossa latautumassa.

Kävin töitten jälkeen kaupassa ja ostin kirsikoita. Saksalaisia. Hyviä ovat, ihan supernamia. Yritän syödä marjoja ja vihanneksia enemmän, vähentää epäterveellistä sokeria, pullaa ja vastaavaa ja syödä vähemmän lihaa. Aina se ei kyllä onnistu. Suklaata on helppo välttää jos ei ole rahaa - mutta jotenkin sieltä kaupasta usein joku patukka tarttuu mukaan silti. Juu, olen tänäänkin syönyt yhden Dajmin.

Marjat on hyviä ja nyt niitä voi välillä ostaakin, vaikka on ne meikäläiselle kuitenkin kalliita. 7 euroa litra ovat kirsikat marjakojulla. Lidlissä oli vähän halvempaa ja siellä kävin tänään.

Töissä hurraavat pesulaitteet. Jopa kattolamppuja pyyhittiin, kattolistoja puunattiin, kaikki lattiat ja seinät, ovet ja pöydät pestään vahvan hajuisilla aineilla.

Siivousvälineitä

Siivoojilla on maskit naamalla kun pesevät paikkoja, hanskat käsissään. Me sitten istutaan siellä humussa ja hengitellään kemiallisia yhdisteitä!

Kokolaittiamattoa pestiin niin, että matto kasteltiin, siihen laitettiin jotain vaahtoavaa ainetta joka sitten hangattiin mattoon. Lopulta laitettiin kone päälle joka kai imiessään vettä pesi maton. Siinä ei sitten ennen huomista saa kävellä.

Kone ulvoi reippaalla äänellä pesun ajan, siivoojalla oli sekä kuulosuojaimet, että suusuojus/naamari. Siinä sitten yritettiin vieressä keskittyä työn tekoon ilman mitään suojaimia...

Kesä tuoksuu lehmuksen kukille. Ja mansikoille!

Lehmus kukkii. Tuo ihana puu!

Melkein tuoksu tuntuu!

Työmatkan varrella on paljon lehmuksia jo reilun viikon niistä on lähtenyt vahva, makea tuoksu. Melkeinpä paksu, ilman täyttävä raskas tuoksu.  Vahva, mutta ihana! Lehmuksia kasvaa teiden varsilla, rantatein varrella, järven tuntumassa ja rautateiden varsilla. Se on yleinen kaupunkipuu joka näyttää viihtyvän raskaankin liikenteen keskellä. Ja sen kukat ovat vahvan tuoksuisia - ilmeisesti mettä täynnä koska puissa pörrää ampiaisia, mehiläisiä ja kimalaisia sun muita  hyönteisiä niin, että pörinä kuuluu kauas!

Puiston puita. Lehmus, kuusi

Rakastan puita. Metsiä ja yksittäisiä puita. Oikeastaan kaikkia puita. Mielipuita jos ajattelee, voi sanoa haavan ja lehtikuusen. Ja sen jälkeen luetella melkeinpä kaikki mahdolliset puut hevoskastanjasta mäntyyn, kuuseen ja kouvun kautta katajaan.

Puut ovat ihania, metsät paikkoja, joissa on hyvä olla ja siellä pitää päästä käymään usein. Puistotkin ovat mukavia paikkoja
 - kaupunkien levähdyskeitaita, parhaimmillaan.


Näin kesän lomakauden kaikken syvimpään aikaan on helppo tehdä työmatkoja. Junat, bussit ja tiet ovat  rauhaisia, ei ruuhkaa juuri missään!

Junalla töihin, heijaa!

Penkit tyhjänä

Työpaikalla on liiankin hiljaista. Lounasruokala on kiinni ja käytävät  kumisevat tyhjyyttään. Siivooja vahaa lattioita, itse kuuntelen  musiikkia kuulokkeiden kautta ja yritän keskittyä työn tekoon. Tylsää!

Olen kolmannessa pätkätyössä vuoden sisään - mahdollisuuksia lomaan ei ole. Eipä se mitään; työttömänä sai levätä enkä siitä tykännyt. Nyt voisin tehdä enemmänkin, mutta kun paikalla ei ole juuri ketään....

Seesteisen kauniita kesämaisemia junan ikkunasta.
Rauhaa!

Työpiste. Houkutteleeko? 

Olen syyllistynyt kaiken maailman lehtien lukuun kesken työpäivän, myönnän.Tätä tekstiä nyt kuitenkin kirjoitan ihan tässä kotona, keittiössä.

Päivä meni loppuun sitten, tämäkin päivä, Ostin kotiin mansikoita - Ihanan hyviä, tosi herkullisia! Ja tuoksu  vasta ihana onkin. Nautittiin!

Mansikat on keskikesän herkku - uusien perunoiden ohella niitä kesän ihania makuja - omasta maasta. No, tällä kertaa ei omasta mansikka- ja perunamaasta niinkuin aikoinaan. Mutta Suomen maasta, lähellä kasvaneita. Herkkua vailla vertaa!

Herkkuja. isoja, punaisia, makeita, hyviä. Vähän kermaa kaveriksi kippoon.

Kesä on, vettä satelee

Kesäkukkia kesäkuussa.. Ovat toki elossa yhä!

On kiva kun on kesä. Ei se niin kamalasti haittaa, että vettä sataa eikä helle pahemmin kiusaa - olihan meillä tosi lämpimiä päiviä kesäkuussa. Hellettä monta viikkoa! Niin kuumia päiviä, että luonto alkoi jo nuokkua ja jano kasveilla oli kova. Lähimetsän pihlajat alkoivat roikottaa oksia jo surkeana.

Omat sisäkukat olen nyt kantanut kaikki - melkein - ulos, saamaan luontohoitoa ja vettä taivaalta. Yleensä tykkäävät. Paitsi , että pitää kaivella niistä noita hitsin kotiloetanoita! Monet kukat kukkivat sitten syksyllä kun ovat saaneet olla ulkona kesän.

Konsertin alussa

Suomen kesän ei kuulu olla samanlainen kuin etelämmässä, jos nyt luontoa ajatellaan.

Hyvä siis näin!

Etanoita paljo vesisade kyllä lisää. Niitä on ihan kamalasti; kotiloita varsinkin. Jalan alla rouskuu jos niihin tallaa, vahingossa Jopa jalkakäytävillä kulkee sellaisia kymmenen sentin pötkäleitä joilla on toinen pää jotenkin raidallinen. Yhh... Itse en osaa noita(kaan) tappaa mutta en kyllä tykkääkään.

Kesäkuun alussa kävin aivan valtavan upeassa konsertissa, Kymi Sinfonietta ja Pietarin Filharmonia soittivat niin upeasti, että lakosin melkein penkkiin! "Pjotr Tsaikovskin viidennen sinfonian hivelevän kauniit melodiat soivat sellaista kaihoa ja kaipuuta, jotka jättävät unohtumattoman jäljen." Näin sanottiin ohjelmajulisteessa ja totta se olikin. Ihana, upea konsertti! Harvoin - liian harvoin - tulee käytyä kuuntelemassa elävää musiikkia.  Nyt kun kävin, jäi siitä hyvä tunnelma ja kaikin puolin hieno kokemus!

Lanka-alennusmyynnistä löysin paria ihanaa ohutta lankaa.
Niitä neulon yhdessä.

Olen neuloskellut. Punaista puseroa luonnonlangoista, joka on nyt tauolla, kun oli pakko - jostain ihmeellisestä syystä - tehdä muutama pari sukkia. Minun olisi varmaan pitänyt ryhtyä, tai siis kouluttautua,  käsityön opettajaksi kun teen niin mielelläni kaikenlaisia käsitöitä.

Kutominen puissa on ihanaa, neulominen on aivan tosi koukuttavan kivaa ja ristipistoja, virkkausta ja esimerkiksi vaikkapa himmelin tekoa ja aika paljon muutakin käsillä tehtävää voisin tehdä vaikka kuinka paljon.

Se mikä ei oikein suju, on tämä blogin kirjoittaminen. Tuntuu, että samoja asioita aina vaan pyörittelin jo aikaisemmin. Vaikka kiva on kirjoittaa, ei viitsis samoja asioita toistella jatkuvasti. Nyt taas teen tähän muutaman rivin ja katson, josko keksisin jonkun kivan aiheen myöhemmin viikolla.

Tämä oli nyt tässä, kuitenkin. Tänään, heinäkuun alussa kun ulkona tuoksuu kesäsade ja ruusut kukkivat.

Ihan vaan huvikseen laitan tämän kuvan yhdestä ruoka-annoksesta
jonka nautin tuossa jokunen viikko sitten.
Tukeva annos kaloreita! Hyvää, söin joka murusen! 

Vuoden ensimmäinen päivä: Lunta on sadellut ja kotona on siivottu!

Luonto ei välitä kuukausien tai vuosien vaihtelusta.
Se elää aina upeana sään ja vuodenkierron mukaan

Niin sitä taas saa kiinnittää uuden kalenterin seinälle ja opetella kirjoittamaan uuden vuosiluvun!

Ulkona on talvisen näköistä mutta aika märkää - lumi räntäytyy nopeasti. Myrsky on tulossa; puita varmaan katkeilee yön ja huomisen aikana.

Olen tässä siivouillut ja järjestellyt paikkoja. Uuden vuoden päivä sopii siihen yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä toinenkin päivä. Sain raivattua varastoa ja pari laatikostoa kuntoon. On se kumma, kun tuota  roinaa tulee säilöttyä - mitään ei meinaisi raaskia heittää pois!

Tässä vietin reilusti aikaa juuri ennen joulua. Kivaa!

Kudonnainen lahjaksi, tässä vielä puissa

Ennen joulua vietin kaksi kokonaista päivää, iltaa ja vähän yötäkin kudontakeskuksessa tekemässä pieniä jouluisia juttuja. Käsityön teko on lukemisen ohella melkein pakkoa itselle; ihanaa, kun pääsee suunnittelemaan tekstiilejä, kutomaan sitten valmiiksi! Nyt käyttelin vanhoja lankoja ja kuteita, ostin kudonnanohjaajalta vain ruskeaa samettilankaa vaaleaan kudonnaiseen raidoiksi. Ensin kudoin vaalean pitkän liinan lahjaksi, sitten punaisen joka jäi itselle, kun en sitä kellekään osannut antaa. siitä tuli ihan nätti kyllä. Molempiin kudoin ruusukaspoljennalla kuvioraitoja, erilaiset kumpaankin.

Olen menneen viikon aikana tietenkin viettänyt joulua - oltiin mummilassa ja koska mummi on sen verran heikossa kunnossa  ikänsä takia, meni meikäläiseltä iso osa päivistä ruuan ja huushollin kanssa puuhailuun. Eipä siinä mitään sen kummempaa valittamista tietenkään ole; kiva, kun saatiin olla kaikki yhdessä; omat lapset eli nuoret aikuiset, oma äiti ja sisaruksista osa. Arvostan sitä, että on koti ja läheisiä, on ruokaa ja kiva koti jossa olla - nyt jouluna se oli oma lapsuudenkoti. Oli kivaa ja kotoisaa, kuusi oli kaunis ja tunnelma mukava. Juteltiin, puuhailtiin, syötiin paljon ja pelattiin lautapeliä - veli oli ostanut jouluksi uuden Trivial Pursuitin jonka kysymyksistä varsinkaan urheiluun ja viihteeseen en ollenkaan osannut vastailla. Ähh. Siinä olivat omat lapsukaiset hyviä.

Parina iltana pelattiin korttia ja  - Heleijaa! - voitin molemmat pitkät pelit isolla kaulalla seuraaviin!!! Viittäsataa pelattiin, niinkuin aina.

Tässä osa positiivisuuskirjoita Botswanan maailmasta. Hyvänmielen lukemista!

Tässä pomolta aikoinaan saamani kirja.
Pomo ei enää ole pomo minulla, mutta
kirja on vielä lukematta. 

Mma Ramotswe koukutti
Illalla  myöhään, tai yönsydännä - ja kotiin tultua - luin ison kasan Mma Ramotswen seikkailuja. Luin ensimmäisen Alexander McCall Smithin kirjan joulukuussa - se löytyi kirjaston ilmaiseksi annettavien kirjojen hyllystä ja otin sen uteliaisuuttani mukaan. selojui pari viikkoa lipaston päällä ja sitten otin sen junalukemiseksi.  Ja mitä kävikään? Tykkäsin - tosi paljon!

Olen pitkin syksyä lukenut dekkareita, salaposliisikirjoja, kyberhyökkäyksiä sun muuta rankkaa jännitystä kuvaavia kirjoja pinokaupalla - ja ne alkoivat lopulta todella kyllästyttää. Kaipasin jotain POSITIIVISTA luettavaa - ja tässä sitä on. Olen nyt parissa viikossa lukenut viisi kirjaa Naisten estsivätoimisto nro 1:n tapahtumista Botswanan pääkaupungissa ja tutstunut henkilögalleriaan joka on kaikissa kirjoissa sama - niinkuin kirjasarjoissa tuppaa olemaan! Kivaa jengiä - olen jopa käynyt lukemassa Gaboronen ja Botswanan maantietoa ja historiaa kirjojen ansioista, selaillut nettiä! Oppia sekin.

Kirjoja on yhteensä parikymmnentä ja luen niitä varmasti lisää jossain vaiheessa - nyt voisi jo pitää tauon. Tai ennen taukoa ehkä lukea vielä yhden... Sitten siirryn tuohon jo aikoja sitten esimieheltä saamaani kirjaan - joka on hänen mielestään maailman paras. Sen löysin varastosta kun siellä könysin...

Uusi vuosi on alkanut. Kaikenlaista kivaa ja positiivista uskon tapahtuvan - sen eteen ajattelin tehdä työtä! Jos tämä tukala rahatilanne jotenkin paranisi, jos vaikka mitä kivaa vaikka tapahtuisi!