Aamuherätys ja tavarat autoon – hei hei mummi. Lapsi meni tänään kesän ensimmäiselle leirille. Leppoisa sää vaikka ei kovinkaan lämmin; aamusella oli kymmenisen astetta lämpömittarissa, pilvipoutaa.
Vähän suretti lasta ero äidistä mutta mielellään hän sinne jäi, pikku-leiriläiseni. Kaverikin löytyi melkein heti, ainakin juttelukaveri. Saappaat ja sandaalit, paksumpi ja ohuempi paita – kaikki on mukana – niin myös uimapuku ja pehmoleluja kolmin kappalein.
Autossa on tullut taas istuttua, ratin takaa maailmaa katsottua – tänään reilusti yli neljä tunita ja kahtena edellispäivänä yhteensä vielä enemmän. Nyt on oikea jalka kipeä; sitä kipua säestää tietenkin eilinen kitkemis-kipu!!! Silmät on niin kipeät, että pakko näitä on jollekin lekurille pian näyttää. Jos niihin jotain sellaista apua saisi, että ei niin kamalasti sattuisi.
Kävin nettikeskustelussa katsomassa tämänpäiväistä puheenaihetta. Kas, hyvinvoinnistahan siellä puhutaan – Björn Wahlroos ei tykkää sosiaalitukien maksamisesta ja joku hänen ”opetuslapsensa” loihe lausumaan seuraavaa: ” Liian paljon muijia jotka ovat pentutehtaita vaikka ei olisi varaa siihen. Jos ei ole varaa elättää edes yhtä lasta miten voi perustella montaa? Mikään yhteiskunta ei kestä tätä loismäärää ja osaltaan maiden velkaantuminen on tästä johtuvaa.”
Kovat on arvot tänä päivänä, ja vaan kovenee.
En tiedä, olenko itse pentutehdas – jonkun mielestä ehkä - mutta onneksi sentään en sosiaalitukia käytä, en rasita sillä lailla muita. Saan lapsilisää mutta sitä saa Wahlrooskin, niin kuin Suomessa kaikki joilla on lapsia. Toiset kuulemma säästävät kaikki lapsilisät, rahastoivat ne esim. lapselle aikuisuuden alkuun maksettavaksi. Minä en sitä tee – en pysty, lapsilisät on meille tosi tärkeä raha ollut ihan elannon takiakin koko ajan. Yksinhuoltajaperheessä on elämä niin erilaista kuin kahden vanhemman perheessä – etävanhempi ei suinkaan aina hövelisti maksa omien lapsiensa kuluista – jotkut eivät yhtään mitään. Mutta että lapsiperheelliset olisivat loisia – kun saavat avustuksia? Huh vaan. Tuon sanoja on ehkä mies – liekö sellainen joka maksaa omien lastensa elatuksen ja on katkera kun kaikki eivät sitä tee…? Katkera ainakin on.
Miesten suusta olen tietenkin oppinut kuulemaan mitä kaameimpia lauseita, hyvinkin naista halventavaa – tuntuu aina tosi kaamealta. Vielä nykyäänkin, vaikka todenteolla elätän itse lapseni enkä apua ihan kamalasti edes pyydä – joskus kyllä; mielestäni isän pitäisi kuitenkin jotenkin lasten kasvatukseen osallistua vaikka se kuinka vastentahtoista välillä onkin – saa kuulla ohjeita siitä, miten ei pitäisi tuhlata, ei paapoa lapsia, ei ostaa heille mitään. Eikä ainakaan pyytää apua muilta jollei itse osaa asioitaan hoitaa.
Onhan täällä maassa tietenkin paljon perheitä joissa on laumoittain lapsia ja vanhemmat eivät käy töissä – sellainen itseänikin kyllä ihmetyttää; noinkin voi elää. Mediassa oli aikaisemmin talvella juttu jostain ulkomaalaisesta naisesta jolla oli valtavasti lapsia, joka vuosi syntyi yksi lisää. Avustuksia tuli tuhansia euroja kuussa ja nainen reissasi Afrikkaan joka vuosi… En tiedä, mikä jutussa oli totta mikä tarua – enkä tosiaan tiedä miten noin voi elää; eikö tosiaan ihmistä voi velvoittaa elättämään itse perhettään sen sijaan, että muut sen joutuvat tekemään. Siis tämän naisen niinkuin muidenkin. Kaikki tarvitsevat joskus toisen apua – mutta että perustaa koko elämisensä siihen, että toiset maksavat ihan kaiken…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti