Voi miten voi ihmistä väsyttää - ja silti piti tulla tänne vielä kirjoittelemaan, yön sydännä! Sivulle jolla ei ole yksikään ihminen käynyt koko sinä aikana jolloin olen tänne tekstejäni rustannut. Onhan tämä toki hyvä paikka ja tapa kirjoitella päiväkirjaa - mukava, helppokäyttöinen alusta teksteille johon voi liittää oman kuvan. Pieni ja jännä tausta-ajatus, että tänne voi tulla joku lueksimaan tekstejä, luuraa mielessä.
Kohta on juhannus. Ihanaa, ihanaa! Aion lähteä tapaamaan nuorimmaiseni kanssa sukulaisia tapaamaan ja nukkumaan aitassa, saunomaan ja syömään omenapuiden katveessa. Toivottavasti tulee lämmin juhannus - tai toivottavasti ainakin kuiva! Tärkeintä on tavata sukulaisia, olla yhdessä ja hassutella! Isot lapset menevät tapaamaan isäänsä ja isänäitiä; emme ole viettäneet juhannusta yhdessä heidän teini-elämänsä alkamisen jälkeen. Jos he ovat minun kanssani - silloin ollaan kavereiden kanssa. Jos isä kutsuu, ollaan isän ja isän suvun kanssa. Näin se on - se on tuntunut kovalta ja rankalta mutta en osaa sille itään tehdä. Olen lähivanhempi - ja monasti lapsille lähinnä täyshoidon ylläpitäjä - siinä kaikki. Ihan rehellisesti: näin se on! Äidin olemassaolo ja liian lähelle tulo ärsyttävät heitä - ääni muuttuu ärsyyntyneeksi ja kärsimättömäksi vaikka kysyisin kuinka ystävällisesti vaikka vain ihan tavallista asiaa...
Olen tehnyt töitä aivan hulluuden rajoille viime viikot. 12–14 tuntia putkeen. Nyt on selkä ja jalat kipeät istumisesta, stressaamisesta ja silmät kipeät valvomisesta... No, syy tähän paahtamiseen on yksinkertainen: haluan lomalle! Sitä ennen on saatava iso kasa töitä alta pois; ne eivät voi jäädä odottamaan loman ajaksi!
Hyvää yötä. Kello käy jo pitkälti torstain puolta. Menen vällyihin ja jatkan kirjoittelua kun ehdin ja jaksan! Maahan on saatu uusi pääministeri - kaikki siis hyvin, eikö niin. Voi nukkua yönsä rauhassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti