torstai 24. kesäkuuta 2010

On kohta aika mittumaarin




Aamulla kello soi kuudelta – laitoin eväät teineille, tein puuroa ja kahvia että jaksavat pitkän matkan mökille bussilla. Puolivälissä vaihtavat bussista toiseen ja köröttävät sitten vielä toiset kolme tuntia. Ottivat mukaan eväsleipiä, vesipullot ja karkkia ja keksiä. Lakanoita ei tänä vuonna tarvinnut viedä.

Vein heidät aamulla autolla junalle – yritin patistaa heitä aikaisempaan junaan mutta heidän mielestään ei tarvitse mennä liian aikaisin asemalle ”istumaan ja tylsistymään kuoliaaksi”. Niinpä mentiin asemalle viisi minuuttia ennen junan tuloa. Sanoin hei hei, toivotin hyvää juhannusta ja ajoin takaisin kotiin – pihalla puhelin soi ja minulle kerrottiin, että juna on myöhässä ”äiti sinun pitää viedä meidät autolla, muuten ei ehditä bussiin…” Tosi kiva… siis todella hauskaa… olin rönttösvaatteissa ja tukka kampaamatta liikenteessä, matkalla suihkuun ja töihin – mutta mitäpä siinä muuta teet kun ajat lapset tunnin matkan bussille ja tulet takaisin kotiin…

Ajoin lievää ylinopeutta koko matkan. Kyyditettävät patistivat ohituksiin ja kaasupolkimen käyttöön ”no, ohita se. Aja ohituskaistaa, no mee nyt, hei. Ei haluta myöhästyä, siis ei tosiaan… Aja niin kuin stadilaiset, ne osaa sukkuloida. No – rallia nyt!” Radio Nova soitti iskelmää ja äiti ajoi lapsiaan moottoritietä isänsä luo.

Kuin ihmeen kaupalle he ehtivät bussiin! Ja ehtivät vain sen takia kun bussiin oli juhannuksen kunniaksi menossa paljon ihmisiä – bussin vieressä oli jono kun nämä matkustavaiset tulivat juosten bussin lähtölaiturille. Huh. Onneksi kävi näin, lopulta…

Ja sitten on tehty töitä.

Ja hoidettu pakastin-asiaa. Pakastin nimittäin hajosi jotenkin eilen. Se jäähtyy enää noin 12-13 asteeseen sen sijaan, että sen pitäisi olla -20. Maksaa parisataa kuulemma vaihtaa siihen uusi tuuletin. Se taas pitää tilata Ruotsista – on Electrolux.

Edellinen pakastin oli 20 vuotta vanha ja kesti ja kesti. Kai se vei sähköä aika paljon, mutta muuten hyvä. Tämä nykyinen Electrolux-kaappi on 3 vuotta vanha eikä siis kestä – näin se on nykyään usein. Tavarat kestävät vain vähän aikaa, että saataisiin uusia myytyä. Ja saastetta, roinaa kerääntyy maailma täyteen.

Nyt on pakko vielä lopetella työt, sitten pakata ja laittautua juhannusliikenteeseen. Aurinko paistaa – mutta kohta kai tulee kelin muutos viileämpään ja sateisempaan – näin on luvattu.

Lapsonen on ollut marsujen ja kissan kanssa ulkona. Yksi marsu karkasi pensaaseen mutta se saatiin kiinni – ei ihan helposti tosin.

Uutisia en ole viime aikoina juurikaan ehtinyt seurailla. Sen verran tältä päivältä tarttui korvaan autoajelun aikana, että kuulin Matti vanhasen siirtyvän hyväpalkkaiseen työhön, toimtusjohtajaksi Perheyritysten liittoon. Ihan tuntematon moinen liitto - palkkaa siitä saa median mukaan noin 16.000 euroa kuussa. Ei huono - toiset osaavat järjestä itselleen mukavat olot. Mitä hommaan sitten kuuluu, jäänee median kerrottavaksi - se tapahtunee piakkoin. Toinen iso uutinen on kurjempi: Espanjassa juna on ajanut nuorisojoukon yli. Kuolleita ja loukkaantuneita on paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti