Sama vanha virsi: kamalan kiire, ei ennätä oikein mitään tehdä kunnolla! Pitää priorisoida – mutta sekin on haastavaa.
YT-neuvottelut ja muut henkilöstön vähennykset näkyvät työvuorina niiden työpöydillä jotka nyt tekevät samat hommat kuin aikaisemmin teki monta henkilöä. Koska laiskoja ei oltu silloinkaan, on pakko jättää osa hommista tekemättä – mutta mikä osa, siinäpä kysymys…
Joka tapauksessa tuntuu aina erinomaisen hyvältä kun joku homma valmistuu; joskus siihen onnen tunteeseen menee pitkään – monien hommien vääntämiseen kuluu aikaa! Ja rahaa on vähän käytössä.
Näinhän se on monella muullakin työpaikalla, luulisin. Töitä paljon teetä ja kahvia kuluu litratolkulla. Minulla viime aikoina myös silmätippoja – silmät väsyvät, punertavat, kirvelevät – johtuu luultavasti jatkuvasta ruudun tuijottelusta…
Tänään saimme kuulla ikkunaremonteista; kaikki ikkunat uusitaan. Tosi hyvä; ei tarvitse enää pitää paksuja verhoja ikkunoiden edessä estämässä kylmän viiman tuloa sisään – ei enää jäykistyneitä niskoja ja ikkunalaudalle kylmettyneitä kukkia. Jihuu! Mutta siä iloa sitten maksetaan tietenkin isompina asumisen kuukausimaksuina – tietenkin. Mutta säästyypä sitten varmasti lämmityskuluja! Asuntoihin tulee samalla asuntokohtainen tuuletus; se tarkoittaa sitten ilmeisesti kohisevaa koneellista ilmastointia: ggrrr. Ei kiva! Tähän mennessä ilmastointi on toiminut vanhanaikaisesti: on aukaistu ikkuna tai ovi ja kas, huoneilma on raikastunut!
Uusi kuukausi on alkanut ja kesä on täällä, ihan oikeasti. Kesän tullen sitä jotenkin toivoisi, että olisi kuin joskus kouluaikaan – saisi olla vapaana ja kulkea luonnossa, nauttia elämästä ja nukkua pitkiä yöunia! Kuunnella lintuja ja katsoa järvenselkää tai vaikka kasvavaa ruohoa ja hyönteisiä…lukea, tehdä käsitöitä viltilla istuen… Haaveita, haaveita – mutta ehkä sellainenkin päivä joskus koittaa.
Pari tosi hienoa iltaruskoa on nautittu viime aikoina; taivas kuin tulessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti