Onpa kova ikävä omaa pikkuistani. Siellä se nukkuu, makuupussissa teltassa. Onkohan sen kimpussa hyttysarmeija, saako unta ja liekö kaikki hyvin? Kännyköitä ei saa käyttää – ohjaajat soittavat jos jotain tarvetta sellaiseen tulee. Ei ole soitettu joten kaikki on varmasti hyvin. Ja soittihan hän kyllä nopsaan aiemmin tänään – ja sanoi, että ei voi puhua mutta kaikki hyvin, äiti – heippa.
Autoilin Helsingissä tänään. Ja havaitsin vanhan tutun seikan: vaikka säästä ei huomaa, että on kesä niin sen huomaa siitä, että pääkaupungin kadut on kaivettu ylös – jalkakäytäviä, ratikkakiskoja, katujen puolikkaita on kaivettu kuopalle erilaisten remonttien tieltä ja lisäksi vielä erinäinen määrä taloja on huputettuja ja vieressä on yhtä sun toista kojetta ja laitetta, poraa ja jyskyttäviä ja surisevia seinien putsauakoneita, hissikuilujen räjäyttäjiä yms. Nämäkin remontit sulkevat jalkakäytäviä ja osia ajokaistoista. Kaupunki on hankalakulkuinen, rumaksi riivitty. On se vaan ihme juttu kun tämä yksi ja sama kaupunki on joka kesä samassa tilanteessa. Jatkuva remontointi ottaa päähän – miten remontoitavaa voi ylipäätään riittää vuodesta toiseen hamaan ikuisuuteen tällaisia määriä, aina vaan…?
No - sää on siis kylmä. ei ole helleaaltoa täällä, ehei. Pukeuduin tosiaan takkiin, lämpimään kaulahuiviin ja vuorattuihin hansikkaisiin – niin kuin näytti tehneen moni muukin. Kurjan kylmä on, totisesti! Välillä tuli vettäkin taivaalta ihan kunnolla, sitten taas ei…
Iltapäiväpalaverin jälkeen kävelin hetkisen keskustassa – aika paljon siellä on jo turisteja; perhekuntia ja isoja ryhmiä käveli Espalla, Aleksilla ja Senaatintorilla.
Kävin käpeksimässä myös Senaatintorilla, katselin suurkirkkoa ja huomasin oven olevan auki. Menin sisään – kuulostelin suuren kirkon hiljaisuutta, katselin ja kävelin kauniin vaaleassa kirkossa. Se on mahtipontinen, suomalaiseksi kirkoksi. Vaalea, luterilainen - niin suomalainen! Siellä oli tänään aiemmin ollut joku musiikkitapahtuma mutta se oli ohi, ovesta tuli nyt vain turisteja kameroineen. Otin ohjelman ja ajattelin tutkiskella sitä. En jäänyt kirkkoon istumaan. Olisi kiva mennä joskus kuuntelemaan vaikka urkukonserttia!
Tänään en saanut itsestäni niin paljon irti töiden suhteen kuin olisi pitänyt… Jotenkin nihkeä olo; listalta jäi monta asiaa tekemättä mutta nytkään ei huvita – kello on kohta kaksitoista joten kai tässä täytyy painua punkkaan kohta. Toivottavasti huominen on pirteämpi päivä! Hommia on tosi paljon!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti