Tein kunnon brunssin englantilaiseen tapaan paistetuilla pekoneilla, munilla ja perunoilla sekä pavuilla ja paahtoleivällä, tavallisen aamupalan sijaan tänään – sitten ei tarvitse seurata lasten jatkuvaa jääkaapin oven availua ja vastata kyselyihin milloin syödään. Tänään syödään myöhemmin!
Teki sitten mieli leipoa jotain – ja seuraten ruotsalaisen 1700-luvulla eläneen kuulun hushållerskan Cajsa Wargin ohjetta ruuanlaittoon ”Man tager vad man haver”, tein inventaarion kaappeihin. Hmm - aika nihkeästi aineita mutta sentään vähän margariinia ja munia ja fariinisokeria, tosin kovettunutta. Jauhoja ja leivinjauhetta vajaat pakkaukset. Alkuasetelmassa oli neljä paksuhkoa raparperin vartta ja siitä sitten miettimään mitä tehdä – piirakkaa, kiisseliä, soppaa vai kenties mehua. Päädyin ruotsalaiseen raparperikakun netti-ohjeeseen; kardemumma rapskun kanssa voi ola hyvää! Tuoksuu hyvältä – tätä nautitaan iltapäivällä tai jälkkäriksi, vähän riippuen siitä milloin joukot eli perhekunta alias lapset ovat seuraavaksi kotosalla. Yksi lapsista on niin ”allerginen” kaikelle kasvipainotteiselle ruualle, että hänelle on ihan turha mitään hyvä salaatteja tai piiraita tarjota. Vaikka luonto ja luonnonsuojelu ovat meillä kovassa kurssissa, maistuvat perinteiset ruuat joissa on lihaa/makkaraa/kalaa parhaiten. Paitsi tietenkin maksa josta jokainen saa inhon väristyksiä.
Eilinen tuulisää vaihtui illan ja yön kestäväksi vesisateeksi… Lämpötila on piirun yli kymmenen astetta – onpa kiva kesäsää! En mene ulos pyöräilemään – en kyllä! Ajatus tehdä tunnin-parin pyöräily saa jäädä odottamaan parempia kelejä. Ai jai – ei näin kilot tietenkään karise; ulkoilun vaihtaminen leivontaan ja pyykin silitykseen ei ole kunnon kannalta järkevää – mutta näin tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti