Tein pienen pyöräilyn kesäillassa – vedin henkeen ihanaa apilantuoksua joka täyttää ilman! Sekä valko- että puna-apilaa on tienvierustoilla ja peltojen pientareilla isoina mattoina. Katujen reunoilla tuoksuvat ruusupensaat – lähinnä kurtturuusut, nuo samanlaiset inhokit kuin lupiinitkin; tänne istutetut tulokkaat jotka valtaavat nyt alaa muilta kasvilta. Kauniita ne toki ovat, molemmat tuoksuvat kauniisti ja keräävät hyönteisiä.
Kuusama tuoksahti myös pikaisesti jossain pihasta, ohi ajaessa. Siinäpä vasta tosi ihana kasvi! Sellaisen ostimme aikoinaan kun lapset olivat pieniä, ja olimme vielä kokonainen perhe. Ydinperhe. Pitkän aikaa on siitä…
Lämmin on päivä ollut – hame päällä pyöräilin vielä illalla yhdeksän jälkeen.
Ajatus ei nyt juuri juokse – ei ollenkaan. Päivä on ollut pirun rankka. Pelkään tosissaan, että en saa hommia tehtyä niin, että pääsisin lomalle silloin kun olin ajatellut. Niin on käynyt melkein joka vuosi viime aikoina. Päivät menevät ihan putkessa – yht’äkkiä vain huomaa että kello on kuusi tai seitsemän ja että pitää tehdä lapsille tuokaa… Vähän masentaa. Näin menevät päivät, viikot ja kuukaudet.
Pomo kyselee sitä sun tätä raporttia, suunnitelmaa, budjettia. Ne hommat mitä saa käsistään ja tehtyä eivät tuota juurikaan iloa – kukaan ei niitä kommentoi mutta tekemättömien hommien perään kysellään koko ajan. Sitten kun sen saa tehtyä ja kertoo, että tässä tämä nyt on – seuraa vain suuri hiljaisuus. Sitten taas kysytään jotain uutta asiaa.
Huudan lapsen kohta keinuilta sisään – on siinä kaverin kanssa. Olivat nähneet ison siilin sillä aikaa kun olin pyöräilemässä. Antoivat siilille kissan kupista piimää mutta se ei ottanut sitä. Mennä vipelsi kuulemma kovaa vauhtia yhden pihan reunaa toiseen ja siellä sitten pusikkoon. Toivottavasti ei mene ajotielle. On kamalan kurjaa nähdä yliajettuja eläimiä, siitä tulee tosi matala mieli, joka kerran.
Kello on kohta kymmenen. Ajattelin silittää samalla kun kuuntelen uutiset ja jospa sieltä tulisi jotain kivaa musaa sitten. Musiikki tekee ihmeitä mielelle. Ei aina, mutta usein.
Teinit häippäsivät taas omille teilleen – tulevat varmasti kotiin vasta lähempänä puoltayötä. ”Hei, meillä on kesäloma…” sanovat kun ihmettelen mikseivät ole kotona tai siivoa huoneitaan, tee ylipäätään mitään täällä kotona… Nousevat ylös puolenpäivän jälkeen, nukkumaan menevät sitten puolestaan puolenyön jälkeen... No, menneet ovat ne ajat jolloin lapset auttoivat kotitöissä ja olivat vanhempien apuna noin ylipäätään. Nyt vanhemmat – tai ainakin monet äidit – ovat lastensa palvelijoita ja silottavat tien heille mahdollisimman helpoksi elää. Tosin keskimmäinen lapsukainen – se nykyään kaikkein kärkevin ja pisteliäin näistä kolmesta – lausui viime viikolla, että ”meidän sukupolven lapsilla on paljon vaikeampaa kuin teillä oli. Sinäkin pääsit kesätöihin jo 14-vuotiaana ja muutenkin joka kesä. Meillä ei ole töitä ja elämä on paljon rankempaa meille kun joka paikkaan on niin vaikea päästä”. No, totta tuokin tavallaan, tietenkin – että on vaikeampaa päästä. kaikki riippuu katsantokannasta. Minua sukulaiset kormuttavat siitä, että en osaa pitää kuria lapsille. En kai osakaan - en ainakaan niinkuin veli pitää. Siellä on kotona nimenomaan KURI päällä - totellaan tai tulee kurinpalautusta - ja aivan kamala huuto onkin päällä usein - varsinkin ruokapöydässä. En sellaista osaa ollenkaan. Enkä halua.
Aikaisemnin oli tietenkin elämän ehto päästä töihin, rahaa ei tullut muuten. Mutta turha näitä on vertailla – oma äiti toisaalta sitten on kokenut vaikean opiskeluajan kun ei ollut opintolainoja eikä muita elämää helpottavia asioita – kaikki piti itse hoitaa ja maksaa… Tämän kuulin puhelimessa viimeksi tänään, kun puhuttiin siitä, että alan jo odotella, että isoimmat lapset muuttavat kotoa kun ärsyttää sanoinkuvaamattomasti se sotku ja siivo joka kotona aina nykyään vallitsee. Ja se, että rahaa pitää olla jakamassa joka käänteessä; kaikilla muilla kavereilla on sitä ja tätä ja saavat hampurilaisrahaa, kahvirahaa, vaaterahaa ym ym ym joka päivä. Meikäläisellä ei ole antaa – edes sillä, että olen yksinhuoltaja ei ole mitään selitysarvoa; on muitakin yksinhuoltajia kuulemma jotka kyllä antavat lapsilleen paljon enemmän rahaa - en ole ainut yksinhuoltaja maailmassa, minulle kerrotaan.
Ei pidä provosoitua, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti