Janika elää elämäänsä omassa pikku-kuplassaan, parin eläimen ja enää vain yhden lapsen kanssa. Miehet ovat häippässeet elämästä, pakko myöntää. Elämään kuuluu musiikkia, kirjoja, luontoa, käsitöiden tekoa ja vapaaehtoistyötä. Milloin mitäkin. Välillä on yksinäistä mutta silloin pitää kehitellä jotain.... Maailmahan on täynnä ihania asioita. Toivo elää. Joskus ehkä joku kiva mies astuu näyttämölle. Tai tulee lottovoitto, hyvä työ! Ehkä ilmestyy joku ja sanoo "Me halutaan sut duuniin!"
torstai 3. kesäkuuta 2010
Jo joutui armas aika
Kiire päivä, todellinen hässäkkä päällä aikaisesta myöhään iltapäivään. Silti jäi hommia tekemättä – ei vaan mitenkään ehtinyt kaikkea ja koko ajan sitä valui tehtäväksi lisää. Myöhästyin seitsemältä alkaneesta koulun kevätjuhlasta – luokan näytelmässä pikkuiseni esitti talvea….
Kiireellä ajoin aamusella työmatkan – ehdin silti nähdä kukkivat pihlajapuut – niitä on paikkapaikoin istutettu riviin tien vierustoille – se on hienoa; pihlaja on kaunis niin keväällä kuin syksylläkin ja kokoa ajan siinä välillä. Huomasin, että lupiinit alkavat jo hiljalleen kukkia – niitä on vuosi vuodelta enemmän ja kohta ovat taas tienvieret violetteina. Sireenit alkavat myös kukkia – pian pitää päästä taas pyöräilemään, että saa haistaa sireenit ja poppelit, kukkivat pensaat ja puut…
Kevätjuhla oli muuten yhtä hässäkkää – jumppa/juhlasali oli aivan liian pieni kaikille vieraille, iso osa aikuisista seisoskeli peräseinustoilla eikä sinne kuulunut näytelmistä juuri mitään, laulut sentään paremmin. Suvivirsi laulettiin seisoen – ihan kun aina ennenkin.
Kello on paljon – painun pehkuihin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti