Tuntuupa hyvältä, että viikonloppu alkaa… Viikko on ollut aika monimuotoinen, jos näin nyt voi sanoa… Lauantai-aamuna jaetaan todistukset koulussa – kevätjuhlahan oli jo pari päivää sitten. Näin se menee aina nykyisin; juhla on jonakin iltana ja todistukset jaetaan aina lauantai-aamuisin. Mikä vitsi siinä on? No – kun todistukset jaetaan lauantai-aamuna, saa lauantain merkata työpäiväksi joita kouluvuodessa pitää olla tietty määrä. Sama juttu joulutodistusten ja – juhlan kanssa. Jonkun mielestä moinen on silkkaa huijausta – mutta sanopa tämä opettajalle, niin saat kuulla kuinka kamalan raskasta työtä he tekevätkään… Sama ryöpytys tulee, jos uskaltaa olla kateellinen pitkistä kesä- ja muista lomista. Tottahan on, että opettajilla on superpitkät lomat – toki näin on esim kansanedustajillakin, mutta silti. Kateeksi käy, joka tapauksessa.
Kaksi tuttua opettajaa on ollut koko vuoden vuorotteluvapaalla. Siitäkin voisi olla kade mutta ei jaksa… Eri ammateilla on omat etunsa joita ihminen itse ei yleensä kamalan hyvin itse huomaa…
No – täällä ei vietellä pitkiä lomia eikä vuorotteluvapaita mutta onhan työ sinänsään kiintoisaa, haastavaa ja kaikin puolin täystyöllistävää!!
Huomenna heti todistusten jaon jälkeen lähdetään ajamaan lapsosen leiripaikalle – ajomatkaa tulee yli kolmeksi tunniksi mutta eiköhän se mene mukavasti – pysähdytään kerran tankkaamaan ja toisen kerran kahville, katsellaan kukkia ja puuntaimia matkalla jossain puutarhalla samalla…
Pitäisi vielä silittää lapselle vaatteita leirille mutta herään mieluummin aamusella sen tekemään. Nyt neulon vielä hiukkasen. Jospa saisin lettineuleen takakappaleen valmiiksi.
Aika tyhjäpäiväistä tekstiä tulee… Mutta nämä tekstit näillä sivuilla ovatkin nyt oma ja henkilökohtainen päiväkirja; aika kiva niin. Saan päivän kuvan mukaan, höpötän jotain ja voilá – se on siinä. Olen tällä omassa sopukassani ihan rauhassa – ei tänne tunnu kukaan eksyvän vierailulle. Vähän kuin muutenkin elämässä! Meitsin pikku-maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti