Lauantai-ilta noin kuuden pintaan on aika lailla viikon paras hetki. Silloin on yleensä siivoukset ja ruuanlaitot tehty ja voi istua alas, kuunnella lauantain toivottuja ja neuloa, lukea lehteä – tai kirjoittaa blogi-tekstiä niinkuin nyt.
On hyvä olo. Vaikka pikkuinen ei olekaan kotona – se tuntuu tosi oudolta. Vein hänet aamusella taas yhdelle leirille – rinkka ja makuualusta selässä heiluen hän taapersi nuotiotulille ja metsän elämää seuraamaan… Illalla vasta hänet junalta hain kotiin. Mutta kohtahan meillä on yhteinen loma edessä, sitä odotan jo innolla itsekin. Teinit ovat lähdössä omiin menoihinsa kumpikin. Keskimmäinen haetaan autolla kohta, vanhin lähtee vähän myöhemmin. Jään kotiin yksin. Ajattelin neuloa, kirjoitella ja tilata Ifolor-valokuvakirjan viime kesän kuvilla. Siellä on tarjoushinnat vielä jonkun päivän ajan.
Kävin hetki sitten pienellä pyöräilyllä – tuuli suhisee, kohisee ja humisee puissa, lennättää oksia, puut ja pensaat taipuvat melkein vaakatasoon; vastatuulessa ei pystynyt hetkittäin hengittämään eikä pyörä mennyt eteenpäin. Nauratti – siinä hihkuin itsekseni pyörän selässä ja yritin päästä eteenpäin. Kävin jättämässä lottorivin Ärrälle – nyt on iso lottopotti jaossa ja olisi kiva siitä saada pieni osa meille. Heti tietäisin mihin sen käyttäisin: remonttiin ja velkojen maksuun. Mummilan korjaamiseen. Reissuun jonnekin kivaan paikkaan lasten kanssa – vaikkapa Martiniukselle. Kotiinpäin pyöräillessä huomasin lastentarhan seinän vierellä juhannusruusun jo kukassa. Ihana kukka – symboloi kesää ja kaikkea ihanaa. Kesähäitäkin. Se tuoksuu ihanalta ja on kaiken kaikkiaan hennon vahva ja kukkiessaan kaunis, muutoin vaatimattoman näköinen pensas. Finlands vita ros. Nyt yksi oksa tuoksuu tuossa vieressä, lemmikkien ja sireenin kanssa vaasissa. Miksiköhän lemmikki on lemmikki – tai forget-me-not/Fergiss-mein-nicht/Forget-me-not niin monella kielellä? Pieni, kaunis kukka – hento ja vaatimaton; muodostaa kauniita vaaleansinisiä mattoja puutarhojen reunoille
Näin taas jänöjussin; rusakko hypeksi rauhaisan lokoisasti juuri pois kameran linssin edestä kun olin ottamassa hontelokoivesta kuvaa!
Suomelle on tänään valittu 41-vuotia naispuolinen pääministeri – Mari Kiviniemi. Toivottavasti onnistuu työssään – nyt vaikuttaa hyvältä ja luonnolliselta, ajattelevalta ihmiseltä. Toisin kun eräs toinen naispuolinen puoluejohtaja joka vaikuttaa jäykältä ja jota kuunnellessa tulee mieleen, että hän näyttelee roolia – ei ole tilanteessa aidosti itsenään. Puhuu jäykästi, on teennäisen oloinen. Nämä kaksi naista samaten kuin Suomen ensimmäinen naispääministeri – se jolle lähetettiin faksilla salaista materiaalia pyytämättä ja yllätyksenä… "Olen yrittänyt puhua mahdollisimman totta" – ovat Pohjanmaalta. Sieltä jämäköiden ja rehtien ihmisten alueelta… No, toivotaan, että meillä nyt olisi hyvä ja osaava, luotettava ja avoimesti kommunikoiva pääministeri maassa. Hän on kielitaitoinenkin, kuulemma – toisin kuin pari edeltäjäänsä. Hyvä alku hommaan, siis.
Grattis! Congratulations! Onnea uuteen tehtävään, rouva pääministeri!
Nais-asioihinsa kompastelevat äijäpoliitikot saavat väistyä vonkailemaan vähän matalammalla profiililla, vihdoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti