Viikko on mennyt nopeasti, kurssi alkaa tosiaan lähetä loppuaan. Vielä lauantain jo vajaa kurssipäivä, sitten tämä on loppu.
Saarenmaa on upea paikka – on ollut kiva tutustua kauniiseen ja aivan erilaiseen paikkaan kuin missä olen ennen ollut. Hienoa maailma, kaunis luonto ja mukavia ihmisiä! Aika paljon reissu on mennyt turismin puolelle; sekin on sinällään ihan ok vaikka olin tietenkin ajatellut saada oppia niin paljon kuin mahdollista.
Eilen teimme ihanan kiertoajelun Saarenmaan länsipuolelle ja Muhun saarelle. Saimme kuulla faktaa puheliaan oppaan selittäessä faktaa ja historiaa – Kuresaaren aikaisempi nimi oli Arensburg – kirjoitusasua en nyt tässä tiedä, saksalaista perua kuitenkin. Nähtiin kalmisto Kuresaaren ulkopuolella – sillä on pitkä vanha historia. Pysähdyttiin katsomaan Kaalin meteoriittikraatteria; 4000 vuotta sitten avaruudesta syöksyi palavaa metallia keskelle Saarenmaata ja se tulipallo esiintyy sittemmin myös Kalevalassa ja monissa lähialueiden kansantaruissa.
Kraatterissa on nyt vettä ja yllättävän paljon kaloja – mietin, miten vesi siinä vaihtuu ja kuinka kalat pysyvät elossa.
Maalaistaloissa täällä on meriheinäkatot, jos on pidetty perinteitä yllä – ne ovat kuulemma jälleen tulleet muotiin, neuvostoajan jälkeen – vanha tieto niiden rakentamiseksi saatiin ihan viime tipassa pelastettua; Neuvostoliiton vallan aikaan niitä ei tehty. Kaikki oli kymmeniä vuosia maassa aivan hunnigolla kun valloittajat päättivät kaikesta. Maataloustuotantokin vietiin pääosin ”pohjattomaan kaivoon” itä-rajan tuolle puolen.
Lounaan söimme Muhun saarella; se on yhtä lailla kaunis, vehreä ja leppoisan oloinen saari. Sinne ovat rakentaneet kesäasujaimiston monet suomalaisetkin – myös julkkikset kuten Sikke Sumari joka pitää miehensä kanssa ruoka- ja majapaikkaa Muhussa. Kävimme siellä syömässä ja olimme muutaman tunnin ajan vieraina Siken ja miehensä kievarissa. Ruoka oli erinomaista ja isäntäpari mukavia – ja paikka erinomaisen kaunis! Upeaa!
Muhun saarelta tulevat värikkäät ja erinomaisen kauniit kansallispuvut – keltaisen ja oranssin kirjavat hameet, kukin kirjotut kengät ja peitteet ja upeat neuleet sukissa, lapasissa, villapaidoissa ym. Tosi hienoja – käsitöitä täällä tehdään ja arvostetaan paljon; tulee monessa paikassa mieleen Norja jossa myös esimerkiksi kansallispuvut ovat osa tämän päivän norjalaisuutta niin kuin ne täällä ovat osa eestiläisyyttä. Suomessa käsityöt ovat myös suosittuja mutta kansallispuku ei elä sellaista renessanssia kuin olisi suotavaa! Olisi tosi kiva, jos Suomessakin voisi ottaa kansallispuvun taas osaksi nyky-elämää – ja ehkä sitä voisi jopa muokata niin, että se ei olisi niin valtaisan paksuja kuuma. Brasiliassa, Penedon kylässä, jonne muutti yli 100 vuotta sitten paljon suomalaisia, pidetään yhä suomalaisuutta yllä. Siellä myös tehdä kansallispuvuista keveämpiä versiota – viidakon kuumuudessa ei voisi kuvitella pitävänsä edes esitysluontoisesti paksuja villa- ja pellavavaatteita joilla on tarkoitus alun perin selviät kylmässä pohjolan talvessakin!
Taidan lähteä taas kohta muutaman kurssilaisen kanssa syömään ja sitten menemme kuuntelemaan Seppo Zetterbergin luentoa Viron historian päälinjoista. Kestää yli kaksi tuntia; aihe on kiintoisa nyt kun täällä paikan päällä sattuu vielä olemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti