Yllättävän hässäkkä päivä töissä; suurin osa suomalaisista ja pohjoismaalaisista on lomailemassa mutta hommathan eivät siihen pysähdy – on painettu täyttä vauhtia eteenpäin jääkylmäksi vilvoitetussa konttorissa.
Oman pienen viikon lomani jälkeen olin jo erkaantunut työelämän mälsyyksistä: kun ulkona on kaunis kesä ja aurinko paistaa, mansikat ja muut marjat kypsyvät – niin työpaikka elää omaa elämäänsä turhista vuoden- ja sään vaihteluista piittaamatta… Menin töihin hame päällä, ilman sukkahousuja tai villatakkia; ulkona on tänään ollut ehkäpä noin 24 astetta ja pilvipoutaa välillä paistaa ja välillä aurinko menee pilveen. Mutta konttorissa humisee ilmanvaihto niin, että ranteet ovat jäässä ja kintut kananlihalla – on ihan pakko mennä aika ajoin oven ulkopuolelle lämmittelemään. Mikähän järki tuossakin on; kaikki sisällä olijat palelevat jolleivät ole muistaneet pukeutua kunnon lämpimiin tamineisiin kuten kaulaliinaan, pitkiin hihoihin ja joko lahkeisiin tai sukkahousuihin. No – näinhän se on aina ollut – miksi kukaan muuttaisi tuttua systeemiä. Suomeen on nyt tilattu useampi ydinvoimalakin sähköä tekemään niin voidaan puskea kylmä ilmaa kesät taloihin ja talvella sitten lämmintä… Sähköllähän se hoituu!
GGGRRR…
Toinen meikäläisen hömelön vanhanaikainen ajatus ja mielipide liippaa myös hiukan samaan – työmaaruokaloissa ei vuoden vaihtelu nimittäin näy myöskään missään. Olipa ruuan tekijänä sitten Amica tai Sodexho tai mikä muu teollisia keittiöpalveluita tarjoava firma hyvänsä niin ruoka on samanoloista: se kala minkä lautaselle ruokalassa saat on lentokoneella toiselta puolelta maapalloa tuleva puna-ahven tai hokikala sun muu oudon kuuloinen. Silakkaa, muikkua tai muuta suomalaista tai edes naapurimaiden kalaa on turha toivoa lautaselleen, jollei viljeltyä lohta lasketa. Salaatti on aina samaa: mautonta, puoliraakaa tomaattia lohkoiksi leikattuna, porkkanaraastetta ja kaalisilppua. Tänään tarjolla oli valkokaalisilppua johon oli toisessa isossa laarissa sekoitettu rusinoita, toisessa puolukoita. Hyvää? no juu... Kesäistä? Hah! Punajuuria on usein, samoin maissia - niitä saa kätevästi purkista kaatamalla suuriin muovilaareihin joista niitä ruokailija sitten noukkii lautaselleen. Mitään tuoretta joka olisi jossain lähellä kasvanut ja maistuisi hyvältä ei ole koskaan. Olen joskus asiaa emänniltä tiedustelut, mutta mitäpä e vaikuttaiaisi. Tuore ja hyvä on kallista ja nyt pitää kustannuksia karsia ja olla tehokas, taloudellisesti.
Jälkiruuaksi oli joko mokkavaahtoa joka maistuu keinotekoiselta, jopa kemialliselta ja vaihtoehtona banaani. Missä mansikat, tai jäätelö joka sopisi kesään?
Näin siis täällä. Työpaikkaruokailun seuraus on toki useimmiten täysi maha – mutta iltapäivällä ihan kaameat kaasuvaivat. Tätä ei kotona tapahdu – eikä tapahtunut viime viikolla kun sain hyvää ja makoisaa ruokaa.
No – mitäpä näistä. Pieniä murheita maallisia moiset. Töitähän tänne on tultu tekemään! Jo se, että saa ruokaa eikä tarvitse hikoilla on hyvä juttu. Myönnetään. Kunhan taas valitin. Ja onhan ruokalassa aika ajoin tosi hyvääkin ruokaa. Keitot ovat usein makoisia, todella.
Uutisissa puhutaan jälleen Venäjän yllättävän suuresta innosta puuttua Suomen lapsi- ja perheasioihin. Niissä toki on korjattavaa vaikka kuinka paljon – mutta maa jossa on tuhansia katulapsia ja lasten asiat eivät todellakaan ole kovin mallikkaalla tolalla, puhumattakaan perheasioista muutenkaan – alkoholinkäyttö ja väkivalta varmasti yhtä komealla tasolla yhteiskunnassa ja perheissä kuin Suomessakin, jollei vielä isompi ongelma – niin tuntuu ihmeelliseltä miksi sekaantuvat Suomen asioihin. Suomalaiset auttavat Pietarin katulapsia ja kuskaavat tavaraa ja vaatetta lastenkoteihin, auttavat vanhainkotien varustamisessa Venäjän Karjalassa, äidit järjestävät keräyksiä äitiyspakettien viemiseksi vähävaraisille äideille.... Liekö tämä tiedossa siellä – vai juuri sekä heitä närästää – ison maan päättäjätasolla. Mikä poliittinen tausta tässä jutussa sitten ikinä onkaan - se tuskin lehtiä lukemalla selviää. Suomen presidentti ja pääministeri niistä nyt ilmeisesti neuvottelevat kun Venäjän presidentti on vierailulla Suomessa; pressat tapasivat mediaa Naantalin kesänurmella tänään.
Ainahan on helpompi kommentoida toisten tekemisiä kuin laittaa omat asiat kuntoon. Ai, kuinka inhimillistä se onkaan! Näin se on iät ajat ollut – kyläyhteisössä jo oli kiva arvostella naapurin tekemisiä, niin nytkin – isoissa ja pienissä piireissä. Mutta kun iso valtio pienen vieressä alkaa uhitella, tuntuu se pienestä tosi kurjalta – kuin uhkailulta. Ja että Suomessa pitäisi soveltaa eri lakeja jos kyseessä on Suomessa asuva Venäjän kansalainen – että kaikki muiden maiden kansalaiset voisivatkin Suomessa ollessaan tehdä ihan muuten kuin meidän laki määrää! Menepäs moisia ajatuksia esittämään mihin muuhun maahan vain – vaikka sitten Venäjälle elelemään Suomen lakien mukaan tai vaikka Saudi-Arabiaan tai USA:n noudattamaan oma maan lakeja. Voisinpa veikata, että ei onnistu.
Ostinpa alennusmyynnistä itselleni mekon! Puuvillaa on, ihan musta, valkoisin kirjailuin - hiukan vanhanaikaisen näköinen mutta ihan kiva. Puoleen hintaan - parikymppiä maksoi. Ei paha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti