Loma alkoi hyvin rauhaisasti; joudun puuhaamaan vielä yhden keskeneräisen homman kanssa sekä tänään että vielä huomennakin. Harmi – en pääse täysin irti työstä ja saan koko ajan olla valmiustilassa puhelimen ja tietokoneen vieressä.
Silti kävin aamupäivällä pikku-hukan kanssa uimapaikalla noin tunnin ajan – ja iltapäivällä luikahdimme lapsen kanssa kolmen tietämissä pikku-retkelle: menimme yhdessä katsomaan puutarhaa ja kultakaloja, paria punakorvakilpikonnaa.
Ulkona on kostean kuumaa – tulee ihan tropiikinomainen tunnelma. Ja iltapäivällä sitten alkoikin sade – juuri sellainen yhtäkkinen ja raju kesäsade joita kesäisin tulee. Salamat ja ukkonen sävyttivät sateen ja maa vain kiehui ja porisi kun vettä tuli taivaan täydeltä!
Nyt on luonto saanut vettä, lämpöä ja aurinkoa – kasvun pitäisi olla nyt mitä mainiointa. Mansikat eivät tykkää kovasta vesisateesta – mutta vettä tarvitsevat nekin. Tosin säilyvyys on sitten vielä heikompi. Homeriski luuraa..
Mansikoita pitää kyllä saada pian maistettavaksi! Rahat on meikäläiseltä kyllä ihan loppu – kamalaa; palkkaan on kuitenkin vielä pitkä aika! Torikauppiaalle ei voi luottokortilla maksaa – ja nyt olisi herkullista tori-herkkua paljon tarjolla. Mutta torihinnat ovat kamalan korkeita – ihmiset eivät kuulemma välitä hinnoista kun pitää mansikoita ja uusia perunoita saada. No, minulle asia ei ole niin… Tänään ostin tapani mukaan eilistä leipää miinus 30 prosenttia, samalla alennuksella ja viimeisen myyntipäivän laareista ostin myös kanaa perheen ruuaksi samoin jogurttia ja viiliä aamu- ja välipalaksi. Ostokset meidän perheen ruokapöytään tulevat pääosin tällä lailla; se mikä on menossa vanhaksi kaupassa on halvempaa ja kelpaa meille hyvin. Eivät ne ruuat huonoja ole - ja sillä lailla on säästetään ja riittävät rahat ehkä hiukan paremmin.
Toisaalta – jos monet ruuat eivät olisi alennuksessa, en niitä ostaisi ollenkaan joten säästö siinä mielessä on väärä termi tässä yhteydessä. Joskus siskonmakkarat ovat monena päivänä alennuksessa, joskus jauheliha. Sitten yritän keksiä niistä kaikenlaista joka ei ihan muistuta toistaan… Nakit, tuorepasta, juusto ja maitotuotteet. Ne ovat silloin tällöin alennuksessa. Uunimakkaraa söimme vasta, muusin kanssa. Ihan hyvää ja halpaa. Todella usein saa superhalvalla marinoituja kanaviipaleita. Se tomaatinpunainen marinadi joka lihan päälle kaadetaan on pakosta jotakin vikojen piilottaja-ainetta koska broileri jossa sitä ällöä mutta aika mautonta lientä on, on aina puhtaita viipaleita halvempaa. Eli jos mausteliemelläkin on jokin hinta niin se liha joka sen alle piilotetaan on hinaltaan halvempaa – eli huonompaa; eikö? Ei kauppias mitään omaksi tappiokseen tee; kaikki on laskettu tarkkaan. Tätä marinadi-asiaa ihmettelin kerran yhdelle lihariskin takana seisovalle naisihmiselle joka katsoi meikäläistä kysymyksen kuultuaan pitkin nenänvartta ja vastasi kalsealla äänellä, sanat harvakseltaan lausuen, kuin nyt idiootille puhutaan ”meillä myydään VAIN hyvää lihaa, oli siinä sitten marinadia tai ei. Aivan samaa lihaa niissä on molemmissa. Eihän näitä ole pakko ostaa jos epäilee laatua. Tsih.” sanoi ja kääntyi miespuolisen lihamyyjän puoleen ja niin he hymyilivät toisilleen kollegiaalisesti asenteella ”tyhmät asiakkaat ovat tämän ammatin paskamaisin puoli”
No, joskus alennuksella saa jopa porsaan fileetä tai hyviä grillivartaita joita teen grillin puutteessa uunissa. Tosin nämä ruoka-aineet ovat suhteellisen kalliita jopa alennuksen jälkeenkin. Meillä on sentään 4 syöjää joista yksi syö valtavasti ja me kolme muuta normaalisti. Kukaan ei syö ihan vähän – vaikka laihaa jengiä yhtä äitiä lukuun ottamatta ollaankin.
Painosta – tai oikeastaan isosta löllömahasta – voi sanoa sen verran, että pyrin tekemään 30–60 vatsaliikettä päivittäin. Se on vähän, tiedän. Sitten myös rasvaan mahanahkan tämän harjoituksen jälkeen geelivoiteella jossa on vihreää teetä. Pitäisi kiinteyttää ja täten silottaa figuuria... Tämän kirjoittaessani kuulen jo kuinka minulle hohotetaan täydellä suulla; onhan se hölmöä, että aikuinen nainen uskoo moiseen markkinamiesten hömppään – mutta ei kai siitä ainakaan haittaa voi olla. Ja eihän minun tarvitse tätä yhtään kellekään koskaan kertoa - ja hei, en kerrokaan!
Maha on joka tapauksessa iso yhä ja alati. Saan vanhat caprihousuni päälle – ne ovat ehkä 7-8 vuotta vanhat – mutta läski ponnahtaa sitten housun kauluksen yläpuolelle oikein kaameaksi löllörenkaaksi. Voi karmistus…
Nyt kun loma alkaa, yritän liikkua puolesta tunnista ylöspäin joka päivä. Ja nukkua tarpeeksi. Jos se vähän edes auttaisi tässä tilanteessa.
Tekisi kyllä mieli lasillista punaviiniä… Loman kunniaksi.
Ja loman kunniaksi ajattelin myös leipoa mokkaruutuja huomenna. Otan jonkun uuden reseptin niihin; vaikka ruotsalaisen. Sellaisiin pitäisi olla tarvikkeetkin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti