Kirjoitin pitkän tarinan tänne hetki sitten mutta en muistanut tallentaa tekstiä – Naks, kone meni pimeäksi ja teksti tuhoutui, mitään ei jäänyt jäljelle. Ärsyttävää - mutta tätä tapahtuu PC:n kansa suht usein - pitää vain tottua.
Nyt ei huvita kamalasti kirjoittaa uutta tekstiä…
On ilta, lämmin sää jatkuu. Söimme illallisen pari tuntia sitten ulkopöydän ääressä keittiön ikkunan toisella puolella: uutta perunaa, silliä ja kantarellikastiketta. Hyvää.
Kävin pikkuisen kanssa pyöräilemässä – syötettiin sorsia mutta naurulokit veivät varmasti yli 90 prosenttia kuivista leivistä joita lapsi heitteli linnuille.
Aloitin eilen maailman hölmöimmältä tuntuvat käsityön: tiskirätin! Ikinä en olisi uskonut moiseen ryhtyväni – nyt on sekin sitten nähty! Helppoa pylväsvirkkausta bambulangasta joka on kuulemma antibakteerista luonnostaan. Heh. Katsotaan.
Tämä on oma päivä, keskellä kesää ja ihana! Olen siis ottanut rennoin rantein päivän joka alkoi yksin kotosalla – kaikki lapset olivat yötä kavereiden kanssa. Vain minä, kissa ja jyrsijät - ja iso kuppi teetä kera päivän sanomalahden. Ihanan rauhaisaa! Vuosien kertymistä ei sinällään tarvitsis mitenkään juhlia - mutta kun sitä asiaa on aina jotenkin juhlittu, tuntuu se aina vähän erilaiselta kuin muut päivät. Äiti ja sisko soittivat ja onnittelivat. Lapsetkin muistivat iltaan mennessä onnitella - pienin kävi omilla säästöillään ostamassa aamullalahjan: sain hiusharjan. Suloista ja liikuttavaa. Hiusharjassa on ekologinen kahva oikein!
Pihalla pyörivistä siileistä se pienempi on lopetellut kissan pyydystämän rusakon raadon eli haaskan jota kissa ensin putsasi kahtena yönä – siili lopetteli homman rikkomalla luut ja lätisyttämällä lihan ja luita napaansa rauhaisaan syömätyyliinsä… Mielenkiintoinen luontonäytös! Tänään lensi lentoharjoituksissa ollut varpusen poikanen ikkunaan kun olin virkkaamassa siinä ihan vieressä – rassu pyörtyi ikkunan alle jalat ylöspäin josta siirsin pikku-untuvikon tyynyllä, oikein päin käännettynä, lähipensaan alle. Siellä se oli ihan kanttuvei puolisen tuntia, haukkoi henkeä mutta hyppeli sitten pois tyynyn päältä. Mitä sitten tapahtui, en tiedä. Toivottavasti selviää hengissä isoksi.
Käytiin lapsosen kanssa pyöräilemässä ja syöttämässä lintuja lammella – sorsia piti syöttämän mutta naurulokit ne leivät lopulta nokkiinsa pistelivät. Kovia riitapukaeita ovat! Otin uuden käsityön ulos mukaan: uskomatonta mutta täysin totta: teen virkkamalla TISKIRÄTIN! Bambu-lanka on kuulemma oivaa lankaa moiseen työhön – joka kieltämättä tuntuu ihan älyvapaalta – koska lanka on bakteereja tappavaa. Pakko kokeilla – helppo malli, pylväsvirkattu neliö…
Nyt ei synny mitään syvällisempää. Ehkä joskus toiste.
Huomenna lähden aamusella laivalla Viroon. Toivottavasti saan päivityksiä tehtyä reissullakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti