Loppu ja jäähyväiset tekevät haikeaksi, niin tälläkin kertaa. Istun viimeistä iltaa pienen pöytäni ääressä hotellissa, ikkuna apposen auki. On lauantain ja sunnuntain välinen yö. Yön pienen pieni tuulenvire viilentää hiukkasen ilmaa. Kuvittelenko vain, vai onko nyt hiukan viileämpi kuin aikaisempina iltoina? Lämpöä on toki aivan tarpeeksi – varmasti yli 25-26 astetta vaikka kello on kohta kaksitoista yöllä.
Eilen olin Kuresaaren yössä yli puolen yön – kävin syömässä ja hiukan juomassakin kurssikaveri Katrin kanssa. Söimme mainion aterian La Perlassa, pääkadun varrella olevassa italialaistyppisessä ravintolassa. Nam. Alkuruoka, pääruoka, pullo punaviiniä puoliksi ja jälkiruoka: minulla bruchetta, grillattua paikallista kalaa grillattujen vihannesten kanssa, hiukan raikasta salaattia ja creme brülee. Rupattelimme kaikenlaista – oli mukava viettää iltaa näin, kivan ihmisen kanssa kun mihinkään ei ole kiire ja ruoka on hyvää - koko tunnelma kaikin puolin leppoisa ja mukava. Ei tule moista kovin usein tehtyä, ei todellakaan Täällä olen ollut ”ulkona” melkein joka ilta; hyvän loman merkki sekin! Teimme ruokailun jälkeen pienen kierroksen kaupungilla etsimässä muita kurssilaisia, otimme oluet terassilla ja menimme hotelleihimme puolen yön jälkeen kun katulamput valaisivat ja lokit yhä kirkuivat ilmassa. Täällä ei ole ollenkaan pelottanut liikkua yössä yksin – no, hiukan ehkä sen kohdan ohi Torni-kadulla jossa nyt ei ole katulamppuja – menin siitä aina hyvin reippain askelin ajotietä pitkin kävellen, sivuille vilkuilematta.
Ennen illallista oli kaupungilla Helsingin yliopiston professori Seppo Zetterbergin suomenkielinen luento Viron historiasta. Erinomaisen mielenkiintoinen ja elävä esitys! Kolme tuntia meni hetkessä; luennossa käytiin läpi aika aina 1200-luvulta nykypäivään, Viron toiseen itsenäisyyteen jota on kohta kestänyt 20 vuotta. Kaupunginjohtaja, nainen jonka nimeä en muista ollenkaan, kävi myös kertomassa Kuresaaren kaupungin terveiset professorille ja salintäydelle lähes kokonaan suomalaiselle yleisölle ja piti pienen, kauniin puheen. Mukava kokemus – ylimääräinen pieni herkkupala näin viikon lopuksi.
Eilen oli viimeinen varsinainen kurssiluento ja tulostimme näyttelytöitä. Meille pidettiin palautepuheenvuorot kullekin, tänään sitten teimme ryhmissä näyttelyä ensin aamupäivällä koululla ja sitten iltapäivällä näyttelypaikalla. Aamupäivällä opettaja piti vielä reilun tunnin luennon siitä, kuinka näyttely pidetään ja mitä pitää ottaa huomioon näyttelyä suunnitellessa ja järjestettäessä. Mielenkiintoinen sekin, vaikka ei ihan näillä taidoilla ja tiedoilla vielä ajankohtaista minulle! Ehkä joskus; olisihan se kivaa! Sain hyvää ja rakentavaa palautetta sekä toisilta kurssilaisilta että opettajalta. On kiva tunnelma ja olotila – tuntuu, että tämä viikko on ollut hyvin opettavainen, monella tapaa.
Illalla kurssiljuhlassa saimme nauttia paikallisesta musiikista - esittäjinä kolme kansallispukuista naista jotka esittivät kansanmusiikkia sekä laulattivat tutuilla suomalaisia ja virolaisia lauluja - Saarenmaan valssia unohtamatta!
Lapset ovat myös saaneet hyvää hoitoa ja huolenpitoa kotona, samoin eläimet. Ollaan soiteltu pari-kolme kertaa päivässä. Äidin kanssa olen jutellut joka toinen päivä – sisko on ollut äidin kansa tämän viikon; kuumuus on hiukan kiusannut mutta muuten sielläkin on mennyt hienosti.
Pikku-hukkaseni nauttii tällä hetkellä täysillä huvipuistomaailman ihanuuksista – saa vatkata, pyörittää ja venksuttaa itseään oikein olan takaa: koko tämän päivän Alahärmän Power Parkissa ja huomisen Särkänniemessä! Teinit ovat kotosalla varustettuna ruualla ja ruokarahalla. Opettavaista heillekin, toivottavasti! Ja toivottavasti pitävät huushollin puhtoisena!
Nyt sanon hyvää yötä. Valo sammuu huoneessa numero 313 – Aku Ankan auton rekisterinumero muuten tuo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti