Pari päivää sitten tuli nuoremman teinin kännykkälasku: yli 50 euroa. Vedin herneen nenään koska olin noin kuukausi sitten vaihtanut – jo kolmen kuukauden vastaavien jättilaskujen jälkeen - liittymätyyppiä ja tehnyt muutoksia operaattorin kanssa. Laskujen piti sen myötä pienentyä, samoilla puhelumäärillä, noin kolmeen kymppiin. Näin ei käynyt vaan lasku on jopa pari euroa aikaisempaa isompi. Teini itse väittää, että operaattori itse keksii sinne omiaan – hän ei kuulemma missään tapauksessa soittele palvelunumeroihin eikä varsinkaan lähettele yli 300 tekstaria kuukaudessa.
Joopa joo.
Rahat on loppu, moisiin luksus-kuluttajiin kertaa kolme ei vain yksinkertsisesti ole varaa. Ja tätähän kersat eivät itse tietenkään ymmärrä; aina kun tulee rahasta puhe, on selitykset samat:
* en ole käyttänyt niin paljon rahaa, en varmasti.
* muut – siis kaverit – saavat aina enemmän kaikkea; miksi meidän pitäisi olla vähemmällä? Muilla on mopoja/skoottereita jopa auto käytössään. ”Meillä on hädin tuskin rahaa matkalippuun – ajattele vähän?” sanovat.
* ”Ei oo meidän vika jos sinulla ei ole rahaa. Eikä se ole meidän ongelma - se on SINUN ongelmasi, ei meidän. Olet äiti, äidin tarkoitus on pitää huolta ja hoitaa lapsistaan. Nyt ei eletä jotain kuuskytlukuu tai jotain ihme köyhäilyelämää…”
* Ei ole meidän vika jos meillä ei ole töitä. Jos olis, niin en pyytäis kotoa tietenkään
* …………
Soitin kännykkäoperaattorille ja he onnistuivat myymään minulle nyt 6,50 maksavan lisäpalvelun jolla saa 350 tekstaria siihen hintaan… Koko laskun pitäisi olla ensi kuussa siis noin 25 euroa. Parasta olisi varmasti vaihtaa operaattoria. Katsotaan yksi kuukausia nyt näin kuitenkin. Jotenkin tulee tosiaan mieleen, että höpönlöpöä puhuvat. Kun sinne soittaa ja haluaa keskustella liittymistä, on puhelimeen vastaamassa aina eri ihminen ja se jonka kanssa puhuu ei osaa sanoa miksi edellinen myyjä on myynyt aikaisemman paketin "kun meillä on tämä paljon parempikin…" Huijausta, rahankiskontaa…
Toinen teini sitten oli eilen illalla jossain puistokonsertissa ja kun se loppui, ei junia enää kulkenutkaan. Hänpä sitten soittaa pirautti äidilleen joskus neljältä yöllä ja pyysi hakemaan asemalta kun ei jaksa siellä odotella junaa.. Tämä äiti sai siitäkin herneen nenään; aamulla oli herätyskello soimassa kuudelta ja töihin lähtö. Lapsi - joka oikeasti on jo aikuinen - viettää vaan aikaansa itseään huvittaen ja kavereita tapaillen eikä voi itse seurata juna-aikatauluista milloin kotiin pitää lähteä. Ulkona oli lämmin ja valoisa ilma – sanoin hänelle, että senkun odottelee 1,5 tuntia junaa. Jos olisin lähtenyt hakemaan hänet, aikaa paikalle menoon olisi kulunut tunti ja toinen takaisin…
Sain haistattelut vastaukseksi puhelun lopussa ja vietinkin lopun yöstä kieriskellen sängyssä kaikenlaisissa tunnontuskissa.
Huono äiti, lapsen parasta ajattelematon– toisaalta;
kuinka olen kasvattanut heidät näin kamalan huonosti että mielessä ei ole muuta kuin oma ja itse. Missä on vastuu ja järkevä ajattelu; miksen ole neuvonut siinä, vastuuttanut heitä ottamaan paremmin huomioon muuta ja vastaamaan omista asioistaan? Eivätkö he näe, että muillakin ihmisillä on arvo – ehkä jopa sillä äidillä joka ainakin yrittää hoitaa äidin velvollisuutensa, vähän isänkin.niinpä - tämä menee jo pahasti itsesäälin ja marttyyriuden puolelle; totuus siitä huolimatta on, että en ole kasvatuksessa onnistunut; siitä lienee koko maailma samaa mieltä. Tiedän tietenkin, että yksinhuoltajien lapset ovat kunnon perheiden lapsia paljon huonommissa lähtökuopissa elämässä. Ja sitten minä vielä jätin lapsen asemalle yöllä, ärsyynnyn ja ajattelen vain omia yöuniani. Itsekäs tässä ei ole vain lapsi, äiti yhtälailla. Ja se on paha se.
Niin – hänpä siis suuttui, täysi-ikäinen lapseni, ilman ajokorttia ja autoa. Ei enää vastannut puhelimeen, ei tullut kotiin aamuyöllä, ei aamulla. Olin huolesta soikea – vaikka toivoin ja osin uskoinkin, että hän olisi mennyt jollekin kaverille yöksi. Vasta kahdelta iltapäivällä hän vastasi tekstarilla, oli matkalla kaverilta kotiin. Itse olin töissä silloin. Tuhlaajappika tuli takaisin, äiti ilahtui; hmm.
Aamuyöllä, kun en saanut unta, siivosin mansikoita, keitin niitä mehuksi ja pakastin osan nektarina. Iltapäivällä töistä tultua huomasin, että pakastin on rikki, lämpötila on 11 astetta. Sama vika oli juhannuksena, silloin korjaus maksoi 170 euroa.
Tekee mieli kiroilla kunnolla; huono päivä tämä. Raivostuttaa, ja itsesäälittää…Mutta eipä tässä itkut auta, ei kiroilut. Mikä sitten, prrrkele?
Olen laittanut pakastimeen taas aika paljon tavaraa niitä ihan uusia hienoja mansikoitakin monen monta litraa. Menevätkö nekin kaikki nytpilalle? Aamulla soitan huoltoliikkeeseen ja kysyn, onko huollolla takuuta.
Kello on nyt kahdeksan, pyydän suloiset pilttini syömään. Kanavartaita uunissa on, ne olivat 30 prosentin alennuksessa – vanha päiväys nääs. Kotona sitten huomasin, että en ollut saanutkaan sitä alennusta loppusummaan – en myöskään siihen maitolitraan jonka ostin -30% lapulla.
Miksi, miksi???? Miksi minulla näin kurjaa on?
------------------
Tauko. Puuhalin kotiaskareita, neuloin 10 senttiä kesäpaitaa jonka haluaisin valmiiksi piakkoin. Mietin näitä kodin kummallisuuksia - ja sitten ajattelin (onneksi kukkan ei tiedä tästä!) käydä katsomassa horoskoopissa mitä tämän kuun ennuste sanoikaan. Muistan sen 11.7. muka alkavan uuden vaiheen elämässä. Päivä kieltämättä oli mukava - silloin lähdin Saarenmaan reissulle joka kaikkineen oli hyvä. Alkaako sen perusteella uusi elämänvaihe - sitä ei tiedä. Ei ainakaan näytä siltä vielä. Mutta ei hätiköidä. Ehkä elämään tulee uusi työ tai jotain uutta työrintamalla. Se olisi kiva - olisi jo aika!
Mutta 21.7. (tai plus miinus viisi päivää) Saturnus tuo esiin erilaisia kotielämän hankaluuksia. Vanhemman perheenjäsenen tilannetta koskisi, analyysin mukaan - äitiä siis: You will now have a chance to create stability or to show an elderly relative how much he or she means to you.
Last month's eclipse on June 26 might have brought up difficult relationship questions that will need to be solved in July. Before you can fully digest all that has happened in June, a new moon solar eclipse in Cancer will barrel forward on July 11. This eclipse won't have as powerful an emotional punch, and will be quite welcome because it will open a whole new path.
Career opportunities are shining brightly and seem miraculously suited to your qualifications. Life is rarely this way, but now that it is, use the coming weeks to look at your options. Fight for the job that attracts you. You are being given a lovely and unexpected chance to make a name for yourself. Be confident and explore all offers.
Home-related matters are again pressing on you, and just when you thought the situation might resolve itself without your intervention, you see that it won't. You will have to figure out how to integrate rapidly changing career conditions with shifting responsibilities at home. This is coming about because of Saturn's return to your home and family sector July 21. Saturn will stay until October 2012, so when you weigh your career options, realize that your present home or family situation may be ongoing for a much longer period than you now can imagine. Two years seems to be the operative number.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti