Sunnuntai-ilta. Rauhaisaa. Kaksi lasta on poissa kotoa – vanhin mummin luona enon perheen kanssa, toinen teini jossain kaverin synttäreillä. Sää on hyvin kostea; on ollut kuuman kosteaa koko päivän, hiukan on ripsinyt vettä ja taivas on ollut aika lailla pilvessä koko päivän.
Emme päässeet mummilaan pakastimen rikkoutumisen takia; olen sen sijaan puuhaillut erinäisten kotihommien parissa. Siivosin lusikkalaatikot – ja hämmästelin mitä kaikkea ihmisen pitääkään säästää laatikoissaan. Silitin pyykkiä tunnin verran, imuroin huushollia ja pyyhin kostealla melkein kaikki lattiat… Ihan koko huushollia en kyllä siivonnut, myönnän.
Tänään on Jaakon päivä; ei tänä vuonna kuulemma heittänyt kylmää kiveä veteen vaan säät lämpiävät entisestään vielä muutaman päivän. Kiva siinä mielessä, että päästään uimaan kun ollaan mummilassa! Metsälammelle olen luvannut lasten kanssa mennä. Veli oli siellä onkimassa pari päivää sitten. Ei kertonut, saivatko kalaa, tosin.
Katsotaan samalla, tuleeko marjaa; mustikoita ja vaapukoita pitäisi päästä jo kohta keräämään. Kuningatar-hilloa olisi kiva saada. Viime vuonna tuli molempia marjoja niin paljon, että teimme kuningatar-hilloa tosi paljon – ja se oli HYVÄÄ!
Juttelin äidin kanssa päivällä puhelimessa; oli hiukan matalalla mielellä, itkeskeli. Kyselin syytä – kertoi vain, että ei enää koskaan kysele lastensa elämästä mitään, ei neuvo eikä kommentoi… Ei selittänyt mitään tarkemmin; oli vain kovin matalana ja pieniäänisenä puhelimessa. Masentuneena, surkeana.
Veli on ollut perheineen siellä nyt pari päivää ja tämä vierailu jännitti äitiä jo viikkoja etukäteen; veli polttaa päreensä ja huutaa siellä ollessaan. Miniän kanssa on kuljettava kuin lasinsirujen päällä – varovasti, varovasti – ja silti jossain kohdassa tulee skismaa. Äiti kertoi tänään huomanneensa, että hän elää aivan täysin yksityistä elämää; ei ole mitään kosketuspintaa siihen elämään mitä muut elävät…. Surullista. Näin menee tosin aina kun tämä kesäloman hetki koittaa: äiti jännittää, veli tulee paikalle suureleisesti ja elää omaa hyvin äänekästä ja komentelevaa elämäänsä, omia rutiineja myös mummilassa eläen. komentaen ja omia periaatteitaan pilkkuun saakka seuraten, muiden puuhia siitä näkökulmasta kommentoiden. Elämä on valtavan äänekästä ja kaiken tilan vievää; lapsia kasvatetaan huutaen ja kun molemmat vanhemmat polttavat päreensä tämän tästä ja ruokapöytä on kuin sotatanner kun lapsille huudetaan, he itkevät ja sanovat vastaan – niin huh huh. Äiti ei osaa olla sanomatta asiasta ja kohta hänellekin annetaan kommentteja; sitten kaikki murjottavat, äiti itkee jne….
Kamalaa.
En itse yksinkertaisesti ymmärrä miksi asioiden pitää noin mennä. Miksi eivät ihmiset voi olla ”normaalin sivistyneesti” silloin kun tulevat toisen kotiin? Äidin koti on tietenkin hänen lastensa lapsuuden koti; mielestäni siellä pitäisi kuitenkin käyttäytyä niin, että kunnioitetaan toisen elämää eikä melskattaisi niin kamalasti… Mutta mikäpä minä olen mitään tässä sanomaan; en itsekään osaa aina käyttäytyä ja palaahan se pinna kaikilta joskus.
Olen siellä huomenna; katsotaan, kuinka elämä sitten kulkee. Toivotaan, että pakastin täällä omassa kodissa saadaan sitä ennen kuntoon.
Ja katsotaan, saako näitä kirjoituksia tehtyä, jostain kahvilasta kirkolla tai naapurikaupungista. Mummin luona ei ole laajakaistaa.
On syöty uusia perunoita melkein joka päivä; vielä olen ostanut Timo-perunaa, ovat makoisia. Seuraavaksi siirryn jo Siikliin; se on myös superhyvää! Sillin ja voin kanssa - ah, niin herkullista, niin makoisaa että ei voi kuin huokailla, että että tavallinen ruoka voi niin ihanaa olla. Ostin myös nipun punajuuria torimyyjältä eilen; uudet tuoreet punajuuret suolavedessä keitettynä ja voisilmän kanssa nautittinun: ah, ihanaa kesäruokaa!
Käytiin ajelulla lapsen kanssa; katsottiin kesäistä maisemaa, turisteja ja paikallisia kesäkaduilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti