Kaksi lapsista on mummilassa, nauttimassa kesäpäivistä maalla, olemassa mummin seurana ja sen takia, että kaikilla olisi mukavaa ja tulisi muistoja ja muisteltavaa, lapsille elämän eväitä ja tajua omista juuristaan. Isovanhemmat ovat tärkeä osa sitä jatkumoa johon elämän kiinnittyy – vähän vanhempana jokainen näitä asioita miettii ja pohtii – vielä lapsena ja teininä ei niinkään. Muta silloin niitä juuria kuitenkin kasvatetaan.
Tänään on ollut niin kuuma, että mummi on ollut ihan kanttuvei. +30 astetta. Ei muista juoda ja on sitten ihan pyörtymäisillään – lapset ei sellaista osaa huolehtia – me ”aikuiset lapset” olemme tottuneet muistuttamaan ”juo vettä, ota nyt”. Samalla lailla olemme oppineet kysymään, onko päivälääkkeet otettu, onko iltalääkkeet…?
Olivat tänään ruokakaupassa ja sitten kävivät eläinpuistossa – ja kuumuus oli melkein saanut äidistä vallan – iltapäivllä hän muisti, että ei ollut juonut koko päivänä muuta kuin yhden kupin kahvia aamulla….
Voi herttileijaa ja hyvät hyssykät…
Ja minulle tuli huono omatunto, että en ole sanonut omille lapsille, että katsoo juoko mummi. Ja että mummi väsytti nyt itsensä noin, vain lasten tähden. Muuten olisi levännyt ehkä tuvassa tai verkkokeinussa. Tai uudessa pihakeinussa, pikku katoksen alla…
Lapset taas ovat nauttineet olostaan – uineet, lueksineet, ottaneet rennosti ja jutelleet mummin kanssa. Ovat eläneet mummin päivärytmissä joka on hyvin säännöllinen: aamulla heräämisen jälkeen tehdään ravitseva aamiainen (sitä kutsutaan noin, ei aamupala; mikä PALA?). Aamiaiseen kuuluu kaurapuuro joka keitetään osin kermaan. Puuro syödään ensimmäiseksi, sitten on voileipien vuoro joka nautitaan kahvin kanssa. Pöydässä on aina erilaisia leikkeleitä (niitä taas meillä ei ole kuin yksi, yleensä juusto – ja puutokin meillä keitetään veteen johon tulee hukan maitoa, että mausta tulee pehmeä). Leikkeleet on katettu kauniisti leikkelelautaselle, samoin pöytä on muutenkin katettu kauniisti. Nykyisin tosin sisko on saanut läpi kahvimukin käytön; aikaisemmin kahvi piti AINA juoda kahvikupista lautaselta. No – aamiaisen jälkeen seuraa pukeutuminen, sänkyjen petaus ja pieni siivous. Mieluusti joka aamu pitäisi siivota imuroimalla lattiat mutta tästä on hiukan viime aikoina lipsuttu – yhden kunnon viikkosiivouksen lisäksi lattiat ripsitään ja mopataan pari kertaa viikossa eli pitkät tuvan matot ripsitään viskalla, mattojen väliköt eli lattialankut mopataan kostealla ja pikkumatot puistellaan. Pölyt pyyhitään ja kukat kastellaan. jotain puuhataan ja laitetaan kuntoon koko ajan. Lehtiä eikä muutakaan saa jättää hetkeksikään vartioimatta – muuten ne katoavat ”paikoilleen”. Kotona on oltava siisitä ja viihtyisää; tämä lause on kuultu niin sata kertaa! Sängyt pidetään tiuakassa petauksessa, liinat ja ylipäätään kaikki ihan ojennuksessa ja nätisti. Sängylle eikä sohville voi mennä loikoilemaan; tulee kuhmuja ja tyynyt menevät sekaisin. Jos siihen käy, on kaikki laitettava heti noustessa taas ojennukseen.
Äidin kotona on siistiä ja viihtyisää – mutta tosiaan se, että kaiken pitää olla koko ajan tiptop on joskus lastenkin kanssa haastavaa – ja aiheuttaa sanomista… Ja se, että lehtiä ja käsitöitä ei voi jättää mihinkään, rassaaa joskus.
No, tapani mukaan eksyin aiheesta. Äidin päivärytmi on säännöllinen ja paaluttuu ruoka- ja kahvitaukojen väliin, aamupäivän siivouksen ja ruuan suunnittelun mukaan. Illalla katsellaan tietyt telkkariohjelmat ja päivällä tehdään pihatöitä. Nyt kun lapsenlapset ovat kyläilemässä, on ohjelmaa paljon – lapset käyvät uimassa ja tiedän, että mummi stressaa sitä, että heillä olisi ohjelmaa eikä tulisi tylsä. Samalla hän stressaantuu ja väsyy…
Ja täällä meikäläinen pingottaa töissä, miettii mitä lapsille mummin luona ja yhdelle kotoan ja kavereiden luona kuuluu – ja kuinka äiti jaksaa lasten kanssa nyt kun on nin kamalan kuumakin ja äidillä heikko sydän ja muutenkin vaivoja ja kremppoja on ihan tarpeellinen määrä podettavaksi…
Huomenna loppuu loma mummin luona tältä erää. Silloin alkaa minunkin lomani; ihanaa! Aion tosiaan jäädä lomalle vaikka osa asioista jääkin kesken; ei ole minusta se kiinni ja olen jo venyttänyt lomalle lähtöä monta päivää – ja iltaa, tietenkin, kun lapsista ei ole niin paljon tarvinnut huolehtia…
Keskikesän kukat ovat vallanneet puutarhat - liljat ja jasmikkeet kukkivat, päivänkakkarat ja tervakukat loistavat pientareilla. Kohta pionit alkavat loistaa, mansikat jo kypsyvät - vielä en ole yhtäkään maistanut mutta kohta varmasti. Heti kohta pitää saada mansikoita kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti